Aina puhellaan erityislasten vanhempien koulutustaustasta vähemmän mairittelevaan sävyyn. Riittääkö rohkeus kertomaan tämänhetkisen koulutuksen?
Onko tämä tabu?
merkantti
112186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Artenomi (eli lukion jälkeen 4,5 v.opistoasteen opintoja).Tällä hetkellä olen hankkimassa uutta tutkintoa, mutta aivan eri alalta.
Mikäs tabu nyt tuo on? Siksikö, että olisimme vähemmän koluttautuneita? Itse en ole kuullut, että (AINA?)erityislapsen vanhempien koulutustaustasta puhuttaisiin vähemmän mairittelevaan sävyyn. Toki tiedän, että esim. adhd-lapsen käytös liitetään usein vain kurittomaan käytökseen ja näin ollen huonoon kotikasvatukseen.
Eikä koulutus itse asiassa edes kerro koko totuutta ihmisestä. On elämässään huonosti menestyviä tohtoreita, sekä elämässään hyvin pärjääviä ei-koulutettuja ihmisiä. Joillekkin vain tuo kouluttautuneisuus on suuri statuskysymys. Toki arvostan koulutusta, mutta sen perusteella ei kertakaikkiaan voi tehdä suoria johtopäätöksiä ihmisten arvomaailmasta ja kasvatuksesta.
Mitä tarkoitat tabulla??
Minä olen lastenhoitaja.
koulutus ei ollut ongelma,mut yksinhuoltajuus oli lapsen ongelmien takana..siis psykologin mielestä..
Minä äiti olen koulunkäyntiavustaja ja lähihoitaja kohta, ja isä on insinööri. Oma koulutukseni antaa mielestäni hyvää pohjaa ongelmien käsittelyyn. Tiedän, että paljon on tehtävissä. Mutta on muistettava myös se, että erityislapsiakin on monenlaisia, joten ei koulutustaustalla aina ole mitään suurta merkitystä. Itse olen kohta valmistumassa toiveammattiini, jota aion tehdä hyvillä mielin. Se että olisin vaikkapa tohtori, ei lapseni häiriötä millään poistaisi.
pohjalta ?
Itse en ole tuon sävyiseen väitteeseen törmännyt, vaikka olenkin jo kuudentoistavuoden ajan ollut selvillä, ettei lapseni ole ihan tavallinen.
Lapsen isä on insinööri, itse olen erikoissairaanhoitaja, joten tuskin ainakaan kouluttaneisuuden puutteesta on kyse.
Ehkä suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja eihän se tietenkään mitenkään mairittelevaa ole.
kerro kaikkea. Meillä on suvussa paljon ADHD:ta, ja paljon yksityisyrittäjiä. Työelämästä syrjäytyneitä ei ole. Jokainen on löytänyt oman paikkansa.
Itse olen merkonomi, lisäksi suorittanut sosiaali- ja terveysalalta ammattitutkinnon.
Vanhempina - ei todellakaan auta asiaa. Lapsemme diagnoosi meni kollegojen toimesta mönkään - Autistisesta lapsest tehtiin hullu(itse ei lääkärikään saa lastaan diagnosoida). Sama erityisopetuksen puolella. Musikaalisesti lahjakkaasta tehtiin idiootti!
Ammatti ei anna muuta kuin sen tuskan, kun huomaa kollegojen menneen diagnoosessaan täysin metsään!
olevan merkitystä onko lapsi ADHD tai mikä... tai ehkäpä onkin niin, että tarkkaavaisuushäiriöisten lasten vanhemmat ovatkin niitä paremmin kouluttautuneita! Meillä ollaan työnjohtaja ja ATK-inssi.
Miksei meillä olisi kanttia sanoa. Äiti on mielenterveyshoitja ja isä on asentaja.
Ei tämä ole koulutuksesta kiinni. Poika Asperger/adhd 5v.
No iskä kuljettaa rekkaa ja äiti on ylempi toimihenkilö suuressa yrityksessä.