Olen huolestuneena seurannut sitä kun lääkärit tuppaa surutta määräämään äidilleni vain lääkkeitä lisää kun hän käy masennuksen takia lääkärissä. Yleensä aina lääkäri on eri kuin aikaisemmin ja kun äitini valittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista niin eiku lisää lääkkeitä. Usein vielä käy niin että lääkäri ei edes kuuntele vaan kirjoittelee jo heti uutta lääkereseptiä. Useimmiten vielä sanotaan että kokeilkaa nyt näitä ja jos eivät sovi niin syökää vanhoja lääkkeitä tai syökää niitä vuorotellen ja katsotaan sitten mitä tapahtuu. Aivan tolkutonta. Ihan hirvittää katsoa äitini lääkekaappia kun purkkien määrä senkun kasvaa. Äitini kertoi jutelleensa kerran lääkärin vastaanottohuoneessa nuoremman naisen kanssa joka myös kärsi kovasta masennuksesta ja hänkin valitti sitä että joka kerta lykätään uutta lääkettä mukaan ja lopuksi nuori nainen oli tokaissut että hänen lääkekaapissaan on jo niin paljon masennuslääkkeitä että kertaheitolla kaikki vaan huiviin niin kyllä masennus loppuu. Niin että joku tolkku lääkkeiden määrämiseen.
lääkkeitä,lääkkeitä ja taas lääkkeitä
äidistään huolestunut
8605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ikävä kyllä kuvaamasi tilanne taitaa olla maan tapa. Johtuipa potilaan ongelmat sitten mistä tahansa, niin ratkaisu on aina sama, kemikaaliviidakko. Tämä on hoitojärjestelmälle kaikkein yksinkertaisin tapa lakaista asiat maton alle. Vertaisin tilannetta avohaavaan, joka jätetään puhdistamatta ja tikkaamatta, ja annetaan vaan asperiiniä särkyyn. Olen itse sitä mieltä, että ihmisen mieli on enemmän henkinen kuin fyysinen (aivokemia) asia. Välittäjäaineiden tasapainohäiriöt eivät ole syy, vaan SEURAUS. Toivottavasti lääkärit toipuvat uskonlahkon piirteet saaneesta välittäjäainehuumastaan, ja palaavat takaisin psykologiaan.
Menemättä yksityiskohtiin 85-vuotiaan äitini sairaskertomuksesta, hämmästelin aivan samoin miten lääkearsenaalia lisättiin koko ajan. Niitä olikin sitten kymmenisen eri laatuista.
Hän muuttui vähitellen "eläväksi muumioksi" joka oli aina poissaoleva. Itse protestoin sitä lääkekasaa muille, mutta sukulaiseni olivat vanhassa lääkäriauktoriteettiuskossa, "ei lääkärin määräämään annostukseen voi puuttua, he ovat asiantuntijoita."
Onhan se niinkin, mutta on asiantuntijoita ja asiantuntijoita.
Sitten äitini sai jonkinlaisen shokkikohtauksen, verenpaine laski hyvin alhaalle, ja tajunta meni. (Hän oli syönyt pitkään myös lääkkeitä korkeaan verenpaineeseen) Sairaalaan joutui. Onni onnettomuudessa oli se, että aluesairaalassa kohdalle sattui lääkäri, joka määräsi puolittamaan KAIKKIEN hänen lääkkeittensä annostuksen.
Vajaassa viikossa tapahtui melkeinpä ihme, nyt äitini kävelee asunnossa kävelykepillä eikä tarvitse enää rollaattoria. Henkinen virkistyminen hänellä on ilmeinen. Hän aivan kuin heräsi horroksesta.
Hyvä että asia otetaan puheeksi!
Omasta mielestäni psyykelääkkeiden syöttäminen on mennyt aivan hulluksi. Vaikuttaa siltä että lähes oletusarvoisesti ollaan tarjoamassa lääkitystä, oli tilanne mikä hyvänsä. Voimakkaissa psykooseissa tai harhoissa näistä voi toki olla apua, mutta epäilen että tavallisessa masennuksessa monet syövät näitä käytännössä turhaan, ja todellisuudessa selkeä terapia korjaisi asiat parhaiten.
Lääkitykseen ei tietenkään koskaan tule mennä tekemään omin päin muutoksia, vaan asiasta tulee aina neuvotella lääkärin tai muun vastaavan kanssa. Pointtini on kuitenkin se, että näihin asioihin tulisi suhtautua hyvin kriittisesti. Kuten nimim. Liekki jo arvelikin, kyseessä lienee jonkinlainen "helppo" ratkaisu yrittää ratkaista ongelmat pelkällä lääkityksellä.
Kannattaa miettiä, onko lääkitys itselle _oikeasti_ tarpeellinen. Jos ei, kieltäytyä siitä, jos se on mahdollista. Näyttää nimittäin siltä, että potilas kyllä juksataan syömään lääkkeitä, ellei hän varta vasten ilmaise olevansa niitä vastaan.
Tutun kuuloista on. Mummomme söi myös lääkkeitä jotka oli kirjoittanut häntä kauan hoitanut lääkäri. Sitten vaihtui lääkäri, joka pani vaihtoon kaikki lääkkeet samantien ja jotka eivät mummolle sopineet ollenkaan. Siihen piti muiden puuttua ja niinpä mummo sai vanhan lääkityksensä takaisin ja olo parani.
Tulee mieleen, että hyvin monet ikäihmiset ovat "koekaniineja" lääkäreille tai sitten - kyllähän lääkäri saa oman osuutensa jokaisesta kirjoittamastaan reseptistä.
juuri tämä lääkärien jatkuva vaihtuvuus. Suomessako muka toimiva omalääkärijärjestelmä?
Mutta tehkää valitus! Joko potilasasiamiehelle tai kaupungin sivustoilla on ainakin meillä avoterveydenhuollon johtavan lääkärin sähköpostiosoite ja sain häneltä asiallisen vastauksen. Ilman oikealle taholle kohdistunutta valitusta asiat eivät etene!
Kun psyykelääke määrätään, potilaalle pitäisi aina antaa seurantakäyntiaika, jolloin arvioidaan, onko psyykelääkkeestä potilaalle ollut hyötyä ja nostetaanko annosta, lopetetaanko lääke vai vaihdetaanko se. Tämä lääkäreiltä usein unohtuu.
Ja totta on, että vanhusten lääkehoito on varsin haastavaa, koska heillä on useita lääkkeitä, joiden vaikutus toisiinsa tulee tuntea ja myös vanhuus ja sairauksien vaikutus lääkeaineiden valintaan tulee hallita. Ja monesti menee aivan liian monta lääkettä yhtäaikaa.
Psyykelääkkeistä vielä, että itse uskon lääkkeiden ja terapian "yhteisvaikutukseen", mutta esim. masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti myös pelkästään hyvällä psykoterapialla. Esim. psyykosit, kaksisuuntainen mielialahäiriö vaativat aina lääkehoitoa.
Ilmeisesti äitisi omasta mielestään sairastaa masennus-nimistä psyykensairautta koska hänen mielialansa ei joka päivä nouse kuin raketti yhä vaan koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Eihän sellainen ole edes mahdollista. Äitisi ja psykiatria ei ymmärrä että jokaisen ihmisen elämään kuuluu huonot päivät jolloin vituttaa ja ei viitsisi mennä mihinkään. "Se mikä menee ylös tulee aina joskus alas" mutta toisaalta se mikä menee alas tulee kyllä aikanaan ylös, ihan ilman lääkitystäkin.
Voi tietysti olla niinkin että vanhimmiten naisten hössötysvietti voimistuu ja samalla sen toteuttamismahdollisuudet pienenevät minkä vanha nainen kokee turhauttavana.
Vanhoille ihmisille lääkäri ja viranomaiset ovat jotain jumalasta seuraavia ja heidän sanomisiaan ei sen takia kyetä kyseenalaistamaan. Toisaalta nykyihmiselle tiede, tässä tapauksessa lääketiede, on ehdoton jsa lopullinen totuus joka asiaan. Psykologisia väittämiä pidetään varsinkin tyhmän rahvaan parissa tieteellisinä totuuksina.
lääkärille? Eikö mielenterveystoimisto ja psykologi olisi parempi vaihtoehto? Kyllä se on myös niin päin, että lääkärille kehtaa mennä mutta terapiaan ei. Asenteissakin on vikaa. Lääkärit eivät voi muuta itse tehdä kuin määrätä lääkkeet, se on selvää. Eri asia on sitten se pitäisikö lääkkeet ja lääkemäärät tarkistaa alusta uudelleen. Tämä tapaus kuulostaa lähinnä siltä, että taho on väärä, lääkäri on tehnyt sen minkä voi.
äitisi, jos hän on jo iäkkäämpi (ei esim. kuusikymppinen) geriatrin eli vanhusten hoidon erikoislääkärin vastaanotolle, jos hän suostuu. Halvemmaksi se tulee kuin ostaa kallis pilleripurkki toisensa perään.