Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Ei huvita mikään...

    Olenkohan masentumassa vai jo masentunut...?Minulla on ihana perhe,mies ja kaksi pientä lasta.Onnea varjostaa huoli vakavasti sairastunesta isästä,jolla ei enää kauan elinaikaa,huumeongelmista jonkin aikaa kärsinyt siskoni ja äitini,joka tarttuu pulloon kun mieli on matalalla..Sitten,kun on vielä pimeä ja synkkä syksy ja taloudellinen tilanteemme ei näytä paranevan niin en oikein osaa nauttia elämästä.Välillä mietin,että nämä lapset ovat sentään ihana asia ja unohdankin hetkeksi huolet,mutta silti tämä elämäntilanne heijastuu käytökseeni väsymyksenä ja ärtymyksenä.Ei aina oikein huvittaisi mikään,mutta silti pakotan itseni esim.ulos.Toivon todella,että osaisin puhua enemmän asioista,enkä vain kätkisi niitä sisääni..En halua masentua täysin,jo perheeni vuoksi:(
    1187
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Suosittelisin lämpimästi että kävisit juttelemassa jonkun ammattiauttajan luona. Onhan sekin hyvä jos läheisten kanssa pystyy mieltä painavista asioista puhumaan mutta he eivät kuitenkaan ole psykiatreja.

    Hienoa että pystyt löytämään iloisia asioita elämästäsi ja että tsemppaat olosi kanssa mutta kannattaa miettiä vakavasti sitä ammattiauttajalle puhumista ennen kuin olosi pahenee. Olethan joutunut kokemaan rankkoja asioita läheistesi vuoksi. Niitä ja niihin liittyviä tunteita voisi olla hyvä pohtia ulkopuolisen kanssa.

    Voimia!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    harmaa kirjoitti:

    Olenkohan masentumassa vai jo masentunut...?Minulla on ihana perhe,mies ja kaksi pientä lasta.Onnea varjostaa huoli vakavasti sairastunesta isästä,jolla ei enää kauan elinaikaa,huumeongelmista jonkin aikaa kärsinyt siskoni ja äitini,joka tarttuu pulloon kun mieli on matalalla..Sitten,kun on vielä pimeä ja synkkä syksy ja taloudellinen tilanteemme ei näytä paranevan niin en oikein osaa nauttia elämästä.Välillä mietin,että nämä lapset ovat sentään ihana asia ja unohdankin hetkeksi huolet,mutta silti tämä elämäntilanne heijastuu käytökseeni väsymyksenä ja ärtymyksenä.Ei aina oikein huvittaisi mikään,mutta silti pakotan itseni esim.ulos.Toivon todella,että osaisin puhua enemmän asioista,enkä vain kätkisi niitä sisääni..En halua masentua täysin,jo perheeni vuoksi:(

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu