kertokaa miten olette järjestäneet lapsi perheessä vanhempien yhteisen ajan esim. ravintola tai bändi illat? meillä ei ole suvussa kuin kaksi ihmistä joita harvoin voi pyytää lasten täti tai anoppi. lasten täti ei ole kertaakaan tullut auttamaan ei edes ristiäisiin eikä muihin "tärkeisiin" ja anoppi sairas ja työ elämässä niin ei voi niin usein vaatia kuin pitäisi.
Sillä kohta meillä ei ole mitään kun erikseen joudutaan liikkumaan. en ole koettanut mll kun en tiedä miten toimii j a luotettavuus kahden alle 3vuotiaan kanssa. kertokaa mitä teen ennenkuin avioliitto karilla.
Sillä kohta meillä ei ole mitään kun erikseen joudutaan liikkumaan. en ole koettanut mll kun en tiedä miten toimii j a luotettavuus kahden alle 3vuotiaan kanssa. kertokaa mitä teen ennenkuin avioliitto karilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Koita ihmeessä sitä mll:a jos ei muita vaihtoehtoja ole. Kuinka usein siellä ravintoloissa juoksette, jos kerran liittonne meinaa siihen kaatua?
Itsellä ei onneksi ole ko ongelmia kun tuli juostua ravintolat ennen lasten syntymää.
Mitä vaateita sinulla muuten voi olla anoppiasi kohtaan? Ei hän ole mitenkään velvollinen laittamaan LAPSENLAPSENSA ristiäisiä tai toimimaan lastenhoitajana. TEIDÄN lapsistannehan on kyse, ei anoppisi. Eli sinä et voi vaatia häneltä yhtikäs mitään etkä lapsen tädiltäkään. Ehkäpä tämä tätikään ei ole vielä lapsia hankkinut siitä syystä, ettei koe olevansa vielä valmis.
eihän nyt kyse varmasti olekaan siitä että anopin PITÄISI auttaa tai olla mitenkään avuksi, mutta mielestäni kuka tahansa normaali isovanhempi haluaa auttaa lapsiaan silloin tälloin lastenlasten hoidossa. Ei sen ainakaan vastenmielistä pitäis olla.. joskus vanhempienkin on päästävä tuulettumaan!! Pyytäkää jotain naapurin tyttoä katsomaan lapsia joskus! Eihän homma sukulaisiin voi kaatua.
minä en ole vaatinut anoppiani kahden vuoden aikan akun kaksi kertaa avuksi, silloin kun oli juuri sairastunut vakavasti ja kävin kovissa hoidoissa sairaalassa. Minä en pyytänyt sinua arvostelemaan omaa elämääni ja baareissa ei juosta usein ainakaan juomassa vaan nauttimassa musiikista. Minulla ei ole sukua ollenkaa ja sukulaiset ovat niitä joihin voi turvata jos tarvitsee. Itse ainakin tarjoan apua ilman pyyntöä. Saitko hyvän mielen itsellesi tympeällä asenteella minua kohtaan? Hyvää elämää ja toivottavasti sinä et koskaan tarvitse apua!!!
Juuri näin on asia oli kyse silloin tällöin kun todella apua tarvitsee. Tulistuin oikein edellisen kirj. sinä osuit naulan kantaan kiitos
Palkatkaa vaikka MLL:n lastenvahti teille huolehtimaan lapsista, niin saatte silloin tällöin yhteisen illan.
kannattaisikohan ensin lukea muut vastaukset ennen kuin alkaa ehdotteleen..?
Jos et halua eriäviä mielipiteitä, niin silloin ei varmaankaan kannata kirjoitella yleisiin foorumeihin.
Mielestäni on kaksi täysin eri asiaa mennä sairaalaan tai ravintolaan. Itsekin olen tarvinnut apua, meillä on 5 lasta. Kyllä olen mummuja pyytänyt avuksi kun on ollut jotain esim. mainitsemiasi sairaalareissuja itselläni tai jollain lapsista. Ensisijaisesti tietysti lasten isä on myös käytettävissä.
En saanut hyvää mieltä itsellenikään.
Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jossain on taas pieni lapsi, joka tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin joku rafla.
En voi sille mitään, etten voi olla samaa mieltä kanssasi.
niin perheitä on erilaisia, mutta voin sanoa että jokainen perhe voi paremmin jos äidit voivat henkisesti hyvin ja jokainen äiti on oma persoona. Toinen tarvitsee muutakin kuin kodin sosiaalisen tyhjiön. Kaikkia tarpeita ei lapset voi täyttää. Se ei tee kenestäkään huonoa äitiä jos haluaa tuulettua silloin tällöin, kövi sitten leffassa tai baarissa. Oletkohan kenties jonkun sortin uskovainen, heillä kun tapana tuomita muut ja nähdä asiat mustavalkoisina? kannattaa opetella ymmärrystä muitakin kohtaan, niinhän raamatussakin opetetaan.
Miksi sitten kotisi on sosiaalinen tyhjiö?
Sille asialle ei muut voi mitään kuin teidän perhe.
Meillä on niin paljon ystäviä, että joskus tuntuu kuin asuisi rautatieasemalla. Vaikkemme käykään enää ravintoloissa, niin kyllä meillä henkisesti ihan hyvin voidaan.
En nyt enää muista minkä ikäinen lapsi teillä on, mutta eikös aika pieni? Koittakaa nyt jaksaa jokunen vuosi, niin sitten voi lähteä lapsen kanssa tuulettumaan leffaan tai teatteriin.
Siitä olen pahoillani, että jos tunnet minun tuominneen sinut. Enhän toki!
Siihen minulla ei kuitenkaan riitä ymmärrys, että ravintolaelämä ajaa lapsen ohi.
P.S. En ole minkään "sortin uskovainen". Mitä lie se tarkoittaakin? Ihan tavis-pakana vaan. ;o)
vastaanpa minäkin, vaikka lapseton olenkin. Mieheni on yrittäjä, ja töissä parhaillaan aamusta seuraavan aamuyöhön. Voin todellakin todeta, että yhteistä aikaa ei ole. Minä hoidan kodin, pyykit, ruuat ja kaikki muutkin työt. Ja töissäkin käyn. Lapsia ei todellakaan tilanteeseen mahdu. Mutta ei auta, en valita.
Ravintoloissakaan emme käy, minä en ollenkaan, mies ehkä n 3-4 krtaa vuosi. Mutta niinhän sitä sanotaan, aikansa kutakin. Meidän yhteinen aika on ehkä n 2 arki-iltaa ( tarkemmin sanottuna esim. ma ja ti illat, klo 18 jälk. Tosin nukkumaan mennään jo kympin tienoilla.) Siinäpä se. Jaksamisia kaikille! Ei se elämä toisillakaan niin helppoa ole!
Tuo on kyllä hyvä muistaa, että harva täällä ihan laulellen koko elämäänsä kulkee.
Kannattaa muistaa ne hyvät asiat!
Itsesäälissä uiminen ei auta mitään.
Perheitä on tosiaan erilaisia, kokemuksen voin kertoa. Lasten aika olla lapsia on kuitenkin väliaikaista ja heillä on jokaiselle päivälle antaa suunnaton kasvumahdollisuus ja "itseoppimis" kanava meille aikuisille kun läheltä katsoo heidän kehitystään. En koskaan tuntenut sosiaalista "tyhjiötä" heidän kanssaan. Eli he sitovat mutta antavat valtavasti.
Esim: tein ja teetin heillä itsellään ympäristöä ja viihtymistä ja siinä opin valtavasti ja suhteemme kehittyi antoisaksi ja luottavaiseksi.
Tuuletus tuli harrastuksista joita tehtiin aikuistenkin maailmassa lasten kanssa.
Kumppanuus oli tosin koetuksella monesta muusta syystä mutta äitikin on pikkuhiljaa ymmärtänyt "ehkä" mistä kaikesta hän on "säästynyt".
Ajan jakaminen mielikuvituksineen lasten kanssa voi antaa täytteen "tyhjiöön" ja alkaa kokemaan ja näkemään maailman toisin.
Ajttelen että lapset on myös tarkoitettu antamaan kasvun mahdollisuuden meille itsellemme.
Kun on kolme pientä, ei hoitajia ole helppo löytää, varsinkaan kun esikoinen vastaa vahtimistarpeeltaan kahta tai kolmea. Yritämme siis löytää yhteistä tekemistä kotona. Joskus mennään kauppaan kahdestaan. Sukulaisia kyllä olisi, mutta jotenkin lauma tuntuu isolta viedä vaikkapa mummolaan pitkäksi aikaa, varsinkin kun tiedän, että heidän terveytensä ei ole paras mahdollinen. Joskus myös on lapsia "jaettu".
Iltaisin lapset menevät sänkyihin noin 19.30 vauvaa lukuunottamatta. Silloin siis jää aikaa edes hiukan.
Tämä ilta-aika on meilläkin kullan kallista! Tosin lapset menevät vasta klo 20.30 ja 21.30 nukkumaan, joten eipä siinä kauaa aikaa jää kahdenkesken.. Se on kuitenkin niitä päivän ainokaisia hetkiä, joista en ikinä luopuisi! Samoin pitkät automatkat (näitä kyllä harvemmin..) on hyvä tilaisuus jutella suht rauhassa. Sikäli kun lapset nukkuu tai muuten touhuavat omiaan takapenkillä..
MLL:a en ole koskaan kokeillut, mutta ajatuksissa on kyllä ollut. Voihan sieltä pyytää kokeneempaa hoitajaa pienille lapsille jos epäilyttää muutoin.
Meillä olisi hoitajia synnyinpaikkakunnallamme, mutta nyt asutaan 100km päässä. Onneksi anoppi ja appi tulevat pyydettäessä täältäkin hakeamaan lapset hoitoon (tai ovat meillä) ja me haetaan pois seuraavna päivänä. Äärettömän tärkeää on kahdenkeskinen aika!
pidän tiukasti kiinni siitä, että lapset ovat sängyssä puoli kahdeksan, niin meille vanhemille jää edes se iltahetki aikaa.
tosiasiahan on, että silloin kun lapsia aletaan sunnittelemaan, niin silloin jo pitäisi hoksata, ettei sen jälkee ole enää mahdollista lähteä sen oman puolison kanssa kahdestaan kaikkiin kivoihin juttuihin. se on oikeastaan vuoropeli ja silloin hervoin, kun mekin lapsenvahti saadaan (meillä myös vain kaksi vaihtoehtoa: mun äiti tai miehen sisko), on otettava illasta kaikki irti ja nautittava toistemme seurasta ihan täysillä. vanhemmuus on luopumista ja vain silloin, jos vanhemmuudesta saatua lahjaa osaa arvostaa, ei se luopuminen tunnu niin tuskalliselta.
Voisko, ne lasten kummit tulla silloin tällöin hoitamaan lapsia? Meillä kyllä yhteinen aika myös,( kuten parilla muullakin kirjoittajalla) on iltaisin kotona, kun lapsukaiset nukkuu. Vietämme myös koko perheenä aikaa, menemme puitoon lasten kanssa esimerkiksi. Siinäkin on mukava kahdestaan istuskella ja katsoa lasten riemua. myös viikonloppuisin ruuanlaitto yhdessä on yllättävän antoisaa aikaa. Emme käy juurikaan ravintoloissa tms, hoitajia myös vaikea saada, mutta olemme sitten vain keksineet muita tapoja olla yhdessä. Kerran, pari vuodessa pääsemme viettämään yhteistä ravintola iltaa. Ja kerran,pari saatamme käydä erikseen istumassa iltaa kavereiden kanssa.
Me emme käy mieheni kanssa yhdessä ulkona kuin ehkä kerran vuodessa. Eikä kummallakaan tunnu siihen olevan tarvettakaan. Lapsia on useampi alle kouluikäinen. Jotenkin sitä vain on onnellinen näin, yhdessä käydään koko perhe aina joka paikassa. Meilläkään ei pahemmin edes olisi lapsenvahtia lapsille, mutta onneksi emme niitä usein tarvitsekkaan. En osaa selittää tarkemmin, mutta meidän parisuhde ei vaadi sitä kahdenkeskistä aikaa, me ollaan tiimi koko perhe ja siitä onnellisia. Lapset kun nukkuvat, joskus istuskellaan vierekkäin, jutellaan ja sen sellaista. Itse voisit tosiaan kysäistä lapsenhoitoapua vaikka kummeilta, MLL:sta...tai jos paikkakunnallanne on esim. lapsille järjestettyä yöhoitoa kaupungin puolesta. Syysterveisiä!! :).
lapsenlikka. Vaikka yhtenä iltana viikossa tai harvemmin, miten itsestänne tuntuu. Varmasti löytyy opiskelijoita, jotka tekevät lapsenhoitohommia pienestä summasta. Laittakaa lehteen ilmoitus ja haastatelkaa porukkaa ja valitkaa mielestänne sopiva.