Olen 38-vuotias mies. Elän avioliitossa, joten tältä osin en ole yksinäinen, mutta miespuoliset kaverit puuttuvat. Yksinkertaisesti en osaa luoda kaverisuhteita omaan sukupuoleeni, syy on varmaan se että en ole tyypillinen miehisistä asioista kiinnostunut mies eli urheilu, autot ym normaalit miesten jutut. No en sen puoleen kyllä kudokkaan. Aviossa olen ollut jo liki 15-vuotta. Vaimoltani saan usein kuulla olevani luuseri ja outo, koska en kykene luomaan kaverisuhteita enkä ole kiinnostunut miesten jutuista. Näin tunnen nykyään itsekkin asioiden olevan. Mutta minneppä sitä menisi ja vaikka menenkin en tiedä mistä puhuisin joten jälleen ollaan umpikujassa ja ahdistus vaan lisääntyy. Onkohan muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Miehen yksinäisyys
umpikujassa
41269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos itse et kärsi siitä että sinulla ei ole samaa sukupuolta olevia kavereita niin kaikki on ok. Älä ala elämään muitten mielipiteitten mukaan. Minä olisin ylpeä miehestä jolla pääkopassa muutakin kuin autot, urheilu ym.
Mun mielestä miesten ystävyys on jotenkin tabu Suomessa. Äijäporukoita on, mutta jos kaksi miestä viihtyy yhdessä, niin helposti ulkopuolelta leimataan homoiksi. Näin suvaitsevainen Suomi on. Ehkä perushetero pelkää myös mahd. homoeroottisia tuntemuksia toista miestä kohtaan, siksi lähempää ystävyyttä on vaikea luoda toiseen mieheen. Helpompi on puhua tutuissa puheenaiheissa ja harrastuksissa, kuten urheilussa ym.
tota!aatellaan liikaa mitä muut aattelee!!ei kannattas välittää niin paljo muitten mielipiteistä...
Moi, sama juttu minulla. Olen samanikäinen, elän avoliitossa ja minulla on pieni tytär. Mutta ei oikeastaan yhtään kaveria, ja tuntuu, että uusien ystävyyssuhteiden luominen tässä iässä on liki mahdotonta. Minuakaan eivät innosta perinteiset miesten jutut, kuten penkkiurheilu, joten aika usein sitä on tuntenut olevansa aika ulkopuolinen esim. työkaverien seurassa. En pidä itseäni luuserina enkä outona, erilaisena kyllä. Outoja minusta ovat ihmiset, joille NHL:n pistepörssi oikeasti merkitsee jotain elämää suurempaa.