koko syksyn olen joutunut skarppaamaan ihan pirusti etten esim. kesken koulupäivän pillahtaisi itkuun. saatan alkaa kaupassa kesken ostoksieni itkemään, ilman mitään sen erityisempää syytä.
tuntuu että en vaan jaksa.
päädyin syksyllä opiskelemaan alaa joka minua ei niin kiinnosta, asun kaupungissa josta olen halunnut jo viimeiset kolme vuotta pois.
tuntuu että mistään ei tule mitään.
on typerää tuhlata opintotukikuukausia alaan mistä en pidä, puhumattakaan siitä miten vaikeaa on löytää motivaatiota lukemiseen tai ylipäätään ko. laitokseen menemiseen.
haluaisin muuttaa tampereelle, mennä töihin ja opiskella oikeaa alaani. tuntuu että minun olisi pakko tehdä niin jotta voisin edes hitusen hengähtää.
mutta sekin ahdistaa, minun pitää löytä töitä, asunto ja erota koulusta ja irtisanoa nyk. asunto jaja..
ja mitä ystäväni ja vanhempani sanovat jos vaan lähden.
entä jos muutan yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa joka on muuttamassa tampereelle. se sotisi vastoin kaikkia periaatteitani siitä että lyhyen seurustelun jälkeen ei vielä kannata muuttaa...
en todellakaan tiedä mitä tehdä vaikka kaikkihan on ihan helppoa ja yksinkertaista. eroan koulusta, menen töihin ja muutan sen poijan kanssa. se on ihana.
mutta en tiedä... en vain jaksa ajatella mitään selkeästi. itkettää kokoajan ja haluan vain nukkua ajatellen että aamulla kaikki on paremmin mutta kun ei ole. en saa mitään tehtyä ja se mitä saan aikaiseksi on aina jotenkin hutiloitua ja huonoa...
:´(
tuntuu että en vaan jaksa.
päädyin syksyllä opiskelemaan alaa joka minua ei niin kiinnosta, asun kaupungissa josta olen halunnut jo viimeiset kolme vuotta pois.
tuntuu että mistään ei tule mitään.
on typerää tuhlata opintotukikuukausia alaan mistä en pidä, puhumattakaan siitä miten vaikeaa on löytää motivaatiota lukemiseen tai ylipäätään ko. laitokseen menemiseen.
haluaisin muuttaa tampereelle, mennä töihin ja opiskella oikeaa alaani. tuntuu että minun olisi pakko tehdä niin jotta voisin edes hitusen hengähtää.
mutta sekin ahdistaa, minun pitää löytä töitä, asunto ja erota koulusta ja irtisanoa nyk. asunto jaja..
ja mitä ystäväni ja vanhempani sanovat jos vaan lähden.
entä jos muutan yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa joka on muuttamassa tampereelle. se sotisi vastoin kaikkia periaatteitani siitä että lyhyen seurustelun jälkeen ei vielä kannata muuttaa...
en todellakaan tiedä mitä tehdä vaikka kaikkihan on ihan helppoa ja yksinkertaista. eroan koulusta, menen töihin ja muutan sen poijan kanssa. se on ihana.
mutta en tiedä... en vain jaksa ajatella mitään selkeästi. itkettää kokoajan ja haluan vain nukkua ajatellen että aamulla kaikki on paremmin mutta kun ei ole. en saa mitään tehtyä ja se mitä saan aikaiseksi on aina jotenkin hutiloitua ja huonoa...
:´(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa surulliselta. Olen pahoillani jos sun koulukäynti tuntuu raskaalta. Tunnut olevan epävarma poikaystävästäsi, ei ole helppoa se suhteen aloittaminen, kun pitäisi luottaa. Tulevaisuus on meillä kaikilla epävarma. Meillä vanhemmilla ihmisillä se on kuule vielä epävarmempaa kun on huono terveyskin. Voimia sinun nuoreen elämään. Kyllä sulle tulee vielä niitä ihaniakin hetkiä. Hetkistä se on kiinni monellakin se onnen tunne. Halit mummuskalta.
Hei, tämävaan! Mitäpä jos tilaisit ajan opiskelijoiden terveydenhuollosta tai terveyskeskuksesta? Olet todennäköisesti masentunut. Se on vaiva siinä missä nilkan nyrjähdys ja siihen löytyy apua: sekä lääkkeitä että henkistä apua. Vitkuttelu ei auta. Moni masentuu pimeänä vuodenaikana (kaamosmasennus) ja elämän muutokset rasittavat. Olen varma, että avulla saat elämäsi pikkuhiljaa mukavamman tuntuiseksi. Tsemppiä sinulle.
Jokseenkin tuttuja oireita.
Mitä jos tekisit juuri niin, kuin sydän sanoo? Tutuilta ihmisiltä ja ulkopuolisiltakin voi kysellä tueksi mielipiteitä, mutta kuuntele vain ne, jotka miellyttävät ja joista on kannustukseksi, muut voi päästää toisesta korvasta ulos.
Tässä maailmassa on ihan liikaa ihmisiä, jotka taistelevat samanlaisten asioiden kanssa. Minusta nuorena on aikaa kokeilla asioita ja tehdä nimenomaan niin kuin sydän sanoo. Eiköhän sitä aina jotenkin toimeen tule.