Ajelin tuossa viikonlopun aikana sellaisen 1500km lenkin ja näyttä sama meno jatkuvan edelleen tienpäällä.
Tilanne.
Nopeusrajoitus 80kmh ja mittarinopeuteni 95kmh vakionoepudensäätimellä. Tautapeilistä alkaa näkyä takaa tulevan auton valot. Auto saavuttaa minua jatkuvasti ja hetken kuluttua se on lähes puskurissa kiinni. Jatkamme matkaa yhdessä kuin juna ja vaunu, pitkiä suoria taipaleita, täysin tyhjällä tiellä. Näytän ohitusmerkkiä useita kertoja, mutta se ei tunnu saavan aikaa mitään muutosta tilanteeseen. Kun olemme ajanee peräkkäin sellaiset 30km hidastan ja ajan bussipysäkille, joka sijaitsee pitkällä suoralla ja näkyvyyttä on sellaiset kolme kilometriä. Ei muuta liikenettä. Perässä tuleva auto hidastaa ja pudottaa vauhdin lähes kävelyvauhtiin, kunnes sopii ohittamaan minut ns. omaa kaistaansa pitkin. Keskiviivan yli ei mennä missään vaiheessa.
Jatkan matkaa hetken kuluttua. Sellaisen 30min kuluttua saavutan kyseisen auton, joka roikkuu jälleen jokun puskurissa. Ohitan molemmat ja kyseisestä ajoneuvosta ei havaintoja sen jälkeen.
Tämä oli vain yksi satunnainen perskärpänen, joita tuntuu olevan ainakin 80% autoilijoita. Mikä siinä ohittamisessa on niin vaikeaa ? Tällaiset tiedemme ritarit aikaansaavat pahimmat ruuhkat. Ajataan lujaa, kunnes saavutetaan edellä menevä. Ohi ei mennä, ei sitten millään. Itse ohitan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, saavuttamani auton ja varsinkin silloin jos joku näyttää ohitusmerkkiä.
Jotenkin näyttää siltä että ajotaito on tyystin kadonnut suurimmalta osalta autoilijoista. Ilmeisesti nämä kuljettajat ovat ns. katuvireitä ja tottuneet ajamaan vain täällä kehähien sisäpuolilla. Tosin ei sielläkään edellen mennä vaikka vieressä on tyhjä kaista.
Tilanne.
Nopeusrajoitus 80kmh ja mittarinopeuteni 95kmh vakionoepudensäätimellä. Tautapeilistä alkaa näkyä takaa tulevan auton valot. Auto saavuttaa minua jatkuvasti ja hetken kuluttua se on lähes puskurissa kiinni. Jatkamme matkaa yhdessä kuin juna ja vaunu, pitkiä suoria taipaleita, täysin tyhjällä tiellä. Näytän ohitusmerkkiä useita kertoja, mutta se ei tunnu saavan aikaa mitään muutosta tilanteeseen. Kun olemme ajanee peräkkäin sellaiset 30km hidastan ja ajan bussipysäkille, joka sijaitsee pitkällä suoralla ja näkyvyyttä on sellaiset kolme kilometriä. Ei muuta liikenettä. Perässä tuleva auto hidastaa ja pudottaa vauhdin lähes kävelyvauhtiin, kunnes sopii ohittamaan minut ns. omaa kaistaansa pitkin. Keskiviivan yli ei mennä missään vaiheessa.
Jatkan matkaa hetken kuluttua. Sellaisen 30min kuluttua saavutan kyseisen auton, joka roikkuu jälleen jokun puskurissa. Ohitan molemmat ja kyseisestä ajoneuvosta ei havaintoja sen jälkeen.
Tämä oli vain yksi satunnainen perskärpänen, joita tuntuu olevan ainakin 80% autoilijoita. Mikä siinä ohittamisessa on niin vaikeaa ? Tällaiset tiedemme ritarit aikaansaavat pahimmat ruuhkat. Ajataan lujaa, kunnes saavutetaan edellä menevä. Ohi ei mennä, ei sitten millään. Itse ohitan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, saavuttamani auton ja varsinkin silloin jos joku näyttää ohitusmerkkiä.
Jotenkin näyttää siltä että ajotaito on tyystin kadonnut suurimmalta osalta autoilijoista. Ilmeisesti nämä kuljettajat ovat ns. katuvireitä ja tottuneet ajamaan vain täällä kehähien sisäpuolilla. Tosin ei sielläkään edellen mennä vaikka vieressä on tyhjä kaista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jotkut eivät osaa ajaa, jos edelläajavan auton takapää ole lähituntumassa. Turvavälin pitäminen ei tästä syystä mahdu kaaliin.
Totta puhuen nykyliikenteessä nopeuserot ovat niin pienet, että ohitustilanteita tulee aiempaa harvemmin. Jos ajaa pitkiä maantiematkoja aniharvoin, ei ohitusrutiinia välttämättä synny.
Nämä taidottomat tyytyvät vaikkapa jurraamaan muutaman metrin päässä rekan perästä. Jos he sitten lopulta lähtevät ohittamaan, tapahtuu ohitus yleensä huonossa paikassa ilman järkevää harkintaa.
puhut asiaa.
olen itse eräänä pyhäaamuna lähtenyt liikenteesee ennen aamu kuutta ja suuremman kantatien risteykseen jäänyt odottamaan kaukaa tulevaa autoa kunnes aivan kohdalla tajusin että niitä onkin kaksi.
huvittavaksi tilanteen tekin ajankohta, su.aamu, ei todellakaan muita autoilijoita kuin me kolme ja ainakin seuraavan 10 km ko. älykääpiö roikkui edelläajavan puskurissa ilman aikomustakaan ohittaa.
tuo on todella omituinen seikka tuo että mitenkä monesti esim. 20km jälkeen löytää edestään sen perskärpäsen joka on lopulta pyyhkäissyt ohi - mihin se kiire on loppunut kesken matkan ?
Me sosiaalidemokraatit olemme sitä mieltä, että ohittaminen on lähes rikollista - ainakin se osoittaa kyseisen teon tekijän olevan itsekäs, kusipäinen kaahari, sanalla sanoen huono ihminen. Tätä me toistamme kaikkialla, muistuttaen samalla, että kaikkinainen muukin liikenteen sujuvoittaminen on itsekästä ja tuomittavaa (esim. jonon ohittaminen tyhjää kaistaa käyttäen ym.).
Meistä sosiaalidemokraateista jonottaminen niin liikenteessä kuin muuallakin kuuluu luomaamme järjestelmään, yksilön ei pidä lähteä poikkeamaan luomistamme periaatteista.
Totta ohittaminen on itsekästä. Minä tuosta pujahdan, Minä tuosta ohitan, Minä, Minä , Minä,...
Ohittaja ei ota huomioon ohitettavan tunteita, ohitus on loukkaavaa toisia tiellä kulkijoita kohtaan ja sitäpaitsi se on etuilua ja kiilaamista.
Itse pyrinkin saavutettuani hitaamman ajoneuvon hienotunteisesti "työntämään" sitä sen verran että tämä saavuttaisi oikean tilannenopeuden.
sulla ylinopeutta niin jäi siihen peesiin, kun ei itsekään ollut valmis paljon kovempaa riskiä ottamaan
Tämä saattaa joskus olla syy, mutta silloin olisi järkevää jäädä vähän kauemmas, eikä tulla siihen 10m päähän aiheuttamaan vaaraa kummallekin.
Mm. tämä kyseinen auto lähestyi niin nopeasti että nopeutta oli varmasti yli satanen.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö on se kun ajat moottoritiellä cruise päälle ja saavutat edellämenevän auton, kohtuullisen nopeasti. Kun sitten vaihdat vasemmanpuoleiselle kaistalle ohittaaksesi tämän, huomaat että vauhtisi ei riitä ohittamiseen vaan jäät siihen rinnalle ruikuttamaan. No tiedän että vauhdin pitäminen tasaisena ei ole aivan yksinkertaista ja tiedän senkin että kun kuljettaja katselee ohittajaa peilistä tms. hän vaistomaisesti painaa kaasua.
Ajelen paljon ja muistan tilanteen jossa vanhempi herrasmies kääntyi oikein tuijottamaan minua yrittäessäni ohittaa häntä motarilla. Hän varmasti ihmetteli miksi jäin siihen rinnalle :) No en kauaa siinä viihtynyt vaan kiihdytin ja tein sellaisen reilun 100m raon ja palasin oikealle kaistalle. Pian tämä herrasmies ohitti minut uudelleen ja katosi horisontiin.....kunnes oli hetken kuluttua jälleen ohitettavana.
Kyllä liikenne on sitten mielenkiintoista ja välillä jopa hauskaa, jos ottaa sen huumorilla. Tämä moottoritiekäyttäytyminen on edes jollain tasolla ymmärettävissä, mutta käyttäytyminen tai se ettei ohiteta ja roikutaan puskurissa, ei ole. Tälläkin reisulla sain erään perskärpäsen perääni tuossa aamuyön tunteina suunnilleen kolmen neljän maissa, joten muu liikenne ei liiemmin olisi haitannut ohittamista ja olosuhteet kyseisen operaation tekemiseen olisivat olleet suorastaan ruhtinaalliset.
Tännekin palstalle tulee aika usein viestejä, joissa vingutaan siitä että taas joku ajoi "alinopeutta" tai muuten vaan hitaammin kuin just mä olisin halunnut. Ei siis osata ohittaa joten ainoaksi keinoksi jää turha kitinä. Ohitustaitoiset eivät tuohon kitinään joudu alentumaan.
Juuri tästähän on kyse. Ajetaan kyllä lujaa, mutta ohituksia ei osata tehdä. Tosin myös sellaisia ohituksia näkee paljon joissa ei ole järjen hiventä mukana (lue: mutkat, ylämäet jne. joissa ei ole näkyväisyyttä yhtään)
Suomessa on niin vähän liikenettä, että jonoja ei teoriassa pitäisi muodostua juuri muulloin kuin juhlapyhinä ja jussina. Kuitenkin aina kun ajelet pidempään tapaat letkoja jotka näyttävät lähinnä junalta. Siinä sitten mennään perä perässä ja ilmeisesti hauskaa on. Ei se jonon ensimmäinen sitä jonoa tee.
Itse en moiseen roikkumiseen sorru. Jos ajan lujempaa ajan edelle, mutta vain kun on turvallista.
Veikkaan että jonkinlainen ohituskoulutus olisi paikallaan monelle kuljettajalle, ikään katsomatta.
Just näin se menee satasen alueella, kun itse ajaa yhdistelmällä, jonka nopeusrajoitus on 80 km/h. Siitä pitäisi mennä ohi, eikä jäädä takalaudan taakse piiloon. Jono kasvaa hetkessä.
Lähimpänä roikkuva menee yleensä peilien katveeseen, ja näkyy yhdistelmän kuskin peileissä vain varjona tiellä ja penkalla. Hän ei voi ohittaa, koska ei näe eteensä pätkääkään sen seinän takaa. Ei edes sivutietä, traktoria tai leikkuupuimuria.
Tunnelma takana kiristyy. Jollakin palaa käämit ja seurauksena on harkitsemattomia ohituksia. On pöljää puhetta, että pitäisi heivailla pysäkeille; sitä pitäisi tehdä 10 kilometrin välein. Ei kukaan ehdotteli sitä rekoillekaan.
Ainoa ratkaisu on, että nopeampien virta juoksee koko ajan ohi. Ohitukseen kykenemätön tekee puroon pirullisen padon. Jättäisi edes 200 metrin välin vaunuyhdistelmään, jotta muut henkilöautot eivät sumppuuntuisi.
Ainoa, mikä näihin tilanteisiin auttaisi, olisi se, että poliisi puuttuisi entistä tehokkaammin näihin roikkujiin. Kahden sekunnin turvavälin noudattamatta jättäminen pitäisi olla yhtä sakotettavaa kuin muutkin liikennerikkomukset.
aivan ymmärrettävää jos ajaisit Saksasta tuodulla bemarilla lippis väärinpäin. Sellaisen yhdistelmän ohittaminen nyt on aivan samaa kuin kaivaisi verta nenästään. Siinä vaarantuu oma ja kanssaihmisten henki kun sellainen sitten lähtee näyttämään ohittajalle "ylivaihteella" "saksalaista insinööritaitoa".
Etkö huomannut että se käytti sinua hirviaurana.
Viisas kuski, ja pitkäikäinen.
Näin minäkin toimin kun ei satu olemaan hirvivakuutusta autossa.
Valtio kyllä korvaa hirvivahingot vaikka sulla ei olisikaan "hirvivakuutusta".
No näinhän se on aina ollut että peesaillaan, kun ei itse uskalleta tehdä omia päätöksiä. Onneksi silloin kun itänaapuri oli tulossa kyläilemään pyssyjen kanssa, suomalaisten miesten menttaliteetti oli vähän erilainen. Toisaalta kyllähän noita nyt täällä liikuskelee, kun ymmärsivät jättää aseet kotiin.
Tämän päivän vellihousujen kanssa ei sotaa saa edes syttymään, kun pupu menee pöksyyn jo pelkästä ohittamisesta. Meinaan vaan että suhteet itänaapuriin kannattaa pitää hyvinä.....
Kyllä ne vellit tuli housuun siellä olleillekkin kun loppukahinoissa iivanaa tuli silmänkantamattomiin uraata huutaen.
Sinne jäi kypärät ja muut kippoloiset kannon nokkaan kun otettiin ritolat.
Kyllä vain, mutta täytyy silti nostaa hattua sen ajan äijille. Nykyinen pullamössösukupolvi lähtisi karkuun jo ennen kuin vihollista edes näkyisi.
voi päätellä minkä tason asiasta ohituksessa on loppujenlopuksi kysymys. Pitäisiköhän meidän perustaa "YK:n ohituksen turvaamis joukot".
Ohittaminen ei ole vaikeaa ja saavutettava ajoneuvo on ohitettava pikaisesti, koska ajaminen on rytmilaji ja ohituksen jälkeen saa taas kiinni oikeasta ajorytmistä.