Mulla on laskuja moneen suuntaan noin 10 000(5000 noista on kulutusluottoo). Eli kysymys kuuluu mistä voisin saada 5000-10000€ lainan ilman vakuuksia/takaajia ja ilman työpaikkaa(meen inttiin tammikuus)?luottotiedot ei viel oo menny mut pian menee.. auttakaa et mitä nyt pitäs tehä..?tiedän et mistää en saa tommost lainaa.Antakaa jotai neuvoja ku en tiiä yhtää mitä tehä!!
Auttakaa
tuhon partaalla
173243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kysymyksesi:
"mistä voisin saada 5000-10000€ lainan ilman vakuuksia/takaajia ja ilman työpaikkaa(meen inttiin tammikuus)?"
Johon itse vastasitkin järkevästi:
"tiedän et mistää en saa tommost lainaa"
Se oli oikein hyvä vastaus. Ei tuohon ole lisättävää.
..tai soita Takuu-Säätiöön. Sinne on muistaakseni ilmainen puhelinnumero. Vaikka olet velkaantunut "tyhmyyttäsi", on sentään hyvä että yrität hoitaa velkasi. Kaikki velkojat arvostavat sitä, mutta yritys ei riitä.Ei kun sopimaan veloista, niin selviät!
menen armeijaan tammikuus ni ei saa takuusäätiöltä mitää takausta. Velkanauvoja sano et käy armeija eka ja anna niitte velkojen vaan nousta korkoo ni sit ku saan työpaikan tai oon 2 vuotta työtön ni pääsen velkajärjestelyyn.Onko nyt siis järkee vaa elää elämää ja oottaa sitä ku pääsee velkajärjestelyyn? Ku ei oo viel ees luottotiedot menny..
Joo ja eikä nuokaan mitään velkajärjestelyyn pääsyä takaa. Kun velkaantuminen on syntynyt kevytmielisesti, niin se on erittäin suuri kompastuskivi - monen muun asian ohella - velkajärjestelyyn pääsemiseksi. Ja tuolla kevytmielisyydellä tarkoitetaan mm. sellaista velkaantumista, että tulot eivät alunperinkään ole riittäneet velkojen maksamiseen.
Toisekseen, velkajärjestelyä haetaan kotipaikan käräjäoikeudelta. Velkaneuvoja ei voi antaa sinulle mitään lupauksia 2 vuotta kestäneen työttömyyden mukanaan tuomasta velkajärjestelystä.
Ps. Miten olet muuten onnistunut noin suuret velat mm. kulutusluottoina saamaan? Onko sinulla velkaantumishetkellä ollut vakituinen työpaikka vai oletko pistänyt lainahakemuksiin vääriä tietoja?
no niihin on tullu korkoja aika paljo ja sit ei oo ollu työpaikkaa ja hölmönä oon eläny yli tulojeni.. kulutusluottoo on 5000 ja loput on eri firmoille.. harmittaa vaa se et ku ois aikasemmi hoitanu nää! ei huvittas oottaa vaa sitä velkajärjestelyy.. kulutusluotto on äitin ottama maksan sitä pois..se ei mee ulosottoo mut muut menee.kerro mitä pitäs nyt tehä?
No ensinnäkin päivänselvää on se, että kun kulutusluoton on ottanut äitisi, niin vastuu on hänen (=toinen asia sitten on mitkä on sinun velkavastuusi äidillesi). Eli MISSÄÄN NIMESSÄ sinä et voi saada velkajärjestelyä sen suhteen etkä ole edes osapuolena kun velkojen maksusta kulutusluoton myöntäneen tahon kanssa sovitaan.
Kulutusluottoja oli siis 5 000 euroa. Mistä tuo toinen puolisko veloista on kertynyt: millaisille yrityksille, millaisella korolla, millaisella maksuajalla ja oletko velkaantuessasi antanut kaikinpuolin oikeat tiedot velan myöntäjille?
kaikki tiedot on annettu oikein. Ne on kertynyt useista pienemmistä laskuista(tiedän olevani hölmö), joihin on lisätty perintäyhtiön maksut ja korko.kannattaako nyt siis vaan oottaa sitä valkajärjestelyy?
No jos olet ollut työtön noidenkin aikaan - tai sinulla muuten ei ole ollut edes edellytyksiä laskujen hoitoon - niin se velkajärjestely tuskin kohdallasi onnistuu. Ja muutenkaan se odottaminen ei kannata.
Jos ei rahaa ole ja armeija kutsuu, niin en minä keksi mitään parempaa toimintatapaa kuin ilmoittaa perintäyhtiöille realiteetit ja pyrkiä hoitamaan laskut sen jälkeen. Mutta tosiaan, kohdallasi ratkaisu tuskin on mikään velkajärjestely vaan se, että saat tavalla tai toisella soviteltua maksuaikaa ja armeija-ajan jälkeen löydät työpaikan.
Ihan ensimmäiseksi olen todella pahoillani tilanteestasi, tiedän tunteesi:
Muutama vuosi sitten muutin vanhempien luota pois ja piti ostaa oma telkkari omaan kotiin ja ei kun kauppaan katselemaan ja kappas vaan pian olinkin Käyttöluotto kortin haltija ja luottoa silloin 4000mk. Nälkä kasvoi syödessä ja noin vuoden kuluttua olin nostanut luotto rajan 25,000mk ja senkin ylittänyt monesti. Muita laskuja jäi rästiin ja ei kun uutta lainaa miettimään ja sitten tuli otettua ellokselta lainaa, siihen aikaan 10,000mk...ja muita velkoja oli ennestäänkin mm auto. Lopputuolos oli se että kaikki rahat meni laskuihin eikä riittänytkään vaan eräpäiviä piti vekslailla jatkuvasti. En tiedä kuka minulle silloin opasti, mutta kiitos hänelle:)
Hän neuvoi minua ottamaan yhteyttä Marttoihin, heillä oli ainakin silloin jonkinmoista velkaneuvontaa. Martat opasti ja järjesti asiani Takuu-säätiön kanssa. Itsekään en ollut silloin töissä vaan äitiyslomalla, joten tulot ei huimia ollut. Nyt tammikuussa máksan viimeisen erän vuosia kestäneestä maksusuunnitelmasta.
Luottotiedot ei ehtinyt mennä velkojen vuoksi koska olin just ja just pystynyt ne hoitamaan, mutta luottotietoihin tuli merkintä velkajärjestelyn myötä: itse henkilökohtaisesti pyysin että sinne tulee merkintä, jotta en saa uutta lainaa mistään otettua;)
Merkintä säilyi rekisterissä 3 vuotta.
No opinko tästä rumbasta mitään...en...nyt on lompakossa Aktiiviraha kortti ja ellokseltakin taas lainaa...taidan olla ikuinen velkainen..öh...mutta nyt olen aloittamassa taas työt vakinaisesti ja vakipalkalla joten uskon kuiteskin tästä vielä nousevani...Nimim. Välillä masentaa, mutta se on elämää...se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön...jne jne.
Tämä juttuni tapahtui siis Helsingissä, en tiedä muiden paikkakuntien Martoista...ööh...onko niitä muualla..hmm...Kannattaa kokeilla myös siis Martoista...sekä toinen paikka jossa kävin pari vuotta sitten oli Seurakunta...heillä on myös jonkinmoista neuvontaa...taas pakko lisätä että ainakin Helsingissä. Mitään ei saa jos ei edes yritä! Kyseleminen ja etsiminen ei maksa kuin puhelujen hinnan..tai jos hoidat homman sähköpostitse niin ei maksa mitään;)
Tsemppiä ja voimia sulle jaksaa velkojen kanssa...Se on hienoa että yrität edes hoitaa asiat jotenkin...moni antaa mennä vaan...Jos joskus pääset veloistasi eroon, niin ole sinä fiksumpi kuin minä...älä aloita samaa rumbaa uudestaan...;)
hyvä tietää että en ole ainut epäonnistunut tässä maailmassa.. tahtoo vaan hävetä näitä asioita eikä voi oikee puhuukka kenenkä kanssa, mut otan yhteyttä sinne marttoihin, ja katotaa mitä siellä sanotaa. voimia sinnekki päin kyllähä se aurinko paistaa risukasaanki..ainaki toivottavasti:)
eipä oo täällä alueella martoilla velkaneuvontaa..:( no enpä tiedä mitä tehdä?vaikeeta on.
Däm! Pitäiskös kokeilla vielä sitä seurakuntaa...ei ole väliä uskotko "johonkin" vai oletko ateisti...kaikkia he auttaa...itse olen ateisti ja silti sain apua:)
mihinkäs sinne soitetaan? en kyllä oo luterilainen..
Heh..luterilainen:D Tuotas noin...jos sinne seurakuntaan ei ole mitään yleisnumeroa teidän paikkakunnalla...ikään kuin keskuksen numeroa...niin sitten voisit kokeilla Diakonia...eli siellä on jokin sellainen henkilö joka on ammatiltaan Diakoni...hän on sellainen "avustava" ihminen seurakunnassa...jos hän itse ei osaa suoraan auttaa niin ainakin osaa varmaan opastaa sut oikealle henkilölle ja antaa numeron...
On kyllä sinne varmasti joku "yleisnumerokin"...katso luettelosta tai netistä...
...no niin...tosi bimbo..nyt vasta tajusin..ev.lut..öh:D
Neuvoisin kertomaan totuuden myös äidillesi jos et ole hänelle kertonut. Vaikka et voi kaataa velkojasi äitisi niskaan, niin hänellä saattaa olla keinoja/kanavia/muita sukulaisia (isäsi?)jotka voivat auttaa, niin että pääset armeija-ajan yli.
mut onko armeija jonkinlainen sosiaalinen este ettei oo tuloja mut pakko silti käydä et ne siirtys vasta armeijan jälkee ulosottoon?kyllä oon äitille kertonu mut ku on yksinhuoltaja ni ei sil oo rahaa..on se yritäny mut ei ku tällä hepulla ei oo järkee päässä!
Mulla on 30 000 eikä voi tehdä mitään. Ahdistanut on viimeiset viisi vuotta. Järki lähtee ja perhe menee pilalle.
Jos pääset töihin niin makselet sitten vähitellen velkojasi pois. 10 000 ei ole mikään mahdoton kuitattava. Jos luottotiedot menee niin ei sekään niin vaarallista ole. Parempi vain ottaa päivä kerrallaan ja ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat.