hei!
kerrompa vain yhden kokemukseni hevosen ja minun välisestä "taistelu" tilanteesta.
Lähdin kuten aina ennenkin tällä 12v suokki ruunalla ratsastelemaan. reittimme oli sama vanha tuttu eli oma pelto alue.
No oltiin ratsastettu kierros ja ajattelin että mennään hieman eripaikkaan (jossa myös olimme ennenkin ratsastelleet) mutta älkäähän mitä, armas ystäväni näki naapurin pihalla jotain todella ylitsepääsemätöntä.
se löi jarrut päälle ja yritti hypähtää sivuun. no minä tietenkin otin äkkiä tilanteen käsiini ja tein voltin hevoseni kanssa ja eiku taas samaan suuntaan.
hepo oli erimieltä . en mene se kertoi monella kehonsa kielellä. välillä yritettiin pystyyn, välillä peruuteltiin ja minä volttasin sillä ja yritin päästä eteenpäin.
välillä yritin hyvällä, että mennään nyt ei siellä mitään pelottavaa ole ja yritin rauhoitella .
mutta hepo ei uskonut. no sitten yritin pahalla, eli kunnon napautuksia raipalla ja käskevällä äänellä, mutta ei pystyynpäin taas tai peruuttelua.
no siinä noin 10 minuuttia "tapeltiin" asiasta kunnes minä päätin että tästähän me mennään tavalla tai toisella ja pysäytin hevosen niille sijoilleen ja kun totesin että tilanne antaa mahdollisuuden tulla selästä alas niin hyppäsin alas ja talutin heposen siitä pelottavan paikan ohi.
silloinkin se pelkäsi ja oli rynniä päälleni mutta onneksi osasin aavistaa jotain sellaista.
sitten rauhoittelin sitä ja seisotin sitä katselemassa hetken pelottavaa kohdettaan eli ilmeisesti se oli matto joka roikkui mattotelineessä näin ainaskin luulen mutta ei niistä aina noista hevosista tiedä mitä ne ajattelee.
sitten takas selkään uudestaan sama reitti.
taas se yritti samoja temppuja mutta nyt se sitten meni kuitenkin jo paremmin ja pienemmällä tappelulla.
pointtini on siinä että täytyy aina muistaa tehdä asiat hevosen kanssa niin että itse on tilanteessa voittajana ei hevonen, mutta oma turvallisuus on aina muistettava ja jos tilanne vaatii voi hieman tietenkin joustaa ja mennä pois pelottavasta paikasta mutta tuoloinkin on muistettava että hevonen ei saa tuntea voittaneensa koska silloin tulee aina enempi ja enempi hankalia tilanteita ja lopulta voi käydä niin ettei kyseisellä hevosella enään uskalla ratsastaa.
iloista kesän jatkoa kaikille
kerrompa vain yhden kokemukseni hevosen ja minun välisestä "taistelu" tilanteesta.
Lähdin kuten aina ennenkin tällä 12v suokki ruunalla ratsastelemaan. reittimme oli sama vanha tuttu eli oma pelto alue.
No oltiin ratsastettu kierros ja ajattelin että mennään hieman eripaikkaan (jossa myös olimme ennenkin ratsastelleet) mutta älkäähän mitä, armas ystäväni näki naapurin pihalla jotain todella ylitsepääsemätöntä.
se löi jarrut päälle ja yritti hypähtää sivuun. no minä tietenkin otin äkkiä tilanteen käsiini ja tein voltin hevoseni kanssa ja eiku taas samaan suuntaan.
hepo oli erimieltä . en mene se kertoi monella kehonsa kielellä. välillä yritettiin pystyyn, välillä peruuteltiin ja minä volttasin sillä ja yritin päästä eteenpäin.
välillä yritin hyvällä, että mennään nyt ei siellä mitään pelottavaa ole ja yritin rauhoitella .
mutta hepo ei uskonut. no sitten yritin pahalla, eli kunnon napautuksia raipalla ja käskevällä äänellä, mutta ei pystyynpäin taas tai peruuttelua.
no siinä noin 10 minuuttia "tapeltiin" asiasta kunnes minä päätin että tästähän me mennään tavalla tai toisella ja pysäytin hevosen niille sijoilleen ja kun totesin että tilanne antaa mahdollisuuden tulla selästä alas niin hyppäsin alas ja talutin heposen siitä pelottavan paikan ohi.
silloinkin se pelkäsi ja oli rynniä päälleni mutta onneksi osasin aavistaa jotain sellaista.
sitten rauhoittelin sitä ja seisotin sitä katselemassa hetken pelottavaa kohdettaan eli ilmeisesti se oli matto joka roikkui mattotelineessä näin ainaskin luulen mutta ei niistä aina noista hevosista tiedä mitä ne ajattelee.
sitten takas selkään uudestaan sama reitti.
taas se yritti samoja temppuja mutta nyt se sitten meni kuitenkin jo paremmin ja pienemmällä tappelulla.
pointtini on siinä että täytyy aina muistaa tehdä asiat hevosen kanssa niin että itse on tilanteessa voittajana ei hevonen, mutta oma turvallisuus on aina muistettava ja jos tilanne vaatii voi hieman tietenkin joustaa ja mennä pois pelottavasta paikasta mutta tuoloinkin on muistettava että hevonen ei saa tuntea voittaneensa koska silloin tulee aina enempi ja enempi hankalia tilanteita ja lopulta voi käydä niin ettei kyseisellä hevosella enään uskalla ratsastaa.
iloista kesän jatkoa kaikille
Vastaukset 2
Vanhimmat
saanko käyttää sitä kirjassani?
juuri tuollalailla pitäisikin käyttäytyä, itse koin vastaavan tilanteen pari viikoa sitten, kun oli lähdössä vetämään maastoa "pomminvarmalla" suokilla. ensin se pelkäsi ruohonleikkuria, eikä olisi millään tahtonut mennä ohi, sitten se pelkäsi muovipussia ojassa, jonka jälkeen katkennutta oksaa....listaa voisi jatkaa paljolla... maaston jälkeen tulimme kentälle, niin se pelkäsi naapurin muijaa marjapuskissa, eikä olisi millään halunnut taas ohi, siinä tuli laukkapätkiä, ja täysympyröitä, mutta pakotinkin sitten vaan hevosen ohi.
Minullakin on sama periaate kun sulla, eli ihminen on noissa tilanteissa herra, ei hevonen!!!