Kuuluuko epilepsian sairauden kuvaan väkivaltainen käytös, joka jatkuu useamman päivän ajan kohtauksen jälkeen? Miesystäväni sairastaa epiä, sai
tajuttomuuskouristuskohtauksen (en tiedä onko termi oikea) ja suuttui, kun heräsi sairaalasta.
Nyt pelkään olla hänen seurassaan. Ajokortin saaminen siirtyi, hän syyttää minua ja veljeään elämänsä pilaamisesta ja vannoo kostavansa verisesti. En enää tiedä, miten pitäisi toimia.
Tämä on sattunut aiemminkin, enkä enää jaksa elää jatkuvassa pelossa. Oisko täällä ehdotuksia, miten toimia?
tajuttomuuskouristuskohtauksen (en tiedä onko termi oikea) ja suuttui, kun heräsi sairaalasta.
Nyt pelkään olla hänen seurassaan. Ajokortin saaminen siirtyi, hän syyttää minua ja veljeään elämänsä pilaamisesta ja vannoo kostavansa verisesti. En enää tiedä, miten pitäisi toimia.
Tämä on sattunut aiemminkin, enkä enää jaksa elää jatkuvassa pelossa. Oisko täällä ehdotuksia, miten toimia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen hyvin ärsyyntynyt, kun tunnen oloni voimattomaksi ja silloin toiset yleensä käyvät kimppuun tai tuntuu siltä. Jonkinlaisia aggresiivisia tuntemuksia siinä on.
Olen saanut turpaan mm. ravintolassa ja ensimmäisellä kerralla en tajunnut lyödä takaisin. Toisella kerralla pelastin varmaan henkeni, kun löin takaisin ja sain sen hakkaamisen loppumaan voimakeinoilla. Huomasin, että ihmiseen näköjään sattuu, kun sitä lyö päähän.
Missään nimessä miehesi ei saa satuttaa Sinua ja yritä olla häiritsemättä häntä, kun hänellä on paha olo. Itse varmaan tiedät paremmin. Ajokortin menettäminen on kova paikka ja jos olet esim. ilmoittanut lääkärille hänen kohtauksestaan ja hän ei itse sitä ole halunnut, niin onhan tuo tilannen aika hankala. Tietenkin kohtauksen saanut pitää hoitaa, mutta minä ainakin ymmärrän, että ajokortti on tärkeä miehelle ja saattaa olla elämän ja kuoleman asia.
Miehesi voi yrittää salata epilepsiaansa, jotta ei menetä korttiaan ja siksi on vihoissaan, kun joutunut sairaalaan ja silloin on mennyt tieto poliisille ja saa ainakin jonkinlaisen ajokiellon.
Sinänsä en osaa sanoa, että onko epilepsiaa sairastavat varsinaisesti sen väkivaltaisempi kuin terveet. Ahtaallehan epilepsiaa sairastava ajetaan, kun ensin sairastuu, sitten menettää ajokortin ja sen jälkeen muuttuu ärtyisäksi ja menettää kohta vielä vaimonsa?
Yrittäkää selvittää asia. Itse pidän tuota uutta lakia ajokorttiasiassa sutena jo syntyessään, sillä ei ole varmaan todellakaan mukava, että poliisi voi kai nyt viedä miehesi ajo-oikeuden ja syrjäyttää hänet mahdollisesti myös työelämästä.
Aikamoista ongelmien kasautumista vai?
Itse olen huomannut samanlaisia oireita. Olen esimerkiksi tullut paljon kyynisemmäksi.
Voiko lääkkeet tosiaan vaikuttaa noinkin paljon
psyykkeeseen?
Mieliala tuntuu muutenkin heittelevän todella paljon. Välillä saan itkukohtauksia tai olo muuten vain pahenee.
Kertokaa kokemuksistanne..
Kiitos
Vaikka yritän jättää hänet rauhaan,hän haluaa koko ajan keskustella asiasta, mutta ei voi välttää kiihtymistä ja juttu menee huutamiseksi. En tiedä, kestänkö lopun elämääni, jos aina alkaa sama show kohtauksen yllättäessä.
Hän salasi sairautensa pitkään suhteemme alussa.
Kun sain sen selville, silloin oltiin samassa tilanteessa. Asutaan vielä erikseen, enkä viitsisi lähteä kotoani karkuun, mutta taitaa olla pakko.
Tajunta kun hämärtyy ja näkee, että sinä pelkäät, niin hän on varmasti myös peloissaan. Älä ainakaan huuda takaisin, vaan yritä ottaa rauhallisesti.
Tuskin itsekään olet täydellinen. Et ainakaan kovin vahvalta vaikuta tai pelottomalta.
Jos huutaisin takaisin, tulisi varmaan turpaan. Täydellinen en ole, enkä haluakaan, mutta en pysty kylmästi katsomaan vierestä, jos kohtaus jää päälle. En tiedä, tuleeko mieheni koskaan ymmärtämään kantaani.
kohtauksen jälkeen ja kaikkein eniten jos herään sairaalassa. Kamalaa jos tunnen itseni avuttomaksi sillä itse olen se joka hoitaa muita. Kyllä siinä miehesi luonnekkin määrää käytöksen, mutta väkivaltaan sinun ei tarvitse suostua. Anna hänelle aikaa ja keskustelkaa tilanteesta. Miehen ei ole helppo olla naisen hoidokkina ja myöntää olevansa heikompi osapuoli. Miehet kun kuvittelevat, että heidän täytyy aina olla se vahvempi osapuoli ja näin se ei mielestäni ole. Itse ratkaisusi teet onhan kyse sinun elämästäsi. Epi ei ole helppo sairaus ja miehesi tarvitsee sinua nyt enemmän kuin koskaan.
Jos toinen on kuolemanvaarassa on sinun sitäpaitsi lain mukaankin toimittava, sillä muuten syyllistyt laiminlyöntirikokseen. Voisit yrittää sanoa, että koska olet hänelle niin läheinen, niin lakikin velvoittaa Sinut ilmoittamaan, jos hän tekee kuolemaa, et voi jäädä toimettomaksi.
Onpas kimurantti juttu ja älä todellakaan ota turpaan, vaan ota jalat allesi.
Itse en ole koskaan ketän naisystävääni lyönyt kohtauksen aikana, mutta todella vihainen olen ollut. Tosin mielestäni se ei ole johtunut epilepsiasta ja jos saan kohtauksen, olen todella kin hyvilläni, jos hän tsekkaa, etten jää kuolemaan. Tiedän naisia, jotka eivät edes välitä siitä.
Toivottavasti toi näkökahtoja. Yksinkertaista ratkaisua ei lienee ole, mutta varmaan tuo on todellin kriisi teille.
Kyllä miehen rooliin kuuluu olla vahva ja tuoda turvaa naisen elämään. Sinun poikaystäväsi on kaikkea muuta. Jätä hänet ja ota parempi!
Sulla se on tuo ratkaisu kaikkeen. Toivon kaikkien miesten jättävän sut, jos vaikka loukkaannut autoonnettomuudessa ja toivottavasti jäät heitteille muutenkin.
Et ainakaan sympatiaa herätä.
väkivaltaiseksi,joo se häiriöpesäke on aivois luonne alueella