Aina puuttuu joka asiaan. Voisin lopettaa yhteydenpidon samantien, mutta on nuo lapset. Heille en pahaa sano mummista, mutta mitta on nyt täysi. Isänpäivänä pitäisi sinne mennä ja ukissa ei vikaa ole, mutta kuinka jaksan taas tuon asioihimme puuttuvan anopin ? Mieheni kanssa olen usein asiasta puhunut, hän vain sanoo ettei jaksa välittää. Ymmärrän häntä, enhän minäkään pitäisi siitä jos hän jotain pahaa sanoisi minun äidistäni. Onneksi hän ei puutu meidän kasvatus ym. asioihin. Suoraan sanon anopille asiani, mutta yritän aina olla hienotunteinen, kun hän taas asioihimme sekaantuu. Kuinka te miniät olette selviytyneet.
Kamala anoppi.
Miniä
5660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
selviytynyt. Mies ja lapset käyvät mummelin luona, minä en. Minä käyn hampaat irvessä kolme kertaa vuodessa. Ens sunnuntaina pitää mennä kai taas. Ikävää, koska olisin mielelläni väleissä anopin kanssa, mutta kun mulle suoraan sanotaan, että olen liikaa ja mummu riittää lapsenlapsille niin ei paljon innosta...
mitä tekisin. Harvoin käyn muutenkaan, mutta voisin kyllä lopettaa kokonaan. Hän, kun on se maailman napa ja täydellisin ihminen maanpäällä. Kasvattanut lapsensa täydellisesti ja muutenkin tietävinään kaikki vastaukset kaikkeen ja oon niin ärsyttävän utelias ja juoruista pitää huolen. Inhottaa. Onneksi sain sinusta juttukaverin on kenelle purnata. Kiitos vastauksesta.
näkemyksiä saat esim. täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
=)
minulla on hyvä anoppi sen suhteen, että hän ei sekaannu meidän asioihimme. Auttaa tarvittaessa lastenhoidossa ja on muutenkin avuksi jos pyydämme. Ongelmani on se, että anoppi on suorastaan ällöttävä mielistelijä!! Kaikki mitä me hankimme kotiimme on "niin upean ihanaa, voi kun hyvännäköistä" lapsenlapset (myös kälyni) ovat aivan täydellisiä herranterttuja. Kaikkein inhottavinta on, että myös MINÄ aikuinen nainen kuulun tähän kultamussukkaklubiin!! Minullekin puhutaan kuin pikkulapselle ja olen niin ihana, että. Kuten arvaatte totuus on monilta osin aivan päinvastasista mutta hänellä on itsellään niin kurja avioliitto, että haluaisi lapsillaan menevän hyvin. Jokainen tietysti toivoo mutta miksi ummistaa silmänsä totuudelta?
sen olla pitää eikä mitään lässytyksiä. YÖK! Meilläkin kyllä arvostetaan lastenhoitoapua jne... jota kyllä saamme anopilta, mutta mitta vaan on niin täynnä tyhjiä lupauksia joita ei pidetä ja tätä arvostelua, jota hän ei ole ennen ainakaan minulle ääneen valitellut. Sanoin hänelle, että hän on jo omat lapset kasvattanut ja me teemme parhaamme omiemme kanssa. Aina hänellä on joku jota haukkua ja juoruta täytyy toisten asioista, jotka edes hänelle saatikka minulle ei kuulu. Yleensä vaihdankin puheenaihetta, kun juoruilut alkaa. Kyllä kummasti helpottaa, kun saa täällä purnata ja valittaa. Kiitos teille.