"WASHINGTONIN POSTIA
Kävin Washingtonissa. Samalla kun Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden hyvä tila todettiin, pohjustivat tapaamiset ulkoministeri Condoleezza Ricen ja muiden hallituksen edustajien kanssa ennen muuta ensi vuoden EU-puheenjohtajuuttamme. Tulemme silloin olemaan tavallista läheisemmässä yhteistyössä myös Yhdysvaltain kanssa ja nyt kävimme ennakoivasti läpi niitä kysymyksiä Länsi-Balkanista Iraniin, joissa EU:n ja USA:n yhteistyö on erityisen tärkeätä. Molemmat ymmärtävät transatlanttisen yhteistyön merkityksen kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi näissä ja muissa globaalihallinnan kysymyksissä. Ilmastomuutoskin oli esillä, joskaan ei niin hallitsevasti kuin suomalaismedia ihan hyvässä tarkoituksessa sitä otsikoihin nosti.
Tapaamisessa apulaispuolustusministeri Eric Edelmanin kanssa nousivat esiin myös kysymys amerikkalaisten suhtautumisesta kidutuksen kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin ja Guantanamon vankien asemasta. Samaan asiaan on myös Yhdysvaltain senaatti nyt puuttunut. Painotin sitä, että uutisointi sopimuksista piittaamattomasta menettelystä ja horjuvasta suhtautumisesta väärinkäytöstä epäiltyjen oikeuteen saattamiseen aiheuttavat vakavaa hallaa amerikkalaisten maineelle ja uskottavuudelle myös Euroopassa. EU onkin vedonnut USA:han, jotta YK:n ihmisoikeusraportoijat päästettäisiin Guantanamoon tarkastusmatkalle. Edelman vakuutti, että Pentagonin alaisuudessa kansainvälisiä sopimuksia kunnioitetaan. Seuraavana päivänä Washington Post-lehden uutisoinnin jälkeen osasin kiinnittää huomiota siihen, että vastauksessa ei sanottu mitään CIA:n toimista."
Noin naiivisti kirjoittaa Erkki Tuomioja nettipäiväkirjassaan. Kuten olen sekä Lipposen että Vanhasen hallitusten ulko- ja turvallisuuspoliittisista intohimoista kirjoittanut, sinisilmäinen transatlantismiin sitoutuminen on Suomen perinteisesti hyvälle maineelle vaarallista.
Abo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja ja YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheininin huomiot ja varoitukset on Suomen valtiojohdon ja niin hallituksen kuin eduskunnankin - ja myös kaikkien presidenttiehdokkaiden - syytä ottaa vakavasti, kun hokemalla hoetaan terrorismin vastaisen taistelun valekaavussa transatlanttisten suhteiden kaikkinaista auvoittavuutta ja Suome entistäkin suurempaa sitomista läntisiin turvallisuusjärjestelmiin.
Kyllä niin Suomen tasavallan presidentiltä ja pääministeriltä samoin kuin ulkoministeriltä voidaan kohtuudella odottaa, että moraalia, rohkeutta ja selkärankaa läytyy muihinkin operaatioihin kuin vain solmionsuoristamisiin ja condoliisojen naurattamisiin...
Arvovaltaisen amerikkalaisen sanomalehti The Washington Postin uutisoitua viime viikolla, että Yhdysvaltain tiedustelujärjestö CIA:lla on salaisia kuulustelukeskuksia maailman eri puolilla, myös ilmeisesti Euroopassa, ainutkaan ns. valtiojohtoon kuuluva ei voi enää tekeytyä tietämättömäksi siitä, minkälaista "turvallisuuspolitiikkaa" terrorisminvastaisen sodan varjolla harrastetaan. USAn "vankileirien saariston" vankien henkilöllisyys, pidättämisen perusteet ja kohtelu tunnetaan ainoastaan Yhdysvaltain hallinnon sisimmissä kammareissa.
Maailman mahtavin supervalta julistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja vakuuttaa työskentelevänsä väsymättä niiden puolesta, mutta todellisuudessa se on loukannut alati molempia arvoja, kun sen itsekäs kansallinen intressi, taloudellinen tai poliittinen etu, on tätä edellyttänyt.
Tiedustelupalvelu CIA:n menetelmiin kuuluvat kidutukset eivätkä pidätettyjen ihmisten katoamiset ole harvinaisuuksia maailmalla. Demokratian nimissä unohdetaan ihmisyyden vaatimukset.
Mitä kaikkea Suomessa unohdetaankaan. Ja minkä nimissä?
Kävin Washingtonissa. Samalla kun Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden hyvä tila todettiin, pohjustivat tapaamiset ulkoministeri Condoleezza Ricen ja muiden hallituksen edustajien kanssa ennen muuta ensi vuoden EU-puheenjohtajuuttamme. Tulemme silloin olemaan tavallista läheisemmässä yhteistyössä myös Yhdysvaltain kanssa ja nyt kävimme ennakoivasti läpi niitä kysymyksiä Länsi-Balkanista Iraniin, joissa EU:n ja USA:n yhteistyö on erityisen tärkeätä. Molemmat ymmärtävät transatlanttisen yhteistyön merkityksen kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi näissä ja muissa globaalihallinnan kysymyksissä. Ilmastomuutoskin oli esillä, joskaan ei niin hallitsevasti kuin suomalaismedia ihan hyvässä tarkoituksessa sitä otsikoihin nosti.
Tapaamisessa apulaispuolustusministeri Eric Edelmanin kanssa nousivat esiin myös kysymys amerikkalaisten suhtautumisesta kidutuksen kieltäviin kansainvälisiin sopimuksiin ja Guantanamon vankien asemasta. Samaan asiaan on myös Yhdysvaltain senaatti nyt puuttunut. Painotin sitä, että uutisointi sopimuksista piittaamattomasta menettelystä ja horjuvasta suhtautumisesta väärinkäytöstä epäiltyjen oikeuteen saattamiseen aiheuttavat vakavaa hallaa amerikkalaisten maineelle ja uskottavuudelle myös Euroopassa. EU onkin vedonnut USA:han, jotta YK:n ihmisoikeusraportoijat päästettäisiin Guantanamoon tarkastusmatkalle. Edelman vakuutti, että Pentagonin alaisuudessa kansainvälisiä sopimuksia kunnioitetaan. Seuraavana päivänä Washington Post-lehden uutisoinnin jälkeen osasin kiinnittää huomiota siihen, että vastauksessa ei sanottu mitään CIA:n toimista."
Noin naiivisti kirjoittaa Erkki Tuomioja nettipäiväkirjassaan. Kuten olen sekä Lipposen että Vanhasen hallitusten ulko- ja turvallisuuspoliittisista intohimoista kirjoittanut, sinisilmäinen transatlantismiin sitoutuminen on Suomen perinteisesti hyvälle maineelle vaarallista.
Abo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja ja YK:n ihmisoikeusraportoija Martin Scheininin huomiot ja varoitukset on Suomen valtiojohdon ja niin hallituksen kuin eduskunnankin - ja myös kaikkien presidenttiehdokkaiden - syytä ottaa vakavasti, kun hokemalla hoetaan terrorismin vastaisen taistelun valekaavussa transatlanttisten suhteiden kaikkinaista auvoittavuutta ja Suome entistäkin suurempaa sitomista läntisiin turvallisuusjärjestelmiin.
Kyllä niin Suomen tasavallan presidentiltä ja pääministeriltä samoin kuin ulkoministeriltä voidaan kohtuudella odottaa, että moraalia, rohkeutta ja selkärankaa läytyy muihinkin operaatioihin kuin vain solmionsuoristamisiin ja condoliisojen naurattamisiin...
Arvovaltaisen amerikkalaisen sanomalehti The Washington Postin uutisoitua viime viikolla, että Yhdysvaltain tiedustelujärjestö CIA:lla on salaisia kuulustelukeskuksia maailman eri puolilla, myös ilmeisesti Euroopassa, ainutkaan ns. valtiojohtoon kuuluva ei voi enää tekeytyä tietämättömäksi siitä, minkälaista "turvallisuuspolitiikkaa" terrorisminvastaisen sodan varjolla harrastetaan. USAn "vankileirien saariston" vankien henkilöllisyys, pidättämisen perusteet ja kohtelu tunnetaan ainoastaan Yhdysvaltain hallinnon sisimmissä kammareissa.
Maailman mahtavin supervalta julistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja vakuuttaa työskentelevänsä väsymättä niiden puolesta, mutta todellisuudessa se on loukannut alati molempia arvoja, kun sen itsekäs kansallinen intressi, taloudellinen tai poliittinen etu, on tätä edellyttänyt.
Tiedustelupalvelu CIA:n menetelmiin kuuluvat kidutukset eivätkä pidätettyjen ihmisten katoamiset ole harvinaisuuksia maailmalla. Demokratian nimissä unohdetaan ihmisyyden vaatimukset.
Mitä kaikkea Suomessa unohdetaankaan. Ja minkä nimissä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Mitä kaikkea Suomessa unohdetaankaan. Ja minkä nimissä?"
Edustamasi aatesuunnan kannattajilta voi kysyä samaa. Mitä kaikkea unohdettiin kertoa kansallamme vaikkapa Kekkosen aikana. Mitä kaikkea tuossa isossa naapurissamme ja sen satelliiteissa tehtiin josta emme puhuneet. Kepulaiset jos ketkä tietävät mitä on olla rähmällään suurvallan edessä. Ja minkä nimissä?
"Moskovan postia" muistelevan soisi katsovan kohtapuoliin näillä kellonlyömillä TV2:sta uusintana tulevan tämänaamuisen ykkösen aamutv:n lähetyksen. KKO:n presidentin paikalta kohta sivuun väistyvä Leif Sevon esittänee siinä ajatuksia koskien niitä vaaroja, joita terrorisminvastaisen sodan varjolla kohdennetaan ihmisten perusoikeuksiin niin muualla maailmassa kuin kohtapuoliin yritetään tehdä lainsäädäntöteitse - transatlanttisen yhteistyön nimissä - tässäkin maassa.
Siinä katsannossa The Washington Post -lehden CIA-vuoto oli samalla lailla "isänmaallinen teko" kuin mitä voidaan katsoa olleen Anneli Jäätteenmäen yritys nostaa esiin ex-pääministeri Paavo Lipposen Irak-politiikan linjaukset MTV3:n eduskuntavaalikeskustelussa 6.3.2003...
Ja "isänmaallinen teko" on ollut myös Britannian parlamentin päätös olla hyväksymättä Tony "Bliar" Blairin esittämiä ihmisoikeuksia syvästi loukkaavia tiekennettuja terrorismilakeja!
********************
Britannian parlamentti torjui terrorismilain
Julkaistu 09.11.2005 07:12 (päivitetty 20:49)
Kyseessä on Blairin ensimmäinen merkittävä äänestystappio parlamentissa pääministerinä.
Britannian pääministeri Tony Blair on hävinnyt parlamentissa äänestyksen kiistellystä terrorismin vastaisesta laista. Äänestyksen tappiollinen tulos on Blairin tähän saakka kahdeksan vuotta kestäneen pääministeriuran ensimmäinen.
Parlamentin alahuone torjui lakiesityksen äänin 322-291. Kansanedustajat päättivät, että terroristiepäillyt voivat olla pidätettyinä enintään 28 päivää, ellei heitä vastaan nosteta syytteitä. Tähän saakka viranomaisilla on ollut kaksi viikkoa aikaa päättää syytteistä.
Päätös merkitsi selvää arvovaltatappiota Blairille. Tuloksen arvioitiin olevan myös uusi osoitus siitä, että hänen asemansa on heikko.
Blairin kannalta ehkä kaikkein nöyryyttävintä oli se, että noin 40 hänen oman työväenpuolueen jäsentä kieltäytyi tukemasta hallitusta. Pääministeri oli vedonnut monta kertaa henkilökohtaisesti alahuoneeseen lain puolesta ja vaatinut kansanedustajia kantamaan vastuuta.
Blair kutsui jopa kaksi ministeriään kotiin ulkomaanmatkoilta äänestyksen alla tappion välttämiseksi. Ulkoministeri Jack Straw joutui palaamaan Moskovasta ja valtiovarainministeri Gordon Brown Israelista.
Arvostelijoiden mukaan Blairin hallituksen kaavailut olisivat loukanneet kansalaisten perusoikeuksia.
(MTV3-Reuters-STT)
Lähdelinkki: http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2005/11/404919
Kuten hyvin tunnettua niin sanotun Irakgate-oikeudenkäynnin asiakirjoista ja muutenkin esim. suorasta - ja nyttemmin hyvin tarkkaan vaietusta - TV-uutislähetyksestä, silloinen pääministeri Paavo Lipponen keskusteli 9.12.2002 Washingtonissa presidentti
George W. Bushin ja varapresidentti Dick Cheneyn kanssa.
Lipponen ”kertoi presidentin ja hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti
Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin
vakauttamisessa humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta”.
Tuolloin Irakin-kysymystä yritettiin vielä hoitaa YK:ssa eikä George W. Bush aseteollisine komplekseineen ainakaan
virallisesti ollut päättänyt laittomaksi tiedetystä hyökkäyksestään Irakiin. Sotaan USA kuitenkin valmistautui.
Suomi ei myöskään ollut vielä 9.12.2002 päättänyt rauhanturvaamiseen osallistumisesta.
Lipposen epäiltiin jo tuoreeltaan antaneen muutoinkin Yhdysvalloille liikoja
lupauksia Suomen osallistumisesta Irakin vastaiseen koalitioon. Silloisten hallituspuolueitten kansanedustajat Mikko Elo (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.) ja Jaakko Laakso (vas.) olivat jo 19.12.2002 ehättäneet tekemään "Lipposen linjauksista" eduskuntakyselynkin.
Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki
moitti MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003 Lipposta nimenomaan tästä "halukkaiden koalitio" -innosta, jota osoitti myös Suomen osallistuminen Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Marc Grossmanin koole kutsumaan ns. coalition briefing -tilaisuuteen, mistä sittemmin koodinimellä WASB-011 sekä Ilta-Sanomat että Iltalehti julkaisivat tietoja jo 11.3.2003.
Lipponen vastasi 7.3.2003 ja väitti puhuneensa Valkoisessa talossa vain
terrorismin vastaisesta koalitiosta.
Ulkoministeriön salaisen raportin – WASB-050 – mukaan Lipponen ei puhunut totta.
Kyseinen raportti vuodettiin 10.3.2003 Ilta-Sanomille ja osia siitä
Iltalehdelle, mutta lehdet julkaisivat 8-sivuisesta raportista tietoja kovin
säästeliäästi. Raportti tuli kokonaisuudessaan julki vasta tammikuun 2004
Hymy-lehdessä.
Raportin Irak-osuus on omalla väliotsikolla ”Irak”, ja se alkaa:
”Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta
Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon.”
Tämän jälkeen Irak-kysymystä käsitellään pitkään.
Raportissa on oma väliotsikkonsa ”Terrorismin vastainen taistelu”, jonka alle on
kirjattu lyhyesti:
”Lipponen kiitti Bushia globaalista johtajuudesta syyskuun 11. päivän
tapahtumien jälkeen ja totesi Suomen olevan Yhdysvaltain liittolainen
terrorismin vastaisessa taistelussa. Bush vahvisti asian olevan näin ja kiitti
Suomea sen panoksesta.”
Irak- ja terrorismikoalitioita ei siis pyrkinyt sekoittamaan keskenään
Jäätteenmäki vaan Lipponen.
Kun vielä tiedetään, että Lipponen samaisella Yhdysvaltojen-reissullaan tarjosi Yhdysvalloille - mm. Afganistanissa jo sotaa käyvälle ja hyökkäystä Irakiin suunnittelevalle maalle - suomalaista "AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää, joka on paras alallaan", sopinee edelleenkin kysyä, minkäarvoisessa kurssissa Lipposen pääministerikaudella oli Suomen aseviennin keskeinen opinkapppale, että aseita ei myydä kriisialaueille eikä sotaa käyviin maihin...
Mitä kaikkea "unohdettiin" kertoa kansallamme Lipposen aikana?
"Kepulaiset jos ketkä tietävät mitä on olla rähmällään suurvallan edessä", antaa "Moskovan postia" tunnustusta.
Kunpa tietäisivätkin ja muistaisivatkin. Ja hyvää se tekisi kyllä muittenkin "aatesuuntien" edustajille, esim. demareille ja muille porvareille...
...
Kaikkien "Moskovan-muistelijoitten" olisi kohtuullista pysyä edes jonkin verran totuudessa leimoja lätkiessään. Vai onko perinteisesti varsin oikeistolaisena lehtenä pidetty Etelä-Suomen Sanomatkin siirtynyt "kommunistimaalaisliittolaisuuden" kannattajaksi, kun se pääkirjoituspalstallaan varsin suorasukaisesti kritisoi Geroge W. Bushin hallinnon "viekkaudella ja vääryydellä" toteuttamaa (muka) terrorisminvastaisen sodan politiikka.
Ja onko USAn oma kansakin alkanut luisua "kommunistimaalaisliittolaisuuden" katalille poluille, kuten olisi pääteltävissä esim. viimeisimmistä Bushin politiikan kannatusluvuista ja Bushin - Cheneyn politiikkaan - ja nyt myös selvästi Britanniassa Tony "Blaar" Blairin politiikkaan kohdistetusta vastustuksesta?
"USA likaa omia arvojaan
Yhdysvaltojen nykyjohto korostaa vapauden ja oikeuden merkitystä. Samaan aikaan se on ajautumassa terrorismia vastaan oikeutetusti taistellessaan teille, joilla sen omat arvot uhkaavat tahriintua.
Guantanamon vankileirin oloja Kuubassa on kritikoitu ja sinne kerättyjen henkilöiden oikeuksien perään kyselty. The Washington Post -lehden raportin mukaan Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelulla CIA:lla on salaisia vankileirejä useissa eri maissa, myös entisen Itä-Euroopan valtioissa. Niissä säilytetään tärkeimmiksi epäiltyjä terroristeja.
Pimeisiin tyrmiin eristettyjä henkilöitä eivät tapaa kuin CIA:n kuulustelijat. Heillä taas on lupa käyttää "tehostettuja kuulustelumenetelmiä". Käytettävien metodien ja kidutuksen välinen ero lienee veteen piirretyn viivan kaltainen - jos edes sitä.
Mitään kaihtamattomia terroristeja vastaan on vaikea taistella menestyksellisesti. Tavanomaiset keinot eivät tahdo tuottaa tulosta. Se kasvattaa houkutusta tarttua yhä kovempiin otteisiin. Tarkoitus alkaa pyhittää keinot. Onhan tavoite mitä parhain: oman maan kansalaisten turvallisuuden varjelu.
Yhdysvallat ei ole ainoa maa, joka on langennut vihollisiaan vastaan kamppaillessaan liki samoihin synteihin, joista se terroristeja syyttää. Kaikki isot valtiot ovat vuorollaan syyllistyneet samaan - ja pienetkin tilanteensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Puhtain asein puhtaan asian puolesta on ikivanha iskulause, jolle ei ehkä ole aina raadollisessa maailmassa tilaa. Silti sitä ei saisi sysätä sivuun. Terrorismia ei juurita pois menetelmillä, jotka ruokkivat uutta terrorismia.
09.11.2005 02:35 / Pääkirjoitus / Etelä-Suomen Sanomat /
Lähdelinkki: http://www.ess.fi/Article.jsp?article=66706&main=40&category=40&dept=3
************************
Bushin suosio uusiin pohjalukemiin
10.11.2005 06:34
Bushin luottamusta on järsinyt Irakin sodan lisäksi myös tutkimus CIA-vuodosta.
Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin suosio näyttäisi jälleen rikkoneen aiemmat pohjanoteeraukset. NBC:n uutisten ja Wall Street Journalin yhteisen kyselyn mukaan Bushin toiminnan hyväksyy enää 38 prosenttia amerikkalaisista. Luku on prosenttiyksikköä pienempi kuin lokakuussa.
Kaikkein eniten Bushin suosiota vetää alas Irakin sota. Kyselyn mukaan 57 prosenttia yhdysvaltalaisista uskoo, että Bush antoi tahallaan kansalaisille väärää tietoa ennen sotaa. Enää alle kolmannes kyselyyn vastanneista piti presidenttiään rehellisenä.
Bushin luottamusta on järsinyt myös tutkimus CIA-vuodosta.
(MTV3-STT-AFP)
Lähdelinkki: http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2005/11/405191
...
Kun tiedossa on, että esim. USA:n varapresidentti Dick "Halliburton" Cheney ajaa lakeja, jotka sallisivat CIA:lle vankien kidutuksen ulkomailla, rohkenen olla koko lailla jopa ylpeä ja iloinen siitä, että itseni ohella varsin monet muut tahot, kuten esim. oululaisen Kaleva-lehden päätoimittaja, näkyy "vastustavan kaikkea mahdollista..."
"Pääministeri Tony Blair kärsi kirvelevän tappion Britannian parlamentissa, kun 40 työväenpuolueen jäsentäkin äänesti hänen tahtoaan vastaan. Blairiä rasittaa yhä Irakin sota, jota britit vastustavat laajasti", kirjoittaa Kaleva pääkirjoituksessasan puolestaan 11.11.2005.
Suomi24.fi:n keskusta-sivustolla tuntuu riittävän laittoman Irakin-sodan ja systemaattisten ihmisoikeusloukkausten puolustajia ja ymmärtäjiä vielä senkin jälkeen, kun Britanniassa ja Yhdysvalloissa Bushin ja Blairin vastenmielisen uusimperialistisen politiikan kannattajat hupenevat hupenemistaan.
Hymiö-hepun olisi syytä alkaa laajentaa tietämystään ja kommenttejaan otsikkotasoa syvemmäksi, mutta se lienee liikaa vaadittu?
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
PÄÄKIRJOITUS 7.11.2005 / Kaleva /
"CIA:n vankileirien saaristo
Tiedot CIA:n salaisista pidätyskeskuksista eri maissa ovat puistattavia. Jos ne pitävät paikkansa, Yhdysvallat toimii täysin omien perusarvojensa vastaisesti.
Se, mitä Yhdysvaltain harjoittamasta vankien kohtelusta Irakissa, Afganistanissa ja Guantanamon tukikohdassa tiedetään, on jo kyllin pahaa. Mutta mahdollisesti vielä tätäkin paljon pahempaa on se, mitä ei tiedetä.
Washington Post -lehti julkaisi viime viikolla hyvin uskottavalta vaikuttaneen uutisen, jonka mukaan keskustiedustelupalvelu CIA ylläpitää salaisia vankiloita ja kuulustelukeskuksia useissa maissa Yhdysvaltain ulkopuolella, muun muassa eräissä Itä-Euroopan maissa.
Nämä keskukset ovat täysin kaiken lainsäädännön ulkopuolella. Kukaan ulkopuolinen ei niistä tiedä, vangeilla ei ole mitään oikeuksia, kuulustelumenetelmistä ei joudu kukaan vastuuseen, ihmisiä katoaa jäljettömiin. Mikäli nämä tiedot pitävät paikkansa, kyseessä on erittäin räikeä ihmisoikeuksien loukkaus.
Viime vuosien kehitys Yhdysvalloissa on synnyttänyt monenlaisia ongelmia. Yksi niistä koskee tiedotusvälineitä. On käynyt ilmi, että jopa arvossa pidettyihin laatulehtiin on Bushin hallinnon sisältä kyetty syöttämään propagandamielessä paikkansapitämätöntä tietoa. Erityisen räikeää tämä oli Irakin sodan alla, kun Saddam Husseinin uhkaa liioiteltiin.
Myös Washington Postin uutinen perustuu nimettömiin lähteisiin hallinnon sisällä. Tällä erää vuodon motiivina voivat hyvinkin olla sisäiset näkemyserot salaisen vankilajärjestelmän oikeutuksesta. Uutisen uskottavuutta lisää, että vastaavia joskin vähemmän yksilöityjä tietoja on ollut ennenkin liikkeellä.
Poliittisesti suurin pommi on väite siitä, että eräät Itä-Euroopan maat olisivat mukana tässä toiminnassa. Kaikki ovat omalta osaltaan kiistäneet asian heti jyrkästi. Toisaalta ei mikään maa voisi sitä myöntääkään, ja ilmeisesti näissäkin maissa vain hyvin harvat ihmiset edes tietäisivät vankiloiden olemassaolosta.
Kannattaa huomata, että Tshekki kertoi kieltäytyneensä Yhdysvaltain pyynnöstä salaisen vankilan perustamiseksi. Tällaisia pyyntöjä ei esitetä ilman todellisia aikeita.
EU:n komissio sanoo tyytyvänsä Puolan ja Romanian vakuutukseen, ettei niiden alueella tällaisia vankiloita ole. Asian tarkempi kaivelu onkin hyvin vaikeaa, mutta salaisuuksilla on tapana aikanaan selvitä. Erityisen irvokasta on, jos CIA todellakin pitää vankeja Neuvostoliiton peruja olevissa rakennelmissa, kuten väitetään.
Järjestelmä lähti rakentumaan ilman ennakkosuunnittelua vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisessä tilanteessa, kun Yhdysvallat alkoi Afganistanissa ja muuallakin jäljittää terrorismista epäiltyjä henkilöitä. Guantanamon vankileiri Kuubassa perustettiin juuri siksi, ettei siellä tarvitsisi noudattaa Yhdysvaltain lainsäädäntöä. Vankien kohtelusta siellä on puhuttu paljon, mutta nyt näyttää siltä, että osaan CIA:n tarkoituksista jopa Guantanamo oli liian avoin.
Salaisten vankiloiden tiedot tulivat julki pian sen jälkeen kun varapresidentti Dick Cheney on pyytänyt kongressia hyväksymään lainsäädännön, joka sallisi CIA:n kiduttavan ulkomailla olevia vankejaan. Vaikuttaa siltä, että terrorismin vastaisen taistelun nimissä käsitykset oikeasta ja väärästä ovat pahasti väärentyneet jopa Yhdysvaltain ylimmässä johdossa.
Punaisen ristin tarkastajien tulisi pikaisesti päästä tutkimaan olot kaikissa pidätyskeskuksissa ja vangeille tulee taata normaali oikeudenkäynti ja ihmisarvoinen kohtelu. Muuten poljetaan lokaan täsmälleen niitä tärkeitä läntisiä arvoja, joita nyt sanotaan puolustettavan."
Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=520355
****************************************
PÄÄKIRJOITUS 11.11.2005 / Kaleva /
"Tony Blairin tähti laskee
Pääministeri Tony Blair kärsi kirvelevän tappion Britannian parlamentissa, kun 40 työväenpuolueen jäsentäkin äänesti hänen tahtoaan vastaan. Blairiä rasittaa yhä Irakin sota, jota britit vastustavat laajasti.
Tony Blair teki kaikkensa saadakseen ajettua parlamentin alahuoneessa läpi lakiesityksen, jonka nojalla terrorismista epäillyn voisi pidättää 90 päivän ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. Maanittelusta painostukseen vaihdellut taustatyö ei onnistunut. Esitys kaatui nolosti parlamentin alahuoneessa.
Nyt pisin pidätysaika Britanniassa jää 14 vuorokauteen. Sen jälkeen on joko nostettava syyte tai päästettävä pidätetty vapaalle jalalle. Kansanedustajat pidensivät terrorismista epäiltyjen pidätysaikaa 28 päivään. Arvostelijat varoittivat kansalaisoikeuksien kaventuvan kohtuuttomasti, jos esitys 90 päivän pidätysajasta ilman oikeudenkäyntiä hyväksytään. Opposition ohella myös 40 työväenpuolueen edustajaa äänesti Blairin tahdon vastaisesti.
Pääministeri piti useita puhutteluja edustajille ja vaati heitä kantamaan vastuuta maansa turvallisuudesta. Lisäksi hän käskytti viralliselle vierailulle Israeliin lentäneen valtiovarainministeri Gordon Brownin ja samoin virallisella vierailulla Venäjällä olleen ulkoministeri Jack Strawn keskeyttämään matkansa äänestyksen takia. Kovaotteisuuskaan ei nyt auttanut.
Ehkäpä pöly on laskeutunut tarpeeksi Lontoon heinäkuisista pommi-iskuista, jotka surmasivat 52 ihmistä. Vielä elokuussa Britannia karkotti terrorismista epäiltyjä ulkomaalaisia, vaikka heidän sanottiin voivan joutua vakavaan vaaraan kotimaassaan. Silloin ihmisoikeusjärjestöjen vastustus kaikui kuuroille korville.
Kansalaisvapauksien vaalimisen ohella äänestyksessä saattoi olla kyse muustakin. Britit ovat vastustaneet alusta pitäen laajasti maansa osallistumista Irakin sotaan, ja sota herättää yhä kovaa kritiikkiä.
Blair on vakuuttanut syksyn mittaan useita kertoja, että Britannian joukot pysyvät Irakissa niin kauan kuin niitä siellä tarvitaan. Niin hän lupasi myös lokakuussa Lontoossa vierailleelle Irakin presidentille Jalal Talabanille.
Raskas takaisku parlamentissa on moniin voittoihin tottuneelle Blairille aivan uusi kokemus. Hän joutuukin miettimään vakavasti, jatkaako vaalikauden loppuun työväenpuolueen puheenjohtajana ja pääministerinä. Vielä syyskuussa työväenpuolueen puoluekokouksessa Brightonissa Blair uhkui jatkohaluja.
Kokouksessa havaittiin, että valtiovarainministeri Gordon Brown on valmis astumaan Blairin saappaisiin. Toukokuussa uransa kolmannet parlamenttivaalit historiallisella tavalla voittanut Blair näytti kuitenkin silloin liian kovalta vastustajalta, eikä Brown ryhtynyt hajottamaan työväenpuolueen rivejä. Nyt hän saattaa olla lähellä pääministeriyttä. Brown kuuluu puolueensa keskitien kulkijoihin, kun taas Blair on selkeästi hivuttanut labouria oikealle.
Vallasta on monesti vaikea luopua, eikä Blair ole vielä sanonut viimeistä sanaansa pääministerinä. Nyt hän kuitenkin joutuu jatkamaan tilanteesta, jollaiseen ei ole aiemmin urallaan tottunut. Punnan arvokin laski selvästi Blairin äänestystappion jälkeen.
Pääministerin heikkous ei ole eduksi Britannian politiikalle eikä taloudelle. Blairin on joko koottava itsensä ja osoitettava johtavansa yhä Britanniaa tai luovutettava ohjat seuraajalle, olipa hän sitten Brown tai joku muu. Epäröinti ja haparointi johtavat vain siihen, että Blairin tähti himmenee ja sammuu omia aikojaan."
Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?o=173