Mulla ei mee hyvin. Ei oo menny koko tänä syksynä. Itken usein iltaisin ja kunnolla, en pysty lopettaan. Käyn terkalla ja alotin psykologilla käynnin, mut tuntuu ettei kukaan voi auttaa eikä kukaan ymmärrä, kuinka pahalta musta oikeesti tuntuu. Mä en haluu puhua kenellekään mun ongelmista. En haluu vaivata muita. Enkä halua huutaa kun tekis mieli huutaa, koska aiheutan sillä vaan harmia muille. En haluu menettää kaveria. Musta tuntuu usein et kaikki pitää mua jotenkin erikoisena ja oon koulussa ulkopuolinen ellei mun bestis oo mun kaa. Mikään ei mee hyvin, mikään ei auta. Vai auttaako? :(
Elämällä ei väliä enää...
surullinen tyttö
5500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä tiedän miltä susta tuntuu koska käyn itte läpi samoja tunteita joka päivä. En oo ikinä jutellut näistä kellekään ammatti-ihmisille, koska tuntuu että mulle kuitenkin vain naurettais päin naamaa. Oon pari kertaa yrittäny jutella läheisillekin ihmisille, mutta ne aina vaan sanoo että kyllä tää kohta ohi menee. Kohta näyttää olevan aika pitkä aika, koska mun paha olo on kestäny jo vuosia. Mutta jos haluat jutella kohtalotoverin kanssa niin pistä mailia: [email protected]... Jaksamisia!!!
Onko sulla jotain tiettyjä ongelmia,vai vaan paha olla?Jos ei oo mitään selkeetä syytä,se vois olla masennus ja siitä voidaan hoitaa,esim. lääkityksellä.Pikkusiskoni kärsi (ilmeisesti) masennuksesta ja se päättyi karmeasti.Toivottavasti helpottaa.
Jos ei tunnu helpottavan,ota lomaa koulusta ja lähde hetkeksi pois.Ota etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin vähäksi aikaa...
Joo,kannattaa todellakin ottaa lomaa koulusta jos tuntuu kauheen raskaalta..itse en käynyt melkeen yhytään koulua viime keväänä,suoritin vaan kokeet ja kävin n.8 tuntia koulussa viikon aikana.Pääsin luokalta. täytyy tietysti tehdä erityisjärjestelyjä mutta kyllä kaikki on hoidettavissa! pärjäile! (:
teille tulee käsitys, että teille nauretaan.
Mielenterveystyöntekijänä voin sanoa, että kertaakaan ei ole naurattanut. Ongelma voi olla pieni tai suuri, päämäärä on asiakkaan terveys.
Ei keuhkoputkentulehdusta naura terveyskeskuslääkärikään vaikka edellenin potilas on ollut parantumattomasti syöpäsairas.
viimeksi itkin viime yönä itkin ja itkin eikä ollut mitään syytä. mulla on vaan paha olla, ei oo mitään ongelmia ei perheessä eikä poikaystäväni kanssakaan, masentaa vaan, ei ole mitään elämän iloa, en tunne itteeni onnelliseks, kysymyskin mikä ON onnellisuus ? mistä tietää millon on onnellinen, tunnen itteni tyhmäks koska mulla on ehjä perhe, poikaystävä, omistan sellaisia asioita joista tykkään, urheilen mutta siltikään en tunne itteeni onnelliseksi. haluaa vaan välillä kuolla vaikkei uskalla. hyviä ystäviä mulla on muutama mutten heidän kanssaan koskaan vapaa-ajalla ole. harvoin. vietän arkipäiväni yksin huoneessa, koneen ääressä mikä sopii mulle hyvin sillä tavallaan viihdyn hyvin yksin, tai en tiedä viihdynkö mutta vetäydyn pois. olen yrittänyt puhua poikaystäväni kanssa mutta hän ei voi auttaa, tämä on vaikuttanut jo suhteeseen, koska itselläni on paha olo niin tunteeni häntä kohtaan ovat hiipuneet, siitä en ole sille sanonu mutta tänään sanoin että en oo varma pystynkö olla tässä suhteessa kun mä oon tällanen. mutta ei tilannetta parane sekään jos erottais, yhdessä ollaan oltu yli vuosi ja tulevaisuutta ollaan suunniteltu siltikään ei pysty enään olla kuten ennen. haluaisin tunteeni takaisin, tahtoisin matkustaa jonnekkin pariksi viikoksi mutta koska olen 17v. opiseklija, ei tällä hetkellä sellaisia rahoja ole. netistä olen yrittänyt hakea apua keskusteluista mutta ei paljoa olla vastattu. mannerheimin lasten ja nuorten sivuilta löytyi ilmoitus että posti on heillä täynnä että sinne ei pysty kirjoittaa, vaikea tästä on puhua koska ongelmaa ei ole kaikki tuntuu vain niin vaikealta, tulevaisuus niin epätodennäköiseltä. vanhemmille kyllä pystyisin puhumaan mutta heillä, varsinkin äidillä kiireitä riittää eikä he uskoisi mua kuitenkaan, olen siitä jotain jo maininnut mutta.. sanovat vaan höpö höpö että keksin omiani, oon saanu vaan liian paljon vaikutteita. mä tuun hulluks ja tunnen itteni ahdistuneeks koska en tiedä mikä tässä on ongelma! eniten ottaa päähän tämä parisuhde juttu, välillä tuntuu että haluais elää tämän henkilön kanssa loppu elämäni ja välillä harkitsen suhteen lopettamista, viimeksi myös viime yönä..
toivottavasti joku voi mua auttaa!