Itse yleensä aktiivisena osapuolena en haluakaan enää seksiä koska kuvittelen että mieheni ei voi katsella enää minua vaatteitta..:(
Painoni on lasten jälkeen lähes normaali ja saisin sen hetkessä takaisin jos tahtoisin.. Mutta nykyään pienikin riita saa minut kaivamaan kaapista suklaat ja jäätelöt joita menee tolkuttomasti..Ja sen (muka) pitäisi auttaa mielialan kohottajana..
Suurin ongelma on raskausarvet joille ei mitään voi.. Aiemmin ne eivät minua haitanneet (6 vuoteen!) kun kroppa oli muuten timmissä kunnossa niin saatoin hyvinkin vetää kesällä bikinit päälleni eikä kukaan ainakaan päällisin puolin näyttänyt voivan pahoin..
Mutta nyt vauvan synnyttyä olen jostain syystä "päättänyt" että ne häiritsevät miestäni ja tämä ei halua minua ja tästä syystä taas minä en tahdo seksiä..(sekavaa..niin on päänikin..)
Mieheni ei ole millään tavalla osoittanut että vartaloni häiritsisi häntä, mutta se ei auta asiaa ollenkaan.
vaikka seksiä olisikin niin en ole siinä mukana ollenkaan yllä mainituista syistä. Kuvittelen mieheni haikailevan vähemmän "käytetyn" nahan perään.
kaiken lisäksi olen tullut älyttömän mustasukkaiseksi joka ei ole lainkaan tapaistani, ja olen täysin vakuuttunut että miehelläni on suhde ja lähes vainoharjainen jo asian kanssa.
Teen asioita joita en olisi uskonut koskaan tekeväni, koluan puhelutietoja ja jos mieheni polvet ovat mustelmilla viihteellä vietetyn viikonlopun jäljiltä on se aiheutunut "rajuista sänkytouhuista"...järki sanoo toista ja tunteet toista..Olenko tulossa hulluksi? Millä pääsen eroon näistä ajatuksistani?
Painoni on lasten jälkeen lähes normaali ja saisin sen hetkessä takaisin jos tahtoisin.. Mutta nykyään pienikin riita saa minut kaivamaan kaapista suklaat ja jäätelöt joita menee tolkuttomasti..Ja sen (muka) pitäisi auttaa mielialan kohottajana..
Suurin ongelma on raskausarvet joille ei mitään voi.. Aiemmin ne eivät minua haitanneet (6 vuoteen!) kun kroppa oli muuten timmissä kunnossa niin saatoin hyvinkin vetää kesällä bikinit päälleni eikä kukaan ainakaan päällisin puolin näyttänyt voivan pahoin..
Mutta nyt vauvan synnyttyä olen jostain syystä "päättänyt" että ne häiritsevät miestäni ja tämä ei halua minua ja tästä syystä taas minä en tahdo seksiä..(sekavaa..niin on päänikin..)
Mieheni ei ole millään tavalla osoittanut että vartaloni häiritsisi häntä, mutta se ei auta asiaa ollenkaan.
vaikka seksiä olisikin niin en ole siinä mukana ollenkaan yllä mainituista syistä. Kuvittelen mieheni haikailevan vähemmän "käytetyn" nahan perään.
kaiken lisäksi olen tullut älyttömän mustasukkaiseksi joka ei ole lainkaan tapaistani, ja olen täysin vakuuttunut että miehelläni on suhde ja lähes vainoharjainen jo asian kanssa.
Teen asioita joita en olisi uskonut koskaan tekeväni, koluan puhelutietoja ja jos mieheni polvet ovat mustelmilla viihteellä vietetyn viikonlopun jäljiltä on se aiheutunut "rajuista sänkytouhuista"...järki sanoo toista ja tunteet toista..Olenko tulossa hulluksi? Millä pääsen eroon näistä ajatuksistani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kopioi tämä viesti ja laita miehellesi vaikka sähköpostilla. Tai vielä parempi idea, tulosta ihan paperille ja anna luettavaksi. Vähän se kirpasee, mutta kyllä keskustelu aukeaa ja olo helpottuu kun saatte selvitettyä asiat!