Raivostuttavat isovanhemmat

ja lisäisin, että kyllä niillä vanhemmilla on aika paljon kokemusta;) ja silloin pitäisi osata väistää, kun on sen aika.

Terveisiä Teille tämän palstan Arvon Isovanhemmille:

Olen keskustellut näistä asioista MEIDÄN isovanhempien kanssa, ja tehnyt heille meidän sääntömme selväksi. Ja odotan isovanhempien niitä myös noudattavan.

Mielestäni isovanhemmat eivät saa asettua lapsen ja vanhempien väliin. Aika monesti kuulee jo pientenkin lasten sanovan, että "Mummu ja vaari antavat minulle aina periksi. Mummu on kivempi kuin äiti." Ja kapinoiva murrosikäinen huutaa vastaan äidilleen ja isälleen "S#####a, sä et tajuu mitään, oot tyhmä kun et osta sitä ja tätä, kyllä mun isovanhemmat ostaa". Äitinä on kamalaa kuunnella lasten suusta, kuinka isovanhemmat kävelevät jatkuvasti vanhempien yli.

Meillä isovanhemmat haluaisivat toimia lastemme kanssa niin kuin heitä huvittaa. Yhteentörmäyksiä tulee, kun ÄIDIN ja ISOVANHEMPIEN mielipiteet eivät kohtaa. Olen sanonut, että me vanhemmat päätämme lastemme asioista, eivät isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa tulla äidin, isän ja lasten väliin.

Halusinkin tietää, mitä mieltä Te Arvon Isovanhemmat yleisesti olette omasta roolistanne nykyperheissä. Ymmärrättekö nykyajan äitien ja isien roolia ja kasvatustehtävää ollenkaan? Onko Teistä tullut pelkkiä lahjan kantajia ja tavaran ostajia lapsiperheissä? Kunnioitatteko aikuisten lastenne arvoja ja kasvatustapoja? Vai toimitteko lastenlastenne kanssa miten Teitä huvittaa?

Tietynlaiset ihmiset vain tosiaankin asettuvat toisten yläpuolelle eivätkä ole kuulevinaankaan, kun heille sanotaan rasittavasta käytöksestä.

Oma äitini on tästä elävä esimerkki.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Terveisiä Teille tämän palstan Arvon Isovanhemmille:

Olen keskustellut näistä asioista MEIDÄN isovanhempien kanssa, ja tehnyt heille meidän sääntömme selväksi. Ja odotan isovanhempien niitä myös noudattavan.

Mielestäni isovanhemmat eivät saa asettua lapsen ja vanhempien väliin. Aika monesti kuulee jo pientenkin lasten sanovan, että "Mummu ja vaari antavat minulle aina periksi. Mummu on kivempi kuin äiti." Ja kapinoiva murrosikäinen huutaa vastaan äidilleen ja isälleen "S#####a, sä et tajuu mitään, oot tyhmä kun et osta sitä ja tätä, kyllä mun isovanhemmat ostaa". Äitinä on kamalaa kuunnella lasten suusta, kuinka isovanhemmat kävelevät jatkuvasti vanhempien yli.

Meillä isovanhemmat haluaisivat toimia lastemme kanssa niin kuin heitä huvittaa. Yhteentörmäyksiä tulee, kun ÄIDIN ja ISOVANHEMPIEN mielipiteet eivät kohtaa. Olen sanonut, että me vanhemmat päätämme lastemme asioista, eivät isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa tulla äidin, isän ja lasten väliin.

Halusinkin tietää, mitä mieltä Te Arvon Isovanhemmat yleisesti olette omasta roolistanne nykyperheissä. Ymmärrättekö nykyajan äitien ja isien roolia ja kasvatustehtävää ollenkaan? Onko Teistä tullut pelkkiä lahjan kantajia ja tavaran ostajia lapsiperheissä? Kunnioitatteko aikuisten lastenne arvoja ja kasvatustapoja? Vai toimitteko lastenlastenne kanssa miten Teitä huvittaa?

Lue lisää

Aika käskevä ja määräilevä sävy on kirjoituksessasi, ellei suorastaan hyökkäävä.
Pehmennä hiukan, ihmiset ja isovanhemmat olemme suurelta osin epätäydellisiä.
Menneinä aikoina maatalousvaltaisessa yht.kunnassa rooli oli selkeä, työnjako määritteli isovanhemman aseman. Päiväkoteja ei ollut, mummo toimitti päiväkodin tädin virkaa. Vaihtoehtoja ei ollut. Jokaisen työpanos oli tärkeä.
Nyt on toisin.
Isovanhempien pitäisi tietää roolinsa, vaikka lasten vanhempien toiveet ovat ristiriitaiset.
Monet mummot ja vaarit ovat neuvottomia, kun toisaalta toivotaan apua lapsen hoitoon ja toisaalta työnnetään siitä pois.
Jotkut nuoret vanhemmat unohtavat, että se mummo ja vaari on nähnyt enemmän elämää ja tottakai silloin on toisenlainen näkökulma.
Ja vaikka mummo kunnioittaisi lapsen äidin kasvatustapaa, niin kaksi ihmistä ei voi olla täysin samanlaiset, että käyttäytyminen olisi yksi yhteen identtinen.
Lapsille kai halutaan nykyisin NIIN täydellinen kasvatus, ettei siihen voi mahtua minkäänlaista säröä kuten isovanhempien "oudoilta" kuulostavat ajatukset.
Ihmettelevän äidin mielipiteet eivät voi koskea kaikkia isovanhempia, eikä edes murto-osaa. Aika sääntöjen sanelemiselta äidin kirjoitus vaikuttaa.
Hienosti sanottuna autoritääriseltä ajattelulta.

tuleva isoäiti kirjoitti:

ja lisäisin, että kyllä niillä vanhemmilla on aika paljon kokemusta;) ja silloin pitäisi osata väistää, kun on sen aika.

Mitä tarkoitat, "osata väistää?"

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Terveisiä Teille tämän palstan Arvon Isovanhemmille:

Olen keskustellut näistä asioista MEIDÄN isovanhempien kanssa, ja tehnyt heille meidän sääntömme selväksi. Ja odotan isovanhempien niitä myös noudattavan.

Mielestäni isovanhemmat eivät saa asettua lapsen ja vanhempien väliin. Aika monesti kuulee jo pientenkin lasten sanovan, että "Mummu ja vaari antavat minulle aina periksi. Mummu on kivempi kuin äiti." Ja kapinoiva murrosikäinen huutaa vastaan äidilleen ja isälleen "S#####a, sä et tajuu mitään, oot tyhmä kun et osta sitä ja tätä, kyllä mun isovanhemmat ostaa". Äitinä on kamalaa kuunnella lasten suusta, kuinka isovanhemmat kävelevät jatkuvasti vanhempien yli.

Meillä isovanhemmat haluaisivat toimia lastemme kanssa niin kuin heitä huvittaa. Yhteentörmäyksiä tulee, kun ÄIDIN ja ISOVANHEMPIEN mielipiteet eivät kohtaa. Olen sanonut, että me vanhemmat päätämme lastemme asioista, eivät isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa tulla äidin, isän ja lasten väliin.

Halusinkin tietää, mitä mieltä Te Arvon Isovanhemmat yleisesti olette omasta roolistanne nykyperheissä. Ymmärrättekö nykyajan äitien ja isien roolia ja kasvatustehtävää ollenkaan? Onko Teistä tullut pelkkiä lahjan kantajia ja tavaran ostajia lapsiperheissä? Kunnioitatteko aikuisten lastenne arvoja ja kasvatustapoja? Vai toimitteko lastenlastenne kanssa miten Teitä huvittaa?

Lue lisää

joka kodissa tulee aika jolloin äidit on ihan tyhmiä etc. on isovanhemmat olemassa tai ei.
Sitten kun lapsesi on teini-iässä niin lasten ja vanhempien välissä on hyvä olla joku puskuri (nykyisin liian monella sossuntantat), joka rauhoittaa tilannetta ja antaa nuorelle aikaa ja kuuntelee murkkun huolia. Fiksu mummu viestittää omalle tenavalleen vihjeinä niitä asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Isovanhemmat kun ovat seurailleet ainakin yhden murkun edesottamukset ja antaahan se kallisarvoisen kokemuksen seuraavaan nähden.

Nykylapsen rooli on aivan toista kuin ennen. Nykylapsen vanhemmat käyvät töissä ja juoksevat harrastuksesta toiseen ja pippalosta toiseen, aika on kovin hetkistä. Laatuaikaa lapselle vanhempien taholta on kiireellä harrastuksiin...körötellään autossa ja takaisin...
Lapsi, pieni tai iso, tarvitsee aikaa ja rauhoittumista... mummu vääntää lihakeittoa ja kiisseliä samalla lapsi löhöää soffalla ja kuunellaan radiota.
Meillä töllö pysyy kiinni ja klassinen musiikki soi taustalla, köllötellään ja lueskellaan kirjaa yhdessä tai vaan mietitään niitä näitä elämän kummallisuuksia, ei minnekkään mitään kiirettä...

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Terveisiä Teille tämän palstan Arvon Isovanhemmille:

Olen keskustellut näistä asioista MEIDÄN isovanhempien kanssa, ja tehnyt heille meidän sääntömme selväksi. Ja odotan isovanhempien niitä myös noudattavan.

Mielestäni isovanhemmat eivät saa asettua lapsen ja vanhempien väliin. Aika monesti kuulee jo pientenkin lasten sanovan, että "Mummu ja vaari antavat minulle aina periksi. Mummu on kivempi kuin äiti." Ja kapinoiva murrosikäinen huutaa vastaan äidilleen ja isälleen "S#####a, sä et tajuu mitään, oot tyhmä kun et osta sitä ja tätä, kyllä mun isovanhemmat ostaa". Äitinä on kamalaa kuunnella lasten suusta, kuinka isovanhemmat kävelevät jatkuvasti vanhempien yli.

Meillä isovanhemmat haluaisivat toimia lastemme kanssa niin kuin heitä huvittaa. Yhteentörmäyksiä tulee, kun ÄIDIN ja ISOVANHEMPIEN mielipiteet eivät kohtaa. Olen sanonut, että me vanhemmat päätämme lastemme asioista, eivät isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa tulla äidin, isän ja lasten väliin.

Halusinkin tietää, mitä mieltä Te Arvon Isovanhemmat yleisesti olette omasta roolistanne nykyperheissä. Ymmärrättekö nykyajan äitien ja isien roolia ja kasvatustehtävää ollenkaan? Onko Teistä tullut pelkkiä lahjan kantajia ja tavaran ostajia lapsiperheissä? Kunnioitatteko aikuisten lastenne arvoja ja kasvatustapoja? Vai toimitteko lastenlastenne kanssa miten Teitä huvittaa?

Lue lisää

" "Mummu ja vaari antavat minulle aina periksi. Mummu on kivempi kuin äiti." "

Tuossa on myös vastaus 'kyselyysi'.

Noilla sanoilla lapsesi ymmärtää asian valta taisteluna, eikä ymmärrä käskytystäsi kun valtana.

mummu kirjoitti:

joka kodissa tulee aika jolloin äidit on ihan tyhmiä etc. on isovanhemmat olemassa tai ei.
Sitten kun lapsesi on teini-iässä niin lasten ja vanhempien välissä on hyvä olla joku puskuri (nykyisin liian monella sossuntantat), joka rauhoittaa tilannetta ja antaa nuorelle aikaa ja kuuntelee murkkun huolia. Fiksu mummu viestittää omalle tenavalleen vihjeinä niitä asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Isovanhemmat kun ovat seurailleet ainakin yhden murkun edesottamukset ja antaahan se kallisarvoisen kokemuksen seuraavaan nähden.

Nykylapsen rooli on aivan toista kuin ennen. Nykylapsen vanhemmat käyvät töissä ja juoksevat harrastuksesta toiseen ja pippalosta toiseen, aika on kovin hetkistä. Laatuaikaa lapselle vanhempien taholta on kiireellä harrastuksiin...körötellään autossa ja takaisin...
Lapsi, pieni tai iso, tarvitsee aikaa ja rauhoittumista... mummu vääntää lihakeittoa ja kiisseliä samalla lapsi löhöää soffalla ja kuunellaan radiota.
Meillä töllö pysyy kiinni ja klassinen musiikki soi taustalla, köllötellään ja lueskellaan kirjaa yhdessä tai vaan mietitään niitä näitä elämän kummallisuuksia, ei minnekkään mitään kiirettä...

Lue lisää

"Nykylapsen rooli on aivan toista kuin ennen. Nykylapsen vanhemmat käyvät töissä ja juoksevat harrastuksesta toiseen ja pippalosta toiseen, aika on kovin hetkistä. Laatuaikaa lapselle vanhempien taholta on kiireellä harrastuksiin...körötellään autossa ja takaisin...
Lapsi, pieni tai iso, tarvitsee aikaa ja rauhoittumista... mummu vääntää lihakeittoa ja kiisseliä samalla lapsi löhöää soffalla ja kuunellaan radiota.
Meillä töllö pysyy kiinni ja klassinen musiikki soi taustalla, köllötellään ja lueskellaan kirjaa yhdessä tai vaan mietitään niitä näitä elämän kummallisuuksia, ei minnekkään mitään kiirettä..."

Itse olen ollut lasten kanssa kotosalla nelisen vuotta, ja lisää on aikomus olla, kun perheeseemme tulee uusi asukas pian. Otamma ihan rennosti, ja ollaan vain. Kerhossa käymme ehkä kerran viikossa, jos silloinkaan. Mummu on sitten tätä nykysukupolvea eli viettää iloista sinkkuelämää ja on aikalailla alkoholisoitunut. Omassa lapsuudessani oli mainitsemisia asioita, mutta ei nykyään.

on että hoidatte lapsenne itse ja tulette vaan kylässä käymään jolloin voitte itse kieltää lapsianne.

Iste pidän lapsenlapsista mutta piikana en jaksa olla jolle lapsen äiti erityisesti huomauttelee jopa pikkujutuista.

mummo,ei piika! kirjoitti:

on että hoidatte lapsenne itse ja tulette vaan kylässä käymään jolloin voitte itse kieltää lapsianne.

Iste pidän lapsenlapsista mutta piikana en jaksa olla jolle lapsen äiti erityisesti huomauttelee jopa pikkujutuista.

Lue lisää

Isovanhempien tyyli on ehkä puolustautumista. Jospa isovanhemmat eivät millään jaksaisi olla lapsenlapsen kanssa, mutta lapsen vanhemmat pitävät ilman muuta oikeutenaan tuoda lapsen mummille. Hemmoittelemalla lapsen pilalle saa ehkä olla vastaisuudessa ilman lapsenlikkavelvollisuutta.

Monet isoväidit ovat hoitaneet ilman lapsilisiä, kodihoitotukia tai kunnallisia päivähoitoja omat lapsensa. He ovat ehkä silloin jo päättäneet, etteivät rupea lapsenlikaksi enää seuraavalle sukupolvelle.
Tästä huolimatta lapset tuovat jälkikasvunsa ja pitävät mummua itsekkäänä ja huonona isoäitinä, jos tämä pyristelee vastaan.

Ehkä on silloin parempi hemmoitella lasta niin että omat vanhemmat alkavat pelätä asemansa puolesta ja harventavat lapsenlikkahugeja.

Minusta vanhemmat, jotka valittavat isovanhempien pilaavan heidän kasvatuksensa, ovat todella eksyksissä. He eivät ymmärrä, miksi lapsi tuntee mummolassa olevansa rakastetumpi ja hellitellympi kuin kotona.
Se johtuu siitä, että isovanhemmat eivät tunne olevansa lapsen kasvattajia. He ovat ymmärtäneet oikein sen, että heillä on vain hellittelyn ja paapomisen oikeus, mutta ei kurin pito ja rajojen veto.

Vanhemmat, jotka altistavat lapsensa edesvastuuttomasti lapsenlasta rakastavien isovanhempien armoille, tekevät itse virheen.

mummo,ei piika! kirjoitti:

on että hoidatte lapsenne itse ja tulette vaan kylässä käymään jolloin voitte itse kieltää lapsianne.

Iste pidän lapsenlapsista mutta piikana en jaksa olla jolle lapsen äiti erityisesti huomauttelee jopa pikkujutuista.

Lue lisää

mummit haluaa ainakin hoitaa lapsia, jos se joillekkin on piikana olemista niin säälin teitä!!!

On myös vanhempia, jotka luottavat isovanhempien kykyyn huolehtia lapsenlapsista.
Sen osoitukseksi he vievät lapsensa heidän hoidettavakseen. Kun he luovuttavat lapset mummulaan, ovat he myös väliaikaisesti luovuttaneet oikeuden määrätä lapsen päivärytmistä ja muusta arjesta.

Isovanhemmilla on tieto, milloin lapsi on tottunut ruokailemaan, ulkoilemaan ja nukkumaan, ja isovanhemmat yrittävät jo omankin mielenrauhansa vuoksi noudattaa näitä ohjeita. Helpointahan se on.

Lasta ei kuitenkaan ole ohjelmoitu noudattamaan orjallisesti kodin rutiineita. Mummulassa on kaikki erilaista, joten hyödynnettävää riittää.
Pitää kokeilla esim. ruuasta kieltäytymistä tai sängyssä pomppimista. Pitää katsoa, miten kiellot esitetään tässä huushollissa. Kokeilisiko kaiken vastustamista!
Voiko ulkona tehdä sitä mitä on kotipihalla kielletty. Jaksaako mummu juosta?
Kotona ei saa heittäytyä potkimaan ja kirkumaan. Mitenkähän mummulassa? Pitääkin kokeilla.

Toisaalta - voihan olla, että mummulassa unohtuu kaikkinainen vastustamisen halu. Kaikki on uutta, tavarat, leikit, ruuat. Mummulassa maitokin on parempaa kuin kotona. Mummua ja ukkia on helpompi totella. Oikeastaan on parempikin olla väleissä, koska eihän aikuisista ikinä tiedä!

Kertomista kotona riittää, ja sitten vanhemmat kauhistuvat, koska kaikki heidän periaatteensa on näköjään hylätty. Lapsi on viihtynyt suuremmoisesti. Nyt alkaa kauhea kurinpalautus!
Unohdetaan, että mummulassa käynti on lapsellekin eroa arjesta. Kukapa aikuinen menee viikonloppumatkalle ja kieltäytyy siellä paikan huvituksista ja noudattaa arkirutiinia vapaallakin! Miksi lapselta samaa vaaditaan?

Kaikille olisi helpompaa, kun lapsi saisi olla mumulassa mummulan säännöillä ja kotona vanhempien laatimilla. Kyllä lapsi sen ymmärtää.

Minun ei ole tarvinnut viedä tarhaan, kouluun ja kummeille "listaa", jonka mukaan meidän lapsia pitää kasvattaa. Järkevät, aikuiset ihmiset osaavat sopia asioista muutenkin:).

Olen hoitanut itse kotona 6 lastamme, ja en ole vielä tarvinnut "tarhaa", siis päiväkotia. Koulujen kanssa meillä on aina ollut erittäin hyvä keskusteluyhteys. Kokemusta on niin ala-asteesta, yläasteesta kuin lukiostakin. Luotamme lastemme opettajiin ja koulun henkilökuntaan. Pidän yhteyttä opettajiin, ja arvostan koulua erittäin paljon. Myös lastemme kummit kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteitamme.

Meillä onkin ongelmia vain ISOVANHEMPIEN kanssa. Isovanhemmat eivät kunnioita meidän periaatteitamme tipan vertaa. He kuvittelevat, että heillä on isovanhempana jokin nautintaoikeus, jonka nojalla he saavat hemmotella lapsemme pilalle. He toimivat omasta mielestään oikein, kun he kumoavat äidin ja isän toiveet lastenhoidosta.

Minä en pyydä isovanhempia lastenhoitajiksi enkä myöskään vie lapsiamme mummolaan hoidettavaksi. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä yhtään mitään. Sen kun käyvät kuorimassa vain kermat päältä lapsenlapsista. Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivät tiedä mitään.

Joten meillä isovanhempien ei tarvitse hemmotella lapsia sen takia, että he pääsisivät äkkiä eroon alituisena, ilmaisena "lastenvahtina" olemisesta.

Minä en laita lapsiani hoitoon sellaiseen mummulaan, missä mummu ja vaari hoitavat lapsiani miten sattuu ja aivopesevät heidät. Meidän lapsia ei hoideta tyylillä "Eikö äitisi ja isäsi anna Sinun tehdä niin kuin haluat? Ja eivätkö he osta Sinulle sitä ja tätä? No tottahan me annamme Sinulle periksi ihan mitä vaan".

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Minun ei ole tarvinnut viedä tarhaan, kouluun ja kummeille "listaa", jonka mukaan meidän lapsia pitää kasvattaa. Järkevät, aikuiset ihmiset osaavat sopia asioista muutenkin:).

Olen hoitanut itse kotona 6 lastamme, ja en ole vielä tarvinnut "tarhaa", siis päiväkotia. Koulujen kanssa meillä on aina ollut erittäin hyvä keskusteluyhteys. Kokemusta on niin ala-asteesta, yläasteesta kuin lukiostakin. Luotamme lastemme opettajiin ja koulun henkilökuntaan. Pidän yhteyttä opettajiin, ja arvostan koulua erittäin paljon. Myös lastemme kummit kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteitamme.

Meillä onkin ongelmia vain ISOVANHEMPIEN kanssa. Isovanhemmat eivät kunnioita meidän periaatteitamme tipan vertaa. He kuvittelevat, että heillä on isovanhempana jokin nautintaoikeus, jonka nojalla he saavat hemmotella lapsemme pilalle. He toimivat omasta mielestään oikein, kun he kumoavat äidin ja isän toiveet lastenhoidosta.

Minä en pyydä isovanhempia lastenhoitajiksi enkä myöskään vie lapsiamme mummolaan hoidettavaksi. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä yhtään mitään. Sen kun käyvät kuorimassa vain kermat päältä lapsenlapsista. Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivät tiedä mitään.

Joten meillä isovanhempien ei tarvitse hemmotella lapsia sen takia, että he pääsisivät äkkiä eroon alituisena, ilmaisena "lastenvahtina" olemisesta.

Minä en laita lapsiani hoitoon sellaiseen mummulaan, missä mummu ja vaari hoitavat lapsiani miten sattuu ja aivopesevät heidät. Meidän lapsia ei hoideta tyylillä "Eikö äitisi ja isäsi anna Sinun tehdä niin kuin haluat? Ja eivätkö he osta Sinulle sitä ja tätä? No tottahan me annamme Sinulle periksi ihan mitä vaan".

Lue lisää

"Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivt tiedä mitään"

kyllä uskon, että tietävät hyvinkin, ehkä sinua vielä paremminkin, mitä arjen työ on!

xxxx kirjoitti:

"Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivt tiedä mitään"

kyllä uskon, että tietävät hyvinkin, ehkä sinua vielä paremminkin, mitä arjen työ on!

Lue lisää

eivat isovanhemmat tieda juuri taman perheen arjen tyosta.he tietavat sen mika heilla oli ennenvanhaan......!

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Minun ei ole tarvinnut viedä tarhaan, kouluun ja kummeille "listaa", jonka mukaan meidän lapsia pitää kasvattaa. Järkevät, aikuiset ihmiset osaavat sopia asioista muutenkin:).

Olen hoitanut itse kotona 6 lastamme, ja en ole vielä tarvinnut "tarhaa", siis päiväkotia. Koulujen kanssa meillä on aina ollut erittäin hyvä keskusteluyhteys. Kokemusta on niin ala-asteesta, yläasteesta kuin lukiostakin. Luotamme lastemme opettajiin ja koulun henkilökuntaan. Pidän yhteyttä opettajiin, ja arvostan koulua erittäin paljon. Myös lastemme kummit kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteitamme.

Meillä onkin ongelmia vain ISOVANHEMPIEN kanssa. Isovanhemmat eivät kunnioita meidän periaatteitamme tipan vertaa. He kuvittelevat, että heillä on isovanhempana jokin nautintaoikeus, jonka nojalla he saavat hemmotella lapsemme pilalle. He toimivat omasta mielestään oikein, kun he kumoavat äidin ja isän toiveet lastenhoidosta.

Minä en pyydä isovanhempia lastenhoitajiksi enkä myöskään vie lapsiamme mummolaan hoidettavaksi. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä yhtään mitään. Sen kun käyvät kuorimassa vain kermat päältä lapsenlapsista. Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivät tiedä mitään.

Joten meillä isovanhempien ei tarvitse hemmotella lapsia sen takia, että he pääsisivät äkkiä eroon alituisena, ilmaisena "lastenvahtina" olemisesta.

Minä en laita lapsiani hoitoon sellaiseen mummulaan, missä mummu ja vaari hoitavat lapsiani miten sattuu ja aivopesevät heidät. Meidän lapsia ei hoideta tyylillä "Eikö äitisi ja isäsi anna Sinun tehdä niin kuin haluat? Ja eivätkö he osta Sinulle sitä ja tätä? No tottahan me annamme Sinulle periksi ihan mitä vaan".

Lue lisää

Siis isovanhemmat pystyvät kumoamaan koko kasvatuksen parin tunnin vierailulla, kuorivat kermat päältä ja hemmottelevat.
Et vie hoitoon, tapaavat vain vierailulla ja kaikki kuusi lasta on alkupisteessä. Nyt mättää joku muu kuin isovanhemmat, saahan siitäkin riidan aikaan, jos on huono olo. Lasten kanssa asia on selvitetty muutamassa minuutiss, mikäli pohja on vankka.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Minun ei ole tarvinnut viedä tarhaan, kouluun ja kummeille "listaa", jonka mukaan meidän lapsia pitää kasvattaa. Järkevät, aikuiset ihmiset osaavat sopia asioista muutenkin:).

Olen hoitanut itse kotona 6 lastamme, ja en ole vielä tarvinnut "tarhaa", siis päiväkotia. Koulujen kanssa meillä on aina ollut erittäin hyvä keskusteluyhteys. Kokemusta on niin ala-asteesta, yläasteesta kuin lukiostakin. Luotamme lastemme opettajiin ja koulun henkilökuntaan. Pidän yhteyttä opettajiin, ja arvostan koulua erittäin paljon. Myös lastemme kummit kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteitamme.

Meillä onkin ongelmia vain ISOVANHEMPIEN kanssa. Isovanhemmat eivät kunnioita meidän periaatteitamme tipan vertaa. He kuvittelevat, että heillä on isovanhempana jokin nautintaoikeus, jonka nojalla he saavat hemmotella lapsemme pilalle. He toimivat omasta mielestään oikein, kun he kumoavat äidin ja isän toiveet lastenhoidosta.

Minä en pyydä isovanhempia lastenhoitajiksi enkä myöskään vie lapsiamme mummolaan hoidettavaksi. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä yhtään mitään. Sen kun käyvät kuorimassa vain kermat päältä lapsenlapsista. Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivät tiedä mitään.

Joten meillä isovanhempien ei tarvitse hemmotella lapsia sen takia, että he pääsisivät äkkiä eroon alituisena, ilmaisena "lastenvahtina" olemisesta.

Minä en laita lapsiani hoitoon sellaiseen mummulaan, missä mummu ja vaari hoitavat lapsiani miten sattuu ja aivopesevät heidät. Meidän lapsia ei hoideta tyylillä "Eikö äitisi ja isäsi anna Sinun tehdä niin kuin haluat? Ja eivätkö he osta Sinulle sitä ja tätä? No tottahan me annamme Sinulle periksi ihan mitä vaan".

Lue lisää

terveyskeskuksessa ja pyydä niitä tarkistamaan lääkityksesi ,kenties vainoharhaisuuteen pitäisi määrätä jotain lisää

purkaus kirjoitti:

Siis isovanhemmat pystyvät kumoamaan koko kasvatuksen parin tunnin vierailulla, kuorivat kermat päältä ja hemmottelevat.
Et vie hoitoon, tapaavat vain vierailulla ja kaikki kuusi lasta on alkupisteessä. Nyt mättää joku muu kuin isovanhemmat, saahan siitäkin riidan aikaan, jos on huono olo. Lasten kanssa asia on selvitetty muutamassa minuutiss, mikäli pohja on vankka.

Lue lisää

Näinköhän?

Meillä ei mätä enää mitään. Kaiken kokemamme jälkeen päädyimme siihen, että isovanhempien luona ei päde samat säännöt kuin kotona. Siis eivät mitkään säännöt. Sen kun pistävät (lapset)ranttaliksi ja lypsävät vanhuksilta viimeisetkin rahat. Sellaiseksihan isovanhemmat suhteensa lastenlapsiin ovat tehneet. Sitä kylvää, mitä niittää ja sillä hyvä. Vankalta pohjalta.

purkaus kirjoitti:

Siis isovanhemmat pystyvät kumoamaan koko kasvatuksen parin tunnin vierailulla, kuorivat kermat päältä ja hemmottelevat.
Et vie hoitoon, tapaavat vain vierailulla ja kaikki kuusi lasta on alkupisteessä. Nyt mättää joku muu kuin isovanhemmat, saahan siitäkin riidan aikaan, jos on huono olo. Lasten kanssa asia on selvitetty muutamassa minuutiss, mikäli pohja on vankka.

Lue lisää

Jos pelkäät että oma kasvatuksesi kariutuu isovanhemmilla, ja lapsista tulee oitis hemmoiteltuja kakaroita, et taida suurtakaan painoa panna kasvatustaidoillesi.
Voit syyttää kaikista epäonnistumisistasi appivanhempia.

On kuitenkin niin, että loppujen lopuksi lapsista kasvaa kasvatuksesta riippumatta hyviä ja kunnollisia ihmisiä, kunhan heille annetaan tilaa kasvaa rauhallisessa ympäristössä ilman kovaa painostusta tai rajuja kieltoja ja rangaistuksia. Lasta kasvattaa koko maailma: liikenne, koulut, tuntemattomat ihmiset, kodista ja suvusta puhumattakaan. He imevät vaikutteita joka puolelta.
Ketään ei voida kiittää eikä moittia lopputuloksesta, sillä lapselle kasvaa omanarvontunto ja hän kasvattaa itse itseään koulussa, lukemalla, katsomalla TV:tä, musiikilla jne.
Kukaan ei voi kumota kasvatusta.

itsenäisty kirjoitti:

Jos pelkäät että oma kasvatuksesi kariutuu isovanhemmilla, ja lapsista tulee oitis hemmoiteltuja kakaroita, et taida suurtakaan painoa panna kasvatustaidoillesi.
Voit syyttää kaikista epäonnistumisistasi appivanhempia.

On kuitenkin niin, että loppujen lopuksi lapsista kasvaa kasvatuksesta riippumatta hyviä ja kunnollisia ihmisiä, kunhan heille annetaan tilaa kasvaa rauhallisessa ympäristössä ilman kovaa painostusta tai rajuja kieltoja ja rangaistuksia. Lasta kasvattaa koko maailma: liikenne, koulut, tuntemattomat ihmiset, kodista ja suvusta puhumattakaan. He imevät vaikutteita joka puolelta.
Ketään ei voida kiittää eikä moittia lopputuloksesta, sillä lapselle kasvaa omanarvontunto ja hän kasvattaa itse itseään koulussa, lukemalla, katsomalla TV:tä, musiikilla jne.
Kukaan ei voi kumota kasvatusta.

Lue lisää

Isovanhemmat saavat hemmotella lapsenlapsia, ei siitä ole kyse. Miten se voi olla niin vaikeaa isovanhemmille, noudattaa muutamaa vanhempien toivomusta (ihan perus sääntöjä)?

En minä ainakaan mene vaatimaan, että kaikki tehdään pilkulleen, niin ku kotona on totuttu. Lapsi ei mene siinä pilalle, mutta helpompaa se olisi minulle ja lapselle. Siis miksipä ei?!

Elän tässä ja nyt, en mieti kymmenen vuoden päähän asioita, kukaan ei voi suunnitella kasvatusta kovinkaan montaa vuotta eteenpäin.

äippä kirjoitti:

Isovanhemmat saavat hemmotella lapsenlapsia, ei siitä ole kyse. Miten se voi olla niin vaikeaa isovanhemmille, noudattaa muutamaa vanhempien toivomusta (ihan perus sääntöjä)?

En minä ainakaan mene vaatimaan, että kaikki tehdään pilkulleen, niin ku kotona on totuttu. Lapsi ei mene siinä pilalle, mutta helpompaa se olisi minulle ja lapselle. Siis miksipä ei?!

Elän tässä ja nyt, en mieti kymmenen vuoden päähän asioita, kukaan ei voi suunnitella kasvatusta kovinkaan montaa vuotta eteenpäin.

Lue lisää

Miten niin ei voi suunnitella kasvatusta kovinkaan monta vuotta eteenpäin?

Kyllä meillä on ainakin selkeä tavoite, mihin kasvatuksella pyritään. Ja se tavoite on siellä monen monen vuoden päässä.
Tavoitteemmehan vaikuttavat keinoihimme ja ratkaisuihimme, olipa sitten kyse kasvatuksesta tai jostain muusta.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Minun ei ole tarvinnut viedä tarhaan, kouluun ja kummeille "listaa", jonka mukaan meidän lapsia pitää kasvattaa. Järkevät, aikuiset ihmiset osaavat sopia asioista muutenkin:).

Olen hoitanut itse kotona 6 lastamme, ja en ole vielä tarvinnut "tarhaa", siis päiväkotia. Koulujen kanssa meillä on aina ollut erittäin hyvä keskusteluyhteys. Kokemusta on niin ala-asteesta, yläasteesta kuin lukiostakin. Luotamme lastemme opettajiin ja koulun henkilökuntaan. Pidän yhteyttä opettajiin, ja arvostan koulua erittäin paljon. Myös lastemme kummit kunnioittavat meidän kasvatusperiaatteitamme.

Meillä onkin ongelmia vain ISOVANHEMPIEN kanssa. Isovanhemmat eivät kunnioita meidän periaatteitamme tipan vertaa. He kuvittelevat, että heillä on isovanhempana jokin nautintaoikeus, jonka nojalla he saavat hemmotella lapsemme pilalle. He toimivat omasta mielestään oikein, kun he kumoavat äidin ja isän toiveet lastenhoidosta.

Minä en pyydä isovanhempia lastenhoitajiksi enkä myöskään vie lapsiamme mummolaan hoidettavaksi. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä yhtään mitään. Sen kun käyvät kuorimassa vain kermat päältä lapsenlapsista. Me vanhemmat hoidamme arjen työn - sen mistä isovanhemmat eivät tiedä mitään.

Joten meillä isovanhempien ei tarvitse hemmotella lapsia sen takia, että he pääsisivät äkkiä eroon alituisena, ilmaisena "lastenvahtina" olemisesta.

Minä en laita lapsiani hoitoon sellaiseen mummulaan, missä mummu ja vaari hoitavat lapsiani miten sattuu ja aivopesevät heidät. Meidän lapsia ei hoideta tyylillä "Eikö äitisi ja isäsi anna Sinun tehdä niin kuin haluat? Ja eivätkö he osta Sinulle sitä ja tätä? No tottahan me annamme Sinulle periksi ihan mitä vaan".

Lue lisää

Olet varmaan aina oikeassa. Osoitat sen lapsillesi, ja mitään hemmottelua ei ole eikä tule.
Mummulaan ei mennä pilattavaksi.
Kun SINÄ sanot, kersat tottelevat tai itkevät ja tottelevat.
Niinhän sen tulee olla, kun on kuusi lasta perheessä. Vanhempien sana on laki, ja silloin talous pelaa.

Mutta miten isovanhemmat voisivat teidän arkeenne osallistua? Olisivat vain tiellä.
Nyt kadehdit heitä ja ruikutat, että isovanhemmat vain "kuorivat kermat päältä".

Lapsiasi tulee surku.

En ole mummo (omat pojat eivät vielä siinä iässä), mutta kommentoinpa minäkin:

Meillä kyläilleille naapurin lapsille - jotka yrittivät huijata, että "kyllä me kotona saadaan..." - tepsi se, että ilmoitin: "Ihan sama, mitä kotonanne teette, meillä tehdään juuri niin kuin minä sanon!" Puheet "meillä saa" loppuivat lyhyeen.

Periaatteeni: jos lapsen kotona ja meillä on jokin eri sääntö, meillä noudatetaan sitä _tiukempaa_ sääntöä, oli se kumman tahansa. Jos äiti on kieltänyt, minäkin kiellän, vaikka meillä olisi muutoin sallittua - mutta jos meillä on jokin asia kielletty, se on aivan sama, mitä lapset tekevät kotonaan.

Mitä tulee lastemme isovanhempiin, he ovat kunnioittaneet meidän tapojamme. Joskus on ilmeestä näkynyt, että jokin asia ei ole miellyttänyt, mutta eivätpä nuo ole mitään sanoneet. Tosin isovanhemmat eivät ole hoitaneet lapsiamme korkean ikänsä (70 molemmin puolin lastemme syntyessä) ja pitkän välimatkan takia. Se oli selvää molemmille osapuolille (ja oma äitini antoi ihan kauniisti ja kohteliaasti ymmärtääkin, että hän ei enää uskaltaisi ottaa vastuuta meidän lapsistamme poissaollessamme, koska olisi jo liian vanha - ei hän noilla sanoilla sitä sanonut, mutta tarkoitus oli ilmiselvästi tuo).

Meillä ei hoidateta lapsia mummulassa. Isovanhempien ei tarvitse olla meillä lastenvahteina, tai ottaa lapsiamme yökylään kotiinsa. Joten en ymmärrä, mistä puhut, kun Sinun on kuunneltava lastenlasten "ruinaamista".

En laita lapsia mummolaan yökylään, koska isovanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaisiakaan sääntöjä. Esim. lapsi syö kotiruokaa, ei siis mennä aina hampurilaiselle tai pizzeriaan, mummu kun ei pidä ruoanlaitosta. Jälkiruokaa ja välipaloja ei tule, jos pääruoka ei maistu ollenkaan.

Ehei - aivan liian vaikeaa anopille. Kerran yllätin hänet itse teosta, ruokakaapilta, kun hän tuputti 5-vuotiaallemme salaa välipaloja, ½ tuntia ruokailun jälkeen. Lapselle ei ruoka maistunut mummolassa. Sanoin mummun ja vaarin aikana hyvin selvästi, että jälkiruokaa ja välipaloja ei sitten tule. Kas kummaa, kun mummun muisti petti jo ½ tunnin päästä.

Miten muka "mummun pitäisi joustaa, kun lapsi pitää asiasta tiukasti kiinni"? Jos vanhemmat ovat mummolassa paikalla, voivat mummu ja vaari kysyä asian laitaa äidiltä ja isältä. Jos vanhemmat ovat jättäneet lapsen hoitoon mummulaan (mitä ei tapahdu meillä), osaisivatko mummu ja vaari käyttää puhelinta ja soittaa lapsen vanhemmille?

Meillä on yksinkertaiset säännöt. Lapsilla on ruoka-ajat, ja ruoasta ei valiteta. Lapset ulkoilevat päivittäin. Lasten kanssa käydään kaupassa, ilman että lapset mankuvat leluja ja makeisia. Me vanhemmat emme osta, ja lapset eivät niitä meiltä mangukaan.

Toista on, kun lapsi käy kerran isovanhemman kanssa kaupassa. Hyvä vinkki, jos lapsenne eivät vielä osaa mankua kaupasta mitään. Laitahan lapsi isovanhemman mukaan ostoksille. Kuulet jo lelu- ja karkkiosastolla, ja viimeistään kassajonossa raivoisaa huutoa "Äiti osta tätä ja tuota, kyllä mummu ja vaarikin osti".

Televisiosta lapset saavat katsoa vain lapsille sopivia ohjelmia, vanhempien luvalla. Tietokoneella ollaan myös vain vanhempien luvalla. Nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni, ei siis valvota puolilleöin ja pikkutunneille. Vaan eivätpä nämä yksinkertaiset säännötkään tunnu menevän appivanhempien kaaliin.

Kuten jo mainitsin, meillä isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme ollenkaan. He (hyväkuntoiset 60-vuotiaat) ovat ns. kermankuorijoita. He käyvät lasten syntymäpäivillä ja tekevät myös yllätysvierailuja - juuri, kun niitä vähiten odottaisi. He jaksavat lasten seuraa muutaman tunnin. Onpa taas sukulaisille kehuskeltavaa, kuinka "aktiivisia isovanhempia" he ovat.

Joten emme käytä isovanhempia hyväksi - ilmaisina lastenvahteina ja kotiapulaisina. En myöskään sekaannu isovanhempien elämään. He saavat elää ihan niin kuin lystäävät, ja muuttaa vaikka Timbuktuun. Mutta jos he hoitavat MEIDÄN lapsiamme, niin odotamme heidän noudattavan MEIDÄN toivomuksia lastenhoidosta. Minusta isovanhemmiltakin saa ja pitää odottaa fiksua käytöstä. Äidillä ja isällähän on täysi vastuu lapsistaan, enkä ole ikinä kuvitellutkaan siirtäväni vastuuta isovanhemmille.

Tässä äidin näkemys sukupolvikuvioihin :).

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Meillä ei hoidateta lapsia mummulassa. Isovanhempien ei tarvitse olla meillä lastenvahteina, tai ottaa lapsiamme yökylään kotiinsa. Joten en ymmärrä, mistä puhut, kun Sinun on kuunneltava lastenlasten "ruinaamista".

En laita lapsia mummolaan yökylään, koska isovanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaisiakaan sääntöjä. Esim. lapsi syö kotiruokaa, ei siis mennä aina hampurilaiselle tai pizzeriaan, mummu kun ei pidä ruoanlaitosta. Jälkiruokaa ja välipaloja ei tule, jos pääruoka ei maistu ollenkaan.

Ehei - aivan liian vaikeaa anopille. Kerran yllätin hänet itse teosta, ruokakaapilta, kun hän tuputti 5-vuotiaallemme salaa välipaloja, ½ tuntia ruokailun jälkeen. Lapselle ei ruoka maistunut mummolassa. Sanoin mummun ja vaarin aikana hyvin selvästi, että jälkiruokaa ja välipaloja ei sitten tule. Kas kummaa, kun mummun muisti petti jo ½ tunnin päästä.

Miten muka "mummun pitäisi joustaa, kun lapsi pitää asiasta tiukasti kiinni"? Jos vanhemmat ovat mummolassa paikalla, voivat mummu ja vaari kysyä asian laitaa äidiltä ja isältä. Jos vanhemmat ovat jättäneet lapsen hoitoon mummulaan (mitä ei tapahdu meillä), osaisivatko mummu ja vaari käyttää puhelinta ja soittaa lapsen vanhemmille?

Meillä on yksinkertaiset säännöt. Lapsilla on ruoka-ajat, ja ruoasta ei valiteta. Lapset ulkoilevat päivittäin. Lasten kanssa käydään kaupassa, ilman että lapset mankuvat leluja ja makeisia. Me vanhemmat emme osta, ja lapset eivät niitä meiltä mangukaan.

Toista on, kun lapsi käy kerran isovanhemman kanssa kaupassa. Hyvä vinkki, jos lapsenne eivät vielä osaa mankua kaupasta mitään. Laitahan lapsi isovanhemman mukaan ostoksille. Kuulet jo lelu- ja karkkiosastolla, ja viimeistään kassajonossa raivoisaa huutoa "Äiti osta tätä ja tuota, kyllä mummu ja vaarikin osti".

Televisiosta lapset saavat katsoa vain lapsille sopivia ohjelmia, vanhempien luvalla. Tietokoneella ollaan myös vain vanhempien luvalla. Nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni, ei siis valvota puolilleöin ja pikkutunneille. Vaan eivätpä nämä yksinkertaiset säännötkään tunnu menevän appivanhempien kaaliin.

Kuten jo mainitsin, meillä isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme ollenkaan. He (hyväkuntoiset 60-vuotiaat) ovat ns. kermankuorijoita. He käyvät lasten syntymäpäivillä ja tekevät myös yllätysvierailuja - juuri, kun niitä vähiten odottaisi. He jaksavat lasten seuraa muutaman tunnin. Onpa taas sukulaisille kehuskeltavaa, kuinka "aktiivisia isovanhempia" he ovat.

Joten emme käytä isovanhempia hyväksi - ilmaisina lastenvahteina ja kotiapulaisina. En myöskään sekaannu isovanhempien elämään. He saavat elää ihan niin kuin lystäävät, ja muuttaa vaikka Timbuktuun. Mutta jos he hoitavat MEIDÄN lapsiamme, niin odotamme heidän noudattavan MEIDÄN toivomuksia lastenhoidosta. Minusta isovanhemmiltakin saa ja pitää odottaa fiksua käytöstä. Äidillä ja isällähän on täysi vastuu lapsistaan, enkä ole ikinä kuvitellutkaan siirtäväni vastuuta isovanhemmille.

Tässä äidin näkemys sukupolvikuvioihin :).

Lue lisää

Aika joustamaton ihminen olet.
Ja lisäksi vihainen.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Meillä ei hoidateta lapsia mummulassa. Isovanhempien ei tarvitse olla meillä lastenvahteina, tai ottaa lapsiamme yökylään kotiinsa. Joten en ymmärrä, mistä puhut, kun Sinun on kuunneltava lastenlasten "ruinaamista".

En laita lapsia mummolaan yökylään, koska isovanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaisiakaan sääntöjä. Esim. lapsi syö kotiruokaa, ei siis mennä aina hampurilaiselle tai pizzeriaan, mummu kun ei pidä ruoanlaitosta. Jälkiruokaa ja välipaloja ei tule, jos pääruoka ei maistu ollenkaan.

Ehei - aivan liian vaikeaa anopille. Kerran yllätin hänet itse teosta, ruokakaapilta, kun hän tuputti 5-vuotiaallemme salaa välipaloja, ½ tuntia ruokailun jälkeen. Lapselle ei ruoka maistunut mummolassa. Sanoin mummun ja vaarin aikana hyvin selvästi, että jälkiruokaa ja välipaloja ei sitten tule. Kas kummaa, kun mummun muisti petti jo ½ tunnin päästä.

Miten muka "mummun pitäisi joustaa, kun lapsi pitää asiasta tiukasti kiinni"? Jos vanhemmat ovat mummolassa paikalla, voivat mummu ja vaari kysyä asian laitaa äidiltä ja isältä. Jos vanhemmat ovat jättäneet lapsen hoitoon mummulaan (mitä ei tapahdu meillä), osaisivatko mummu ja vaari käyttää puhelinta ja soittaa lapsen vanhemmille?

Meillä on yksinkertaiset säännöt. Lapsilla on ruoka-ajat, ja ruoasta ei valiteta. Lapset ulkoilevat päivittäin. Lasten kanssa käydään kaupassa, ilman että lapset mankuvat leluja ja makeisia. Me vanhemmat emme osta, ja lapset eivät niitä meiltä mangukaan.

Toista on, kun lapsi käy kerran isovanhemman kanssa kaupassa. Hyvä vinkki, jos lapsenne eivät vielä osaa mankua kaupasta mitään. Laitahan lapsi isovanhemman mukaan ostoksille. Kuulet jo lelu- ja karkkiosastolla, ja viimeistään kassajonossa raivoisaa huutoa "Äiti osta tätä ja tuota, kyllä mummu ja vaarikin osti".

Televisiosta lapset saavat katsoa vain lapsille sopivia ohjelmia, vanhempien luvalla. Tietokoneella ollaan myös vain vanhempien luvalla. Nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni, ei siis valvota puolilleöin ja pikkutunneille. Vaan eivätpä nämä yksinkertaiset säännötkään tunnu menevän appivanhempien kaaliin.

Kuten jo mainitsin, meillä isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme ollenkaan. He (hyväkuntoiset 60-vuotiaat) ovat ns. kermankuorijoita. He käyvät lasten syntymäpäivillä ja tekevät myös yllätysvierailuja - juuri, kun niitä vähiten odottaisi. He jaksavat lasten seuraa muutaman tunnin. Onpa taas sukulaisille kehuskeltavaa, kuinka "aktiivisia isovanhempia" he ovat.

Joten emme käytä isovanhempia hyväksi - ilmaisina lastenvahteina ja kotiapulaisina. En myöskään sekaannu isovanhempien elämään. He saavat elää ihan niin kuin lystäävät, ja muuttaa vaikka Timbuktuun. Mutta jos he hoitavat MEIDÄN lapsiamme, niin odotamme heidän noudattavan MEIDÄN toivomuksia lastenhoidosta. Minusta isovanhemmiltakin saa ja pitää odottaa fiksua käytöstä. Äidillä ja isällähän on täysi vastuu lapsistaan, enkä ole ikinä kuvitellutkaan siirtäväni vastuuta isovanhemmille.

Tässä äidin näkemys sukupolvikuvioihin :).

Lue lisää

Sinulla lienee aivan tahdottomat lapset, jotka noudattavat koiran lailla sormiesi viitteitä. Mitään itsenäistä et hyväksy heiltä.

Jos sinun lapsesi jo osaavat toimia tietokoneella, miten he voivat vielä "mankua" pikkulasten lailla kaupassa karkkihyllyllä?

Oletko tullut ajatelleeksi, että isovanhemmat väsyisivät aika lailla lapsien kanssa. Ei heitä edes huvittaisi pakottaa lapset valvomaan pikkutunneille. Hehän nukkuvat itsekin jo silloin.

Sanoppa myös, millaiset oikeudet annat isovanhemmille lapsien rankaisemiseen, kun he eivät usko mummoa, jota on ehdottomasti kielletty joustamasta? Koska mummon on saatava tahtonsa läpi maksoi mitä maksoi, mitä olet ehdottamassa?

Kuinka mielelläsi ottaisit vastaan puheluja, joissa mummo kysyisi mitkä saappaat pannaan jalkaan, kun lapsi haluaa punaiset ja äiti määräsi siniset. Tai saako lapselle antaa toisen suklaakeksin, kun se huutaa pää punaisena?

Mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?

Robotin äiti kirjoitti:

Sinulla lienee aivan tahdottomat lapset, jotka noudattavat koiran lailla sormiesi viitteitä. Mitään itsenäistä et hyväksy heiltä.

Jos sinun lapsesi jo osaavat toimia tietokoneella, miten he voivat vielä "mankua" pikkulasten lailla kaupassa karkkihyllyllä?

Oletko tullut ajatelleeksi, että isovanhemmat väsyisivät aika lailla lapsien kanssa. Ei heitä edes huvittaisi pakottaa lapset valvomaan pikkutunneille. Hehän nukkuvat itsekin jo silloin.

Sanoppa myös, millaiset oikeudet annat isovanhemmille lapsien rankaisemiseen, kun he eivät usko mummoa, jota on ehdottomasti kielletty joustamasta? Koska mummon on saatava tahtonsa läpi maksoi mitä maksoi, mitä olet ehdottamassa?

Kuinka mielelläsi ottaisit vastaan puheluja, joissa mummo kysyisi mitkä saappaat pannaan jalkaan, kun lapsi haluaa punaiset ja äiti määräsi siniset. Tai saako lapselle antaa toisen suklaakeksin, kun se huutaa pää punaisena?

Mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?

Lue lisää

Kiitos kysymyksistäsi!

Minulla on 6 lasta, joista jokaisella on erittäin voimakas oma tahto. Eri-ikäiset lapset tahtovat erilaisia asioita. Isommat koululaiset osaavat käyttää niin tietokonetta, TV:tä,videota kuin muitakin laitteita. Alle kouluikäiset osaaavat mankua karkkihyllyiltä, leluhyllyiltä, ja sortuvatpa isommatkin lapset joskus "mankumiseen".

Omat lapsemme - ja tuskin muidenkaan, eivät aina noudata äidin ja isän ohjeita. Lapseni osaavat toimia itsenäisesti. Minä en ymmärrä isovanhempien suhtautumista, että äidin ja isän ohjeeet kumotaan, ja lapsille annetaan kaikki periksi ja heti.

Antaisitko itse 4-10-vuotiaan lapsesi katsella TV:stä K-15-ohjelmia? Entä hyväksytkö, että isovanhempi tuputtaa leikki-ikäiselle lapsellesi välipaloja ruoan jälkeen? Ruoka-ajathan unohdetaan mummulassa. Antaisitko 12-16-vuotiaan tyttäresi pukeutua "ihmisten ilmoille" - kouluun, kylään, kavereille - stringeihin, paljastaviin lantiohousuihin, narutoppiin ja puoli selkää paljaaksi jättävään ohueen takkiin - vieläpä pakkasella? Anopin mielestä em. pukeutuminen on ihan OK. Ehkäpä anoppi haluaisi itsekin pukeutua samoin?

Vai että isovanhemmat nukkuvat jo pikkutunneilla? Anoppi ja appi ovat varsin hyväkuntoisia 60-vuotiaita. He katsovat TV:stä lähes kaikki myöhäisohjelmat, ja menevät nukkumaan vasta puolenyön aikoihin, myöhemminkin. Ja aamulla nukutaankin tuonne 9-10 asti. Lasten rytmi menee aivan sekaisin mummolavierailuilla.

Kotona lasten nukkumaanmenoaika on klo 21-22 välillä. Jos lapset valvovat klo 24-01 yöllä, he nukkuvat seuraavana aamuna klo 10-12. Isovanhempien pitää kunnioittaa järkeviä nukkumaanmenoaikoja, eikä lapsia tarvitse valvottaa television ääressä puolilleöin. Lisäksi myöhäisohjelmat ovat monesti hyvinkin pelottavia. Lapsi ei saa untakaan, katsottuaan liian jännittävää ohjelmaa illalla.

Jos tarkoitat "lapsen rankaisemisella" lapsen ruumiillista kuritusta - tukkapöllyä tai lyömistä - siihen ei isovanhemmilla ei ole ikinä oikeutta. Ei, vaikka mieheni on saanut kotona useita selkäsaunoja lapsena. En hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta. Lapsen ruumiillinen kuritus on muuten kiellettykin Suomessa, parikymmentä vuotta sitten. Isovanhemmalla on oikeus toki kieltää lasta, sanoa EI. Isovanhemman ei tarvitse ostaa lapsen mankumia asioita, ei vaikka lapselle tulisikin paha mieli.

Mummun ja vaarin ei tarvitse hoitaa lapsiamme, eikä huolehtia lastemme arjesta muutenkaan. Kysyt, "mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?" Isovanhempien ei tarvitse tulla lasten ja vanhempien väliin, ja kävellä vanhempien yli. Mummu ja vaari voivat luvata lapsille vain sellaisia asioita, mitkä myös vanhemmat hyväksyvät.

Kumisaappaiden värin, suklaakeksien syömisen ym. päätämme omassa perheessä. Mummulassa lapset saavat syödä keksejä, jäätelöä ym. makeaa kahvipöydästä. Mutta en hyväksy makean antamista salaa lapselle ja ruoan korvaamista välipaloilla.

Lapset oppivat aikuisten pompottamisen nopeasti. Kun äiti ja isä kieltävät, mummu ja vaari antavat lapselle periksi. Haluavatko isovanhemmat hyvittää omia kasvatusvirheitään - lastenlasten kautta? Ovatko he kasvattaneet omia lapsia aikanaan liian ankarasti? Pitääkö isovanhempien "näyttää" jotakin - isovanhempana ollessaan?

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Kiitos kysymyksistäsi!

Minulla on 6 lasta, joista jokaisella on erittäin voimakas oma tahto. Eri-ikäiset lapset tahtovat erilaisia asioita. Isommat koululaiset osaavat käyttää niin tietokonetta, TV:tä,videota kuin muitakin laitteita. Alle kouluikäiset osaaavat mankua karkkihyllyiltä, leluhyllyiltä, ja sortuvatpa isommatkin lapset joskus "mankumiseen".

Omat lapsemme - ja tuskin muidenkaan, eivät aina noudata äidin ja isän ohjeita. Lapseni osaavat toimia itsenäisesti. Minä en ymmärrä isovanhempien suhtautumista, että äidin ja isän ohjeeet kumotaan, ja lapsille annetaan kaikki periksi ja heti.

Antaisitko itse 4-10-vuotiaan lapsesi katsella TV:stä K-15-ohjelmia? Entä hyväksytkö, että isovanhempi tuputtaa leikki-ikäiselle lapsellesi välipaloja ruoan jälkeen? Ruoka-ajathan unohdetaan mummulassa. Antaisitko 12-16-vuotiaan tyttäresi pukeutua "ihmisten ilmoille" - kouluun, kylään, kavereille - stringeihin, paljastaviin lantiohousuihin, narutoppiin ja puoli selkää paljaaksi jättävään ohueen takkiin - vieläpä pakkasella? Anopin mielestä em. pukeutuminen on ihan OK. Ehkäpä anoppi haluaisi itsekin pukeutua samoin?

Vai että isovanhemmat nukkuvat jo pikkutunneilla? Anoppi ja appi ovat varsin hyväkuntoisia 60-vuotiaita. He katsovat TV:stä lähes kaikki myöhäisohjelmat, ja menevät nukkumaan vasta puolenyön aikoihin, myöhemminkin. Ja aamulla nukutaankin tuonne 9-10 asti. Lasten rytmi menee aivan sekaisin mummolavierailuilla.

Kotona lasten nukkumaanmenoaika on klo 21-22 välillä. Jos lapset valvovat klo 24-01 yöllä, he nukkuvat seuraavana aamuna klo 10-12. Isovanhempien pitää kunnioittaa järkeviä nukkumaanmenoaikoja, eikä lapsia tarvitse valvottaa television ääressä puolilleöin. Lisäksi myöhäisohjelmat ovat monesti hyvinkin pelottavia. Lapsi ei saa untakaan, katsottuaan liian jännittävää ohjelmaa illalla.

Jos tarkoitat "lapsen rankaisemisella" lapsen ruumiillista kuritusta - tukkapöllyä tai lyömistä - siihen ei isovanhemmilla ei ole ikinä oikeutta. Ei, vaikka mieheni on saanut kotona useita selkäsaunoja lapsena. En hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta. Lapsen ruumiillinen kuritus on muuten kiellettykin Suomessa, parikymmentä vuotta sitten. Isovanhemmalla on oikeus toki kieltää lasta, sanoa EI. Isovanhemman ei tarvitse ostaa lapsen mankumia asioita, ei vaikka lapselle tulisikin paha mieli.

Mummun ja vaarin ei tarvitse hoitaa lapsiamme, eikä huolehtia lastemme arjesta muutenkaan. Kysyt, "mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?" Isovanhempien ei tarvitse tulla lasten ja vanhempien väliin, ja kävellä vanhempien yli. Mummu ja vaari voivat luvata lapsille vain sellaisia asioita, mitkä myös vanhemmat hyväksyvät.

Kumisaappaiden värin, suklaakeksien syömisen ym. päätämme omassa perheessä. Mummulassa lapset saavat syödä keksejä, jäätelöä ym. makeaa kahvipöydästä. Mutta en hyväksy makean antamista salaa lapselle ja ruoan korvaamista välipaloilla.

Lapset oppivat aikuisten pompottamisen nopeasti. Kun äiti ja isä kieltävät, mummu ja vaari antavat lapselle periksi. Haluavatko isovanhemmat hyvittää omia kasvatusvirheitään - lastenlasten kautta? Ovatko he kasvattaneet omia lapsia aikanaan liian ankarasti? Pitääkö isovanhempien "näyttää" jotakin - isovanhempana ollessaan?

Lue lisää

Luulin, että tämä ketju voivottelee yleisesti isovanhempien lepsuutta, mutta nyt huomaamme, että kysymyksessä on henkilökohtaisesti sinun tapauksesi. Oletko ketjun aloittaja?

Pieni kysymys: Mistä lapset saavat ne kamalat vaatteet, joista puhut? Onko isovanhemmilla intoa rahoittaaa moiset asusteet? Sinultahan ei ole niihin rahaa herunut?

Isovanhempien ei sanojesi mukaan tarvitse hoitaa sinun lapsiasi. Niinpä nämä tapaukset, yökukkumiset, pitkään nukkumiset, ruokapolitiikka, ovat kaikki pelkkiä arvauksiasi.

Hauska havainto, että oletit ilman muuta rankaisun olevan ruumiillinen kuritus! Isovanhemmathan ovat lepsuilijoita. Eivät he sellaisiin halua ruveta. Siksipä kysyinkin, mitä neuvoja annetaan isovanhemmille, että ankarat, vanhempien ehdottomat määräykset voidaan viedä läpi. Miten suhtaudutaan isovanhempiin, jotka vastoin omaa tahtoaan joutuvat vastakkain lastenlastensa kanssa, kun yrittävät noudattaa saamiaan ehdottomia ohjeita?

Itsekkäät, nuorekkaat ja TV:tä tuijottavat isovanhemmat tuskin oitis haluavat kumota vanhempien kasvatusperiaatteet, sillä mukavuudenhaluisina he varmasti toivovat, että lapsista olisi vain vähän vaivaa. Hyvin koulutettuja lapsia on turha päästää villiintymään.

Mutta entä jos he kotoa pois päästessään toteuttavat kaikki unelmansa? Panet isovanhemmat tosi paikan eteen.

MUTTA me puhumme nyt eri asioista. Sinä omista, kahdesta isovanhemmuuteen sopimattomasta ihmisestä, minä taas haluaisin puhua kaikkien tallottujen isovanhempien puolesta, joiden hyvää tarkoittavia toimia lasten vanhemmat epäilevät ja ylenkatsovat. Outoa aina mielestäni on ollut, että siitä huolimatta vievät lapsensa heille poispilattaviksi.

Mitä nuorempia lasten vanhemmat ovat, sitä varmemmin he uskovat olevansa parhaita kasvattajia, joiden ohjeet ovat ainoat oikeat. Joka perheessä lapset ovat erilaisia, minkä sinäkin olet omissa kuudessa lapsessasi varmasti huomannut. (Tarvittaisiin sinunkin tapauksessasi oikeastaan kuudet eri ohjeet.)

Myös aikuistuttuaan tarkimmankin kasvatuksen saaneet ihmiset ovat erilaisia. Heillä on erilaiset tavat, he suhtautuvat eri lailla.

On väärin sanoa, että vanhemmat ihmiset eivät kunnioittaisi lastenlasten vanhempia, vaikka he eivät voi olla yhtä motivoituneita lasten kasvatukseen. Sitä ei heiltä edes saa odottaa, sillä he ovat jo sen iän ohittaneet.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Kiitos kysymyksistäsi!

Minulla on 6 lasta, joista jokaisella on erittäin voimakas oma tahto. Eri-ikäiset lapset tahtovat erilaisia asioita. Isommat koululaiset osaavat käyttää niin tietokonetta, TV:tä,videota kuin muitakin laitteita. Alle kouluikäiset osaaavat mankua karkkihyllyiltä, leluhyllyiltä, ja sortuvatpa isommatkin lapset joskus "mankumiseen".

Omat lapsemme - ja tuskin muidenkaan, eivät aina noudata äidin ja isän ohjeita. Lapseni osaavat toimia itsenäisesti. Minä en ymmärrä isovanhempien suhtautumista, että äidin ja isän ohjeeet kumotaan, ja lapsille annetaan kaikki periksi ja heti.

Antaisitko itse 4-10-vuotiaan lapsesi katsella TV:stä K-15-ohjelmia? Entä hyväksytkö, että isovanhempi tuputtaa leikki-ikäiselle lapsellesi välipaloja ruoan jälkeen? Ruoka-ajathan unohdetaan mummulassa. Antaisitko 12-16-vuotiaan tyttäresi pukeutua "ihmisten ilmoille" - kouluun, kylään, kavereille - stringeihin, paljastaviin lantiohousuihin, narutoppiin ja puoli selkää paljaaksi jättävään ohueen takkiin - vieläpä pakkasella? Anopin mielestä em. pukeutuminen on ihan OK. Ehkäpä anoppi haluaisi itsekin pukeutua samoin?

Vai että isovanhemmat nukkuvat jo pikkutunneilla? Anoppi ja appi ovat varsin hyväkuntoisia 60-vuotiaita. He katsovat TV:stä lähes kaikki myöhäisohjelmat, ja menevät nukkumaan vasta puolenyön aikoihin, myöhemminkin. Ja aamulla nukutaankin tuonne 9-10 asti. Lasten rytmi menee aivan sekaisin mummolavierailuilla.

Kotona lasten nukkumaanmenoaika on klo 21-22 välillä. Jos lapset valvovat klo 24-01 yöllä, he nukkuvat seuraavana aamuna klo 10-12. Isovanhempien pitää kunnioittaa järkeviä nukkumaanmenoaikoja, eikä lapsia tarvitse valvottaa television ääressä puolilleöin. Lisäksi myöhäisohjelmat ovat monesti hyvinkin pelottavia. Lapsi ei saa untakaan, katsottuaan liian jännittävää ohjelmaa illalla.

Jos tarkoitat "lapsen rankaisemisella" lapsen ruumiillista kuritusta - tukkapöllyä tai lyömistä - siihen ei isovanhemmilla ei ole ikinä oikeutta. Ei, vaikka mieheni on saanut kotona useita selkäsaunoja lapsena. En hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta. Lapsen ruumiillinen kuritus on muuten kiellettykin Suomessa, parikymmentä vuotta sitten. Isovanhemmalla on oikeus toki kieltää lasta, sanoa EI. Isovanhemman ei tarvitse ostaa lapsen mankumia asioita, ei vaikka lapselle tulisikin paha mieli.

Mummun ja vaarin ei tarvitse hoitaa lapsiamme, eikä huolehtia lastemme arjesta muutenkaan. Kysyt, "mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?" Isovanhempien ei tarvitse tulla lasten ja vanhempien väliin, ja kävellä vanhempien yli. Mummu ja vaari voivat luvata lapsille vain sellaisia asioita, mitkä myös vanhemmat hyväksyvät.

Kumisaappaiden värin, suklaakeksien syömisen ym. päätämme omassa perheessä. Mummulassa lapset saavat syödä keksejä, jäätelöä ym. makeaa kahvipöydästä. Mutta en hyväksy makean antamista salaa lapselle ja ruoan korvaamista välipaloilla.

Lapset oppivat aikuisten pompottamisen nopeasti. Kun äiti ja isä kieltävät, mummu ja vaari antavat lapselle periksi. Haluavatko isovanhemmat hyvittää omia kasvatusvirheitään - lastenlasten kautta? Ovatko he kasvattaneet omia lapsia aikanaan liian ankarasti? Pitääkö isovanhempien "näyttää" jotakin - isovanhempana ollessaan?

Lue lisää

Minä en ikinä, en ikinä veisi KUUTTA voimakastahtoista lasta mummulaan yökylään ja vielä he reppanat vanhukset joutuvat kyöräämään päällepäsmäripentusi kauppareissuille.
Ajattele vähän! Kehtaat nipottaa arvostelevasti heille kuusikymppisille. Olkoonkin vaikka hyväkuntoisia, silti väsyvät lapsiin.
Kaadat kaiken vastuun mummun niskaan, vaikka penskasi ovat isoja. Vedä lapsesi tilille, älä mummua.
Jospa lapsesi ei anna vanhusten nukkua, mummu haluisi nukkumaan, niin ei kun kersa pomppii sängyllä yömyöhään.
Räksyttävä äiti ei ole näkemässä meininkiä. Kun kotona on joustamaton fiilis, niin lapset keksivät hyvän rakosen höykyyttää mummuaan.
Mummunko se pitäisi vahtia, kun 16-ikäinen tyttäresi painelee kouluun liian ohkaisessa takissa.
Kaikesta paistaa, että sinulla on jatkuva tappelu lastesi kanssa. Kun et osaa mennä itseesi osana noita tappeluita, syytät isovanhempia.
Ja jos he ovat syyllisiä kasvatusongelmiisi, niin älä herran tähden laske mummolaan yökylään.
Jos kotikasvatuksessa on kaikki kunnossa, niin pienet poikkeamat mummolavierailulla eivät aiheuta kaaosta.
Selvästi näkee, että lapsesi eivät luota sinun auktoriteettiisi, koska se noin helposti murenee appelassa. Oletkohan tehnyt liian monta lasta?

vaahtopää kirjoitti:

Minä en ikinä, en ikinä veisi KUUTTA voimakastahtoista lasta mummulaan yökylään ja vielä he reppanat vanhukset joutuvat kyöräämään päällepäsmäripentusi kauppareissuille.
Ajattele vähän! Kehtaat nipottaa arvostelevasti heille kuusikymppisille. Olkoonkin vaikka hyväkuntoisia, silti väsyvät lapsiin.
Kaadat kaiken vastuun mummun niskaan, vaikka penskasi ovat isoja. Vedä lapsesi tilille, älä mummua.
Jospa lapsesi ei anna vanhusten nukkua, mummu haluisi nukkumaan, niin ei kun kersa pomppii sängyllä yömyöhään.
Räksyttävä äiti ei ole näkemässä meininkiä. Kun kotona on joustamaton fiilis, niin lapset keksivät hyvän rakosen höykyyttää mummuaan.
Mummunko se pitäisi vahtia, kun 16-ikäinen tyttäresi painelee kouluun liian ohkaisessa takissa.
Kaikesta paistaa, että sinulla on jatkuva tappelu lastesi kanssa. Kun et osaa mennä itseesi osana noita tappeluita, syytät isovanhempia.
Ja jos he ovat syyllisiä kasvatusongelmiisi, niin älä herran tähden laske mummolaan yökylään.
Jos kotikasvatuksessa on kaikki kunnossa, niin pienet poikkeamat mummolavierailulla eivät aiheuta kaaosta.
Selvästi näkee, että lapsesi eivät luota sinun auktoriteettiisi, koska se noin helposti murenee appelassa. Oletkohan tehnyt liian monta lasta?

Lue lisää

Emme laita lapsiamme mummulaan yökylään ja isovanhemmat eivät toimi lastenvahteina meillä eikä heillä. Käymme mummulassa kylässä harvakseltaan, ja vahdimme lapsia sielläkin itse. Me vanhemmat ja lapset haluaisimme mennä kylässäkin nukkumaan ajoissa, mutta se on anoppilassa mahdotonta.

Anoppilassa katsotaan TV:tä yömyöhään, televisioita on monessa huoneessa. Apen tietokoneet ovat auki aamusta yömyöhään. Lapset häiriintyvät pelottavista TV-ohjelmista, joita appivanhemmat antaisivat heidän katsoa. Käytkö itse sammuttamassa kyläillessänne kaikki isäntäväen televisiot ja tietokoneet?

Isommat lapsemme ovat käyneet muutamalla kauppareissulla isovanhempien kanssa. Sekin on ollut liikaa. Anopin silmälasit taisivat jäädä kotiin, kun tyttären farkut olivat pari numeroa liian pienet. Lastenlapsia on lahjottava karkilla, makealla, heikkolaatuisilla leluilla ja muilla "tuliaisilla" joka kerta, kun appivanhemmat käyvät meillä. Olen sanonut, että isovanhemmat voivat tulla meille ilman "tuliaisia", tai tuoda lapsille kyniä, paperia, koulutarvikkeita yms. tarpeellisempaa.

Meillä on kotona tavalliset lapsiperheen säännöt. Ovatko Sinusta säännölliset ruoka-ajat, lasten ulkoilut, television ja tietokoneen käytön valvominen ja järkevät nukkumaanmenoajat "joustamatonta fiilistä kotona"? Emme ole kohtuuttoman ankaria vanhempia, mutta emme myöskään lepsuilijoita. Minä en "räksytä" lapsilleni, vaan lapset uskovat kotona meitä vanhempia.

Keskustelin anoppini kanssa nykyisestä nuorisomuodista. Ja hänestä on ihan OK, että murrosikäiset tytöt käyttävät paljastavia vaatteita. Onpa hän jopa itsekin ostanut "törkyvaatteita" lapsillemme. Hyväksyisitkö Sinä omilla lapsillasi asiattomat, seksistiset lasten- ja nuortenvaatteet? Huolehdimme lastemme vaatteista, ja mummun ei todellakaan tarvitse vahtia, millaisissa vaatteissa lapsemme lähtevät kouluun.

Halusinkin tietää, millaisia ajatuksia isovanhemmilla on lastenlasten hoidosta ja kasvatuksesta? Ja millaisia isovanhempia Teillä muilla on? Käyttekö Te äidit ja isät "taisteluja" mummujen ja vaarien kanssa? Meillä ongelmia on vain appivanhempien kanssa. Sinusta "pienet poikkeamat mummolavierailulla eivät aiheuta kaaosta". Jos lapset valvovat pikkutunneille, lasten päivärytmi menee äkkiä sekaisin. Olen puhunut appivanhemmilleni asiallisesti ja monta kertaa - mutta heille puhuminen on aivan turhaa.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Emme laita lapsiamme mummulaan yökylään ja isovanhemmat eivät toimi lastenvahteina meillä eikä heillä. Käymme mummulassa kylässä harvakseltaan, ja vahdimme lapsia sielläkin itse. Me vanhemmat ja lapset haluaisimme mennä kylässäkin nukkumaan ajoissa, mutta se on anoppilassa mahdotonta.

Anoppilassa katsotaan TV:tä yömyöhään, televisioita on monessa huoneessa. Apen tietokoneet ovat auki aamusta yömyöhään. Lapset häiriintyvät pelottavista TV-ohjelmista, joita appivanhemmat antaisivat heidän katsoa. Käytkö itse sammuttamassa kyläillessänne kaikki isäntäväen televisiot ja tietokoneet?

Isommat lapsemme ovat käyneet muutamalla kauppareissulla isovanhempien kanssa. Sekin on ollut liikaa. Anopin silmälasit taisivat jäädä kotiin, kun tyttären farkut olivat pari numeroa liian pienet. Lastenlapsia on lahjottava karkilla, makealla, heikkolaatuisilla leluilla ja muilla "tuliaisilla" joka kerta, kun appivanhemmat käyvät meillä. Olen sanonut, että isovanhemmat voivat tulla meille ilman "tuliaisia", tai tuoda lapsille kyniä, paperia, koulutarvikkeita yms. tarpeellisempaa.

Meillä on kotona tavalliset lapsiperheen säännöt. Ovatko Sinusta säännölliset ruoka-ajat, lasten ulkoilut, television ja tietokoneen käytön valvominen ja järkevät nukkumaanmenoajat "joustamatonta fiilistä kotona"? Emme ole kohtuuttoman ankaria vanhempia, mutta emme myöskään lepsuilijoita. Minä en "räksytä" lapsilleni, vaan lapset uskovat kotona meitä vanhempia.

Keskustelin anoppini kanssa nykyisestä nuorisomuodista. Ja hänestä on ihan OK, että murrosikäiset tytöt käyttävät paljastavia vaatteita. Onpa hän jopa itsekin ostanut "törkyvaatteita" lapsillemme. Hyväksyisitkö Sinä omilla lapsillasi asiattomat, seksistiset lasten- ja nuortenvaatteet? Huolehdimme lastemme vaatteista, ja mummun ei todellakaan tarvitse vahtia, millaisissa vaatteissa lapsemme lähtevät kouluun.

Halusinkin tietää, millaisia ajatuksia isovanhemmilla on lastenlasten hoidosta ja kasvatuksesta? Ja millaisia isovanhempia Teillä muilla on? Käyttekö Te äidit ja isät "taisteluja" mummujen ja vaarien kanssa? Meillä ongelmia on vain appivanhempien kanssa. Sinusta "pienet poikkeamat mummolavierailulla eivät aiheuta kaaosta". Jos lapset valvovat pikkutunneille, lasten päivärytmi menee äkkiä sekaisin. Olen puhunut appivanhemmilleni asiallisesti ja monta kertaa - mutta heille puhuminen on aivan turhaa.

Lue lisää

... että toiset ovat erilaisempia kuin toiset.
Jos anoppi tuo törkyvaatteita ja halpaleluja, niin eihän siinä muuta kuin roskiin, kun anoppi on lähtenyt.
Thats´s it.
Jos mahdollista, älkää menkö yökylään ollenkaan. Anoppi elää kotonaan ja saa katsoa Tv:tä vuorokaudet läpeensä. Se on hänen oikeutensa.
Jos asutte kauempana ja yöpyminen on pakollista, niin kesäisin voi vuokrata asuntovaunun tai telttailla leirintäalueella tai viettää luksusta menemällä hotelliin yöksi.
Jos anoppi tulee teille yökylään ja aikoo katsella myöhäisohjelmia, niin pistoke pois seinästä. Siis teidän kotinne on teidän reviiriänne.
Toisaalta anopilla SAA olla omat mielipiteensä, eikä hänen tarvitse niitä muuttaa, jos ei halua, vaikka olisivatkin p......tä.
Näin olen oman anoppini kohdalla toiminut. En odota häneltä samoja juttuja ja näkökulmia kuin itsellä.
Jos minua ei miellytä hänen seuransa, poistun takavasemmalle. En ota haloota hänen hulluuksistaan. Eläköön omaa elämäänsä.
En ole vetänyt pultteja ylimääräisistä makupaloista, koska poikkeus vain vahvistaa säännöt. Lapseni eivät ole lihavia.
Lapseni tajuavat, että mummu on omanlaisensa ja mummon "säännöttömyys" on vain hauska poikkeus arkipäivässä.
Siis revi hieman huumoria!

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Emme laita lapsiamme mummulaan yökylään ja isovanhemmat eivät toimi lastenvahteina meillä eikä heillä. Käymme mummulassa kylässä harvakseltaan, ja vahdimme lapsia sielläkin itse. Me vanhemmat ja lapset haluaisimme mennä kylässäkin nukkumaan ajoissa, mutta se on anoppilassa mahdotonta.

Anoppilassa katsotaan TV:tä yömyöhään, televisioita on monessa huoneessa. Apen tietokoneet ovat auki aamusta yömyöhään. Lapset häiriintyvät pelottavista TV-ohjelmista, joita appivanhemmat antaisivat heidän katsoa. Käytkö itse sammuttamassa kyläillessänne kaikki isäntäväen televisiot ja tietokoneet?

Isommat lapsemme ovat käyneet muutamalla kauppareissulla isovanhempien kanssa. Sekin on ollut liikaa. Anopin silmälasit taisivat jäädä kotiin, kun tyttären farkut olivat pari numeroa liian pienet. Lastenlapsia on lahjottava karkilla, makealla, heikkolaatuisilla leluilla ja muilla "tuliaisilla" joka kerta, kun appivanhemmat käyvät meillä. Olen sanonut, että isovanhemmat voivat tulla meille ilman "tuliaisia", tai tuoda lapsille kyniä, paperia, koulutarvikkeita yms. tarpeellisempaa.

Meillä on kotona tavalliset lapsiperheen säännöt. Ovatko Sinusta säännölliset ruoka-ajat, lasten ulkoilut, television ja tietokoneen käytön valvominen ja järkevät nukkumaanmenoajat "joustamatonta fiilistä kotona"? Emme ole kohtuuttoman ankaria vanhempia, mutta emme myöskään lepsuilijoita. Minä en "räksytä" lapsilleni, vaan lapset uskovat kotona meitä vanhempia.

Keskustelin anoppini kanssa nykyisestä nuorisomuodista. Ja hänestä on ihan OK, että murrosikäiset tytöt käyttävät paljastavia vaatteita. Onpa hän jopa itsekin ostanut "törkyvaatteita" lapsillemme. Hyväksyisitkö Sinä omilla lapsillasi asiattomat, seksistiset lasten- ja nuortenvaatteet? Huolehdimme lastemme vaatteista, ja mummun ei todellakaan tarvitse vahtia, millaisissa vaatteissa lapsemme lähtevät kouluun.

Halusinkin tietää, millaisia ajatuksia isovanhemmilla on lastenlasten hoidosta ja kasvatuksesta? Ja millaisia isovanhempia Teillä muilla on? Käyttekö Te äidit ja isät "taisteluja" mummujen ja vaarien kanssa? Meillä ongelmia on vain appivanhempien kanssa. Sinusta "pienet poikkeamat mummolavierailulla eivät aiheuta kaaosta". Jos lapset valvovat pikkutunneille, lasten päivärytmi menee äkkiä sekaisin. Olen puhunut appivanhemmilleni asiallisesti ja monta kertaa - mutta heille puhuminen on aivan turhaa.

Lue lisää

Ihmettelevän äidin kannattaisi ajatella vähän. Isovanhemamt tarvitsevat lapsenlapsiaan ja lapset isovanhempiaan. Onko niin hirveä asia jos ostettu vaate on iso? Lapsi kasvaa ja yleensä vaihto on mahdollista. Noin varmaan voi itsellesikin käyrä?
Antaisit isovanhemmille ja lapsillesi kasvaa yhdessä ja nauti itse välillä omasta ajasta.
Television katsomisesta pitäisi sopia ja kesksutella aiheesta. Yhteiset tavoitteet ja tavat tarpeen

Niin se on. Ei mummu voi joka asiassa ottaa yhteyttä äitiin ja kysyä neuvoa. Joustettava on.

Minulla oli aikanani tapana pyytää, että vanhemmat muistuttaisivat lapsilleen, että mummulassa ei kodin antamat lupaukset ole voimassa. Oli hirveätä kinata ulos vietävistä leluista tai hampaiden pesusta, jälkiruuasta jne. arjen asioista, joista ei ollut tullut kysyneeksi etukäteen.
Kun vanhemmat siirsivät määräysvallan minulle, loppuivat turhat tappelut.

Lapsi haluaa olla vapaalla mummulassa ja kokeilla rajojaan. Suotakoon se hänelle. Pieni hemmottelu ei tapa. Kyllä vanhemmat silti ovat nro yksi lapsen elämässä. Koti-ikävä voi iskeä milloin tahansa, ja mummulla voi olla siitä koko ajan pieni huoli.
Hätääntynyttä lasta on vaikea lohduttaa, jos alkaa tuntua, että isä ja äiti eivät ikinä enää tule.

Miksi vanhemmilla on se luulo, että isovanhemmille lastenhoito on pelkkää iloa? Kyllä vastuu on suuri, ja pelko jostakin onnettomuudesta koko ajan mielessä. Omista lapsista ei niin huolestunut kaiken aikaa voinut edes olla.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Meillä ei hoidateta lapsia mummulassa. Isovanhempien ei tarvitse olla meillä lastenvahteina, tai ottaa lapsiamme yökylään kotiinsa. Joten en ymmärrä, mistä puhut, kun Sinun on kuunneltava lastenlasten "ruinaamista".

En laita lapsia mummolaan yökylään, koska isovanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaisiakaan sääntöjä. Esim. lapsi syö kotiruokaa, ei siis mennä aina hampurilaiselle tai pizzeriaan, mummu kun ei pidä ruoanlaitosta. Jälkiruokaa ja välipaloja ei tule, jos pääruoka ei maistu ollenkaan.

Ehei - aivan liian vaikeaa anopille. Kerran yllätin hänet itse teosta, ruokakaapilta, kun hän tuputti 5-vuotiaallemme salaa välipaloja, ½ tuntia ruokailun jälkeen. Lapselle ei ruoka maistunut mummolassa. Sanoin mummun ja vaarin aikana hyvin selvästi, että jälkiruokaa ja välipaloja ei sitten tule. Kas kummaa, kun mummun muisti petti jo ½ tunnin päästä.

Miten muka "mummun pitäisi joustaa, kun lapsi pitää asiasta tiukasti kiinni"? Jos vanhemmat ovat mummolassa paikalla, voivat mummu ja vaari kysyä asian laitaa äidiltä ja isältä. Jos vanhemmat ovat jättäneet lapsen hoitoon mummulaan (mitä ei tapahdu meillä), osaisivatko mummu ja vaari käyttää puhelinta ja soittaa lapsen vanhemmille?

Meillä on yksinkertaiset säännöt. Lapsilla on ruoka-ajat, ja ruoasta ei valiteta. Lapset ulkoilevat päivittäin. Lasten kanssa käydään kaupassa, ilman että lapset mankuvat leluja ja makeisia. Me vanhemmat emme osta, ja lapset eivät niitä meiltä mangukaan.

Toista on, kun lapsi käy kerran isovanhemman kanssa kaupassa. Hyvä vinkki, jos lapsenne eivät vielä osaa mankua kaupasta mitään. Laitahan lapsi isovanhemman mukaan ostoksille. Kuulet jo lelu- ja karkkiosastolla, ja viimeistään kassajonossa raivoisaa huutoa "Äiti osta tätä ja tuota, kyllä mummu ja vaarikin osti".

Televisiosta lapset saavat katsoa vain lapsille sopivia ohjelmia, vanhempien luvalla. Tietokoneella ollaan myös vain vanhempien luvalla. Nukkumaanmenoajoista pidetään kiinni, ei siis valvota puolilleöin ja pikkutunneille. Vaan eivätpä nämä yksinkertaiset säännötkään tunnu menevän appivanhempien kaaliin.

Kuten jo mainitsin, meillä isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme ollenkaan. He (hyväkuntoiset 60-vuotiaat) ovat ns. kermankuorijoita. He käyvät lasten syntymäpäivillä ja tekevät myös yllätysvierailuja - juuri, kun niitä vähiten odottaisi. He jaksavat lasten seuraa muutaman tunnin. Onpa taas sukulaisille kehuskeltavaa, kuinka "aktiivisia isovanhempia" he ovat.

Joten emme käytä isovanhempia hyväksi - ilmaisina lastenvahteina ja kotiapulaisina. En myöskään sekaannu isovanhempien elämään. He saavat elää ihan niin kuin lystäävät, ja muuttaa vaikka Timbuktuun. Mutta jos he hoitavat MEIDÄN lapsiamme, niin odotamme heidän noudattavan MEIDÄN toivomuksia lastenhoidosta. Minusta isovanhemmiltakin saa ja pitää odottaa fiksua käytöstä. Äidillä ja isällähän on täysi vastuu lapsistaan, enkä ole ikinä kuvitellutkaan siirtäväni vastuuta isovanhemmille.

Tässä äidin näkemys sukupolvikuvioihin :).

Lue lisää

et päästä lapsiasi yökylään jonkun ruokailun takia???? ei oo kaikki kotona... tärkein asia lapselle on olla ONNELLINEN!!!!! ja mikä vika pizzassa on??? ihan normiruokaa, silloin tällöin. sinä otat ison palan lastesi elämästä pois kun et anna olla mummolassa!!! HALOO, sinuna olisin onnellinen noin pienistä ongelmista, oma äitini kun on täysipäiväinen alkoholisti, niin sinuna oilisin hiljaa jostain hemmottelusta!!!

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Kiitos kysymyksistäsi!

Minulla on 6 lasta, joista jokaisella on erittäin voimakas oma tahto. Eri-ikäiset lapset tahtovat erilaisia asioita. Isommat koululaiset osaavat käyttää niin tietokonetta, TV:tä,videota kuin muitakin laitteita. Alle kouluikäiset osaaavat mankua karkkihyllyiltä, leluhyllyiltä, ja sortuvatpa isommatkin lapset joskus "mankumiseen".

Omat lapsemme - ja tuskin muidenkaan, eivät aina noudata äidin ja isän ohjeita. Lapseni osaavat toimia itsenäisesti. Minä en ymmärrä isovanhempien suhtautumista, että äidin ja isän ohjeeet kumotaan, ja lapsille annetaan kaikki periksi ja heti.

Antaisitko itse 4-10-vuotiaan lapsesi katsella TV:stä K-15-ohjelmia? Entä hyväksytkö, että isovanhempi tuputtaa leikki-ikäiselle lapsellesi välipaloja ruoan jälkeen? Ruoka-ajathan unohdetaan mummulassa. Antaisitko 12-16-vuotiaan tyttäresi pukeutua "ihmisten ilmoille" - kouluun, kylään, kavereille - stringeihin, paljastaviin lantiohousuihin, narutoppiin ja puoli selkää paljaaksi jättävään ohueen takkiin - vieläpä pakkasella? Anopin mielestä em. pukeutuminen on ihan OK. Ehkäpä anoppi haluaisi itsekin pukeutua samoin?

Vai että isovanhemmat nukkuvat jo pikkutunneilla? Anoppi ja appi ovat varsin hyväkuntoisia 60-vuotiaita. He katsovat TV:stä lähes kaikki myöhäisohjelmat, ja menevät nukkumaan vasta puolenyön aikoihin, myöhemminkin. Ja aamulla nukutaankin tuonne 9-10 asti. Lasten rytmi menee aivan sekaisin mummolavierailuilla.

Kotona lasten nukkumaanmenoaika on klo 21-22 välillä. Jos lapset valvovat klo 24-01 yöllä, he nukkuvat seuraavana aamuna klo 10-12. Isovanhempien pitää kunnioittaa järkeviä nukkumaanmenoaikoja, eikä lapsia tarvitse valvottaa television ääressä puolilleöin. Lisäksi myöhäisohjelmat ovat monesti hyvinkin pelottavia. Lapsi ei saa untakaan, katsottuaan liian jännittävää ohjelmaa illalla.

Jos tarkoitat "lapsen rankaisemisella" lapsen ruumiillista kuritusta - tukkapöllyä tai lyömistä - siihen ei isovanhemmilla ei ole ikinä oikeutta. Ei, vaikka mieheni on saanut kotona useita selkäsaunoja lapsena. En hyväksy lapsen ruumiillista kuritusta. Lapsen ruumiillinen kuritus on muuten kiellettykin Suomessa, parikymmentä vuotta sitten. Isovanhemmalla on oikeus toki kieltää lasta, sanoa EI. Isovanhemman ei tarvitse ostaa lapsen mankumia asioita, ei vaikka lapselle tulisikin paha mieli.

Mummun ja vaarin ei tarvitse hoitaa lapsiamme, eikä huolehtia lastemme arjesta muutenkaan. Kysyt, "mikä on se vaatimus, josta mummo saa joustaa?" Isovanhempien ei tarvitse tulla lasten ja vanhempien väliin, ja kävellä vanhempien yli. Mummu ja vaari voivat luvata lapsille vain sellaisia asioita, mitkä myös vanhemmat hyväksyvät.

Kumisaappaiden värin, suklaakeksien syömisen ym. päätämme omassa perheessä. Mummulassa lapset saavat syödä keksejä, jäätelöä ym. makeaa kahvipöydästä. Mutta en hyväksy makean antamista salaa lapselle ja ruoan korvaamista välipaloilla.

Lapset oppivat aikuisten pompottamisen nopeasti. Kun äiti ja isä kieltävät, mummu ja vaari antavat lapselle periksi. Haluavatko isovanhemmat hyvittää omia kasvatusvirheitään - lastenlasten kautta? Ovatko he kasvattaneet omia lapsia aikanaan liian ankarasti? Pitääkö isovanhempien "näyttää" jotakin - isovanhempana ollessaan?

Lue lisää

" Antaisitko itse 4-10-vuotiaan lapsesi katsella TV:stä K-15-ohjelmia? Entä hyväksytkö, että isovanhempi tuputtaa leikki-ikäiselle lapsellesi välipaloja ruoan jälkeen? Ruoka-ajathan unohdetaan mummulassa.

Antaisitko 12-16-vuotiaan tyttäresi pukeutua "ihmisten ilmoille" - kouluun, kylään, kavereille - stringeihin, paljastaviin lantiohousuihin, narutoppiin ja puoli selkää paljaaksi jättävään ohueen takkiin - vieläpä pakkasella?

Anopin mielestä em. pukeutuminen on ihan OK. Ehkäpä anoppi haluaisi itsekin pukeutua samoin?"

Voi voi ja anoppi osti nuo vaatteet lapsellesi?

Robotin äiti kirjoitti:

Luulin, että tämä ketju voivottelee yleisesti isovanhempien lepsuutta, mutta nyt huomaamme, että kysymyksessä on henkilökohtaisesti sinun tapauksesi. Oletko ketjun aloittaja?

Pieni kysymys: Mistä lapset saavat ne kamalat vaatteet, joista puhut? Onko isovanhemmilla intoa rahoittaaa moiset asusteet? Sinultahan ei ole niihin rahaa herunut?

Isovanhempien ei sanojesi mukaan tarvitse hoitaa sinun lapsiasi. Niinpä nämä tapaukset, yökukkumiset, pitkään nukkumiset, ruokapolitiikka, ovat kaikki pelkkiä arvauksiasi.

Hauska havainto, että oletit ilman muuta rankaisun olevan ruumiillinen kuritus! Isovanhemmathan ovat lepsuilijoita. Eivät he sellaisiin halua ruveta. Siksipä kysyinkin, mitä neuvoja annetaan isovanhemmille, että ankarat, vanhempien ehdottomat määräykset voidaan viedä läpi. Miten suhtaudutaan isovanhempiin, jotka vastoin omaa tahtoaan joutuvat vastakkain lastenlastensa kanssa, kun yrittävät noudattaa saamiaan ehdottomia ohjeita?

Itsekkäät, nuorekkaat ja TV:tä tuijottavat isovanhemmat tuskin oitis haluavat kumota vanhempien kasvatusperiaatteet, sillä mukavuudenhaluisina he varmasti toivovat, että lapsista olisi vain vähän vaivaa. Hyvin koulutettuja lapsia on turha päästää villiintymään.

Mutta entä jos he kotoa pois päästessään toteuttavat kaikki unelmansa? Panet isovanhemmat tosi paikan eteen.

MUTTA me puhumme nyt eri asioista. Sinä omista, kahdesta isovanhemmuuteen sopimattomasta ihmisestä, minä taas haluaisin puhua kaikkien tallottujen isovanhempien puolesta, joiden hyvää tarkoittavia toimia lasten vanhemmat epäilevät ja ylenkatsovat. Outoa aina mielestäni on ollut, että siitä huolimatta vievät lapsensa heille poispilattaviksi.

Mitä nuorempia lasten vanhemmat ovat, sitä varmemmin he uskovat olevansa parhaita kasvattajia, joiden ohjeet ovat ainoat oikeat. Joka perheessä lapset ovat erilaisia, minkä sinäkin olet omissa kuudessa lapsessasi varmasti huomannut. (Tarvittaisiin sinunkin tapauksessasi oikeastaan kuudet eri ohjeet.)

Myös aikuistuttuaan tarkimmankin kasvatuksen saaneet ihmiset ovat erilaisia. Heillä on erilaiset tavat, he suhtautuvat eri lailla.

On väärin sanoa, että vanhemmat ihmiset eivät kunnioittaisi lastenlasten vanhempia, vaikka he eivät voi olla yhtä motivoituneita lasten kasvatukseen. Sitä ei heiltä edes saa odottaa, sillä he ovat jo sen iän ohittaneet.

Lue lisää

Itsekin olen joskus ihmettellyt isovanhempieni touhuja ja mielipiteitä, mutta olen kuitenkin aina pitänyt huolen siitä, että lapsillani on oikeus luoda läheiset välit isovanhempiinsa, minun näkemyksistäni huolimatta.
Kuulostaa siltä, että jotkut äidit ovat todella mustasukkaisia lapsistaan ja siitä, kuka heidät voi sanoa kasvattaneensa.
Ei kai siitä anopista ja apesta ole ole pakko itse pitää, mutta minusta lapselle täytyy suoda mahdollisuus kiintyä mummiinnsa ja pappaansa. Jos äiti ei tätä mahdollisuutta lapselleen anna, toimii hän mielestäni todella itsekkäästi.
Itse en pidä anopistani, mutta olen iloinen siitä, että lapseni ovat saaneet kiintyä häneen vapaasti, ilman minun kitinöitäni.
Eikä normaalien lasten nukkumisrytmit pienistä poikkeamista mene sekaisin. Älytöntä vouhottamista. Tuntuu melkein, että säännöt on tehty äidin, eikä lasten elämän turvaamiseksi.

Näin meilläkin Laosen lapset antaa havainnoida että olemme
HEILLE TÄRKEITÄ!!!
Vanhemmat ei näitä havaintioita HYVÄKSY!!!
Mitäs nyt SITTEN ???

Näin meilläkin Laosen lapset antaa havainnoida että olemme
HEILLE TÄRKEITÄ!!!
Vanhemmat ei näitä havaintioita HYVÄKSY!!!
Mitäs nyt SITTEN ???

Näin meilläkin Laosen lapset antaa havainnoida että olemme
HEILLE TÄRKEITÄ!!!
Vanhemmat ei näitä havaintioita HYVÄKSY!!!
Mitäs nyt SITTEN ???

Kylään tulevat lapset pyytää isovanhempiaan ostamaan kallimpia tavaroita vanhempien käskystä. Monilla vanhemmilla on se luulo että isovanhemmat on sitä varten että rahoittavat heidän lapsensa vauvasta eteenpäin. Jääpähän vanhemmille sitten rahaa ulkomaanmatkoihin ym.
Tyypillistä on että kylässä käydessään vanhemmat koko ajan puhuu mummolassa mitä kaikkea lapsi tarvitsisi ja mistä ko. tavarat voi hankkia. Muutaman kerran kun joutuu tuollaista kuuntelemaan vierailun ajan niin ei paljon huvita enää kylään kutsua moista porukkaa. Jotkut ketjussa mainitsi isovanhempien ostavan liikaa. Mulla on taas sellainen kokemus että mikään ei riitä joillekin perheille koska luullaan että tavan eläkeläiset rypee rahassa.

Elämää itselläkin vielä kirjoitti:

Kylään tulevat lapset pyytää isovanhempiaan ostamaan kallimpia tavaroita vanhempien käskystä. Monilla vanhemmilla on se luulo että isovanhemmat on sitä varten että rahoittavat heidän lapsensa vauvasta eteenpäin. Jääpähän vanhemmille sitten rahaa ulkomaanmatkoihin ym.
Tyypillistä on että kylässä käydessään vanhemmat koko ajan puhuu mummolassa mitä kaikkea lapsi tarvitsisi ja mistä ko. tavarat voi hankkia. Muutaman kerran kun joutuu tuollaista kuuntelemaan vierailun ajan niin ei paljon huvita enää kylään kutsua moista porukkaa. Jotkut ketjussa mainitsi isovanhempien ostavan liikaa. Mulla on taas sellainen kokemus että mikään ei riitä joillekin perheille koska luullaan että tavan eläkeläiset rypee rahassa.

Lue lisää

onnellisessa asemassa, että isovanhemmat antavat meidän olla vanhempia. Olen isovanhemmille ilmoittanut, ettei meidän lapset tarvi mitään ylimääräisiä, kunhan muistavat synttäreinä, niin ok. Korttikin riittää. No, paketti sieltä aina tulee, sehän on lapsille niin kovin tärkeää, mutta ei mitään ylen määrin kallista, eikä hienoa. Pystymme itse ostamaan kaiken tarvittavan omille lapsillemme ja sitä, mitä emme pysty ostamaan, ei tarvitse saadakaan.

Vanhempi voi olla niinkin, että antaa isovanhemman olla isovanhempi. Olen aina luottanut siihen, että kyllä mummu tietää: onneksi molemmilla mummuilla on järki tallella ja jalat maassa. Tuffat meni ekasta lapsen lapsesta sen verran sekaisin, että ostivat kaikkea "turhaakin", mutta se tasaantui, kun lapsia alkoi tulla enemmänkin. Ymmärtäähän sen, eka lapsenlapsi on merkki tapaus. Onhan eka lapsikin vanhemmille ihan eri asia kuin toinen, kolmas saati viides. Kaikkeen "tottuu" ja elämä kasvattaa, ei tarvi jokaista asiaa enää kantapään kautta kokea, kun on tietoa jo ensimmäisen lapsen jälkeen.

Joillakin vanhemmilla on aika tiukat ja hiukan ihmeellisetkin rajat lapselleen, toisilla ei rajoja ollenkaan. Siinä pitää osata sumplia asioiden välillä, käyttää maalaisjärkeä ja miettiä, mikähän tapa tässä nyt on paras tapa toimia. Jos isovanhemmilla on omat elämän arvot kohdallaan, niin luulen että ne lapsenlapset saa siellä ihan kunnon kasvatuksen. Mummolahan on aina mummola: siellä pätee eri lait, siellä on "mummon lait", tietystikään vanhempien varpaille ei yritetä astua. Mutta mummo ja tuffa ovat lapsensa kasvattaneet ja he ovat maailmalla pärjänneet ja omia lapsiakin saaneet. Miksi mummo yhtäkkiä onkin se paha, joka ei osaa lasta kasvattaa? Onko isä/äiti niin huonosti kasvatettu, pilalle hemmoteltu, että on katkera siitä, eikä halua lastaan samoin kohdeltavan? (Tietysti poikkeuksia on puoleen, sun toiseen joka asiassa).
Oman lapsen kasvatus on ihan eri, kuin lastenlasten, joita näkee paljon harvemmin: silloin heille haluaa antaa joskus jotain erikoistakin, eikä aina tiukkaan kieltää kaikkea, mitä kotonakin kielletään. Lapselle pitää selittää, että mummu on mummu, koti on koti, ne on kaksi eri asiaa. Mitä saa tehdä kotona, ei välttämättä saa tehdä mummulassa, kun mummu/tuffa ei tykkää. Tai päin vastoin. Kyllä lapsi ymmärtää, kun sen selittää.

siinä kirjoitti:

onnellisessa asemassa, että isovanhemmat antavat meidän olla vanhempia. Olen isovanhemmille ilmoittanut, ettei meidän lapset tarvi mitään ylimääräisiä, kunhan muistavat synttäreinä, niin ok. Korttikin riittää. No, paketti sieltä aina tulee, sehän on lapsille niin kovin tärkeää, mutta ei mitään ylen määrin kallista, eikä hienoa. Pystymme itse ostamaan kaiken tarvittavan omille lapsillemme ja sitä, mitä emme pysty ostamaan, ei tarvitse saadakaan.

Vanhempi voi olla niinkin, että antaa isovanhemman olla isovanhempi. Olen aina luottanut siihen, että kyllä mummu tietää: onneksi molemmilla mummuilla on järki tallella ja jalat maassa. Tuffat meni ekasta lapsen lapsesta sen verran sekaisin, että ostivat kaikkea "turhaakin", mutta se tasaantui, kun lapsia alkoi tulla enemmänkin. Ymmärtäähän sen, eka lapsenlapsi on merkki tapaus. Onhan eka lapsikin vanhemmille ihan eri asia kuin toinen, kolmas saati viides. Kaikkeen "tottuu" ja elämä kasvattaa, ei tarvi jokaista asiaa enää kantapään kautta kokea, kun on tietoa jo ensimmäisen lapsen jälkeen.

Joillakin vanhemmilla on aika tiukat ja hiukan ihmeellisetkin rajat lapselleen, toisilla ei rajoja ollenkaan. Siinä pitää osata sumplia asioiden välillä, käyttää maalaisjärkeä ja miettiä, mikähän tapa tässä nyt on paras tapa toimia. Jos isovanhemmilla on omat elämän arvot kohdallaan, niin luulen että ne lapsenlapset saa siellä ihan kunnon kasvatuksen. Mummolahan on aina mummola: siellä pätee eri lait, siellä on "mummon lait", tietystikään vanhempien varpaille ei yritetä astua. Mutta mummo ja tuffa ovat lapsensa kasvattaneet ja he ovat maailmalla pärjänneet ja omia lapsiakin saaneet. Miksi mummo yhtäkkiä onkin se paha, joka ei osaa lasta kasvattaa? Onko isä/äiti niin huonosti kasvatettu, pilalle hemmoteltu, että on katkera siitä, eikä halua lastaan samoin kohdeltavan? (Tietysti poikkeuksia on puoleen, sun toiseen joka asiassa).
Oman lapsen kasvatus on ihan eri, kuin lastenlasten, joita näkee paljon harvemmin: silloin heille haluaa antaa joskus jotain erikoistakin, eikä aina tiukkaan kieltää kaikkea, mitä kotonakin kielletään. Lapselle pitää selittää, että mummu on mummu, koti on koti, ne on kaksi eri asiaa. Mitä saa tehdä kotona, ei välttämättä saa tehdä mummulassa, kun mummu/tuffa ei tykkää. Tai päin vastoin. Kyllä lapsi ymmärtää, kun sen selittää.

Lue lisää

hei, oikeastaan kaikkiin "miksi"-kysymyksiin on hirveä määrä vastauksia kullakin isovanhemmalle, mutta mä näkisin, että pääpointti tässä olisi se, että sinä haluat kasvattaa nyt lastasi parhaimmalla katsomillasi ja pohtimillasi tavoilla ja isovanhemmat on vähän jo vaan niinnkuin siinä sivussa vesittämässä hyviä menetelmiä...
mmm, sama juttu aikoinaan ja minä päätin vaan olla välittämättä - ajattelin, että emmehän asu isovanhempien luona - emme edes vieraile luonaan niin usein, että ajattelin, että antaapa olla, pääasia, että näen hymyilevät kasvot mummulla ja papalla kun tapaavat, lapsenlapsethan ovat heille kaikki kaikessa...

ja nyt manan majoille mentyään ja noiden lasten kasvaessa aikuisiksi omia perheitään hoitaen, totean, että nuo asiat ovat pienenpieniä juttuja koko isossa elämässä ja parasta mitä voi tehdä, on yrittää saada pitää suhteet iloa tuottavina ja hyväksyä meidän huonotkin puolemme. Eli jos osaat ja voit sanoa suoraan - ota vaikka käsivarresta kiinni ja pyydä, että sä haluat noin ja noin, tai että et halua... silleen ystävällisesti, hymyä mukaan ja lämpöä, niin luulis että kyllä se siitä sitten etenis ajallaan...

: )

Ymmärtäähän sen alkuperäisen kirjoituksen sikäli, että siellä tosiaan saattaa olla noin suuri juopa vanhempien/isovanhempien välillä. Mutta kuten näistä kirjoituksista on käynyt ilmi, niin asioissa pakkaa olla kasi puolta: on sinun puolesi ja on minun puoleni. On sinun mielipiteesi versus minun mielipiteeni. On sinun kotisi ja on minun kotini. Eihän missään kyläpaikassakaan tosiaan eletä kotielämää; siellä ollaan käymässä, ei eletä normaalissa perheen arjessa. Tosiaan samat säännöt pitää olla: ollaan nätisti, ei riehuta, syödään kauniisti, ei kiroilla yms.

Lapset oppivat esimerkistä. Voitte lukea heille lakia vaikka kuinka kauan ja he tekevät niin kuin ovat NÄHNEET muidenkin tekevän.
Meillä ainakin lapset ilmoittivat ykskantaan, kun "luin heille lakia" jostakin asiasta, mitä mummulassa oli tehty: "mummulassa kuuluukin tehdä niin!"
Tosiaan, on mummun lait ja on äidin/isän lait. Kukaan teistä ihmisistä ei elä kyläpaikassa aivan samoin kuin kotonaan. Joka niin väittää, niin hän valehtelee.

Alkuperäisen perimmäiseen ongelmaan: keksustele isovanhempien kanssa näistä kasvatusasioista. Et saa ongelmaasi ratkaisua täältä, vaan keskustelemalla siellä paikan päällä. Jos annat asioiden vain mennä omalla painollaan, niin myöhemmin ne vain kasaantuvat ja sinä katkeroidut ja mahdollisesti lasten kuullen arvostelet isovanhempien kasvatusmetodeja. Ei hyvä. "Pienillä padoilla on suuret korvat". Vaikka luulet, ettei lapset ole lähimaillakaan kuuntelemassa he kuulevat juuri silloin, kun ei saisi. Ota asia esille seuraavan kerran, kun tapaatte ja katso, mihin se johtaa. Hyvää ja toivottavasti riidatonta kesää!

hänelle lapsen hyvästä kasvatuksesta :) Tuli varmasti hyvä mieli miniälle.
Niin se pakkaa olemaan, että kotona taistellaan niitä tahtojen taisteluja, mutta kyläpaikassa ollaan kuin herran enkeleitä. Sehän on lasten kasvamista se, kun rajoja vähän kokeillaan. Liian kiltti lapsi ei tule pärjäämään aikuisena. Jos ei ksokaan ole tahtojen taisteluja käyty, niin aikuisena tuollainen lapsi jyrätään säälimättä.

Mutta oikein hieno kirjoitus isovanhemmalta.

Tuo sinun tapasi on mielestäni se tyyli miten noita suhteita hoidetaan. Positiivinen palaute puolin ja toisin osoittaa, että molemmat osapuolet ovat toimineet hyvin ja näitä "sääntöjä" voi jatkossakin noudattaa.

Meillä mummu on välillä aivan hurja ja kurja. Kahden lapsen äitinä toivoisi, että molempia lapsia isovanhemmat kohtelisivat samalla tavalla. Mummu osoittaa, että hänelle ei kelpaa poikapuoliset lapsenlapset vain tytöt ovat jotain. Esim. Tullessaan matkoilta hän tuo tuliaisia vain tyttärellemme, mutta ei pojallemme. Pojan syntymäpäivillä hän tuo suuren paketin tytölle ja poika saa kaksi pientä autoa.

Olen sitä mieltä, ettei tarttis sitten tuoda kenellekkään mitään, jos ei voi tasapuolisesti kohdella molempia lapsia sukupuolesta huolimatta. Sanoin mummulle, että haluaisin hänen kohtelevan molempia lapsia tasapuolisesti. Hän hurjistui ja huusi minulle haukkumasanoja. Empä ole hetkeen ollut yhdteydessä häneen.

Viestejä lukiessa ajattelin, että sivistys ei ainakaan näy vuosien saatossa vaikuttavan anoppi - miniäsuhteeseen maassamme parantavasti. Tuntuisi päinvastoin, että korkeakoulutuksen lisääntyessä samassa suhteessa on lisääntynyt itsekäs lakihenkisyys. Kun tämä alkaa esiintyä perheessä sisällä, juuri tuo vaikein sukulaisuussuhde on tulilinjalla kovin panoksin ja siinä ovat kaikki häviäjiä. Lapsiin tämä jättää rakkaudettomuuden opetuksen.
Itse voisin nuoren vallanhaluisen anopin saaneena (yli 40 v sitten) kirjoittaa elämäntarinaani hänestä paksun kirjan verran. Tultuani ikäluokan verran vanhempana anopiksi tulee psygologia kaiken ymmärtämisessä avuksi.
Kaikkien osapuolten olisi aina hyvä tiedostaa milloin on kyseessä itsekkyys, vallanhalu, rakkaudettomuus. Näitä ei tarvitse sietää. Rakkaudellisuudessa sen sijaan on suurin rikkaus kaikilla.

Ei-isovanhempana, mutta kummina ja suklulaistätinä olen seurannut kahden pienen lapsen elämän vinoon kasvamisen kehdosta viisikymppiseksi.
Mikään järkisyihin vetoaminen ei auttanut näille vanhemmille. Muistan kuinka kauheaa oli seurata lasten katkeroitumista ja vihaisuutta pienestä pitäen.
Turhaan yritin puhua.
Vanhemmat kun tiesivät mikä on lapselle paras, tosin itse olivat täysin eri mieltä keskenään.
Kun äitii kieti, isä huusi HULLU, anna sen nyt olla. Ja päin vastoin, kun isä kielsi, oli äiti sitä mieltä, että kielto on kohtuuton.
Pahaa teki, kun kävin paikalla ja lapset kiipesivät syliini, sanoivat vanhemmat naureskellen, että olen kuin apinaemo, sillä eihän nyt tuon ikäisiä lapsia enää sylissä pidellä. Murrosiässä he hakivat sylit mistä tahansa ja vanhemmat raivosivat - ihan turhaan.

Yritin pitää lasten puolta, sovitella ja muistuttaa, että lapsi ei ole vielä kypsä ihminen, vaan tarvitsee tukea ja apua. Jolloin minä olin se hullu, koska heidän lapsensa on opettajankin mielestä tosi fiksu ja itsenäinen persoona. Oli kuin olisin puhunut seinälle, kun sanoin, että se on ihan eri asia. En minä sanonut ollenkaan, että lapsessa olisi jotain vikaa, vaan hän on vielä LAPSI.

Vuosien mittaan perheen kaikki ongelmat kärjistyivät ja syytä etsittiin kaikista muista, lopuksi kiittämättömistä lapsista, joiden eteen oli KAIKKI tehty, ja nyt seuraus oli näin huono.

Tänä päivänä perhe on eronnut ja jakautunut kahteen. Ristiriidat olivat ankarat, niin että välit on kokonaan katkenneet toisen lapsen kanssa. Hän on liittynyt erikoiseen kommuuniin ja katkaissut välinsä muun maailman kanssa kokonaan. Hän on perheetön ja elää sossun tuilla.
Toinen on ollut useaan kertaan avioliitossa ja lapseton. Hän opiskelee ja suorittaa tutkintoja, mutta hänen toimeentulonsa on pätkätöiden varassa. Välit isään kokonaan poikki, mutta äidistä huolehtii päivittäisillä käynneillä. Äiti on täysin heittäytynyt tämän lapsen hoivattavaksi.

Kyllä joskus olisi ihan paikallaan kuunnella ulkopuolisten neuvoja tai hakea apua ongelmiin, eikä ajatella, että vanhemmilla on järkkymätön oikeus kohdella lapsiaan "parhaan kykynsä" mukaan, meni sitten syteen tai saveen.

Kummi-pummin kokemus on, että hirveää on seurata, kun lasta ei ymmärretä, vaan pidetään jonkinlaisen lemmikkieläimen tasoisena, käskytetään ja hemmotellaan vuoronperään, ja omin korvin kuulin, kuinka isä kielsi lapsia auttamasta äitiä taloudessa, koska kodinhoito on äidin työ.
Äiti ei saanut neuvoa ja kasvattaa lapsia, koska hän oli kotoisin porvarillisesta ja ylenkatsottavasta perheestä, jossa esim. toivotettiin hyvää joulua. Kristinusko kun on tehnyt niin paljon pahaa maailmassa, että sitä ei tämän kynnyksen yli tuoda.

Isä oli perheessä sitä mieltä, että kaikki ylimääräinen on pahasta, ruoka oli ravintoa, ei muuta, se syödään mistä tahansa astiasta, itse asiassa voisi syödä vain joka toinen päivä, silläkin elää.
Nämä olivat niitä isän periaatteita, äidillä taas oli omansa. Lapset siinä välissä, alituisen manipuloinnin kohtena.
Minusta heidät olisi pitänyt ottaa huostaan.
Siihen aikaan se vain ei tullut mieleenikään. Surin vain lapsia, kun näin kuinka ahdistuneita he olivat.

On tosi järkyttävää, että kirjoittajien mielestä isovanhempien ja muiden on otettava huomioon kaiken aikaa vanhempien periaatteet lapsien kasvatuksessa ja kohtelussa. Jospa nämäkin lapset olisivat edes joskus päässeet rakastavien isovanhempien luo lepäämään, olisi heidän elämänsä varmasti ollut rauhallisempi ja mahdollisesti jopa onnistunut. Mutta isovanhempia ei ollut.

Hyvä, että lapsenkin puolesta esitetään puheenvuoroo, sillä kutenn itse olen tuolla kirjoittanut, on lapsi täysin vailla turvaa, jos vanhemmilla ei ole kykyä nähdä mikä on lapselle parasta.

Yhteiskunta saattaa puuttua asioihin ja otta lapsen huostaan, mutta lapsi on yhä toisen luokan kansalainen, joka palautetaan kotiin vanhemmilleen huostaanottojen välissä, sallitaan väärä kohtelu ja "tuetaan vanhemmuutta". Lapset joutuvat maksamaan aikuisten keskinäisen kissanhännnvedon omalla elämällään.

On todellakin hyttysen surinaa se, mitä eroa on vanhempien ja isovanhempien arjessa. Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja aikuisuutta. On yks lysti, syökö hän hampurilaisen vai suklaan mummilla. Pääasia, että hän on tuntenut olonsa rakastetuksi ja turvatuksi niin kotona kuin mummulassakin, eikä lapsi kestä rikkoutumatta, kun vanhemmat rähjäävät keskenään ja isovanhempien kanssa lapsen asioista.
Lapsi on tunteva ja oikea ihminen. Hän kokee voimakkaasti kaiken. Sitä ei saisi unohtaa.

Kun nuorilla ihmisillä menee sukset ristiin kumppanin kanssa, ei jakseta enää yrittää, vaan lähdetään ja lujaa! On usein nähty, kuinka kiivaita riitoja sitten käydään lapsista ja tapaamisoikeuksista.
Perheeseen tulee uusi vanhempi, useinkin isä, koska Suomessa äideillä on lapsien kasvatusvastuu yhä.
Lapsi menettää isän ja isänpuoleiset sukulaiset ja saa tilalle uudet, oudot, ehkä tympeät. Kuinka monilla avoanopeilla on kiinnostusta uusiin avolapsenlapsiin?
Omat lapset ovat läheiset ja sitä uutta on pakko sietää.

Entä kun sekin liitto kariutuu. Nykyisin on helppoo otta kassiin puhtaat vaatteet ja kännykkä ja lähteä. Monella miehellä voi olla jo se seuraavakin paikka valmiina.
Tai päinvastoin, uusikko ei haluaisi lähteä, mutta avoliitossa ei voi pysyä kuin yhteisellä sopimuksella. Lapsi voi menettää ehkä hyvinkin läheiseksi tulleen uusvanhemman.

Näilläkin palstoilla olen lukenut nuorten eronneiden kirjoituksia, joissa he korostavat, että lapset kyllä ymmärtävät ja ovat sopeutuneet oikein hyvin.
Hyytävä tunne nousee lapsen puolesta. Lapsi yrittää olla parhaansa mukaan sopeutuvainen ja kiltti, ja kuitenkin ero tuli. Lapsi ilman muuta uskoo olleensa eron syy.

Olemme muka niin tietäväisiä ja koulutettuja, että luulemme pystyvämme hoitamaan lapset tuosta vaan työn, harrastusten ja ihmissuhteiden seassa. Emme ymmärrä, että kysymyksessä ei ole nukkumaanmenoajat ja oikeat ruokatottumukset, vaan rakkaus ja välittäminen.
Lapsi ei saa niitä ikinä liikaa osakseen, ja siksi on kohtuutonta ja törkeää aikuisten ihmisten kinastella lapsenhoidosta pikkuasioissa ja olla isovanhemmille mustasukkaisia lapsen kiintymyksestä. Sitähän nämä keskustelut usein osoittavat.

äläkä yleistä, jos sinä koet noin sinun pitää puhua omalle anopille tai apelle

Näin ehkä on !
Mutta joskus ehkä tarvitsee
SITÄ ISOVNAHEMPIEN APUA!!!

Olevatko apuun tulevia ????

"On todellakin hyttysen surinaa se, mitä eroa on vanhempien ja isovanhempien arjessa.
Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja aikuisuutta.
On yks lysti, syökö hän hampurilaisen vai suklaan mummilla. Pääasia, että hän on tuntenut olonsa rakastetuksi ja turvatuksi niin kotona kuin mummulassakin,
eikä lapsi kestä rikkoutumatta, kun vanhemmat rähjäävät keskenään
ja isovanhempien kanssa lapsen asioista.
Lapsi on tunteva ja oikea ihminen.
Hän kokee voimakkaasti kaiken. Sitä ei saisi unohtaa."

Hyvin viisaita sanoja.

Entä kun on vietetty päivä kylässä ja kotiin mennessä, lapsen vasta riisuutuessa, molemmat vanhemmat tulevat parjaamaan lasta ja käskevät rangaistusnurkkaan. (ei tietokaan ensinäkemisestä sitten aamun.) rankaisu on jokin n. 7-8 tuntia sitten tapahtunut sanominen 5v?
Entä kun lapsi leikkii ulkona, niin että leikki vaatii tilan, äiti kävelee tilaan törmää leluun, vaikka näkee leikin ja tarvittavan tilan. Huutaa ja haukkuu lapsen, niin että tilanteen nähnyt katsoja menee mykäksi.
Tylyjä kylmä rumia sanoja, niihin sopivat ilmeen ja äänensävy..
Entä kun lapsi pelkää ulostamista, koska kumpikaan vanhempi ei halunnut vaihtaa vaippoja, lasta pompoteltiin vaipan vaihtoon toiselta toiselle, äiti hoitovapaalla isoveli päiväkodissa.
Jopa isoveli (5v.) pyysi vanhempia vaihtamaan vaippaa, lupasi jopa maksaa siitä omistaan rahoistaan 2 €.
Entä kun isoveli karkasi pois äidiltään ulkona ollessa ja kauppareissuilla.
entä kun lapsi ei syö mitään, maito hapankorppu leipä ja puuro käyvät,
no muuta ei edes tarjota, kun ei se syö.
entä kun lapsi piiloutuu vanhemman tullessa kotiin. tai istuu sykkyrällä hiljaa.
entä kun lapsi vetäytyy hiljaa yksinäisyyteen..
entä kun lapsi ei puhu, vasta: "Lopettakaa riitely me ei haluta kuunnella" riitojen loputtua alkoi puhe luistaa..
Entä kun vanhempi valehtelee lapsen kuullen, tilanteen ja asioita jotka lapsikin tietää valheiksi.
entä kun vanhempi kontrolloi kaiken ja kaikkea.
ei halua kuulla toista tai kolmatta kertaa laulua, josta lapsi pitää ja haluaa kuulla uudestaan kuin Teletappi.
Entä silloin, kun lapsi kertoo isän ja äidin riitelevän kokoajan.
Tuskainen hiljainen toteamus, sitä ei jaksa kuunnelle ja lapsi 6v.
ja niin edelleen, vain sydäntä särkevimmät tässä..

mitä sitten? kirjoitti:

"On todellakin hyttysen surinaa se, mitä eroa on vanhempien ja isovanhempien arjessa.
Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja aikuisuutta.
On yks lysti, syökö hän hampurilaisen vai suklaan mummilla. Pääasia, että hän on tuntenut olonsa rakastetuksi ja turvatuksi niin kotona kuin mummulassakin,
eikä lapsi kestä rikkoutumatta, kun vanhemmat rähjäävät keskenään
ja isovanhempien kanssa lapsen asioista.
Lapsi on tunteva ja oikea ihminen.
Hän kokee voimakkaasti kaiken. Sitä ei saisi unohtaa."

Hyvin viisaita sanoja.

Entä kun on vietetty päivä kylässä ja kotiin mennessä, lapsen vasta riisuutuessa, molemmat vanhemmat tulevat parjaamaan lasta ja käskevät rangaistusnurkkaan. (ei tietokaan ensinäkemisestä sitten aamun.) rankaisu on jokin n. 7-8 tuntia sitten tapahtunut sanominen 5v?
Entä kun lapsi leikkii ulkona, niin että leikki vaatii tilan, äiti kävelee tilaan törmää leluun, vaikka näkee leikin ja tarvittavan tilan. Huutaa ja haukkuu lapsen, niin että tilanteen nähnyt katsoja menee mykäksi.
Tylyjä kylmä rumia sanoja, niihin sopivat ilmeen ja äänensävy..
Entä kun lapsi pelkää ulostamista, koska kumpikaan vanhempi ei halunnut vaihtaa vaippoja, lasta pompoteltiin vaipan vaihtoon toiselta toiselle, äiti hoitovapaalla isoveli päiväkodissa.
Jopa isoveli (5v.) pyysi vanhempia vaihtamaan vaippaa, lupasi jopa maksaa siitä omistaan rahoistaan 2 €.
Entä kun isoveli karkasi pois äidiltään ulkona ollessa ja kauppareissuilla.
entä kun lapsi ei syö mitään, maito hapankorppu leipä ja puuro käyvät,
no muuta ei edes tarjota, kun ei se syö.
entä kun lapsi piiloutuu vanhemman tullessa kotiin. tai istuu sykkyrällä hiljaa.
entä kun lapsi vetäytyy hiljaa yksinäisyyteen..
entä kun lapsi ei puhu, vasta: "Lopettakaa riitely me ei haluta kuunnella" riitojen loputtua alkoi puhe luistaa..
Entä kun vanhempi valehtelee lapsen kuullen, tilanteen ja asioita jotka lapsikin tietää valheiksi.
entä kun vanhempi kontrolloi kaiken ja kaikkea.
ei halua kuulla toista tai kolmatta kertaa laulua, josta lapsi pitää ja haluaa kuulla uudestaan kuin Teletappi.
Entä silloin, kun lapsi kertoo isän ja äidin riitelevän kokoajan.
Tuskainen hiljainen toteamus, sitä ei jaksa kuunnelle ja lapsi 6v.
ja niin edelleen, vain sydäntä särkevimmät tässä..

Lue lisää

Kaikesta huolimatta lapsissa on voimavaroja, joiden turvin he kasvavat ihmisiksi. He ottavat oppinsa näistä epöoikeudenmukaisuuksista, päättävät, että näin eivät itse tule toimimaan koskaan, osaavat ottaa etäisyyttä vanhempiinsa kyllin nuorina, saavuttavat itsenäisyytensä ja oppivat etsimään tukipylväänsä muualta

Jotkut lapset kuitenkin jäävät siihen ja kokevat, että ahdistava ilmapiiri ja tiukkapipoisuus ovat turvallinen ympäristö. Aina tietää, miten toimia. Aina osaa varoa sanojaan ja tekojaan, haistella mistä tuuli käy. Oppii luikertelemaan ja teeskentelemään. Osaavat jopa kiittää kotiaan, jossa ovat saaneet hyvät eväät elämälleen.

Kuinka paljon onkaan näitä loukussa kasvatettuja. Kunpa he ymmärtäisivät lähteä ajoissa, ennen kuin vanhempoien ehdottomuus siirtyy heihinkin. Muuten kierre jatkuu.

Taidat itsekin olla vaikea luonne, tekstistäsi päätellen.
Miksi olet noin agressiivinen ja karkea kielenkäytöltäsi.
Noinko käyttäydyt lastesi aikaan, et vaikuta ainakaan paremmalta kuin appivanhempasi.
Säälin lapsiasi.

No noi edelliset ainakin muuttavat maasta. Kai oppivat sitten hoitamaan lapsiaan. Jos ovat jossakin sivistyneessä valtiossa, niin oppivat ehkä jopa puhumaan normaalin säälliseen tapan lapsillensa.

Kirjoittaja vielä kuvittelee, että heitä jää joku kaipaamaan ja ajattelee pitää mykkäkoulua 5 vuotta.
Hauskaa aikaa kasvaville lapsille.

Ei ole ollenkaan pahasta, jos perheessä on sääntönsä.
Mummolassa voi olla eri säännöillä kuin kotona, ja kun sen tietää, voi varautua.
Mummo ei esimerkiksi tee useampaa ruokaa, vaan kaikki syövät saman annoksen.
Sen säännön jouduin itse luomaan takavuosina, kun sukulainen tuli 4 lapsen kanssa, joista yksi ei syönyt mitään, toinen ei syönyt perunamuusia ja kolmannelle piti tehdä määrätynlainen kastike, joka ei kelvannut muille. Yksi söi nätisti kaiken mitä tarjottiin.

Sanoin, että jos tänne jäätte minun hoiviini, syötte kaikki samaa. Minulla ei ole taitoa, ei voimia, eikä rahaa valmistaa useampia ruokalajeja konstaileville lapsille.

Sama asia esim. vaatteiden kanssa. Takit naulaan, saappaat eteiseen, jokainen tietää itse, missä on omat kamppeet. Omassa kodissaan lapsilla voi olla omat vapaudet näissäkin asioissa, mutta mummuloissa ei ole edes tilaa levittää tavaroita ympäristöön. Mummon kotiolot ovat erilaiset kuin lapsiperheissä.

En voi ymmärtää, mitä vahinkoa säännöissä on.
Tietysti, jos vaadittaisiin kävelemään marssin tahtiin ja seisomaan asennossa, kun puhutellaan, niin.... mutta ei kai tästä ollut kysymys.

Joskus mummot ovat tiukkoja, mutta ei suinkaan aina.

Niin, sitähän minäkin.
Meidän suvuissamme ei ole suunsoittajia ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä ei nuoria, ei vanhoja.
Lapset on kasvatettu kunnioittamaan toisia, sillä heitäkin on aina kunnioitettu.

Jos menee avioon ihmisen kanssa, jonka kasvatus on laiminlyöty ja perheen lähikontakti tapahtuu nyrkein ja huutomyrskynä, on itse tehnyt virheen.
Jos tähän ei ole tottunut, ei siihen koskaan opi.

Tasainen elämä kirjoitti:

Niin, sitähän minäkin.
Meidän suvuissamme ei ole suunsoittajia ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä ei nuoria, ei vanhoja.
Lapset on kasvatettu kunnioittamaan toisia, sillä heitäkin on aina kunnioitettu.

Jos menee avioon ihmisen kanssa, jonka kasvatus on laiminlyöty ja perheen lähikontakti tapahtuu nyrkein ja huutomyrskynä, on itse tehnyt virheen.
Jos tähän ei ole tottunut, ei siihen koskaan opi.

Lue lisää

Minä ainakin toivon, että lapsi oppii minua vanhemmalta ikäpolvelta sellaista, mitä itse en voi opettaa. Anoppi ja oma äitini ovat kuitenkin eläneet eri ajassa ja kokeneet eri asioita. Minähän toivon, että lapsesta kasvaa toisia ymmärtävä aikuinen, joka tulee toimeen ihmisten kanssa, vaikka kaikki eivät jaakaan juuri samaa mielipidettä tai käytäntöä.

On ihan totta, että säännöt ja tavat voivat olla erilaisia anoppilassa kuin kotona. Kunhan perimmäiset arvot ja tavoitteet (toisten kunnioittaminen, rehellisyys, hyvän tahtominen ja tekeminen) ovat samat, anoppilassa saavat tehdä asiat niin kuin parhaaksi näkevät.

Olisihan se aika hävytöntä viedä lapsi hoitoon ja vaatia, että hoidatte minun sääntöjeni mukaan. Ei, kun anoppilassa ollaan anoppilan sääntöjen mukaan. Kyllähän anoppi järkevänä ja hyväntahtoisena ihmisenä antaa lapselle lapsen lääkkeet oikeaan aikaan jne. Jos anoppi kuitenkin kieltää juoksemasta sisällä (vaikka se on meillä sallittu), niin sitten se on niin.

Minullakin oli ystäväni koira hoidossa, kun hän ei itse saanut hoidettua. Ilmeni, että koiralle ei koskaan sanottu ei (se oli kasvatusfilosofia). Kyseessä oli ongelmakoira ja minä kyllä kielsin koiraa ja kerroin omistajallekin, että minulla on vähän toisenlainen kasvatustapa ja etten tule suostumaan siihen, että koira rähjää ulko-oven edessä tunnin (sen sijaan, että se komennettaisiin omalle paikalleen). Jos omistaja ei halua, että hänen koiraansa käsitellään talon periaatteiden mukaan, niin sitten vie koiransa johonkin muualle.

Jos ei luota isovanhemman kasvatukseen, niin eihän sitä lasta silloin pidä sinne viedä!

Hyvää keskustelua. Ehkä tilanteet helpottavat lasten kasvaessa, mutta meillä ainakin isovanhemmat ovat olleet ihan kajahtaneita viimeiset neljä vuotta kun lapset ovat olleet pieniä.. Eivät kunnioita mitään meidän ohjeita, ovat aina tuputtamassa lapsille herkkuja, astuvat vanhempien varpaille.. Törkeää että eivät anna lastenlastensa vanhemmille tilaa ollenkaan jos ovat itse paikalla. Ei tee enää mieli nähdä heitä ollenkaan, tarkoitan molemman puolen isovanhempia... Parasta on olla omassa rauhassa!