Hei!
Yritän nyt selittää tilanteeni mahd. tarkasti; Elikkäs olen 17-vuotias tyttönen. Vuosi sitten tapasin maaliman ihanimman pojan ja seurustelemme edelleen. Otin e-pillerit käyttööni n.11kk sitten ja puoli vuotta olen ollut ihan hermona. Ensin ajattelin, että se johtuu siitä, että isäni oli poissa 4kk. Hän oli ulkomailla. Ja se oli aika raskasta, koska vanhempani ovat eronneet. No, nyt hän on taas täällä ja kaikki samalla tavalla, kun hänen ollessaan siellä. Eli se ei ollut siitä kiinni. Seurustelumme alussa sattui semmonen juttu (tai emme seurustelleet vielä silloin, vaan olimme kavereita), että tämä mies tuli luokseni kaula syötynä. Ja hän valehteli, kuka sen oli tehnyt. Myöhemmin sain selville, että se oli aivan toinen henkilö. Siitä lähtien olen tuntenut mustasukkaisuutta. Vaikka hän on myöntänyt tehneensä virheen ja ollut paska.
Hermoan, kun hän on esim. Joensuussa (asun 100km:n päästä joensuusta) kavereidensa kanssa. En voi itselleni mitään. Viimeisin kohtaukseni oli kauhea. Olin kultani kanssa kotona ja sitten yht'äkkiä minua rupesi vituttamaan ja aloin hermota tyhmistä asioista. Sitten en vaan pystynyt lopettamaan itkua. Itkin ja surin kaikki maailman asiat kerralla.
Olen ollut KOKO kesän töissä. Joka päivä. Tälläkin viikolla minulla on vain sunnuntai vapaa.
Nyt siis kysymys, että olenko tulossa hulluksi? Burn out liika töiden takia? Tilasin ajan terkkarille ja ajattelin vaihtaa pilleri merkkiä tai sitten lopettaa pillerit kokonaan vähäksi ajaksi ja katsoa, tapahtuuko mitään. Vai johtuuko tämä mustasukkaisuudesta? Ei kai. En ainakaan itse usko. Kannattaisiko käydä mielenterveystoimistossa kysymässä neuvoa?
Odotan pikaisia ja asiallisia vastauksia. Olen todella huolissani itsestäni ja kultani kohtalosta ja kun hän joutuu aina kuuntelemaan ja lohduttelemaan minua. Auttakaa..!
Yritän nyt selittää tilanteeni mahd. tarkasti; Elikkäs olen 17-vuotias tyttönen. Vuosi sitten tapasin maaliman ihanimman pojan ja seurustelemme edelleen. Otin e-pillerit käyttööni n.11kk sitten ja puoli vuotta olen ollut ihan hermona. Ensin ajattelin, että se johtuu siitä, että isäni oli poissa 4kk. Hän oli ulkomailla. Ja se oli aika raskasta, koska vanhempani ovat eronneet. No, nyt hän on taas täällä ja kaikki samalla tavalla, kun hänen ollessaan siellä. Eli se ei ollut siitä kiinni. Seurustelumme alussa sattui semmonen juttu (tai emme seurustelleet vielä silloin, vaan olimme kavereita), että tämä mies tuli luokseni kaula syötynä. Ja hän valehteli, kuka sen oli tehnyt. Myöhemmin sain selville, että se oli aivan toinen henkilö. Siitä lähtien olen tuntenut mustasukkaisuutta. Vaikka hän on myöntänyt tehneensä virheen ja ollut paska.
Hermoan, kun hän on esim. Joensuussa (asun 100km:n päästä joensuusta) kavereidensa kanssa. En voi itselleni mitään. Viimeisin kohtaukseni oli kauhea. Olin kultani kanssa kotona ja sitten yht'äkkiä minua rupesi vituttamaan ja aloin hermota tyhmistä asioista. Sitten en vaan pystynyt lopettamaan itkua. Itkin ja surin kaikki maailman asiat kerralla.
Olen ollut KOKO kesän töissä. Joka päivä. Tälläkin viikolla minulla on vain sunnuntai vapaa.
Nyt siis kysymys, että olenko tulossa hulluksi? Burn out liika töiden takia? Tilasin ajan terkkarille ja ajattelin vaihtaa pilleri merkkiä tai sitten lopettaa pillerit kokonaan vähäksi ajaksi ja katsoa, tapahtuuko mitään. Vai johtuuko tämä mustasukkaisuudesta? Ei kai. En ainakaan itse usko. Kannattaisiko käydä mielenterveystoimistossa kysymässä neuvoa?
Odotan pikaisia ja asiallisia vastauksia. Olen todella huolissani itsestäni ja kultani kohtalosta ja kun hän joutuu aina kuuntelemaan ja lohduttelemaan minua. Auttakaa..!
Vastaukset 11
Vanhimmat
murrosikää.
Taidat hieman manipuloida poikaystävääsi itkukohtauksilla ja aiheuttaa lisää syyllisyydentuntoja.
Toivottavasti "burn-out-teoriasi" oli vitsi.Jos sen saa yhden kesän työnteolla niin eihän täällä ole kuin zombiet jäljellä....
Olisit enemmän huolissasi muista kuin itsestä.Jatkuva itsensä analysointi johtaa usein siihen,että kaikki suurentuu ja kaikki pyörii vain oman minän ympärillä.
Mustasukkaisuutta?Veikkaisin egoismiä .
..tarvitsisin.. haluisin olla kavereiden kanssa, mutten jaksa yksinkertaisesti!
Ei oikeen antanut vastauksia kysymyksiini. Ottasko joku edes asiani vakavasti!?
Sua on mitä ilmeisimmin loukattu hylkäämisillä ja petoksilla. Ihmekös tuo jos itkettää... Olet niin kovin nuorikin, ihan lapsi vasta, etkä saa näköjään poikaystävältäsi sitä turvaa mitä haluaisit. Sun kannattaisi ottaa ihan sairaslomaa ja miettiä mitä haluat tehdä. Ei tarvitse kuin pari pikkujuttua järjestää loppujen lopuksi, siivota vähän tunneilmastoaan ja sitä rataa.
Kasvaminen vie aikansa mutta se kannattaa:)
Ja mitäs väliä millään on kun tää koko paska hajoo johonkin taivaalta putoavaan tulikuumaan kiveen.
kas kun et ehdottanut vielä kovaa lääkitystä!
mullakin pisti silmään toi oletettu burn-out yhden kesän töitten takia.
se on vissiin periytyvää nykyisin
Hyrrä hei, ei kaikki pysty olemaan(näyttämään) kovanaamaa. On sääli että yhteiskuntamme pieni vähemmistö ylenkatsoo ihmistä joka on jollain tavalla hukassa. On myös sääli etteivät ihmiset lue ajatuksella mitä toisella on sanottavana, vaan heti pitää joku mukamas-älykäs kommentti sinne sekaan heittää, niin kuin nyt toi lääkityskin. Ei ne lääkkeet aina niin pahasta ole silloin kun todellakaan ei enää omat selviytymistaidot riitä. Hyvä, tasapainoinen ihminen jolle voisi avautua, on kuitenkin mielestäni asioiden etenemisen peruspilari. Ei sen tarvitse olla "ammattilainen", kunhan on joku joka "opastaa".
On se hyvä että itse olet selviytynyt elämässä niillä keinoin mitä sinulla on käytettävissäsi. Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä oppia lisää;)
on aivan väärä sana.
Miten olisi realisti?
Tai oletko tosiaan sitä mieltä ,että on hyvä vahvistaa nuoren likan uskoa siihen,että yks kesä duunia ja oot loppu?Että parasta heti rynnätä asiantuntijalle joka saattaa tehdä ihmisestä lääkeriippuvaisen parissa kuukaudessa?
Että sairasloma on paras ratkaisu teinille:lisää aikaa eristäytyä omiin ongelmiin.?
"Tavallinen rakkaussuru" on sekin väärä sanonta koska jos se kohdalle tulee niin ei se ole tavallinen.Minun mielestäni pitäisi yrittää saada hieman välimatkaa ongelmiin,ei sukeltaa syvemmälle ahdistukseen.Siitä tulee kuin siirappia,mahdotonta kulkea eteenpäin.
Positiivinen ajattelu kuullostaa herjaukselta näillä palstoilla(ja se on out) mutta toimii.
omasta epävarmuudesta. Taidatte olla eri ikäisiä. Poika pikkasen vanhempi. Oletkohan eksynyt kuvioista? Isot pojat juhlii ja nuori tyttökaveri oottaa kotona pallo hukassa.
ehkä ongelma ei ole varsinaisesti "paha" ongelma vaan pelkkää hämmennystä.
Olen itse kokeillut e-pillereitä jokusenkin kerran, ja voin sanoa että NIISTÄ sen kaalinsa saa todella sekaisin! Jos on vähänkin taipuvainen masentumaan, vaikkapa vain PMS-oireilunaan eli ennen kuukautisia, niin pillerit nostavat taipumuksen potenssiin 10.
Itkin oikeastaan koko ajan kun kokeilin pillereitä joskus -96 kun olin lääpälläni yhteen mieheen enkä saanut tavata häntä. Ei se aihe niin merkittävä oikeastaan ollut, mutta tulos sitäkin rankempi. Lisäksi vuosin mustaa verta ja rintojani särki.
Itkuisuuden lisäksi pillerit voivat kuulema aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta, taipumusta toistuviin hiivoihin alapäässä, finnejä ja lihomista. Mutta näistä asioista ei tietenkään saisi puhua, kun se ei oikein sovi lääkeyhtiöiden kuvioihin... Eikä myöskään miesten, joille on niin kätevää panna paljaaltaan kun nainen myrkyttää kehoaan kemialla.
Jotkut saattavat nyt väittää ettei niin pitkän ajan kuluttua kuin n. vuoden käytön jälkeen VOI tulla (uusia) sivuoireita, MUTTA KYLLÄ VOI, ainakin toisten kokemusten perusteella. Itse en kokeillut pitkään, enkä sitä p-skaa itseeni änkisi enää vaikka maksettaisiin!
Kai tää sit tään on hämmenystä. Tosiaankin poikaystäväni on 21. Eli siis 4 vuotta vanhempi. Mä menetin isäni sen uudelle naiselle ja mä tarviin kipeesti miehen elämääni ja hän on 100km:n päässä töissä. Ehkä mä vaan kaipaan suojelua ja turvallista kainaloa.. vai? Olen suoraan sanottuna pyörällä päästäni :(
17- vuotiaana mä ainakin olin vielä aika lapsi(pelkäsin mörköjä). 17-vuotias on HERKÄSSÄ iässä.