Alkaa käymään jo itselle raskaaksi, kun on niin huono itsetunto, että kokoajan täytyy keksii jokin aihe jota harmitella.
Jos tulee hetki, jolloin ei harmita, sellanen aihe täytyy hommata tai jatkaa jotain vanhaa.
Tunne on hiukan kuin paha morkkis, nolottaa ja harmittaa vaan kauheasti. Kaikki aiheet liittyvät aina siihen et "nyt ne/hän luulee, että.."
Omaan todella huonon itsetunnon ja luulen, että sairastan sosiaalisten paikkojen pelkoa. Kuuluuko työ yllä kirjoittamani juttu tähän?
Jos tulee hetki, jolloin ei harmita, sellanen aihe täytyy hommata tai jatkaa jotain vanhaa.
Tunne on hiukan kuin paha morkkis, nolottaa ja harmittaa vaan kauheasti. Kaikki aiheet liittyvät aina siihen et "nyt ne/hän luulee, että.."
Omaan todella huonon itsetunnon ja luulen, että sairastan sosiaalisten paikkojen pelkoa. Kuuluuko työ yllä kirjoittamani juttu tähän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..mistä huono itsetuntosi johtuu? Lyhyestä kirjoituksestasi voisi päätellä, että elät itseään ruokkivassa negatiivisessa kehässä. Toivottavasti löydät ulospääsyn, muutoin tilanne voi lähteä käsistä. Kerroit miettiväsi paljon toisten mahdollisesti kielteisiä ajatuksia sinusta. Tämä taas vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseesi ja tilanne syvenee...
Rikottua itsetuntoa ei hetkessä korjata uuteen uskoon, mutta minusta on hyvä, että itse tiedostat tilanteesi.
Kaikkea hyvää....
Kuulostaa tutulta. Itselläni on täsmälleen sama ongelma. Lisäksi tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten ole tehnyt jotain asioita, ollut tarpeeksi yhteydessä lähimmäisiini, hoitanut lemmikkiäni tarpeeksi... Ja aina pitää olla kaivelemassa kaikkea epämiellyttävää.
Kun jotenkin voisi päästä tästä noidankehästä.
Itse olen jo pitkään ajatellut, että noidankehästä ulospääsyyn auttais paljon, jos asiasta vois puhua jonkun kans. Mielenterveystoimistossa puhuminenkin auttaa, mutta pitäis olla semmonen kaveri, jonka kans vois puhua aina kun tarve vaatii ja muulloinkin. Kavereille pitäis myös uskaltaa puhua, koska muuten niistä tulee helposti entisiä kavereita. Mutta kun tautiin kuuluu, että asiasta on vaikea puhua, niin eipä sitä sitten tule puhuttua. Eikä semmosta kaveria välttämättä ole, joka oikeasti kuuntelis ja välittäis. Ei ne ymmärrä, ketkä ei ite oo kokenu.
Tiedän, että kun asialle tekee jotain, oma ajattelu heittää volttia. Itsetunto paranee, kun saa jotain tehtyä, eikä vaan pohdiskele ja pelkää epäonnistumisia. Täytyy muistaa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, kaikki muu on vain ihmisen tyhmää keksintöä. Tai ei riitä että muistaa, vaan täytyy sisäistää!