Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli pikku-uutinen: ”Naapurin koiran ampuneelle sakkoja”. Mies oli ampunut naapurinsa koiran sen kotipihan tarhaan ”koiran häiritsevän haukkumisen hiljentämiseksi”. Sitä ennen hän kertomansa mukaan oli ottanut yhteyttä koiran omistajaan ja viranomaisiin. Koira oli hyvin menestynyt suomenpystykorvanarttu. Sakkojen määrä oli 980 euroa; lisäksi ampuja tuomittiin korvaamaan koiran arvosta 2.500 euroa.
Jos kärsimys on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, kärsineen oikeus korvauksen saamiseen on säännelty vahingonkorvauslaissa seuraavasti (alla mainitut säännökset tulevat voimaan 1.1.2006):
--------------------
4 a § (29.1.1999/61)
Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
6 § (16.6.2004/509)
Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu;
2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
--------------------
Menetin itse hyvin rakkaan koirani äkilliseen sairauteen viime talvena. Jos joku ”naapuri” olisi sen päästänyt päiviltä, ei hän varmaankaan olisi selvinnyt sakoilla ja nimellisellä koiran arvon korvaamisella. Vaikka koira juridisesti onkin ”esine”, se minulle - kuten varmaan useimmille koiraharrastajille - ei ole esine (tai väline). Ikaros-koirani oli rakkain ystäväni, jonka hyvinvointiin olin panostanut paljon. Se puolestaan oli antanut minulle runsain määrin ruumiin ja mielen terveyttä. Koirani kuolemasta on nyt kulunut yli puoli vuotta, mutta joka päivä se on edelleen mukanani ajatuksissani. Suruani lisää se, että asiantuntevalla hoidolla koirani käsittääkseni olisi saattanut pelastua täysipainoiseen elämään vielä moniksi vuosiksi.
Kärsimykseni olisi toki paljon suurempi, jos joku ”naapuri” olisi koirani tahallisesti tappanut. Silloin saattaisin jopa harkita muinaiseen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” –periaatteeseen turvautumista. Kärsimystä ei tietenkään voida rahalla poistaa, mutta kyllä rahanmenetyksen tekijälle tuottama harmi jotain lohtua kärsineelle saattaisi tuoda.
Mielestäni lemmikkieläimen tappaja pääsee liian vähällä, kun hän nykyisen lain mukaan ei joudu korvaamaan eläimen huoltajalle aiheuttamaansa henkistä kärsimystä. Tämä kärsimys voi (tapauskohtaisesti) olla yhtä suuri kuin jonkun toisen, joka on menettänyt ”lapsensa, vanhempansa, aviopuolisonsa tai muun näihin rinnastettavan erityisen läheisen henkilönsä”.
Vahingonkorvauslain 6 §:n 1-kohdan mukaan kärsimyskorvaukseen on oikeutettu mm. se, jonka ”rauhaa” teolla on loukattu. Tällä tarkoitettaneen lähinnä kotirauhaa. Eikö paljon perustellumpaa olisi, että korvaukseen olisi oikeutettu se, jonka ”mielenrauhaa” teolla on vakavasti loukattu. Läheisen ystävän tahallinen tappaminen, olkoonpa ystävä vaikka koira, tuottaa loukkauksen kohteelle uskoakseni huomattavasti suuremman kärsimyksen kuin vaikkapa kotirauhan loukkaaminen.
Saman pykälän 4-kohdan mukaan korvaukseen on oikeutettu se, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla 1-3 kohdissa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Jos naapuri tappaisi koiraystäväni, kokisin kyllä ihmisarvoani vakavasti loukatun. En kuitenkaan usko, että vaatimus kärsimykseni korvaamisesta tällä perusteella tuottaisi tulosta.
Lakia tulisi mielestäni muuttaa siten, että oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on myös sillä, jonka mielenrauhaa on rangaistavaksi säädetyllä teolla vakavasti loukattu.
Jos kärsimys on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, kärsineen oikeus korvauksen saamiseen on säännelty vahingonkorvauslaissa seuraavasti (alla mainitut säännökset tulevat voimaan 1.1.2006):
--------------------
4 a § (29.1.1999/61)
Surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.
6 § (16.6.2004/509)
Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu;
2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.
Korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.
--------------------
Menetin itse hyvin rakkaan koirani äkilliseen sairauteen viime talvena. Jos joku ”naapuri” olisi sen päästänyt päiviltä, ei hän varmaankaan olisi selvinnyt sakoilla ja nimellisellä koiran arvon korvaamisella. Vaikka koira juridisesti onkin ”esine”, se minulle - kuten varmaan useimmille koiraharrastajille - ei ole esine (tai väline). Ikaros-koirani oli rakkain ystäväni, jonka hyvinvointiin olin panostanut paljon. Se puolestaan oli antanut minulle runsain määrin ruumiin ja mielen terveyttä. Koirani kuolemasta on nyt kulunut yli puoli vuotta, mutta joka päivä se on edelleen mukanani ajatuksissani. Suruani lisää se, että asiantuntevalla hoidolla koirani käsittääkseni olisi saattanut pelastua täysipainoiseen elämään vielä moniksi vuosiksi.
Kärsimykseni olisi toki paljon suurempi, jos joku ”naapuri” olisi koirani tahallisesti tappanut. Silloin saattaisin jopa harkita muinaiseen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” –periaatteeseen turvautumista. Kärsimystä ei tietenkään voida rahalla poistaa, mutta kyllä rahanmenetyksen tekijälle tuottama harmi jotain lohtua kärsineelle saattaisi tuoda.
Mielestäni lemmikkieläimen tappaja pääsee liian vähällä, kun hän nykyisen lain mukaan ei joudu korvaamaan eläimen huoltajalle aiheuttamaansa henkistä kärsimystä. Tämä kärsimys voi (tapauskohtaisesti) olla yhtä suuri kuin jonkun toisen, joka on menettänyt ”lapsensa, vanhempansa, aviopuolisonsa tai muun näihin rinnastettavan erityisen läheisen henkilönsä”.
Vahingonkorvauslain 6 §:n 1-kohdan mukaan kärsimyskorvaukseen on oikeutettu mm. se, jonka ”rauhaa” teolla on loukattu. Tällä tarkoitettaneen lähinnä kotirauhaa. Eikö paljon perustellumpaa olisi, että korvaukseen olisi oikeutettu se, jonka ”mielenrauhaa” teolla on vakavasti loukattu. Läheisen ystävän tahallinen tappaminen, olkoonpa ystävä vaikka koira, tuottaa loukkauksen kohteelle uskoakseni huomattavasti suuremman kärsimyksen kuin vaikkapa kotirauhan loukkaaminen.
Saman pykälän 4-kohdan mukaan korvaukseen on oikeutettu se, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla 1-3 kohdissa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Jos naapuri tappaisi koiraystäväni, kokisin kyllä ihmisarvoani vakavasti loukatun. En kuitenkaan usko, että vaatimus kärsimykseni korvaamisesta tällä perusteella tuottaisi tulosta.
Lakia tulisi mielestäni muuttaa siten, että oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on myös sillä, jonka mielenrauhaa on rangaistavaksi säädetyllä teolla vakavasti loukattu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kauanko mahtoi naapuri kuunnella sitä toisen naapurin koiran haukkumuista/räksytystä ja miksi se koira sai sitä tehdä.
Koiran tappaja teki aivan oikein kun päästi koiraparan leukojaan louksuttamasta, mutta ikävä kyllä tämä naapuri hankkii räksyttäjän tilalle, joten kotirauha lienee väliaikainen.
Onpa täällä hiljaista kuin huopatossutehtaassa.
Vein saman tekstin eräälle koirakeskustelupalstalle otsikolla "Koiran tappajan korvausvastuu". Sinne oli kolmessa ja puolessa tunnissa saapunut 100 kommenttia, minkä jälkeen keskustelu suljettiin. Tänne siis kahdeksassa tunnissa 0.
Ei ole "koiraa" karvoihin katsominen. (Suomalainen sananlasku)