Yleisesti on tapana, että vanhemmat/iäkkäämmät henkilöt haukkuvat nuoria ja purjehtijat moottoriveneilijöitä, koska ne ei osaa käyttäytyä. Itse tunnen kuuluvani molempiin, koska olen 30-vuotias ja kuljen merllä 32-jalkaisella uppoamarunkoisella moottoriveneellä. Minusta vanhemmat/iäkkäämmät purjehtijat ovat kaikista huonoimmin käyttäytyviä!!!
Olen veneillyt koko ikäni vanhempieni kanssa ja nyt viimeiset seitsämän vuotta oman perheeni kanssa. Minulle on opetettu, että veneilijät tervehtivät kun tulevat toisiaan vastaan.
Mutta on todella paljon purjehtijoita jotka eivät vaivaidu tätä tekemään. Minua ainakin kiinnostaa jos joku tulee vastaan tai menee ohi, mutta osa purjehtijoista tuijottavat vaan sitkeästi mastonsa huippuun ettei vain tarvitse tervehtiä. No eihän se pakollista ole, hyvä tapa vain.
Lapsena minulle opetetiin myös että jos olemme vieras-satamassa ja laituriin tulee toinen vene, on hyvä-tapa ottaa heidän köydet vastaan. En tarkoita että aina pitää olla vastaanottajia, koska monesti veneissä on enemmän kuin kaksi henkilöä, mutta jos on huono keli ja satamassa ahdasta niin silloin. Itse menin juhannuksen jälkeisenä lauantaina Högsoran keisarinlahteen, jouduin ankkuroimaan tuulen puolle. Vieressä oli kaksi purjevenettä jossa omistajat vaimoineen istuvat peräkaukaloissa. He eivät olleet huomaavinaan kun tulimme rantaan ja tuuli painoi meidän viisi tonnia painavaa venettä. Meillä ei ollut vielä ongelmia mutta minä olisin vastaavassa tilanteessa kyllä mennyt auttamaan rantaan tulijaa. Hetken meidän jälkeen laituriin tuli pieni purjevene jossa oli kolme henkilöä miehistönä, tätä venettä ryntäsi auttamaan lauma purjehtijoita. Onko tämä hyvää käytöstä, opetatteko lapsenne samalla tavalla???
Silloin kun olemme satamassa toisen veneen vieressä, minusta kuluu tervehtiä viereisen veneen miehistöä. Olimme viikolla 26 Gulgrunassa ja meinän vieremme tuli iäkkäämpi pariskunta purjeveneellä (HANKO/HUS), vettä satoi mutta menin silti auttamaan, apu ei kelvannut pariskunta oli kuin sitruunan syönneitä kun tuuppisivat meidän venettämme kauemmas. Olimme vierekkäin noin vuorokauden, aina kun näin heidät pyrin tervehtimään, mutta hehän meinasivat kopastua ja tormätä vantteihinsa kun piti kokoajan katsoa pois päin. Eikö olisi ollut helpompi sanoa hei tai hyvää huomenta. Jos se heitä häiritsi, että me liikumme moottoriveneellä niin miksi he sitten tukivat siihen viereen?.
Tässä oli vain muutama esimerkki ja eihän tätäkään asiaa saa yleistää. Onhan siellä merellä todella mukavia ja hyvin käyttäytyviä purjehtijoitakin olemassa ja täysiä sikoja moottoriveneiden ruorissa.
Minulla on kaksi pientä tyttöa mukana merellä, joista pitäisi kasvatta reippita hyväkäytöksisiä nuoria, mutta se menee aina vaan hankalammaksi koska aikuisetkaan eivät näköjään osaa käyttäytyä.
Olemme harkinneet siirtyä purjeveneilijöiksi, mutta pelkään että minusta kasvaa samanlainen kuin edellämainitut kipparit...
Olen veneillyt koko ikäni vanhempieni kanssa ja nyt viimeiset seitsämän vuotta oman perheeni kanssa. Minulle on opetettu, että veneilijät tervehtivät kun tulevat toisiaan vastaan.
Mutta on todella paljon purjehtijoita jotka eivät vaivaidu tätä tekemään. Minua ainakin kiinnostaa jos joku tulee vastaan tai menee ohi, mutta osa purjehtijoista tuijottavat vaan sitkeästi mastonsa huippuun ettei vain tarvitse tervehtiä. No eihän se pakollista ole, hyvä tapa vain.
Lapsena minulle opetetiin myös että jos olemme vieras-satamassa ja laituriin tulee toinen vene, on hyvä-tapa ottaa heidän köydet vastaan. En tarkoita että aina pitää olla vastaanottajia, koska monesti veneissä on enemmän kuin kaksi henkilöä, mutta jos on huono keli ja satamassa ahdasta niin silloin. Itse menin juhannuksen jälkeisenä lauantaina Högsoran keisarinlahteen, jouduin ankkuroimaan tuulen puolle. Vieressä oli kaksi purjevenettä jossa omistajat vaimoineen istuvat peräkaukaloissa. He eivät olleet huomaavinaan kun tulimme rantaan ja tuuli painoi meidän viisi tonnia painavaa venettä. Meillä ei ollut vielä ongelmia mutta minä olisin vastaavassa tilanteessa kyllä mennyt auttamaan rantaan tulijaa. Hetken meidän jälkeen laituriin tuli pieni purjevene jossa oli kolme henkilöä miehistönä, tätä venettä ryntäsi auttamaan lauma purjehtijoita. Onko tämä hyvää käytöstä, opetatteko lapsenne samalla tavalla???
Silloin kun olemme satamassa toisen veneen vieressä, minusta kuluu tervehtiä viereisen veneen miehistöä. Olimme viikolla 26 Gulgrunassa ja meinän vieremme tuli iäkkäämpi pariskunta purjeveneellä (HANKO/HUS), vettä satoi mutta menin silti auttamaan, apu ei kelvannut pariskunta oli kuin sitruunan syönneitä kun tuuppisivat meidän venettämme kauemmas. Olimme vierekkäin noin vuorokauden, aina kun näin heidät pyrin tervehtimään, mutta hehän meinasivat kopastua ja tormätä vantteihinsa kun piti kokoajan katsoa pois päin. Eikö olisi ollut helpompi sanoa hei tai hyvää huomenta. Jos se heitä häiritsi, että me liikumme moottoriveneellä niin miksi he sitten tukivat siihen viereen?.
Tässä oli vain muutama esimerkki ja eihän tätäkään asiaa saa yleistää. Onhan siellä merellä todella mukavia ja hyvin käyttäytyviä purjehtijoitakin olemassa ja täysiä sikoja moottoriveneiden ruorissa.
Minulla on kaksi pientä tyttöa mukana merellä, joista pitäisi kasvatta reippita hyväkäytöksisiä nuoria, mutta se menee aina vaan hankalammaksi koska aikuisetkaan eivät näköjään osaa käyttäytyä.
Olemme harkinneet siirtyä purjeveneilijöiksi, mutta pelkään että minusta kasvaa samanlainen kuin edellämainitut kipparit...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Samankaltaisia havaintoja sitä joutuu itsekin tekemään harva se kerta kun merellä tulee oltua.
Toinen seikka mikä on viimevuosina yleistynyt on purkkareiden sompailu väylillä miten sattuu. No pinnamiehet puolustavat tätä sillä, että meidän moottorimiesten tulee väistää aina purkkaria. Mutta kun kyseessä olevat sompailijat ajavat poikkeuksetta moottorilla, joten se siitä purjealuksen "etuajo-oikeudesta".
Kuinka tutulta tuo kuulostaakaan - itsekin olen
moottoriveneilijä nuoremmasta päästä. Toisinaan merellä liikkuessa käy mielessäni, että purjehtimisen täytyy varmaan olla se veneilyn ylin aste, jonka me vielä joskus saavutamme !
Ja tällä logiikalla lienee joskus vaikeata kommunikoida niiden kanssa, jotka vasta kiirastulessa tarpovat kohti tätä suurta oivallusta ynnättynä vuosien kokemukseen
vesillä liikkumisesta.
No, aina pitää vähän kärjistää että tulee keskustelua. Purjeveneilijöiltä kommenttia ?
(Jos tällaisia kyselisi "sfnet.harrastus.veneet"-
keskusteluryhmässä, siellä kävisi keskustelu kuumana ainakin joulun yli...)
Mikä mainitsemasi keskustelu paikka ja mikä on koko osoite...? Jos siellä on paljon kävijöitä niin kannattaahan tuo juttu sinnekin kirjoittaa.
Terve, en ole varsinainen asiantuntija näissä tietokonehommissa mutta...
Se mainitsemani ryhmä on sähköpostikeskustelu-ryhmä, joka ainakin omaan koneeseeni on aikanaan kaivettu MS Outlook Expressillä kohdasta : Tools..Newsgroups... En tiedä, mitä systeemiltä edellytetään jotta ryhmät tulevat siellä näkyviin. Ilmeisesti verkko-operaattorilta saa jonkun uutisryhmäpalvelimen osoitteen, joka sitten kirjoitetaan jonnekin tms, yms...
Jos asiaa kysyy vaikka tuosta ylempää tämän sivun "tietotekniikka" -ryhmästä vastaus tulee luultavasti melko pian.
Kyseisessä ryhmässä yleensä esiinnytään omalla nimellä ja sähköpostiosoitteella, joten se asettaa rajoituksia sille millä tavalla siellä esiintyy. Kuulemma myös Internet-selaimella saa sinne yhteyden, meikäläisellä ei kyllä ole "hajuakaan" että miten.
Ei mikään sähköpostikeskusteluryhmä (maililistat) vaan ihan newssit (newsgroups). Newssit on oma systeeminsä Internetissä. Nykyään sinne pääsee kyllä www:n ja mailin kautta. Mutta protokollatasolla newssejä ne ovat.
Hyvää veneilyä teille toivottaa maakrapu.
Minä en yleistäisi huonoa käytöstä mihinkään ikäryhmään tai venetyyppiin, enkä siihen, onko seuran lippua tai ei (tämä tuntuu olevan joillekin kaikkein pahinta). Sikapossuääliöitä on kaikissa porukoissa.
Varsinaisia vaaratilanteita on kuitenkin helpoin saada aikaiseksi nopealla moottoriveneellä.
Mutta aika usein tuollaisen ääliön mastossa roikkuu kaikkien tuntema ystävällinen vihreävalkoinen viiri ,...
kusipäitä löytyy molemmista, mutta purjeveneellä on vaikeampi hankkia huomiota.
Itse olen vähentänyt liputtomien veneiden tervehtimistä, kun niistä yleesä vaan tuijotetaan, että mitä tuolla huidotaan.
Useimmiten liputtomuus aiheuttaa muös päin punaista ajamista nostosillalla ja silmitöntä ylinopeutta kanavissa.
on hyvin usein syntymävitutus eikä se helpota veneeseen siirryttäessä.
Asiaa ei helpota, jos nuorella sällillä on hieno vene ja se vielä purjehtiikin sillä.
Meneekö se huonon käytöksen raja tossa viidessä kympissä?
...eli viimeistään siihen viiteenkymppiin mennessä purjehtija on saanut tarpeekseen kaiken maailman moottoriveneilijöistä. Tulisipa taas kunnon lama, että loppuisi turha pörinä!
kuviteltavissa aika pitkälle tekstiilipurjehtijan ajatusmaailmaan kuuluvaksi.
Ilmeisesti viestin ryydittämiseksi valittu nimerkki ei okein sovi yhteen viestin kanssa...
"Jurputtaja" on noussut haudasta! Valitettavasti.
Itse en ole moottoriveneellä pahemmin liikkunut, mutta purjeveneellä ja aidolla muskeliveneellä (kajakilla) olen riittävästi havaintomateriaalia ja vaikutteita omaan mielipiteeseen kerännyt. Kokemukseni perusteella voisin yksinkertaisesti toistaa mielipiteesi purjehtijoista päinvastaisena, mutta aivan näin en kuitenkaan tee.
Hengenheimolaisia tervehditään. Hengenheimolaisen tunnisteena ei, varsinkaan satamassa, aina ole vene.
Merellä tuntuu jako olevan uppoamarunkoisiin ja plaanaaviin veneisiin, mutta alle 22 jalkaiset kulkineet luovat oman ryhmänsä. "Oikeat merikarhut" eivät tervehdi "rantaleluja".
Purjeveneet, hiljaiset savuttamattomat moottoriveneet ja puuveneet mielletään merikelpoisiksi ja saavat tiettyä kunnioitusta osakseen.
Nopeilla moottoriveneillä liikkuvat ovat uusrikkaita juppeja jotka tulevat saaristoon remuamaan eivätkä ymmärrä luonnosta mitään. Niillähän on mukanaan vähintään jääkaappi/pakastin/mikroaaltouuni/lämminvesiboileri tv/video/Playstation. Naisväellä tietysti täydet meikit, korkokengät ja minihame. Ajavat kovalla kiireellä satamasta satamaan joissa vielä käyttävät koneitaan (ellei maasähköä ole tarjolla) jotta jälkikasvu voisi istua pelaamassa mättöpelejä - pysyisivät kaupungissa jonne kuuluvat. (OK - tämä kappale oli aika rankka kärjistys, nämä ovat onneksi harvinaisia todellisuudessa.)
Peltigenuan käyttö on purjeveneissä tullut valitettavan yleiseksi.
On hienoa että on ihmisiä jotka vaalivat perinteitä ja noudattavat tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä. Merellä liikkuminen vaatii tiettyä ulkoiluhenkisyyttä, eikä siihen kuvaan oikein esim. TV sovi.
Mielestäni iäkkäämpi polvi yleisesti ottaen käyttäytyy paremmin, mutta närkästyvät liian helposti jos nuoremmat eivät tunne kaikkia sääntöjä (esim.pahennusta saattaa herättää se että lippu jätetään illalla miehittämättömään veneeseen kun miehistö käy esim. saunassa myöhästyen lipunlaskuajasta hieman).
Esim. tervehtiminen merellä ei ole ainoastaan hyvä tapa, vaan siitä on myös hyötyä. (Esim. kun luovilla oleva purjehtija tervehtii melojaa tietää meloja tulleensa havaituksi eikä tarvitse pelätä purjeveneen tulevan päälle jos se yllättäen tekee käännöksen.)
Tuntuu siltä, että nopeakulkuisissa veneissä on enemmän näitä suoraan eteenpäin tuijottajia jotka eivät kuitenkaan näe eteensä. Nopeakulkuinen vene on kulkuneuvo, tapa päästä paikasta A paikkaan B, eikä silloin nähtävästi ole tarkoitus viihtyä merellä.
En oikein tajua moottorilla ajavia "purjehtijoita", ja pahimpaa laatua ovat nämä jotka laittomasti ajavat moottorilla purje ylhäällä. Itse melkein häpeää "heimonsa" puolesta kun tällaisen näkee. Tuulisella säällä purjeitta ajavat ihmetyttävät myös. Monessa tilanteessa purjein pääsisi aivan samaan matkavauhtiin. Vaihtaisivat venettä elleivät halua purjehtia.
Ärsyttävimpään satamakäyttäytymiseen kuuluu henkilöt jotka silmä tarkkana seuravat ettei vaan rantautuva/lähtevä vene osu omaan veneeseen kuitenkaan mitään tekemättä varmistaakseen ettei kolahdusta tule. Tervehtimiseen ei tuijottamiselta jää aikaa. (Näitä epäuskon ja pelonsekaisia katseita tosin on hauska seurata kun purjevene tulee taidokkaasti laituriin kylkeen ilman apumoottoria:)
Toisinaan vastaanotto on erittäin ystävällistä, tervehtiessä ja rantautumista auttaessahan samalla varmistaa ettei vahinkoja pääse sattumaan.
Joskus sitä laituritilaa syntyy kuin tyhjästä kun toiset ensin vähän järjestelevät veneitään... ja jos illan mittaan on jo tiivistetty useampaan otteeseen saattaa joku jopa tarjota oman veneen perää laiturin korvikkeeksi.
Häiritsevää satamakäyttäytimistä on veneessä yömyöhään äänekkäästi juhliminen. Tyynellä säällä kantautuu metakka todella pitkälle ja toiset ovat todella unen tarpeessa. Tähän eivät yleensä eläkeläiset tai lapsiperheet syyllisty.
Kaippa se toisen huomioon ottaminen ja "smalltalk" riippuu myös omista tarpeista. Satamaan tulevalta toiselta purjehtijalta on sopiva kysellä purjehduskelistä jne. Moottoriveneilijöillä ja purjehtijoilla ei välttämättä ole kuitenkaan paljoakaan yhteistä. Ei tervehtimisen kuitenkaan pitäisi olla liikaa vaadittu.
Tekstistäsi:
Olivatko Högsåran naapurinne purjetijalaumassa?
"ei ollut vielä ongelmia" - Sellaiseen paikkaan joissa ongelmia todennäköisesti syntyy ilman ulkopuolisen apua ei kannata edes yrittää ilman ennakoivaa tiedustelua. Muistaen kuitenkin että hyvään veneilykäyttäytymiseen kuuluu että turhia ei huudella.
On tietysti kohteliasta ottaa apu vastaan kun sitä tarjotaan, tarvitsi sitä tai ei, mutta itse olisin alkuaikoina hoitanut homman harjoituksen vuoksi täysin itse. Eli ei myöskään pidä pahastua ellei apu kelpaa.
Näitä sitruunan syöneitä tulee vastaan silloin tällöin. Olisi mielenkiintoista tietää missä asuvat, korreloiko mitenkään. Harvaan asutuilla alueilla tervehditään vastaantulijaa (tuntematontakin) kylällä, kun taas kerrostalossa ei vuoden asumisen jälkeen tiedetä minkä näköinen heppu asuu seinänaapurina... taas kärjistäen.
Ja viimeiseksi:
Meloessa pyrin tervehtimään jokaista vastaantulijaa johon saan näköyhteyden, ellei vaarana ole että mela lentää kädestä tai eskimokäännöksen uhka ilmeinen.
Purjehtiessa on helppo tervehtiä, ja satamassa tarjoan apua jos näyttää siltä että siitä saattaisi olla toiselle iloa.
Pieni toivomus varsinkin nopeakulkuisilla moottoriveneillä liikkuville on että melojan havaitessanne viestitätte tästä esim. hetkellisellä kurssinmuutoksella. Sinänsä ei haittaa vaikka moottorivene pyyhältää läheltä ohi, mutta aika orpo tunne kun näkee monen tonnin möykyn lähestyvän kovaa vauhtia eikä tiedä onko havaittu vai ei. (Kajakkihan on tunnetusti yksi parhaista "stealth"-aluksista, mutta aina ei voi välttää väylillä liikkumista.)
Veneilystä on tehty virallista ja vakavaa!! Jos et kuulu seuraan tai ole suorittanut tutkintoja olet huono veneilijä eikä semmoiselle pidäkkään tarjota apua saati tervehtiä. Vielä kun saataisiin venevero ja polttoöljy verolle niin hyvä on.
Minä olen niin mulkku että tervehdin kaikkia ja tarjoan apuani myös niille sitruunoille, niitä on myös täällä sisävesillä, suuria sankaripurjehtijoita. Paikallisen suuren veneseuran kommodori julisti lehtihaastattelussa että vain veneseuran lipun alla veneilevät ovat hyviä veneilijöitä. Olisiko asenteissa vähän korjaamista?
paikallinen kommodori ilmeisestikkin todellisuudessa tarkoitti että "minua sitten vallan saatanasti riepoo kun en voi hallita apulaisineni kaikkia mahdollisia ihmisiä heidän toimissaan veneilyn suhteen"
Kaikkea ei voi aina lukea niin kuin on painettu.
Niinpä niin, minusta ikärasismia ja tervehtimistä tärkeämpää on se, miten rannoilla ja laitureilla eletään ja ollaan.
Nykyinen toisista ihmisistä piittaamaton elämäntyyli on saanut joidenkin neropattien myötä jalasijaa myös rannoilla ja laitureilla. Meteli ja mahtailu ovat selvästi lisääntyneet vuosien varrella. Ja minkä sille teet. Toki saaristossamme on tilaa kaikille ja rauhallisiakin paikkoja löytyy. Mutta joskus sitä on meidän maan hiljaistenkin käytävä kaupassa ja hoitamassa suhteita järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Yöpyminen vilkkaassa ja kalliissa virassatamassa olisi mukavaa vaihtelua, mutta hyvin usein sattuu niin, että tunnelma on pilalla jonkin oman napansa ympärillä pyörivän pieniegoisen elämäntyylin takia. Meteliä ja mekkalaa riittää varmasti vuorokauden ympäri.
Purjehtijoiden ja moottoriveneilijöiden vastakkaiasettelu on typerää. Kaikissa veneilijöissä on kaikenlaisia ihmisiä, meteli ja sikailu tahtoo vain keskittyä konepaatteihin.
Tervehtiminen- en tervehdi liputtomia aluksia enkä Suomen lipulla kulkevia aluksia. Tervehdin kuitenkin asiallisesti kulkevia kerholippulaisia, koska tiedän, että heidän osaltaan asiat ovat kunnossa. Vene on katsastettu ja kippari on saanut katsastuksen yhteydessä ohjausta siitä, miten vene tulee hoitaa ja varustaa. Ja katsastuksen edellytyksenä pn myös vakuutus. En kiellä. etteikö Suomen lipulla kulkevissa aluksissa olisi nämä asiat hoidettu mallikkaasti ja lipun käyttöön on jokin syvällisempi filosofinen syynsä.
En myöskään tervehdi niitä kannen kastelijoita, joita tuntuu olevan nykyisellä GPSien aikakaudella yhä enemmän ja enemmän. Ilmeisesti reittipisteiden kuittaaminen on tärkeämpää kuin muun liikenteen huomiointi...
" Ja katsastuksen edellytyksenä pn myös vakuutus."
tuollainen väite on peräisin?
Katsastusvarustus on veneessä ja myöskin tarra.
venekerhon viiriä en ole ostanut, vaikka aktiivisesti
osallistunkin sen toimintaan.
Ei se viiri mikään veneen / kipparin kunnon taso ole.
Turhaa liputusta. Mulle kelpaa Suomen lippu.
Kyllä sulla mahtaa olla stressi kun koko ajan pitää tarkasti valikoida ketä tervehtii ja ketä ei. Se, että tervehtii vain kerholipuilla varustettuja veneitä on kyllä typerintä mitä on taas vähään aikaan tullut täälläkin luettua.
865 mpk tänä kesänä on vasta tullut lokiin.
Paatti on katsastettu. En kuulu venekerhoon/pursiseuraan.
On nääs oma kaija.
Tervehdi tai ole tervehtimättä. Ei haittaa. Meri on tärkein.
Ps. Kolme venettä olen tänävuonna hinannut turvasatamaan.
Kahdella niistä oli venekerhon viiri ja katsastus voimassa.
Siellä missä on paljon ihmisiä, on kaikenlaisia ihmisiä. Myös meteliä. Vierasvenesatama, kaupunki, laskettelukeskus, samanlaisia kaikki tyynni.
Oleellista on se, että vierekkäisistä laituripaikoista löytyy suvaitsevaisuutta ja elämisen riemua. Viireistä ja moikkaamisista riippumatta.
Onneksi luonnonsatamia ja vierasvenepaikkoja on todella paljon, niin on kaikinlaisille merenkävijöille valinnanvaraa.
Katsastus on veneseurojen omaa puuhastelua eikä se tue viranomaisten toimintaa lainkaan. Venepoliisit esim. pysäyttää kaikkia veneitä oli lippu mikä vaan. Jos kippari ei itse tiedä omaa venettään, on asiat huonosti. Olen tavannut monta "oikeata" veneilijää jotka eivät esim. osaa ilmata dieseliä, silti ajavat katsastetulla veneellä.
Siis veneily on virallista ja vakavaa.
Olen huomannut, että eivät Ruotsalaiset syyllisty ikinä mihinkään sikailuun eikä ylenkatsomiseen, heillä on korkea moraali kunnioittaa muita veneilijöitä veneen kokoon tai luokkaan katsomatta. Ainoastaan Suomalaiset möykyt syyllistyvät näihin ylenkatsomisiin.
Ottakaamme oppia Ruosalaisista heillä on kanttia olla ystävä kaikkien kanssa.
Ruotsalaisilla tosiaan on tämä homma paremmin hallussa kuin meillä. Siellä ei yleisestikään ilmeisesti sairasteta kateutta niin paljon kuin suomessa ja näin ollen pinemmän veneen kippari voi auttaa/tervehtiä isommon veneen kipparia ja päin vastoin. Ilman mitään kummempia tunnekuohuja.
Vesillä liikkuessa ei ole huonosti käyttäytyvää Ruotsalaista tullut vastaan, mutta satamassa saa Absolut usein aikaan saman tuloksen kuin kossukin.
Yhden selkeän kulttuurieron olen kuitenkin huomannut, enkä voi sanoa kumpi on oikeassa tai väärässä:
Luonnonsatamaan hakeutuessaan Ruotsalainen bongaa jo kaukaa saareen ankkuroituneen purjeveneen, ja tulee sitten siihen viereen. Suomalainen katsoo että tuossa saaressa on jo vene, mennään muualle. Ero johtunee osittain siitä, että meidän saaristoon verrattuna on ruotsin puolella hyvät ankkuripaikat harvassa.
...on varmasti yhtä suuri osuus sikapossuääliöitä kuin muissakin veneilijöissä ja loput rehtiä porukkaa. Saattaa olla, että Ahvenanmeren ylittävissä ruotsalaisissa tämä kusipääprosentti on pienempi, koska siihen kuitenkin vaaditaan hitusen enemmän kokemusta ja taitoa kuin kotivesien terrorisoimiseen.
Esimerkki: Tässä keskustelussa on mainittu henkilöt, jotka tulevat kannelle pällistelemään, ettei rantautuva vene vain kolhi juuri heidän paattiaan, ilman että mitään kuitenkaan tehdään mahdollisen kosketuksen estämiseksi. Maarianhaminan melko täydessä länsisatamassa ruotsalaisveneessä, jonka viereen menimme, vain seistiin kädet puuskassa sitloorassa kyyläämässä ettei vaan kolahda.
Toinen esimerkki: Ruotsalaisten liputuskulttuuri on melko alkeellista. Lippuja ei yleensä lasketa yöksi ja Ruotsin lippu on useammin rikkinäinen ja/tai likainen kuin Suomen lippu.
Mutta jottei yleistettäisi, niin päinvastaisia esimerkkejä on paljon enemmän, niin paljon etten jaksa ruveta niitä tähän kirjoittamaan.
Itse autan aina kaijassa veneilijöitä, mutta täytyy
myöntää, että moikkaaminen stadin vilkasliikenteisimmillä
alueilla jää joskus välillä väliin.
Saisi kokoajan heiluttaa kättä.
Viikolla tyttö kuoli suojatiellä hurjastelijan ajettua punaisia päin. Autosta löytyi hurjasteluvideo. 13-vuotias poika kuoli pyöräillessä...
Liikenne on vaarallista. Autoille ja veneille pitäisi määrätä ympäristöhaittaveroja!
Olet oikeassa! Mainitsemiltasi onnettomuuksilta olisi todellakin vältytty, jos veneily olisi verotuksen sijaan kokonaan kielletty!!!