Tämäkin kirjoitelma alkaa hyvin vanhanaikaisesti- Olipa kerran se ja se jne… Mutta toivottavasti arvon lukija pääset edes jossakin vaiheessa hieman syventymään lukemaasi.
Alkoholi, tämä kaiken pahan alku. Tämä äärimmäisen vaarallinen ja hyvin petollinen aine. Alkoholin käyttö juurtaa jo todella varhaiseen historiaan. Paljon ennen ajanlaskumme alkua, sitä hörpittiin jo silloin, koska siitä tulee ” hyvä olo ja tuntuu, että asiat luistaa ”. Paskat sanon minä ! Humaltuminen on ennemminkin- tapahtuma, joka vääristää omaa näkemystä maailmaan. Toisille humaltuminen aiheuttaa oman egon kasvua, toisille vaikutus on täysin päinvastainen. Sitä menee itseensä, joka johtaa itsesääliin se johtaa ajatukseen- helvetti että olen turha ja paska jätkä/ nainen. Itsesääliin liittyy monesti esim. silmien vetistely, rankat itkun purkaukset, voivottelu, alituinen ” manaaminen ” jne… Alkoholilla on todellakin suuri vaikutus ihmisen tunne- elämän keskukseen. Joillakin itsesääli muuttu väkivaltaisuudeksi- sitä kautta tahallisesti tai tahattomasti ilmaistaan omaa ahdistusta, masennusta, puretaan turhautumista, annetaan tulla kaikki paska ulos. Helpompi keino olisi tietysti puhua omista ongelmistaan. Hyvä luottamuksellinen ystävä on lähes korvaamaton, jolle voit kertoa ja purkaa omia ongelmiasi. Keskustelut eivät saa koskaan mennä väkinäiseksi. Halu auttaa pitää olla ehdottomasti aitoa. Nämä ystäväpsykiatrit eivät ole kaikille itsestäänselvyys. On paljon ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä tai heillä ei ole ystäviä ollenkaan. Alkoholilla yritetään korvata omia ystäviä, jotka ovat vaikkapa ihmeellisesti ruvenneet häviämään jonnekkin ja soppa on valmis. Ongelmille on myös keksitty hienoja nimiä tässä pari, kovinkin hienoa ” titteliä ” : Alkoholisti, juoppo, suurkuluttaja, tuurijuoppo, tissuttelija, ongelmakäyttäjä ja monia muita. Mielikuvitus on vain rajana. Palataan ” titteleihin ” myöhemmin.
Voisin tässä kertoa hieman omia kokemuksiani tästä saatanallisesta etanoli, eli etyylialkoholi kusesta. Olen tätä kirjoittaessani alta kolmenkymmenen reilusti sanotaanko, että 20- 25 ikävuoden väliin- varastoduunari/ autosuhari. Ensimmäiset kosketukset otin alkoholiin ala- asteella, ikää noin 9v. Kaverin faijan baarikaapista salaa maisteltiin pullonkorkkiin annosteltuna. Ensimmäisen kännini join 13 vuotiaana. Koko teini- ikäni olin tuurijuoppo- join harvoin, mutta helvetin rankasti, kovemmin kuin kukaan muu. Minä olin aina se, joka sammui ensimmäisenä. Vielä siinä iässä kukaan ei ollut kuullutkaan alkoholismiksi kutsutusta sairaudesta. Saatuani ajokortin ryyppäämiseni väheni satunnaisesti. Armeijan aikoihin ryypiskelin vieläkin harvemmin. Asiat olivat vielä silloin hyvin. Kun sitten lopulta pääsin vapaana miehenä pois tästä laitoksesta, niin tottakai jouduin työttömäksi. Tästäkös se rupeama alkoikin. Alkoholi maistui ja maistui, vieläkin se vain maistui. Keskellä viikkoa kävin monesti ottamassa vain ” pari ” olutta. Pari olutta oli minulle 3- 6 isoa olutta. Autoilu ja alkoholi kuuluivat tiiviisti elämääni. Yhdistelmä tuntui hyvin luontevalta ja toimi kohdallani mukamas hyvin. Omasta mielestäni olin hyvä kuljettaja. Todellisuudessa ajoin aivan päin helvettiä, kirjaimellisesti. Ennen armeijaan menoa en vielä ollut rattijuoppo. Näitä mestarikuljettajan kilometrejä kertyikin kunnioitettava määrä. Jälkikäteen olen arvioinut, että noin 1500- 3000 km. Se asia, että ajaisin saman rupeaman uudestaan, pääsisin varmasti sovittamaan puupalttoota. Autolla oli helppo siirtyä paikasta a paikkaan b. Kävinkin usein humalapäissäni ” vierailulla ” eri kaupungeissa. Mainitaan Helsinki suosikki matkakohteenani. Sinne pääsi nopeasti ja siellä oli viihtyisää. Perille päästyäni ajoin auton normaalisti keskustaan parkkiin ja ripeästi kirmasin baariin juomaan. Yleensä otin yhden tai pari olutta ja siirryin taas autolla seuraavaan pubiin. Tämä kuullostaa täysin hullulta, mutta se on totta. Vaikka matkaa oli 200m siirryin silti autolla, ainakin pyrin siihen.. Mihinkä toimintani juursi, sitä en voi ymmärtää ? Oma autohan oli itselleni vertauskuvallisesti kuin ” paras ystävä ” ja ystäviä ei jätetä. Baareissa kävin jauhamassa kaikkea joutavaa paskaa, tutustumassa ihmisiin. Kuppiloihin oli mukava mennä. Menin aina yksin, mutta seuraa löytyi poikkeuksetta aina. Riitti kuin istuuduit tiskille ja kohta sinulla olikin jo uusia ystäviä. Ihmettelinkin monesti, miksi kaikki haluavat tutustua juuri minuun ? Jopa naisväki halusi tehdä usein syvempääkin tuttavuutta, mutta siitä ei puhuta tässä kirjoitelmassa sen enempää. Totuushan on, että siellä oli lihamarkkinat parhaimmasta päästä.
Join ja humalluin- ajoin ja itkin välillä. Liftareiden kyyditseminen juoppokuskina oli minusta mukavaa. Vaarat, joita aiheutin itselleni ja muille, niitä en osannut ymmärtää. Huutelin rivouksia ikkunasta ihmisille, oksensin välillä. Pysähdyin kuivaamaan autoni sivuoven paperilla ja jatkoin matkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli luonnollista minulle- oksentaa jos oksettaa. Muistan vieläkin tuntemukset, miltä tuntui ajaa humalassa. Tuntuma oli sama, kuin sunnuntai ajoissa, huoletonta etenemistä. Nykyään kun mietin todellisuutta, pelko kuvaa eniten miltä se tuntui. Sinun täytyi keskittyä kaikilla voimillasi kyseiseen suoritukseen. Todellakin on ihme että tässä tätä nyt kirjoitan. Ehkä korkeammat voimat eivät vielä halunneetkaan minua Herran haltuun, ajasta ikuisuuteen. Läheltä piti tilanteita sattui, mutta ei niin usein kuitenkaan, voi olla että en vain halua muistaa niitä. Mieleeni tulee: yhden kerran meinasin ajaa tolppaan, kun huutelin rivouksia hameväelle, nopeammalla tiellä autoni meinasi ihmeellisesti hypätä pientareelle- hankeen. Muitakin tapauksia on mielessä, mutta jätetään ne lukijan oman mielikuvituksen käyttöön.
Sitten tuli aika lähteä kotiin. Lähdin välillä suoraan baarista ” cruisailemaan himaan päin ”. Joskus menin rakkaaseen autooni tuutimaan hetkeksi, vain hetkeksi. Humaltuneena en kykene nukkumaan pitkiä aikoja 1- 4 tuntia riitti minulle. Moottoritie tämä vapauden symboli minulle. Jos yhdellä kaistalla oli vaikea pysyä, niin oli myös kahdellakin. Autollahan oli suurinpiirtein mukava lipua kohti silloista asuinpaikkaani ( nimeltä mainitsematonta ). Tämän tyylisiä reissuja tein jonkun verran. Yhden kerran poliisit pitivät ratsiaa, mutta kuin ihmeen kaupalla juuri minua ei poimittu haaviin. Omien muistikuvien mukaan poliisia en sen koommin nähnytkään. Tämäkin saattaa johtua siitä, että kaikki autot näyttivät jokseenkin samoilta.
Polkupyöräily ja alkoholi, siitä olisi vaikka tuhat tarinaa kerrottavana. Erittäin riskialtis yhdistelmä. Onnettomuuksia sattuikin tuon tuosta. Minulta rikkoutuivat ainakin nämä osat kropastani: 2x kylkiluu, polvi, olkapää, nilkka ainakin 2x, nenän varsi jonka johdosta tuli lieviä ” joulusilmiä ” kaksin kappalein. Sanotaan, että jos on vaikea pysyä kahdella pyörällä, niin on myös kahdella jalallakin; mutta se on asia erikseen. Kaikenlaista paskaa seurasi vähän väliä. Paini otteluita, mutta koskaa minä en lyönyt ketään, eikä kukaan minua. Sen on todellinen ihme. Kaiken tyyppistä hölmöilyä, jokainen voi itse käyttää mielikuvitustaan. Putkassa ei ollut kivaa, siellä käy aika pitkäksi. Toistuvasti, aina join enemmän kuin olin aikonut. En hallinnut alkoholin käyttöäni pätkän vertaa. Olin päättänyt juoda pari tai sixpackin, mutta joka kerta join itseni ympäripäihini. Pääni oli niin sumentunut, että en tiedostanut yhtään tekemisiäni. Työpaikan menetys pelotti, olihan minulla jo kaksi ( 2 ) varoitusta. Kerrottavaa toilailuistani olisi enemmänkin, mutta tämä riittää nyt.
Lupasin itselleni olla juopumatta enään koskaan, tuhansia ja tuhansia kertoja, pitkälle epämääräiseen tulevaisuuteen. Mutta aina lähes väistämättä tulos oli sama- join taas- ja jouduin taas vaikeuksiin. Vielä tässäkään vaiheessa en tiennyt mistä asiasta olisi kyse ? Rupesin perehtymään alan kirjallisuuteen ja luin nämä tosiasiat eri teoksista, uudelleen ja yhä uudelleen. Minä olin ALKOHOLISTI.
Palataan vielä lopuksi näihin ” titteleihin”. Koitan kuvata omia näkemyksiäni näistä asioista:
Alkoholisti- Ihminen joka joutuu toistuvasti vaikeuksiin alkoholin käyttönsä takia. Sillä ei ole merkitystä milloin juot, missä, kuinka paljon, miten… Kysymys on siitä mitä sinulle tapahtuu kun juot.
Juoppo- Tällä termillä vertaillaan suurkuluttajaa. Samoja ongelmia, kuin alkoholistilla, mutta vain aika- ajoin.
Tuurijuoppo- Ryypiskelee satunnaisesti, juominen voi olla myös todella rankkaa ja krapulat kovia.
Tissuttelija- Naukkailee hieman joka päivä, on tottunut olemaan pienessä ( ainakin omasta mielestään ). Hän ei tykkää hoitaa omia asioitaan selvinpäin.
Alkoholi, tämä kaiken pahan alku. Tämä äärimmäisen vaarallinen ja hyvin petollinen aine. Alkoholin käyttö juurtaa jo todella varhaiseen historiaan. Paljon ennen ajanlaskumme alkua, sitä hörpittiin jo silloin, koska siitä tulee ” hyvä olo ja tuntuu, että asiat luistaa ”. Paskat sanon minä ! Humaltuminen on ennemminkin- tapahtuma, joka vääristää omaa näkemystä maailmaan. Toisille humaltuminen aiheuttaa oman egon kasvua, toisille vaikutus on täysin päinvastainen. Sitä menee itseensä, joka johtaa itsesääliin se johtaa ajatukseen- helvetti että olen turha ja paska jätkä/ nainen. Itsesääliin liittyy monesti esim. silmien vetistely, rankat itkun purkaukset, voivottelu, alituinen ” manaaminen ” jne… Alkoholilla on todellakin suuri vaikutus ihmisen tunne- elämän keskukseen. Joillakin itsesääli muuttu väkivaltaisuudeksi- sitä kautta tahallisesti tai tahattomasti ilmaistaan omaa ahdistusta, masennusta, puretaan turhautumista, annetaan tulla kaikki paska ulos. Helpompi keino olisi tietysti puhua omista ongelmistaan. Hyvä luottamuksellinen ystävä on lähes korvaamaton, jolle voit kertoa ja purkaa omia ongelmiasi. Keskustelut eivät saa koskaan mennä väkinäiseksi. Halu auttaa pitää olla ehdottomasti aitoa. Nämä ystäväpsykiatrit eivät ole kaikille itsestäänselvyys. On paljon ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä tai heillä ei ole ystäviä ollenkaan. Alkoholilla yritetään korvata omia ystäviä, jotka ovat vaikkapa ihmeellisesti ruvenneet häviämään jonnekkin ja soppa on valmis. Ongelmille on myös keksitty hienoja nimiä tässä pari, kovinkin hienoa ” titteliä ” : Alkoholisti, juoppo, suurkuluttaja, tuurijuoppo, tissuttelija, ongelmakäyttäjä ja monia muita. Mielikuvitus on vain rajana. Palataan ” titteleihin ” myöhemmin.
Voisin tässä kertoa hieman omia kokemuksiani tästä saatanallisesta etanoli, eli etyylialkoholi kusesta. Olen tätä kirjoittaessani alta kolmenkymmenen reilusti sanotaanko, että 20- 25 ikävuoden väliin- varastoduunari/ autosuhari. Ensimmäiset kosketukset otin alkoholiin ala- asteella, ikää noin 9v. Kaverin faijan baarikaapista salaa maisteltiin pullonkorkkiin annosteltuna. Ensimmäisen kännini join 13 vuotiaana. Koko teini- ikäni olin tuurijuoppo- join harvoin, mutta helvetin rankasti, kovemmin kuin kukaan muu. Minä olin aina se, joka sammui ensimmäisenä. Vielä siinä iässä kukaan ei ollut kuullutkaan alkoholismiksi kutsutusta sairaudesta. Saatuani ajokortin ryyppäämiseni väheni satunnaisesti. Armeijan aikoihin ryypiskelin vieläkin harvemmin. Asiat olivat vielä silloin hyvin. Kun sitten lopulta pääsin vapaana miehenä pois tästä laitoksesta, niin tottakai jouduin työttömäksi. Tästäkös se rupeama alkoikin. Alkoholi maistui ja maistui, vieläkin se vain maistui. Keskellä viikkoa kävin monesti ottamassa vain ” pari ” olutta. Pari olutta oli minulle 3- 6 isoa olutta. Autoilu ja alkoholi kuuluivat tiiviisti elämääni. Yhdistelmä tuntui hyvin luontevalta ja toimi kohdallani mukamas hyvin. Omasta mielestäni olin hyvä kuljettaja. Todellisuudessa ajoin aivan päin helvettiä, kirjaimellisesti. Ennen armeijaan menoa en vielä ollut rattijuoppo. Näitä mestarikuljettajan kilometrejä kertyikin kunnioitettava määrä. Jälkikäteen olen arvioinut, että noin 1500- 3000 km. Se asia, että ajaisin saman rupeaman uudestaan, pääsisin varmasti sovittamaan puupalttoota. Autolla oli helppo siirtyä paikasta a paikkaan b. Kävinkin usein humalapäissäni ” vierailulla ” eri kaupungeissa. Mainitaan Helsinki suosikki matkakohteenani. Sinne pääsi nopeasti ja siellä oli viihtyisää. Perille päästyäni ajoin auton normaalisti keskustaan parkkiin ja ripeästi kirmasin baariin juomaan. Yleensä otin yhden tai pari olutta ja siirryin taas autolla seuraavaan pubiin. Tämä kuullostaa täysin hullulta, mutta se on totta. Vaikka matkaa oli 200m siirryin silti autolla, ainakin pyrin siihen.. Mihinkä toimintani juursi, sitä en voi ymmärtää ? Oma autohan oli itselleni vertauskuvallisesti kuin ” paras ystävä ” ja ystäviä ei jätetä. Baareissa kävin jauhamassa kaikkea joutavaa paskaa, tutustumassa ihmisiin. Kuppiloihin oli mukava mennä. Menin aina yksin, mutta seuraa löytyi poikkeuksetta aina. Riitti kuin istuuduit tiskille ja kohta sinulla olikin jo uusia ystäviä. Ihmettelinkin monesti, miksi kaikki haluavat tutustua juuri minuun ? Jopa naisväki halusi tehdä usein syvempääkin tuttavuutta, mutta siitä ei puhuta tässä kirjoitelmassa sen enempää. Totuushan on, että siellä oli lihamarkkinat parhaimmasta päästä.
Join ja humalluin- ajoin ja itkin välillä. Liftareiden kyyditseminen juoppokuskina oli minusta mukavaa. Vaarat, joita aiheutin itselleni ja muille, niitä en osannut ymmärtää. Huutelin rivouksia ikkunasta ihmisille, oksensin välillä. Pysähdyin kuivaamaan autoni sivuoven paperilla ja jatkoin matkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli luonnollista minulle- oksentaa jos oksettaa. Muistan vieläkin tuntemukset, miltä tuntui ajaa humalassa. Tuntuma oli sama, kuin sunnuntai ajoissa, huoletonta etenemistä. Nykyään kun mietin todellisuutta, pelko kuvaa eniten miltä se tuntui. Sinun täytyi keskittyä kaikilla voimillasi kyseiseen suoritukseen. Todellakin on ihme että tässä tätä nyt kirjoitan. Ehkä korkeammat voimat eivät vielä halunneetkaan minua Herran haltuun, ajasta ikuisuuteen. Läheltä piti tilanteita sattui, mutta ei niin usein kuitenkaan, voi olla että en vain halua muistaa niitä. Mieleeni tulee: yhden kerran meinasin ajaa tolppaan, kun huutelin rivouksia hameväelle, nopeammalla tiellä autoni meinasi ihmeellisesti hypätä pientareelle- hankeen. Muitakin tapauksia on mielessä, mutta jätetään ne lukijan oman mielikuvituksen käyttöön.
Sitten tuli aika lähteä kotiin. Lähdin välillä suoraan baarista ” cruisailemaan himaan päin ”. Joskus menin rakkaaseen autooni tuutimaan hetkeksi, vain hetkeksi. Humaltuneena en kykene nukkumaan pitkiä aikoja 1- 4 tuntia riitti minulle. Moottoritie tämä vapauden symboli minulle. Jos yhdellä kaistalla oli vaikea pysyä, niin oli myös kahdellakin. Autollahan oli suurinpiirtein mukava lipua kohti silloista asuinpaikkaani ( nimeltä mainitsematonta ). Tämän tyylisiä reissuja tein jonkun verran. Yhden kerran poliisit pitivät ratsiaa, mutta kuin ihmeen kaupalla juuri minua ei poimittu haaviin. Omien muistikuvien mukaan poliisia en sen koommin nähnytkään. Tämäkin saattaa johtua siitä, että kaikki autot näyttivät jokseenkin samoilta.
Polkupyöräily ja alkoholi, siitä olisi vaikka tuhat tarinaa kerrottavana. Erittäin riskialtis yhdistelmä. Onnettomuuksia sattuikin tuon tuosta. Minulta rikkoutuivat ainakin nämä osat kropastani: 2x kylkiluu, polvi, olkapää, nilkka ainakin 2x, nenän varsi jonka johdosta tuli lieviä ” joulusilmiä ” kaksin kappalein. Sanotaan, että jos on vaikea pysyä kahdella pyörällä, niin on myös kahdella jalallakin; mutta se on asia erikseen. Kaikenlaista paskaa seurasi vähän väliä. Paini otteluita, mutta koskaa minä en lyönyt ketään, eikä kukaan minua. Sen on todellinen ihme. Kaiken tyyppistä hölmöilyä, jokainen voi itse käyttää mielikuvitustaan. Putkassa ei ollut kivaa, siellä käy aika pitkäksi. Toistuvasti, aina join enemmän kuin olin aikonut. En hallinnut alkoholin käyttöäni pätkän vertaa. Olin päättänyt juoda pari tai sixpackin, mutta joka kerta join itseni ympäripäihini. Pääni oli niin sumentunut, että en tiedostanut yhtään tekemisiäni. Työpaikan menetys pelotti, olihan minulla jo kaksi ( 2 ) varoitusta. Kerrottavaa toilailuistani olisi enemmänkin, mutta tämä riittää nyt.
Lupasin itselleni olla juopumatta enään koskaan, tuhansia ja tuhansia kertoja, pitkälle epämääräiseen tulevaisuuteen. Mutta aina lähes väistämättä tulos oli sama- join taas- ja jouduin taas vaikeuksiin. Vielä tässäkään vaiheessa en tiennyt mistä asiasta olisi kyse ? Rupesin perehtymään alan kirjallisuuteen ja luin nämä tosiasiat eri teoksista, uudelleen ja yhä uudelleen. Minä olin ALKOHOLISTI.
Palataan vielä lopuksi näihin ” titteleihin”. Koitan kuvata omia näkemyksiäni näistä asioista:
Alkoholisti- Ihminen joka joutuu toistuvasti vaikeuksiin alkoholin käyttönsä takia. Sillä ei ole merkitystä milloin juot, missä, kuinka paljon, miten… Kysymys on siitä mitä sinulle tapahtuu kun juot.
Juoppo- Tällä termillä vertaillaan suurkuluttajaa. Samoja ongelmia, kuin alkoholistilla, mutta vain aika- ajoin.
Tuurijuoppo- Ryypiskelee satunnaisesti, juominen voi olla myös todella rankkaa ja krapulat kovia.
Tissuttelija- Naukkailee hieman joka päivä, on tottunut olemaan pienessä ( ainakin omasta mielestään ). Hän ei tykkää hoitaa omia asioitaan selvinpäin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olipas siinä rehellisesti kirjoitettua sanomaa.Toivottavasti et jatka enää tuota tietä.Ei se ukko tuolla ylhäällä pysty kovin kauan sua suojelemaan.Herätys!Ole onnellinen että olet hengissä ja myös ne ollessaan liikenteessä yhtäaikaa kanssasi.Lopeta juonti,elämässä on muutakin kaunista ja elämän arvoista kuin juopottelu.Onnea raittiille elämälle.
Sinä tiedät hyvin mistä on kysymys ja mikä on pelin henki. Sinulle on varattu toisenlainen elämä.
Taas sähläsin, hyvä oli tuo toinenkin kirjoitus.
Kiitos kirjoituksesta. Olet oikealla tiellä tutkiskellen tekemiäsi. Siihen minäkin pyrin. Onnea jatkoon!
Kiitoksia teille kaikille, tasapuolisesti. Kunnioitettava ele, että vaivauduitte lukemaan edes pari riviä.
tuskin on kyse vaikka vastasimme tekstiisi 'vain' parilla rivillä. Kyllä kaikki sen varmasti lukivat kokonaan kuten ne 150 muuta, jotka klo 21.00 mennessä olivat nähneet tekstisi. Ei pelkästään itsellesi vaan monille muille nuorille ja meille vanhemmillekin kirjoituksesi oli erittäin antoisa. Kiitos vielä kerran... ja kuten jo aikaisemmin totesin: älä lopeta, tarkoitan kirjoittelua.
tiedät olevasi alkoholisti. Jos haluat luopua alkoholin käytöstä, kätevä tuki on AA. Puh. 09-750200.
Uskomatonta, että niinkin vaarallinen huume kuin alkoholi on Suomessa sallittua. Ja Kannabis kiellettyä. Raha on se joka ratkaisee. Alkoholi on hyvä bisnes valtiolle se koukuttaa ihmiset tehokkaasti. Eikä monikaan osaa tai viitsi sitä itse valmistaa prosessi on liian vaikea ja lopputulos yleensä jotain ällöttävää. Kannabiksen kasvatus on helppoa ja onnistuu oikeissa olosuhteissa aina ja saa puhdasta hyvää tavaraa. Eli sen myymisestä ei valtiolle syntyisi niin hyvää bisnestä. Eikä kukaan viitsi sitä niin paljon käyttää, että siitä saisi niin isoja rahoja koskaan. Maailma on kiero.
oikeassa, mutta älä nyt vaan ala väittämään kannabista vaarattomaksi. Se muuttaa pössäyttelijät niin, että sen vain muut aiemminkin Sinut tunteneet huomaavat.
Mikään tajuntaa muuttava aine ei ole vaaraton. Pidän kuitenkin alkoholia vaarallisempana kokonaisuutena kuin esim. kannabista.
Uskon kuitenkin useiden lääkäreiden määräämien lääkkeiden olevan vielä vaarallisempia kuten Diapam etc.. masennus ja rauhoittavat lääkkeet. Tuokin on totta, että pössäyttely muuttaa ihmistä, tietenkin paljon käytettynä haitat alkavat näkyä. Kohtuukäyttö kaikissa aineissa pitää ihmisen lopulta "kuosissa".