KERP/MERP

1980-luvun lopulta n. vuoteen 1996 amerikkalainen ICE julkaisi MERP-nimistä peliä jonka ACE pelit käänsi suomeksi Keskimaa roolipeliksi (KERP) Peliin julkaistiin kymmeniä englanninkielisiä lisäosia ja niitä suomennettiinkin n. kymmenkunta. osoitteesta www.fantasiapelit.fi saat lisätietoa mitä osia on mahdollisesti vielä saatavana. Itse minulla on hyllyssäni pölyttymässä kaikki suomekieliset osat ja pari kymmentä englanninkielistäkin, niin seikkailuja kuin aluetietoakin. Pakko brassailla mutta joukossa on myös muutama tosi harvinaisuus, esim. alkuperäinen Minas Tirith moduli, Raides of Rohan jms.
Itse tehtyjä seikkailuja ja kampanjoita mulla on useita koneen kovalevylläkin ja tarkoitukseni olisikin joku päivä julkaista omat KERP-aiheiset kotisivuni.- ihan vaan vaikka nostalgia mielessä!

Pelasin yläastella (siitä on jo viisi vuotta) ahkerasti kaveriporukassa Kerppiä ja sekä onnekseni ja onnettomuudekseni toimin lähes aina pelinjohtajana. Onnekseni siksi että oli mahtava vetää pitkiä kampanjoita, pari kampanjaa kesti kuukausi tolkulla, yksi jopa hieman yli vuoden. Pelasimme todella ahkerasti 1-5 päivään viikolla ja monet viikonloput aamusta iltaan. Onnettomuudekseni siksi että en itse oikein saanut kokea varsinaista pelaamisen huumaa. Suunnittelu ja peluuttaminen on kivaa, mutta oma hahmo siinä puuttuu. Peliporukkani oli varsin tiivis ja minä aina pj:nä ja siksi etenkin aktiivipelin loppua kohden sekä minusta että pelaajista alkoi tuntua siltä että kaikki ideat on käytetty ja peli tavallaan junnasi paikoillaan. Osasyynsä hajoamiseen oli siinäkin että aikaa pelille ei enää riittänyt kaikilla samalla tavalla, tulivat kouluaskareet ja tyttöystävät vaativimmiksi.
Muitakin pelejä kun Kerppiä (myöhemmin selitettyine muutoksineen) koetimme pelata mutta kyllä se oli nimenomaan Keskimaa ja sen miljöö mikä pelissä kiehtoi. Ei kuule siinä ollut Runequestin ankoilla tai tietokonenörteillä vuonna 4082081 (ainakin) paljon annettavaa.

Kerp-kirjan omistivat kaikki ja kaikki jäsenet sen lähes ulkoa osasivatkin. Taakkahaitta oli ensimmäinen joka jäi monimutkaisuutensa takia laskematta. hyvin yksityiskohtainen tavaraluettelo kyllä laadittiin. Meillä tehtiin niin että yksinkertaisesti huomautin että nyt on liikaa kamaa. Toinen omitakeinen piirre liittyi taikuuteen; pelaajat eivät oppineet sitä. Aivan yksinkertaisimpia loitsuja lukuunottamatta. Aitoon puberteetti tyyliin konfliktit ratkaistiin voiman käytöllä. Maageja ei käytetty pelaajina, mutta EPH:na ja vastapooleina kuitenkin runsaasti. Sen sijaan pelaajilla oli sääntökirjan tulkintaa huomattavasti enemmän taikaesineitä käytössään, harvoin kuitenkaan esineitä jotka ampuivat tulipalloja, mutta ei ollut harvinaista että samalla pelaajalla oli yksi 15 esine ja pari 10 tai 5 esinettä.

Tolkienmaisuudesta en osaa sanoa juurikaan mitään, me pidimme pääasiassa hauskaa.

Miten itse muuttelit peliä ja miten on pelihistorian laita?

Thrangúll kirjoitti:

Pelasin yläastella (siitä on jo viisi vuotta) ahkerasti kaveriporukassa Kerppiä ja sekä onnekseni ja onnettomuudekseni toimin lähes aina pelinjohtajana. Onnekseni siksi että oli mahtava vetää pitkiä kampanjoita, pari kampanjaa kesti kuukausi tolkulla, yksi jopa hieman yli vuoden. Pelasimme todella ahkerasti 1-5 päivään viikolla ja monet viikonloput aamusta iltaan. Onnettomuudekseni siksi että en itse oikein saanut kokea varsinaista pelaamisen huumaa. Suunnittelu ja peluuttaminen on kivaa, mutta oma hahmo siinä puuttuu. Peliporukkani oli varsin tiivis ja minä aina pj:nä ja siksi etenkin aktiivipelin loppua kohden sekä minusta että pelaajista alkoi tuntua siltä että kaikki ideat on käytetty ja peli tavallaan junnasi paikoillaan. Osasyynsä hajoamiseen oli siinäkin että aikaa pelille ei enää riittänyt kaikilla samalla tavalla, tulivat kouluaskareet ja tyttöystävät vaativimmiksi.
Muitakin pelejä kun Kerppiä (myöhemmin selitettyine muutoksineen) koetimme pelata mutta kyllä se oli nimenomaan Keskimaa ja sen miljöö mikä pelissä kiehtoi. Ei kuule siinä ollut Runequestin ankoilla tai tietokonenörteillä vuonna 4082081 (ainakin) paljon annettavaa.

Kerp-kirjan omistivat kaikki ja kaikki jäsenet sen lähes ulkoa osasivatkin. Taakkahaitta oli ensimmäinen joka jäi monimutkaisuutensa takia laskematta. hyvin yksityiskohtainen tavaraluettelo kyllä laadittiin. Meillä tehtiin niin että yksinkertaisesti huomautin että nyt on liikaa kamaa. Toinen omitakeinen piirre liittyi taikuuteen; pelaajat eivät oppineet sitä. Aivan yksinkertaisimpia loitsuja lukuunottamatta. Aitoon puberteetti tyyliin konfliktit ratkaistiin voiman käytöllä. Maageja ei käytetty pelaajina, mutta EPH:na ja vastapooleina kuitenkin runsaasti. Sen sijaan pelaajilla oli sääntökirjan tulkintaa huomattavasti enemmän taikaesineitä käytössään, harvoin kuitenkaan esineitä jotka ampuivat tulipalloja, mutta ei ollut harvinaista että samalla pelaajalla oli yksi 15 esine ja pari 10 tai 5 esinettä.

Tolkienmaisuudesta en osaa sanoa juurikaan mitään, me pidimme pääasiassa hauskaa.

Miten itse muuttelit peliä ja miten on pelihistorian laita?

Lue lisää

Heippa. Sen verran nyt satunnaisena tolkienistina ja reilun 10 vuoden ropelluskokemuksen perustella voinen puuttua keskusteluun =)

Itse pelattiin yläasteella reippaat määrät Keski-maa Roolipeliä, sitten jonkin aikaa Rolemasterilla samaista miljöötä. Lopulta pelaajat kuitenkin uupuivat kankeisiin sääntöihin joita nämä systeemit olivat. Olimme nimittäin samaan aikaan pelanneet GURPS:lla yhtä sun toista pelimaailmaa.

Niinpä conversoin Rolemasterin säännöt GURPS:lle ja aloitimme uudelleen pelaamisen, ja voin sanoa että muutos oli erittäin hyvä. Magia oli kallista mutta niin se saikin olla (GURPS käyttää Hahmonluonnissa pistepohjaista systeemiä). Ja hahmot olivat huomattavasti helpompitajuisempia kuin Rolessa/Kerpissä. Mutta asiahan on makukysymys.

Ideana nyt olikin se että kyllä seikkailuja Tolkienin maailmassa pystyy pelauttamaan systeemiä katsomatta ja vaihtelu saattaa olla ratkaisevaa peli-innon ylläpitämiseen.

Btw, GURPS Liten voi downloadaa osoitteesta

http://www.sjgames.com/gurps/lite/gurpslit.pdf

Käytännössä katsoen voit aloittaa GURPSilla pelaamisen pelkän Liten avulla jossa säännöt käydään läpi pääsääntöisesti, mutta kunnon pelauttamiseen tarvit sääntökirjan (ja lisäosia).

Pelimies-77 kirjoitti:

Heippa. Sen verran nyt satunnaisena tolkienistina ja reilun 10 vuoden ropelluskokemuksen perustella voinen puuttua keskusteluun =)

Itse pelattiin yläasteella reippaat määrät Keski-maa Roolipeliä, sitten jonkin aikaa Rolemasterilla samaista miljöötä. Lopulta pelaajat kuitenkin uupuivat kankeisiin sääntöihin joita nämä systeemit olivat. Olimme nimittäin samaan aikaan pelanneet GURPS:lla yhtä sun toista pelimaailmaa.

Niinpä conversoin Rolemasterin säännöt GURPS:lle ja aloitimme uudelleen pelaamisen, ja voin sanoa että muutos oli erittäin hyvä. Magia oli kallista mutta niin se saikin olla (GURPS käyttää Hahmonluonnissa pistepohjaista systeemiä). Ja hahmot olivat huomattavasti helpompitajuisempia kuin Rolessa/Kerpissä. Mutta asiahan on makukysymys.

Ideana nyt olikin se että kyllä seikkailuja Tolkienin maailmassa pystyy pelauttamaan systeemiä katsomatta ja vaihtelu saattaa olla ratkaisevaa peli-innon ylläpitämiseen.

Btw, GURPS Liten voi downloadaa osoitteesta

http://www.sjgames.com/gurps/lite/gurpslit.pdf

Käytännössä katsoen voit aloittaa GURPSilla pelaamisen pelkän Liten avulla jossa säännöt käydään läpi pääsääntöisesti, mutta kunnon pelauttamiseen tarvit sääntökirjan (ja lisäosia).

Lue lisää

Minulla tuleekin ensi viikolla 11 vuotta täyteen... Alkuaika oli kiltisti sanottuna kaoottinen, mutta pääsimme parissa kuukaudessa kärryille ja peli alkoi sujua. Peliä johti pääasiassa veljeni, itse rupesin siihen hommaan vasta myöhemmin. Sääntöjä ruvettiin rukkaamaan heti, eikä aina parempaan suuntaan. :( Vaikutteita saatiin GURPSista mekin, hyvä Pelimies. :) Taikuus ja taistelu on menneet raskaalla kädellä uusiksi, kokemuspisteitä ei ole enää ollenkaan, eikä oikeastaan ammattejakaan, tai ainakaan ne eivät sido hahmoja kuten alkuperäinen systeemi. Nopanheittoakin on vähennetty, lähes olemattomuuteen asti.

Taikaesineiden kanssa meillä iski yhdessä vaiheessa oikein kunnon inflaatio, mutta nykyään romut on enimmäkseen "vain" hyvälaatuisia, siunattuja ja/tai vaatimattomasti lumottuja, eli juuri tuolla "pikkuplussalinjalla". Esmes kääpiöllä voi helposti olla kääpiötekoiset 5 varusteet jotka eivät ruostu tai hajoa normaalikäytössä. Haltioiden kutomat viitat antaa bonukset hiippailuun, jouset on erinomaisia, jne. Mallit otetaan suoraan Tolkienin teksteistä. Kun Angristista sanotaan että se "leikkasi rautaa kuin viheriää varpua", niin tiedämme heti että käsiraudat katkeaa samaa vauhtia kuin nippusiteet.

Niin, magiasta vielä... KERP alunperin ei siinä suhteessa ole kovinkaan "tolkien", joten sitä on rukattu rankasti. Nykyään lähes kuka tahansa voi oppia pikkunäppäriä konsteja, mutta varsinaiset maagit ovat harvassa. Tämä "todellinen taikuus" onkin sitten sen verran vahvaa (ja vaarallista), että edes alaikäisille oppipojille ei kannata aukoa päätään vaikka olisi mimmoinen soturi. Toisaalta velhoilijoidenkin pitää kulkea varpaisillaan; vaaroja ja viettelyksiä riittää joka sormelle. Ja (oikeat) taikaesineet ovat mahtavia ja arvokkaita, ja näinollen myös älyttömän vaarallisia edes pitää hallussa, saati sitten käyttää. Eli ei mitään tulipallovarpuja, vaan vanhoja esineitä, joilla on historia ja tarkoitus, ja jotka voivat tuhota ihmisiä ja valtakuntia.

Siitä onkin muuten aikaa kun joku viimeksi "kokeili" jotain juuri löytämäänsä kaulaketjua, kypärää tai rannerengasta.

Tai sormusta.

Thuringwethil kirjoitti:

Minulla tuleekin ensi viikolla 11 vuotta täyteen... Alkuaika oli kiltisti sanottuna kaoottinen, mutta pääsimme parissa kuukaudessa kärryille ja peli alkoi sujua. Peliä johti pääasiassa veljeni, itse rupesin siihen hommaan vasta myöhemmin. Sääntöjä ruvettiin rukkaamaan heti, eikä aina parempaan suuntaan. :( Vaikutteita saatiin GURPSista mekin, hyvä Pelimies. :) Taikuus ja taistelu on menneet raskaalla kädellä uusiksi, kokemuspisteitä ei ole enää ollenkaan, eikä oikeastaan ammattejakaan, tai ainakaan ne eivät sido hahmoja kuten alkuperäinen systeemi. Nopanheittoakin on vähennetty, lähes olemattomuuteen asti.

Taikaesineiden kanssa meillä iski yhdessä vaiheessa oikein kunnon inflaatio, mutta nykyään romut on enimmäkseen "vain" hyvälaatuisia, siunattuja ja/tai vaatimattomasti lumottuja, eli juuri tuolla "pikkuplussalinjalla". Esmes kääpiöllä voi helposti olla kääpiötekoiset 5 varusteet jotka eivät ruostu tai hajoa normaalikäytössä. Haltioiden kutomat viitat antaa bonukset hiippailuun, jouset on erinomaisia, jne. Mallit otetaan suoraan Tolkienin teksteistä. Kun Angristista sanotaan että se "leikkasi rautaa kuin viheriää varpua", niin tiedämme heti että käsiraudat katkeaa samaa vauhtia kuin nippusiteet.

Niin, magiasta vielä... KERP alunperin ei siinä suhteessa ole kovinkaan "tolkien", joten sitä on rukattu rankasti. Nykyään lähes kuka tahansa voi oppia pikkunäppäriä konsteja, mutta varsinaiset maagit ovat harvassa. Tämä "todellinen taikuus" onkin sitten sen verran vahvaa (ja vaarallista), että edes alaikäisille oppipojille ei kannata aukoa päätään vaikka olisi mimmoinen soturi. Toisaalta velhoilijoidenkin pitää kulkea varpaisillaan; vaaroja ja viettelyksiä riittää joka sormelle. Ja (oikeat) taikaesineet ovat mahtavia ja arvokkaita, ja näinollen myös älyttömän vaarallisia edes pitää hallussa, saati sitten käyttää. Eli ei mitään tulipallovarpuja, vaan vanhoja esineitä, joilla on historia ja tarkoitus, ja jotka voivat tuhota ihmisiä ja valtakuntia.

Siitä onkin muuten aikaa kun joku viimeksi "kokeili" jotain juuri löytämäänsä kaulaketjua, kypärää tai rannerengasta.

Tai sormusta.

Lue lisää

Meidän porukassa pääsääntöisesti II.laitoksen Kerp sääntöjä noudatettiin varsinaisena runkona, roolimestaria käytettiin soveltuvin osin. Siinä vaiheessa kun Gurps tuli markkinoille ja suurempaan tietoisuuteen Helsingissa lopettelimme jo aktiivipelaamista. Toinen syy konservatiivisuuteen oli raha; useilla 5 henkisen porukkamme jäsenistä oli hankittuna muitakin osia Kerppiin kuin pelkkä sääntökirja ja satanen oli tuolloin iso raha ( hassua miten aika muuttuu - söin juuri muijan kanssa 22 ?:lla pizzaa)

Magiasta Tolkienin maailmassa... No mun mielipide on kyllä se että maagi jonnekin 5-7 tasolle asti on aika nyrkillä tapettava... vaikka muuten näppäriä loitsuja osaakin tehdä niin taistella ei osaa.

En tiedä saako aikaisemmasta taikaesineitä käsittelevästä tekstistäni minkälaisen kuvan, mutta idea hyvälaatuisista materiaaleista oli juuri tuo sama kuin sinulla.

Yksi ominainen piirre myös peleissäni olivat runsaat yrtit ( ehei en ole pilvenpoltto-osastolla)
ja niiden käyttö peleissä. Kerpin omat yrtit eivät riittäneen mihinkään, eikä lopulta rolenkaan joten sitten keksin omiani. yrtit myös säilyivät huomattavasti pitempiä aikoja kuin sääntökirjoissa.
Huomattavaa kuitenkin on että yrttien hinnat olivat
ainoastaan myyntihintoja pelaajille --> myydessään yrttejä kauppaan he saivat niistä vain 1/10 1/100:n hinnasta.

Sattuuko muuten kellään arvoisista lukijoista olemaan valmista seikkailua koneellaan? Saattaa olla että taas lähtee pelit pyörimään ja materiaalia pitäis saada.

Thrangúll kirjoitti:

Meidän porukassa pääsääntöisesti II.laitoksen Kerp sääntöjä noudatettiin varsinaisena runkona, roolimestaria käytettiin soveltuvin osin. Siinä vaiheessa kun Gurps tuli markkinoille ja suurempaan tietoisuuteen Helsingissa lopettelimme jo aktiivipelaamista. Toinen syy konservatiivisuuteen oli raha; useilla 5 henkisen porukkamme jäsenistä oli hankittuna muitakin osia Kerppiin kuin pelkkä sääntökirja ja satanen oli tuolloin iso raha ( hassua miten aika muuttuu - söin juuri muijan kanssa 22 ?:lla pizzaa)

Magiasta Tolkienin maailmassa... No mun mielipide on kyllä se että maagi jonnekin 5-7 tasolle asti on aika nyrkillä tapettava... vaikka muuten näppäriä loitsuja osaakin tehdä niin taistella ei osaa.

En tiedä saako aikaisemmasta taikaesineitä käsittelevästä tekstistäni minkälaisen kuvan, mutta idea hyvälaatuisista materiaaleista oli juuri tuo sama kuin sinulla.

Yksi ominainen piirre myös peleissäni olivat runsaat yrtit ( ehei en ole pilvenpoltto-osastolla)
ja niiden käyttö peleissä. Kerpin omat yrtit eivät riittäneen mihinkään, eikä lopulta rolenkaan joten sitten keksin omiani. yrtit myös säilyivät huomattavasti pitempiä aikoja kuin sääntökirjoissa.
Huomattavaa kuitenkin on että yrttien hinnat olivat
ainoastaan myyntihintoja pelaajille --> myydessään yrttejä kauppaan he saivat niistä vain 1/10 1/100:n hinnasta.

Sattuuko muuten kellään arvoisista lukijoista olemaan valmista seikkailua koneellaan? Saattaa olla että taas lähtee pelit pyörimään ja materiaalia pitäis saada.

Lue lisää

*on entistä enemmän pihalla* Oli ihan turha kysyä mitään. Mä en tajunnu oikeen mitään tosta peligurujen jorinasta. Sori. Ei pahalla. *älkää tekään ruvetko vittuileen*

Dimtûriwen kirjoitti:

*on entistä enemmän pihalla* Oli ihan turha kysyä mitään. Mä en tajunnu oikeen mitään tosta peligurujen jorinasta. Sori. Ei pahalla. *älkää tekään ruvetko vittuileen*

Eikäs ollut turhaa! Me vaan vähän innostuttiin, kun ei ole pitkään aikaan päästy puhumaan aiheesta... No OB taken, enkä aio piruilla; päinvastoin, imartelee kun joku sanoo guruksi. :)

Siis jos puhutaan roolipelistä, niin alkajaisiksi nuo sääntöpuheet voi unohtaa. "Säännöt" tai "ohjeet" on yleensäkin sivuosassa, ja jotkut porukat pelailee lähes ilman niitä.

Roolipeli lyhyesti: kahden tai useamman ihmisen kommunikoinnilla luotava, jatkuvasti kehittyvä interaktiivinen tarina, jossa tavallisesti yhdellä pelaajalla on ohjauksessaan yksi tarinan hahmoista, kun taas pelin johtaja ohjaa "statisteja" ja ympäristön tapahtumia.

Eli esimerkiksi pelinjohtaja ja neljä pelaajaa, tyypillisesti jossain ummehtuneessa opiskelijakämpässä, käyvät seuraavantapaista vuoropuhelua:

Pelinjohtaja: On pimeää. Vain tähdet loistavat, kun ohitatte risteyksen ja lähestytte kylää. Sitä ympäröi tuuhea pensasaita, sekä sen eteen kaivettu vallihauta. Tie kulkee haudan yli ja aidan läpi, mutta sen sulkee puinen, hobitinkorkuinen portti.
Pelaaja 1: Kokeilen porttia.
PJ: Lukossa on, mutta ulotut juuri ja juuri näkemään toiselle puolelle. Lyhdyn valossa erottuu ankeannäköinen maja, sen edessä ankennäköinen rahi, jolla retkottaa ankeannäköinen ihmismies. Se huomaa sinut ja pomppaa pitkille koivilleen, ottaa lyhdyn käteensä ja tulee tiirailemaan teitä. Näyttää hämmästyneeltä ja epäystävälliseltä. (PJ muuttaa äänensä karkeaksi murinaksi): "Keitä te olette ja mistä tulette?"
Pelaaja 1 (muuttaen äänensä kohteliaaksi ja viralliseksi): "Pyrimme täkäläiseen majataloon. Olemme matkalla itään, emmekä voi enää tänä yönä kulkea pitemmälle."
PJ (muristen, puoliksi itsekseen): "Hobitteja! Neljä! Ja Konnusta vielä!" Se tuijottaa teitä hetken synkkänä, mutta kopeloi sitten portin auki ja päästää teidät sisään. Sitten se jatkaa: "Ei täällä usein näe kontulaisia keskellä yötä. Mitäköhän asiaa teillä on tännepäin, jos saa kysyä? Ja mitkä on nimenne?"
Pelaaja 1 (ärtyneenä): "Nimemme ja asiamme eivät kuulu kehenkään, emmekä me ainakaan tässä rupea niistä keskustelemaan!"
PJ: "Niin kai. Vaan pimeän aikaan minun asiani on niitä kysellä."
Pelaaja 2: Hei, se ei varmaan ole ihan pieni mies vai? Onko se aseistettu?
PJ: Ihan täysmittainen, kiukkuinen ja roteva ihmismies. Majan seinään nojailee raudoitettu hobitinmittainen karttu. Ja puukko vyöllä tietysti.
Pelaaja 2: Nykäsen ton Frodon sivuun ja sanon ooikein kohteliaasti: "Olemme bukinmaan hobitteja ja mielemme tekee matkustaa ja käydä teidän mainiossa majatalossanne. Minä olen herra Rankkibuk. Riittääkö tämä? Briiläiset olivat ennen kohteliaita matkalaisille, tai niin olen kuullut."
PJ: Okei, vartija ottaa rennommin ja antaa tietä. "Hyvä on. Ei ollut tarkotus loukata. Mutta voipi olla, että muutkin kun Portti-Harri kyselevät. Kaikenlaisia on liikkeellä. Jos 'Poniin' menette, niin ette varmaan ole ainoat vieraat. Hyvää yötä."
Pelaaja 1: Jatketaan matkaa sitten.
PJ: Huomaat että äijä mittailee vielä teitä katseellaan sulkiessaan porttia. Kun salpa loksahtaa kiinni, niin sinulle tulee kuitenkin kevyempi olo. Eihän tämä mikään Kontu ole, mutta olettepahan taas poissa erämaasta, ainakin toistaiseksi.

---

Tämän tyylistä... Joko alkaa hahmottua? :)

Thuringwethil kirjoitti:

Eikäs ollut turhaa! Me vaan vähän innostuttiin, kun ei ole pitkään aikaan päästy puhumaan aiheesta... No OB taken, enkä aio piruilla; päinvastoin, imartelee kun joku sanoo guruksi. :)

Siis jos puhutaan roolipelistä, niin alkajaisiksi nuo sääntöpuheet voi unohtaa. "Säännöt" tai "ohjeet" on yleensäkin sivuosassa, ja jotkut porukat pelailee lähes ilman niitä.

Roolipeli lyhyesti: kahden tai useamman ihmisen kommunikoinnilla luotava, jatkuvasti kehittyvä interaktiivinen tarina, jossa tavallisesti yhdellä pelaajalla on ohjauksessaan yksi tarinan hahmoista, kun taas pelin johtaja ohjaa "statisteja" ja ympäristön tapahtumia.

Eli esimerkiksi pelinjohtaja ja neljä pelaajaa, tyypillisesti jossain ummehtuneessa opiskelijakämpässä, käyvät seuraavantapaista vuoropuhelua:

Pelinjohtaja: On pimeää. Vain tähdet loistavat, kun ohitatte risteyksen ja lähestytte kylää. Sitä ympäröi tuuhea pensasaita, sekä sen eteen kaivettu vallihauta. Tie kulkee haudan yli ja aidan läpi, mutta sen sulkee puinen, hobitinkorkuinen portti.
Pelaaja 1: Kokeilen porttia.
PJ: Lukossa on, mutta ulotut juuri ja juuri näkemään toiselle puolelle. Lyhdyn valossa erottuu ankeannäköinen maja, sen edessä ankennäköinen rahi, jolla retkottaa ankeannäköinen ihmismies. Se huomaa sinut ja pomppaa pitkille koivilleen, ottaa lyhdyn käteensä ja tulee tiirailemaan teitä. Näyttää hämmästyneeltä ja epäystävälliseltä. (PJ muuttaa äänensä karkeaksi murinaksi): "Keitä te olette ja mistä tulette?"
Pelaaja 1 (muuttaen äänensä kohteliaaksi ja viralliseksi): "Pyrimme täkäläiseen majataloon. Olemme matkalla itään, emmekä voi enää tänä yönä kulkea pitemmälle."
PJ (muristen, puoliksi itsekseen): "Hobitteja! Neljä! Ja Konnusta vielä!" Se tuijottaa teitä hetken synkkänä, mutta kopeloi sitten portin auki ja päästää teidät sisään. Sitten se jatkaa: "Ei täällä usein näe kontulaisia keskellä yötä. Mitäköhän asiaa teillä on tännepäin, jos saa kysyä? Ja mitkä on nimenne?"
Pelaaja 1 (ärtyneenä): "Nimemme ja asiamme eivät kuulu kehenkään, emmekä me ainakaan tässä rupea niistä keskustelemaan!"
PJ: "Niin kai. Vaan pimeän aikaan minun asiani on niitä kysellä."
Pelaaja 2: Hei, se ei varmaan ole ihan pieni mies vai? Onko se aseistettu?
PJ: Ihan täysmittainen, kiukkuinen ja roteva ihmismies. Majan seinään nojailee raudoitettu hobitinmittainen karttu. Ja puukko vyöllä tietysti.
Pelaaja 2: Nykäsen ton Frodon sivuun ja sanon ooikein kohteliaasti: "Olemme bukinmaan hobitteja ja mielemme tekee matkustaa ja käydä teidän mainiossa majatalossanne. Minä olen herra Rankkibuk. Riittääkö tämä? Briiläiset olivat ennen kohteliaita matkalaisille, tai niin olen kuullut."
PJ: Okei, vartija ottaa rennommin ja antaa tietä. "Hyvä on. Ei ollut tarkotus loukata. Mutta voipi olla, että muutkin kun Portti-Harri kyselevät. Kaikenlaisia on liikkeellä. Jos 'Poniin' menette, niin ette varmaan ole ainoat vieraat. Hyvää yötä."
Pelaaja 1: Jatketaan matkaa sitten.
PJ: Huomaat että äijä mittailee vielä teitä katseellaan sulkiessaan porttia. Kun salpa loksahtaa kiinni, niin sinulle tulee kuitenkin kevyempi olo. Eihän tämä mikään Kontu ole, mutta olettepahan taas poissa erämaasta, ainakin toistaiseksi.

---

Tämän tyylistä... Joko alkaa hahmottua? :)

Lue lisää

Mä olen aina ollut vähän pihalla näistä roolipeleista, ja se vähän on ärsyttänyt minua, koska olen suuri fantasian ystävä, ja mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa... :)
Kiitos, Thuringwethil, tosiaan alkoi hahmottua... :] Luulin, että se olisi vaikeampaa, kun tuo Thrangúll alkoi puhumaan noista merpeistä ja kerpeistä ja moduuleista ja lisaosista....

Dimtûriwen kirjoitti:

Mä olen aina ollut vähän pihalla näistä roolipeleista, ja se vähän on ärsyttänyt minua, koska olen suuri fantasian ystävä, ja mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa... :)
Kiitos, Thuringwethil, tosiaan alkoi hahmottua... :] Luulin, että se olisi vaikeampaa, kun tuo Thrangúll alkoi puhumaan noista merpeistä ja kerpeistä ja moduuleista ja lisaosista....

Lue lisää

Koko viestiketju sai oikeastaan alkunsa siitä että taloyhtiömme kellariin murtauduttiin. Mitään ei meidän komerosta viety, mutta siinä paikkoja tutkiessani törmäsin vanhaan Kerp-kirjaani. Oli muuten isolla miehellä tulla melkein, mutta huom. melkein, tippa linssiin. Nostalgia aallossani tulin tänne sitten jorisemaan muiden vanhojen partojen kanssa.
Dimtûriwen, monissa kirjastoissa on lainattavissa ei roolipelikirjoja ja sitä kautta niihin on helppo tutustua noin niinkuin konkreettisesti hiplailemalla. Mitään ei tartte ostaa ja ideaan pääsee syvälle sisälle...