Olin vammanen, sairastin epilepsiaa. Sain maineen oudon, vaikka ihminen minäkin. Piilotin sieluni ja hauskaa teeskentelin.
Minä kohtauksia pelkäsin ja sitten myös niitä sain. Pää hajosi, sen moni näki ja pyrin estämään sen uudestaan.
Elän vieläkin, en ole kuollut, vaikka sitä sanottiin.
Oisko aika jo tajuta kuolla, kun syksy jo saa ja minä en. Onneksi piparkakkua sentään saa ostettua jouluna. Ehkä leivon jopa sen taikinan:).
Olen saanut monta arpea ihooni, mutta en ole aivan hirviö. Joskus mua auki revitään ja viina minut vei. Mut silti elän vieläkin ja ehkä saan uuden aiheen jatkaa tätä piinaa.
*Huom... klo. on nyt 4.20* Luin juuri erään naisen kertomusta, että miten hän oli aikanaan kokenut epilepsian, jolloin ei ollut vielä lääkkeitä, ei eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa. Hienosti oli osannut kirjoittaa vaikeuksistaan tai sitten oli saanut apua siinä.
Minä kohtauksia pelkäsin ja sitten myös niitä sain. Pää hajosi, sen moni näki ja pyrin estämään sen uudestaan.
Elän vieläkin, en ole kuollut, vaikka sitä sanottiin.
Oisko aika jo tajuta kuolla, kun syksy jo saa ja minä en. Onneksi piparkakkua sentään saa ostettua jouluna. Ehkä leivon jopa sen taikinan:).
Olen saanut monta arpea ihooni, mutta en ole aivan hirviö. Joskus mua auki revitään ja viina minut vei. Mut silti elän vieläkin ja ehkä saan uuden aiheen jatkaa tätä piinaa.
*Huom... klo. on nyt 4.20* Luin juuri erään naisen kertomusta, että miten hän oli aikanaan kokenut epilepsian, jolloin ei ollut vielä lääkkeitä, ei eläkettä tai muuta sosiaaliturvaa. Hienosti oli osannut kirjoittaa vaikeuksistaan tai sitten oli saanut apua siinä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
antaa linkkiä siitä mistä luit, sillä aika surulliselta kuulusti tuo runo.
Tässä se linkki. Kuuntelin yhtä laulua ja laitoin siihen omia sanoja ja samalla olin lukenut kertomuksia epilepsiaa sairastavien elämästä.
Itse saan joskus voimaa, kun kuuntelen synkkiä laulun sanoja. Hieman periaatteella, että saa omat vaikeudet mittasuhteita.
Eli ei ole linkki minnekään. Pääni oli se "linkki":). Kiitos Pärre, otin kysymyksesi/linkkipyyntösi imarteluna.
Hieman väsyneenä kirjoitin tuon yöllä ja eihän tämä unirytmi ole ollenkaan järkevä. Hauska silti joskus valvoa.
tuo piparkakku juttu tuossa runossa
Muuten aivan ovela.
runo. Itse joskus keksin myös runoja ja ne on paljon iloisempia ja myös sellaisia naisten rakkausrunoja. Ehkä miehet ei niistä välitä ja ymmärrä ? Tässä yks.
Mulla epi on
pää usein aivan mahdoton.
Lääkäreillä ravaan ain
mut ei ne selkoa saa mun kohtauksistain.
Lääkkeitä ne vaihtaa yks ja kaks
vaan ei oloni tule yhtään paremmaks.
Kerran vielä päivä koittaa
kun ohi on Epi ja lisää saan voimaa.
Silloin alkaa elämä uus
ja loppuu tän elämän kurjuus.
Jos en Epiä pois saa
niin lääkerumba jatkuu aina vaan.
Kaik lääkkeet kohta oon syönyt
mikään ei sovi oon lyöty.
Lapsia on ja mieskin niin mukava
en luovuta vielä
pysyn hengessä ja elämässä mukana.
Olipas kiva:).
Toinen sun kotikulmistasi:
Sun naapuris asunut oon
siel myös spugeja nähnyt oon.
Ne kartsalla dallaa lesti kädes
sätkä hampaiden välis.
Hakis haisee kuselle
mut fyrkkaa ei oo toiletille.
Saati safkaan tai hodarille
enemmin hilut brenkkuun laittaa
kun vatsan täytteeks sais mannaa.
Ne zyrkan jonos käy safkaa pummaa
ja pussillisen saa mukaansa ottaa.
Kengät on hajal ja vilukin on
mut no hätä
brenkku ja raput pitää lämpimänä.
Aleksilla dallaa misuja hienoja
mut fyrkkaa ne haluu
ei ilmaseks saa edes pusuja.
Linjoilla portsarit kopeina seisoo
ne vahtia pitää
mut siit ei tuu mitään.
Narkkarit ja spuget sisälle pääsee
kun lantin heittää kätee.
Vaasankadulla sexy-shoppi on
siel touhu aika verraton.
Fyrkat palaa moises mestas
siis Hugo pysy pois noista, Hyi jestas.
Tulee tautii ja tippurii
jos hygest ei pidä huolta
saat surun murheen tuolta.
Nyt tää skriivaus loppuu tähän
joten fiksuna dallailet kulmillas vähän.
tapa laittaa asioita oikeisiin mitta suhteisiin. Runo oli kylläkin surullinen joten taustalla on täytynyt olla todella synkkää musiikkia mitäköhän kuuntelit? Itse käytin musiikkia rauhoittavana tekijänä ennen leikkausta niin ettei ajatukset pyöris koko ajan samaa rataa. En älynnyt sanoittaa koskaan.
Mieleni on vain niin apea ja mielilauseeni onkin, joka on täysin oma keksimä: "Eikö kaivonkin pohjalla ole pimeää ja sieltä elämänvesi janoisille nostetaan".
En tiedä. Kalliossa Helsingissä en useinkaan koe mitään positiivista. Naapurit tappelevat, juopot tulevat asumaan väkisillä kerroskäytävää ja hermot menee niiden kanssa. Ulkona kuuluu mitä ihmeellisintä ääntä... tyyliin"Älä kurista minua, nyt kyllä kuolet". Alussa jaksoin moiseen meteliin reagoida, mutta humalassa ja todennäköisesti myös aineita käyttäneinä ne on sekaisin ja puhuvat mitä sattuu. Kävin juuri mm. Hakaniemessä ja siellä oli iso kaarti sekavia ihmisä, jotka oli humalassa, housut oli niin, että perse näkyi, höpöttivät itsekseen ja kiroilivat, vaikka lapsia oli ympärillä.
Mieleen tulee todellakin: Päästäkää minut pois Kalliosta, viekää edes maalle kalliolle kukkulalle".
Hyvää viikonloppua teille!
Tammetar, kirjoitan sulle ja kiitoksia.
tulee apeaksi tuollasessa ympäristössä. Mielilauseesi on hyvä. Voisin itse käyttää sitä kaikkein pimeimpinä aikoina. Tällä hetkellä ne on kyllä takanapäin onneksi. Kalliossa asuminen on tosiaan tuskallista, mutta uskon että löydät sen pimeän keskeltä valoakin jonka voimin jaksat eteenpäin.
En minä tänne Kallioon jää. Se on varma. Opiskeluajan nyt ehkä kituutan kuitenkin täällä. Tosin haen kyllä kovasti asuntoa.
Kas kun tiedät Kallion. Nyt täällä sataa ja ihmiset tulee ravintoloista kännissä. Kuinkas muuten.