Minä läträsin jo nuoruudestani saakka alkoholilla. Käytin sitä vain viikonloppuisin, mutta säännöllisesti jokaisena. Se oli lääke suruun tai sitten hyvä fiilis oli hyvä syy juoda sitä. Ja käyttö oli aina humalahakuista. Aika usein meni överiksi, mutta en viisastunut. Tai olinkin jo riippuvainen alkoholista ja "nollaamisesta". Käytin useimmin keskiolutta. Sitten sairastuin vakavasti psyykkisesti ja sain vahvat lääkkeet, joiden käytön aikana ei alkoholin käyttö ollut lainkaan sallittua. Nykyään syön mielialalääkkeitä ja liekö niiden sivuvaikutus se, ettei mieleni tee enää lainkaan alkoholia. Olen oppinut viettämään vapaa-aikani ilman alkoholia ja arkeni ilman palkitsevan viikonlopun odotusta. Myös ihmissuhteeni ovat muuttuneet, iloiset juomaveikot eivät ole enää parhaita ystäviäni. Huomasin että alkoholi hallitsi elämäni sisältöä jo huomattavan paljon. Siitä riippuvuus vaikutti myös itsetuntooni. Vaikka olikin kysymys yleensä pelkästä viikonloppukäytöstä.
Raittiina hienoa
elää täysillä
8907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkään en vaihtaisi tätä elämän hallintaa viikonlopun odotuksiin sekoiluihin. Kyllä on elämän laatu parantunut. Toivon, että jatkat samalla tiellä. tv. myös vain viikonloppujuoppo
neuvotella lääkärin kanssa, että olisiko kohdallasi mahdollista vaiheittain vähentää mielialalääkitystä tavoittena lopettaa niiden käyttö kokonaan?
Käsittääkseni niiden kanssa käy niin, että toleranssisi kasvaa koko ajan, ja sitten annostusta lisätään. Jossain myöhemmässä vaiheessa tulee vielä vahvemmat tilalle.
Eikö se ole kierre sekin? Asia on Sinun, mutta kai lääkkeetön elämä olisi parempi?
mielialalääkkeet, kuten Cipramil, Seromex etc., eivät aiheuta riippuvuutta tai toleranssin kasvua. päinvastoin. niiden vaikutus alkaa vasta n. 3-4 viikon kuluttua lääkityksen aloitettua.
Meikäläinen tunsi nuppinsa moninverroin pöhelömmäksi kuin muutoin jo muutaman päivän päästä Cipramililla. 1kpl/vrk.
Vanha äitini näki aivan karmeita harhoja samalla annostuksella. Ei soveltunut.
Cipramil kuten muutkin psyykeen lääkkeet väsyttävät hoidon alkupäivinä. "Pöhelöksikin" voi itsensä tuntea...
Serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet, jota sitalopraamikin eli kauppanimeltään Cipramil on, ovat suhteellisen uusia masennuslääkkeitä. Niiden mielialaa parantavan vaikutuksen katsotaan liittyvän aivojen serotoniinivaikutuksen lisääntymiseen.
Tavallisemmat haittavaikutukset serotoniiniselektiiveillä ovat pahoinvointi ja hikoilu. Lisäksi saattaa olla päänsärkyä, vapinaa, unihäiriöitä.
Kuten fa-fakin kirjoitti, alkupäivinä saattaa olla jotakin haittavaikutuksia, mutta riippuvuutta näistä lääkkeistä ei tule.
Itse olen joutunut käyttämään masennuslääkkeitä useammankin kuin kerran elämäni aikana, nyt kymmenen vuoden sisällä ja voin sanoa, että sängynpohjalle olisin joka kerta jäänyt jos en tätä apua olisi vastaan ottanut.
Voi olla, että joku trvitsee lääkettä pidemmän ajan joku lyhemmän, mutta muutamalla viikolla tai edes kuukauden käytöllä ei taida tulla hullua hurskaammaksi.
Mutta lääkkeen lopettamisesta täytyy aina keskustella lääkärin kanssa, ettei vointi vain lääkkeen lopettamisen jälkeen lähde huonompaan suuntaan.
Viimeksi kun kävin lääkärillä ja kerroin kesällä saaneeni masennusoireita. Hän tarjosi lääkitystä. Kieltäydyin. Täällä sitä työpäivän jälkeen maataan sängyssä, kuten myös viikonloput. Liikuntaa en harrasta enää, en jaksa pestä pyykkiä tai siivota. Töitä teen, mutta en muuta. En oikeen jaksa innostua mistään. Naisystävä patistelee johonkin ihme liikunta juttuun mukaan, mutta pidän sitä liian feminiininä touhuna eikä oikeen jaksa tällanen spurgu pomppia tyttöjen joukossa. Ryyppäämään olen heti lähössä, jos vähänkin vihjastaan. Kai se minunkin syytä hankkia lääkitys kuntoon, vai mitä? Cipramilihän se oli?
Alkoholi jos mikä aiheuttaa masennusta ja siten passivisuutta pitkäaikaisen ja säännöllisen käytön seurauksena. Kirjoitan 35 kostean vuoden antamalla kokemuksella. Jos vaikka laakista lopettaa pitkäaikaisen käytön, toipuminen ja depressiokausien loppuminen ei tapahdu nopeasti. Alkoholin merkit säilyvät elimistössä laboratoriokokein todennettuna noin puoli vuotta.
Jos em. syistä aloitetaan mielialalääkkeiden popsiminen (mikä mahdollistaa osaltaan viinakierteen jatkumisen) niin mielestäni mennään ojasta allikkoon, ja nopeutetaan...