Juri Komissarov eli Juri Derjabin ottaa Kalevassa esiin ns. sotasyyllisyysasian. Hänen mielestään Suomen oli välirauhansopimuksen perusteella rangaistava sodasta vastuussa olevia. Hän ei siten yhdy dosentti Hannu Rautkallion ja MEP-tohtori Lasse Lehtisen väitteisiin ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kotimaisuudesta.
Olennainen kysymys ns. sotasyyllisyysasiassa on se, kuka tai ketkä olivat sotaan syyllisiä ja tuomittiinko oikeat syylliset Suomen perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Suomen kansa oli valinnut johtajansa perustuslain mukaisesti. Samoin sotaan liittyvät päätökset tehtiin perustuslain mukaisesti.
Kysymyksen asettelu kuuluukin siten, että oliko Suomen kansa syyllinen sotaan vai joku muu taho. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 valloitusperustein. Sen vuoksi Kansainliitto erotti sen jäsenyydestään. Sodan aloittamisen teki mahdolliseksi Neuvostoliiton ja Saksan välinen Molotov-Ribbentrop -sopimus lisäpöytäkirjoineen, joissa sovittiin Suomen kuulumisesta Neuvostoliiton etupiiriin, johon Saksa ei puutu. Toinen todennäköinen sodan avittaja oli Stalin-Churchill sopimus 15.10.1939.
Suomi ei ollut sodan aloittaja, eikä edes sen provosoija. Stalinin johtama Neuvostoliitto oli yksin syyllinen sodan aloittamiseen ja myöskin jatkosodan syntymiseen. Sotasyyllisinä tulee siten tuomita Stalin ja hänen lähimmät apurinsa.
Keskeisin kysymys ei ole se, olivatko ns. sotasyyllisyystuomiot yksistään kotikutoista tai neuvostopainostusta. Niiden lähtökohtana joka tapauksessa oli sama lähde: Stalin ja hänen valtakuntansa. Neuvostoliitolle ja länsiliittoutuneille voidaan sälyttää täysi vastuu sotaan syyllisten tuomitsemisen vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa vastoin totuutta ja tiedossa olevia faktoja.
Mikä oli Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden motivaatio siihen, että Suomen johtajat tuli tuomita sotaan syyllisinä? Neuvostoliiton motivaationa oli oman sotasyyllisyyden ja hyökkäyssodan vastuun häivyttäminen ja käsittämättömän suurten sotakorvausten vaatimismahdollisuus. Lännen intressissä oli mm. Neuvostoliitolle annetun valtavan lend-lease avun tekeminen jollakin tavoin oikeutetuksi.
Jopa Derjabin on valmis antamaan anteeksi ns. sotasyyllisille. Ei syyttömille tarvitse antaa anteeksi. Mutta heidän väärät tuomionsa tulee purkaa. Sotasyyllisyyslaki tehtiin perustuslain vastaisessa järjestyksessä, se ei siten ole edes voinut olla Suomen perustuslain mukainen.
Derjabin antaakin viitteen siitä, miten purkuasiassa asiassa tulee edetä viittaamalla mm. Pariisin rauhansopimukseen. Suomi on jo aiemmin presidentti Koiviston aikana yksipuolisesti tulkinnut Pariisin rauhansopimuksen eräitä artikloita. Suomen on tulkittava rauhansopimuksen sotaan syyllisyyspykälää uudelleen ja todettava, ettei Suomi ollut sotiin syyllinen, joten ei Suomen johtajia voida tuomita sotaan syyllisinä. Eiväthän he olleet mitään sotarikollisia.
Miksi vanhojen puolueiden presidenttiehdokkaat ovat toimettomia ns. sotasyyllisyysasiassa? Miten Suomen intressiä palvelee se, että Suomea yhä maailmassa pidetään sotaan syyllisenä? Syyllisyys-kysymys on suurin este myös Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiselle.
Presidenttiehdokkaista ainoastaan Timo Soini on vastannut julkiseen kysymykseen:"Pitäisikö Karjala palauttaa Suomelle?" hän vastaa: "Kannatan ja toivon, että Karjala joskus palaa osaksi Suomea." Näin saimme rehdin presidenttiehdokkaan näkemyksen Karjala-asiasta.
http://www.perussuomalaiset.fi/presidenttiehdokas/timosoini/
On oikeusvaltiolle häpeällistä, että sen pelastaneita sodanaikaisia johtajia pidetään sotiin syyllisinä, eivätkä kotimaiset johtajat tee mitään asian korjaamiseksi. Pitäisikö tässäkin asiassa idästä tulla vahva aloite, suorastaan ukaasi asian toteuttamiseksi, ennen kuin siihen rohjettaisiin kajota.
Olennainen kysymys ns. sotasyyllisyysasiassa on se, kuka tai ketkä olivat sotaan syyllisiä ja tuomittiinko oikeat syylliset Suomen perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Suomen kansa oli valinnut johtajansa perustuslain mukaisesti. Samoin sotaan liittyvät päätökset tehtiin perustuslain mukaisesti.
Kysymyksen asettelu kuuluukin siten, että oliko Suomen kansa syyllinen sotaan vai joku muu taho. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 valloitusperustein. Sen vuoksi Kansainliitto erotti sen jäsenyydestään. Sodan aloittamisen teki mahdolliseksi Neuvostoliiton ja Saksan välinen Molotov-Ribbentrop -sopimus lisäpöytäkirjoineen, joissa sovittiin Suomen kuulumisesta Neuvostoliiton etupiiriin, johon Saksa ei puutu. Toinen todennäköinen sodan avittaja oli Stalin-Churchill sopimus 15.10.1939.
Suomi ei ollut sodan aloittaja, eikä edes sen provosoija. Stalinin johtama Neuvostoliitto oli yksin syyllinen sodan aloittamiseen ja myöskin jatkosodan syntymiseen. Sotasyyllisinä tulee siten tuomita Stalin ja hänen lähimmät apurinsa.
Keskeisin kysymys ei ole se, olivatko ns. sotasyyllisyystuomiot yksistään kotikutoista tai neuvostopainostusta. Niiden lähtökohtana joka tapauksessa oli sama lähde: Stalin ja hänen valtakuntansa. Neuvostoliitolle ja länsiliittoutuneille voidaan sälyttää täysi vastuu sotaan syyllisten tuomitsemisen vaatimuksesta Pariisin rauhansopimuksessa vastoin totuutta ja tiedossa olevia faktoja.
Mikä oli Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden motivaatio siihen, että Suomen johtajat tuli tuomita sotaan syyllisinä? Neuvostoliiton motivaationa oli oman sotasyyllisyyden ja hyökkäyssodan vastuun häivyttäminen ja käsittämättömän suurten sotakorvausten vaatimismahdollisuus. Lännen intressissä oli mm. Neuvostoliitolle annetun valtavan lend-lease avun tekeminen jollakin tavoin oikeutetuksi.
Jopa Derjabin on valmis antamaan anteeksi ns. sotasyyllisille. Ei syyttömille tarvitse antaa anteeksi. Mutta heidän väärät tuomionsa tulee purkaa. Sotasyyllisyyslaki tehtiin perustuslain vastaisessa järjestyksessä, se ei siten ole edes voinut olla Suomen perustuslain mukainen.
Derjabin antaakin viitteen siitä, miten purkuasiassa asiassa tulee edetä viittaamalla mm. Pariisin rauhansopimukseen. Suomi on jo aiemmin presidentti Koiviston aikana yksipuolisesti tulkinnut Pariisin rauhansopimuksen eräitä artikloita. Suomen on tulkittava rauhansopimuksen sotaan syyllisyyspykälää uudelleen ja todettava, ettei Suomi ollut sotiin syyllinen, joten ei Suomen johtajia voida tuomita sotaan syyllisinä. Eiväthän he olleet mitään sotarikollisia.
Miksi vanhojen puolueiden presidenttiehdokkaat ovat toimettomia ns. sotasyyllisyysasiassa? Miten Suomen intressiä palvelee se, että Suomea yhä maailmassa pidetään sotaan syyllisenä? Syyllisyys-kysymys on suurin este myös Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiselle.
Presidenttiehdokkaista ainoastaan Timo Soini on vastannut julkiseen kysymykseen:"Pitäisikö Karjala palauttaa Suomelle?" hän vastaa: "Kannatan ja toivon, että Karjala joskus palaa osaksi Suomea." Näin saimme rehdin presidenttiehdokkaan näkemyksen Karjala-asiasta.
http://www.perussuomalaiset.fi/presidenttiehdokas/timosoini/
On oikeusvaltiolle häpeällistä, että sen pelastaneita sodanaikaisia johtajia pidetään sotiin syyllisinä, eivätkä kotimaiset johtajat tee mitään asian korjaamiseksi. Pitäisikö tässäkin asiassa idästä tulla vahva aloite, suorastaan ukaasi asian toteuttamiseksi, ennen kuin siihen rohjettaisiin kajota.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No sanopa sie kaikenviisas, häätyypikö kanssa Fenno palauttaa Saamen kansalle?
Sehän on jo väitöskirjoin tivistettu, että Lantalaiset tulit, ottit väkiste Saamen kansan maat, maksattivat vielä maaveroa, raiskasit, tuhosit kulttuurin, rikoit pevot vielä Saamen kansan kulttuurivälinhet!
Net olit justhan net katolikiset, johi kuuluu sehi teän sonninna!
(ni, etpä sie taijja älytä, että Fenno on sama ko Suomi. Nuin maantieteellisenä.)
Masentavaa että minkäänlaista itsetilitystä ei ole näkyvissä vaikka Neuvostoliitto kaatui omaan totalitarismiinsa jo 15 vuotta sitten ...