Olettekos koskaan ajaneet harhaan?
Jos, niin naputelkaa kokemuksianne, niitä olisi hauska lueskella.
Itse olen harhaillut monasti.
1. Olin tulossa Kuopiosta ja tarkoitus oli kääntyä ennen Jyväskylää 4-tielle etelää kohti. Vanha äitini oli kyydissä ja juteltiin siinä juhlista, joista olimme tulossa. Jotenkin se risteys tuli vähän nopeasti ja käännyin etelää kohti....tie vaan ei ollut 4-tie vaan joku "mikälie". En sanonut äidille mitään, hän kun olisi vaan hätääntynyt jos olisi tajunnut, etten yhtään tiennyt missä oikein olimme. No eipä siinä mitään, ajelin ja juttelin kuin ei mitään. Hyvin pian alkoi näkyä opasteita 4-tielle. Äitini vähän ihmetteli, että onpa tämä aika kapeaa tietä valtatieksi. Minä siihen, että juu, mutta tämä on vaan pienen matkaa, oikaisin hieman, kohta muuttuu leveämmäksi....kuten muuttuikin kun tultiin oikealle tielle. Äitini ei tullut koskaan tietämään, että tytär ajaa tohotti missä sattui :)
2. Olin jälleen tulossa Kuopiosta, tarkoituksena ohittaa Jyväskylä 9-tietä pitkin. Kuinka ollakaan, siellähän jonkun sillan kupeessa oli varsinainen betoniporsaiden joukkotapaaminen. Seurasin opasteita ja hyvinhän kaikki sujui....kunnes alkoi tuntua, että aurinko paistaa jotenkin kummallisesta suunnasta. Valpastuin ja kuinka ollakaan, opasteessa luki, että Oulu xxx km. Ei muuta kuin seuraavasta liittymästä ulos ja takaisin kohti etelää.
Ajelin siinä ja ajattelin, että eipä mitään, nyt olen oikealla tiellä ja menossa oikeaan suuntaan. Mutta taas ne porsaat olivat edessä, ei päässytkään ajamaan suoraan.
Tällä kertaa löysin itseni jostakin esikaupunkialueelta, opasteissa kerrottiin Laajavuoresta....hyvä etten nauranut jo ääneen, etenkin kun perässäni seurasi Volvo minua kuin hai laivaa, oli seurannut jo jonkin aikaa. Aloin katsella taas opasteita ja pianhan niitä ilmestyikin näköpiiriin. Löysin taas oikealle tielle ja oikeaan suuntaaan ja Volvo tuli perässäni.
Ajoimme sitten peräkanaa hienossa syksyisessä säässä kunnes Padasjoella poikkesin kahville. Volvon porukka tuli myös. Loppujen lopuksi istuimme samassa pöydässä ja toden totta, he olivat päättäneet seurata minua kun olivat itse aivan eksyksissä. Kyllä meille nauru maittoi siinä kahvinjuonnin lomassa :)
Että tällaisia, näitähän riittää :)
Jos, niin naputelkaa kokemuksianne, niitä olisi hauska lueskella.
Itse olen harhaillut monasti.
1. Olin tulossa Kuopiosta ja tarkoitus oli kääntyä ennen Jyväskylää 4-tielle etelää kohti. Vanha äitini oli kyydissä ja juteltiin siinä juhlista, joista olimme tulossa. Jotenkin se risteys tuli vähän nopeasti ja käännyin etelää kohti....tie vaan ei ollut 4-tie vaan joku "mikälie". En sanonut äidille mitään, hän kun olisi vaan hätääntynyt jos olisi tajunnut, etten yhtään tiennyt missä oikein olimme. No eipä siinä mitään, ajelin ja juttelin kuin ei mitään. Hyvin pian alkoi näkyä opasteita 4-tielle. Äitini vähän ihmetteli, että onpa tämä aika kapeaa tietä valtatieksi. Minä siihen, että juu, mutta tämä on vaan pienen matkaa, oikaisin hieman, kohta muuttuu leveämmäksi....kuten muuttuikin kun tultiin oikealle tielle. Äitini ei tullut koskaan tietämään, että tytär ajaa tohotti missä sattui :)
2. Olin jälleen tulossa Kuopiosta, tarkoituksena ohittaa Jyväskylä 9-tietä pitkin. Kuinka ollakaan, siellähän jonkun sillan kupeessa oli varsinainen betoniporsaiden joukkotapaaminen. Seurasin opasteita ja hyvinhän kaikki sujui....kunnes alkoi tuntua, että aurinko paistaa jotenkin kummallisesta suunnasta. Valpastuin ja kuinka ollakaan, opasteessa luki, että Oulu xxx km. Ei muuta kuin seuraavasta liittymästä ulos ja takaisin kohti etelää.
Ajelin siinä ja ajattelin, että eipä mitään, nyt olen oikealla tiellä ja menossa oikeaan suuntaan. Mutta taas ne porsaat olivat edessä, ei päässytkään ajamaan suoraan.
Tällä kertaa löysin itseni jostakin esikaupunkialueelta, opasteissa kerrottiin Laajavuoresta....hyvä etten nauranut jo ääneen, etenkin kun perässäni seurasi Volvo minua kuin hai laivaa, oli seurannut jo jonkin aikaa. Aloin katsella taas opasteita ja pianhan niitä ilmestyikin näköpiiriin. Löysin taas oikealle tielle ja oikeaan suuntaaan ja Volvo tuli perässäni.
Ajoimme sitten peräkanaa hienossa syksyisessä säässä kunnes Padasjoella poikkesin kahville. Volvon porukka tuli myös. Loppujen lopuksi istuimme samassa pöydässä ja toden totta, he olivat päättäneet seurata minua kun olivat itse aivan eksyksissä. Kyllä meille nauru maittoi siinä kahvinjuonnin lomassa :)
Että tällaisia, näitähän riittää :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eräs harrastuksistani on ajaa Helsinkiin iltamyöhään, harhailla siellä, ja yllättyä, mitä väylää pitkin lopulta pääty kehätielle ja pois Helsingistä. Joskus jää ikävästi jumiin asuinkortteleille.
t.nimim. eestaas Eirassa.
En nyt ryhdy kertoilemaan hataria muistikuviani yksittäisistä harhailuistani, mutta sinunkin tekstissäsi oli tuo olennainen juttu:
Eksymiseen ei todellakaan tarvita vierasta suurkaupunkia, jossa sitten valitaan tietyllä hetkellä väärä ajokaista ja ollaan hetkessä harharetkillä. Eksyminen onnistuu mainiosti rauhallisella maaseudullakin, jossa ajelun luulisi olevan helppoa. Jotenkin sitä vain haksahtaa tienviittojen, ilmansuuntien, maisemien tai muistikuviensa suhteen, ja valitsee väärän tien. Ja ennen kuin uskoo olevansa väärillä jäljillä, on saattanut jo ajaa kilometrikaupalla. Täyskäännös ja palaaminen tuntuisi ehkä tappion myöntämiseltä, joten kuski ryhtyy miettimään kierto- tai oikoteitä, mikä todennäköisesti vain pahentaa asiaa.
kaistalla !! Vilkutin ja vaihdoin kaistaa!! Kyllä saku tilaa antaa, vauhtia oli 164,2 km/h.
reippaalla nopeudella on petrattu sitten menetetty aika eli ei aika tappiota lainkaan...
mitä tuohn 1. kohtaan tulee niin kuopiosta ajellessa ajaa harhaan jos pitää lähteä jyväskylään päin niin kyllä pitää myöntää tumeplo palkinto...
mitä taas 2 vaihtoehtoon niin kyllä jyväskylä on ympyröineen ,ristiin rastiin liittymineen ja monenlaisineen ramppeineen sekaisin liikenne järjestely paikkakunta vailla vertaa...
>>1. kohtaan tulee niin kuopiosta ajellessa ajaa harhaan jos pitää lähteä jyväskylään päin niin kyllä pitää myöntää tumeplo palkinto...
Kouvolasta Porvoon kautta Hesaan. Kesti aikansa, että tajusin olevani menossa Lahteen. Mietin syytä, miksi eksyin, ja tulin lopputulokseen, että rekka peitti riteyksessä liikennemerkin, enkä osannut kääntyä Porvoon suuntaan.
Tai ainakaan niitä ei tahdo millään muistaa, ennenkuin joku silminnäkijä todistaa sen niin vedenpitävästi, ettei auta kuin korvat luimussa tunnustaa, että "EEEHKÄ se sitten voi olla niinkin.."
Kaitpa se kuuluu työn kuvaan se ajoittainen hortoilu.. tosin erikoiskuljetuksille usein Tiehallinto määrittelee ne reitit, joita pitkin kuljetaan, jolloin se tulee tutkittua hieman huolellisemmin, mutta tyhjänä tai normaaleilla kuormilla kuljettaessa sitä silloin tällöin tapahtuu.. eikä se kyllä mielestäni ole edes mikään ongelma, ellei siitä sitten TEE ONGELMAA äkkiliikkeillä tai muulla koheltamisella.. eli ei siitä oikein komediaa saa aikaiseksi..
Yksi sellaisia suosikkipaikkojani oli aiemmin Pori. Kun tulee kasitietä pohjoisesta, ja on AIKOMUS jatkaa samaa tietä edelleen kohti Raumaa ja Turkua, niin se ei meinannu toisinaan oikein "aueta", että ellei KÄÄNNY POIS siltä tieltä, niin huomaa hetken päästä porhaltavansa kakkostietä kohti Helsinkiä...;))
Samoin pääkaupunkiseudun kehätiet oli silloin alussa, kun siellä alkoi liikkumaan, sellaisia, joissa miltei poikkeuksetta sai käydä seuraavasta liittymästä hieman vauhtia hakemassa... pirun vaativaa, kun pitäis oikein itä ja länsi ymmärtää..;)
Riika tuntui aika haastavalta... en tiedä, satuinko vain sellaisiin paikkoihin, missä EI OLLUT minkäänlaisia opasteita pääväylille, vai eikö siellä niitä sitten kertakaikkiaan ole...?? Niitä oli tosi paljon niitä sellaisia tauluja, joissa havainnollistettiin, että tämä katu on kiinni tietyön takia. Kierrä jostain muualta. Sitten kun lähti kiertämään, niin yksisuuntaiset kadut aika pitkälti rajoitti sitä suorimman reitin valintaa.. sitten se katu kaartoi jotenkin kivasti, epäsäännöllisesti.. päivän ollessa pilvinen, hetken päästä olikin jo sekaisin kuin hedelmäpeli. Lopulta (sitten, kun ei enää löytäny itseään siitä kartaltakaan), kartan kanssa kadunvarteen ohikulkijoilta kyselemään, että "Excuse me, do you speak english..??" No se sanoi, että jeesjees. Siihen se sitten loppuikin se lontoon puhuminen. Minulle jäi vankka käsitys, että se oli (englanninkielen ohella) myöskin ensimmäinen kerta, kun kartan näki..;))
Jos joku TIETÄÄ asian, että onko se niin vaikea kaupunki liikkua, vai oliko mulla taas vaan se tyypillinen karma päällä, niin olisin kiinnostunut kuulemaan, miten se ihan aikuisten oikeesti on...?
Tässä taannoin, kun olin tulossa pohjoisesta lomareissulta, niin Oulun eteläpuolelle oli tullut ne uudet liikenneympyrät.
Siinä siinä meni melkoinen tovi, ennen kuin tajusin, että jostain niistä ympyröistä minun olisi pitänyt erkaantua oikealee, koska kotimatka olisi Kokkolan kautta ollut mekoisesti lyhempi!
Mutta tulipa katsastettua palan matkaa maan keskiosaakin tällä lomareissulla :)
Mäkin oon havintokykyänikin toitottanut täällä ja yleensä suunnistankin pääasiassa viittojen, enkä kartan kanssa. Jotenkin vaan en huomannut em. tilanteessa sitä Kokkolan kylttiä.
Itse suunnistan "maalla" siten että tarkistan ennen lähtöä mitä teitä pitäisi ajaa, yleensä matkaan mahtuu pari kolme isompaa tietä, joten ne kyllä muistaa. Sitten on helppo seurailla kylttejä. :)
Kaupungeissa taas teen niin että tarkistan missä suurin piirtein paikka on ja pari isomman tien nimeä siitä läheltä. Ne isommat tiet löytää sitten helposti ja sen verran on vielä kuvamuisti pelannut että kun siihen asti pääsee niin hyvin pian huomaa onko ajamassa oikeaan vai väärään suuntaan.
Suunnistan siis sekä viittojen että kartan, mutta lähinnä muistin varassa. :)
Joskus nuorempana tuli kaivettua karttaa esiin tai jopa kysyttyä tietä paikallisilta, mutta ei sitä enää jaksa. Aina sitä jonnekin päätyy ja yleensä on vielä ihan hauskaakin. :)
... olen vain välillä eri mieltä todellisuuden kanssa siitä missä olen... :)
Kyllähän sitä tulee eksyttyä silloin tällöin vähän tuntemattomammilla seuduilla, mutta kertaakaan ei ole ongelmaksi muodostunut.
Viimeksi näin kävi kun piti käydä espoon keskuksen tuntumassa kääntymässä ja vilkaisin vain ennen lähtöä karttaa nopeasti (ai tonne, kyllähän sinne osaa...). Vaan eipä ollut espoon keskusta ihan sellainen kuin muistin ja väärälle tiellehän sitä päätyi... Noo, kun tiesi minne päin suurin piirtein oli menossa niin sinne päin vaan kääntyili sopivista risteyksistä ja perillehän sitä pääsi. Takaisin tulikin sitten aika paljon suorempaa reittiä. :)
On ihan mukavaa ajella vailla harmainta aavistustakaan siitä missä on. Kerran olen tainnut päätyä umpikujaan kun tie vain pieneni pienenemistään ja päättyi lopulta jonkun pihaan, mutta en kyllä takaisinajaessakaan löytänyt sitä risteystä josta olisi pitänyt kääntyä (opasteet opastivat, olisikohan joku kääntänyt...)