sanokaapa te viisaammat, että kun mun yks tuttu on eronnu ja seurustelee nyt meikäläisen kanssa niin miksi he eivät voi mennä naimisiin? tai siis mikä kieltää naimisiin menon?? tää toinen osapuoli on siis tehny parannuksen...
uudelleen naimisiin...
leppäkerttu
241772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Avioliitto on elinikäinen. Vasta kuolema purkaa tämän lupauksen. Vaikka se purettaisiin ihmisten puolelta Jumala ei sitä pura.
Täten on syntiä ylenkatsoa tämä liitto.
Uudelleen avioituminen ei ole kuitenkaan parannuksen esto, sillä Jumalan valtakunnassa saarnataan kaikki synnit anteeksi.
Uskovainen ei voi kuitenkaan uudelleen avioitua jos edellinen aviopuoliso on elossa. Jos avioituu kieltää silloin Jumalan.
Joillakin uskovaisilla on tämän asian johdosta raskaampi risti kannettavana, mutta he katsovat palkanmaksuun. Toisaalta eihän kaikille edes suoda puolisoa ja hekin tämän ajan taivaltavat.
Toki, on tapauksia uskovaisten keskuudessa että on avioiduttu vasten Jumalan tahtoa, nöyrytty sen jälkeen parannukseen. Sanon kuitenkin, älkää kukaan kieltäkö Jumalaa sillä "Voi sitä joka minut hylkää, kaksinkertainen voi jonka Jumala hylkää"
Viimeisimmässä Päivämiehessä oli muuten juttua avioliitosta.
Raamattu puhuu vahvasti avioeroa ja uutta avioliittoa vastaan edellisen puolison vielä eläessä. Jeesuksen sanoista käy yksiselitteisesti ilmi, että Vanhan liiton aikainen lupa erota puolisostaan antamalla tälle erokirja ei ole Uuden liiton aikana voimassa, koska Jumalan alkuperäinen luomisjärjestys ei näin sallinut. Ainoan poikkeuksen tästä Jeesus myöntää Matteuksen evankeliumissa (5:32, 19:9), jossa hän toteaa huoruuden synnin olevan ainoa Jumalan sallima lupa avioeroon (ja sen myötä uuteen liittoon).
Jos siis tuttusi on eronnut puolisonsa huoruuden synnin vuoksi, niin hän on Jumalan silmissä syytön eroon ja vapaa uuteen liittoon. Muussa tapauksessa uusi liitto on Jumalan sanan vastainen. Tämä on myös ollut luterilaisen kirkon kanta uskonpuhdistajien ajoista lähtien ja asiasta puhutaan ainakin Augsburgin uskontunnustuksen puolustuksessa, joka on yksi kirkon tunnustuskirjoista.
On muistettava, että tällaiset asiat ovat erittäin raskaita ja ristiriitaisia ne läpikäyville henkilöille, joten lain kirjaimen sijaan lienee parasta tarjota rakkautta ja myötätuntoa sekä vapautta tehdä omat valintansa, jotka ovat hyvin raskaita, teki sitten mitä tahansa.
"Jos siis tuttusi on eronnut puolisonsa huoruuden synnin vuoksi, niin hän on Jumalan silmissä syytön eroon ja vapaa uuteen liittoon. Muussa tapauksessa uusi liitto on Jumalan sanan vastainen."
En ymmärrä asiaa näin. Vaan siten, että oli asia miten tahasnsa, ei ole lupaa avioeroon ennen toisen kuolemaa.
Tämä uskon kautta ajateltuna.
Uskotko tähän?
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin" (Matt.19:9)
Kyllä tuossa sanotaan ihan selkeästi, että ihmisellä on lupa erota huoruuden tähden. Tällöin avioside on katkaistu Jeesuksen luvalla eikä entinen liitto velvoita enää mihinkään.
"Huoruuden tähden hylkääminen" ei automaattisesti anna lupaa avioitua uudelleen, koska edelleen on voimassa elinikäinen liitto, liitto jonka ihminen on purkanut mutta Jumala ei ole purkanut.
Avioituminen uudelleen tällaisen tilanteen jälkeen aiheuttaa ongelmallisen tilanteen, jos huoruuden syntiin langennut käsittää tekonsa seuraukset, saa siitä synnin tunnon ja hän sen syntinä haluaa ja saa uskoa anteeksi, ja haluaa palata puolisonsa luo.
Koska Jumala on antanut Poikansa syntiemme edestä, haluaa Hän myös tässä tapauksessa tehdä palaamisen yhteyteensä mahdolliseksi. Eikä siis anna lupaa avioitua uudelleen.
En ota kantaa niihin ajatuksiin joita katkera mieli synnyttää näin kipeässä asiassa, koska Jumala voi auttaa antamaan sydämestään anteeksi!
Kantasi on kyllä vl-liikkeen mukainen, mutta luterilainen se ei ole. Lisäksi ajatuksesi "katkerasta mielestä" on naiivi, sillä esimerkiksi väkivaltatapauksissa katkeralla mielellä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että puolisot eivät enää koskaan palaa yhteen. Siinä on kyse toisen puolison hengen ja lasten hyvinvoinnista. Myös tilanteessa, jossa toinen puoliso on jo avioitunut uudelleen, ei parannus johda vanhan liiton eheyttämiseen, vaan parannuksen tehnyt jatkaa uudessa liitossaan. Lisäksi ajatus siitä, että ihminen ei VOI purkaa Jumalan säätämää liittoa ei ole Raamatun mukainen. Raamatussa Jeesus kehottaa olemaan purkamatta "Älköön ihminen purkako", mutta missään ei sanota, että "ihminen ei VOI purkaa".
Luther, rakas uskonveljemme, näki tämän asian kirkkaasti, niin kuin näkivät kaikki muutkin uskonpuhdistajat. Jos mietitään, miten ovat isämme uskoneet, niin miten olisi luterilaisen kirkon tunnustuskirjasta löytyvä varsin yksiselitteinen kohta, joka on vuodelta 1537:
"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon."
Kysymys ei niinkään ole siitä, mitä kannattaa tehdä vaan siitä, mihin Jeesus antaa luvan. Ei Jumala nauti syyttömän rankaisemisesta, vaan on oikeudenmukainen ja rakastava Jumala. Vanhoillislestadiolaisessa perinteessä on aina näetty kärsimys ja ristin kantaminen arvokkaina asioina, jopa niin arvokkaina, että itse Jeesuksen sanoja on jätetty lukematta ja ymmärtämättä, koska ne tuovat kärsivälle toivoa.
Tolla sinun logiikallasi voidaan vesittää varmaan kaikki RM :n opetukset.(Jeesus ei sanonut,ettei ihminen voi purkaa, vaikka selkeästi asian kielsikin) Olitko ihan tosissasi, kun
tuon kirjoitit. Tekstistäsi muuten sain sen käsityksen ,että olit paneutunut asiaan.
ei ole jumala. Lue ystävä hyvä Raamattua, siellä on ihan selkeästi, että uudelleen avioituminen sallitaan vain leskelle, ei eronnelle ( kummallekaan osapuolelle ). Jeesus ei kumonnut lakiakaan vaan vahvisti lain.
tapahtua, että Jumala auttaa antamaan sydänmestä asti anteeksi huorintekemisen. Mutta kuitenkaan kaikki ei palaudu enään hetkessä ennalleen, sillä avioliiton pyhyys on rikottu.
Avioliiton uudelleen rakentaminen vaatii aikaa, ja molemmilta halua saada se sellaiseksi kuin oli tarkoitettu. Se ei varmasti onnistu hetkessä, vaan vaatii pitkänkin aikaa ja asioista kuuluu puhua niin pitkään kun ne mieltä vaivaavat, muuten se kummitteelee jatkuvasti jos toiselta odotetaan liian äkkinäistä anteeksiantoa (jokuko sen sitten mieltää katkeruudeksi jos asiat halutaan selvittää?).
Jokainen ihminen tietää aivan varmasti, että huorintekeminen on vastoin Jumalan tahtoa. Sillä Hän ilmoittaa sen jokaiselle selväksi 10 käskyssä, ja se ei voi jäädä kenellekkään epäselväkisi että se todellakin on väärin.
Kun avioliitto solmitaan, niin siinä luvataan Jumalalle, ja kukaan ei kolmas ihminen ei saisi sitä liitoa rikkoa, jos siihen pääsee kolmas väliin, niin silloin myös tämä liitto menee rikki mikä on Jumalalle luvattu.
Katkerista ihmisten ajatuksista en tiedä, mutta uskon kannalta ajateltuna asia olisi niin, jos ihminen menee ja tekee huorin, niin siinä vaiheessa hän hylkää Jumalan. Kun Jumalan sinetöimä liitto on rikottu, niin silloin hän jota vastaan rikotaan hylkää puolisonsa tämän huoruuden vuoksi, koska Jumala oli tehnyt näistä kahdesta yhden. Huorintekijä hylkää puolisonsa omien himojensa vuoksi, samaan akaan se toinen hylkää tämän huoruuden tähden, sillä he ovat yksi ei ole kahta.
Ihmisen täytyy tietää teko vääräksi. Ja jos sortuu huorintekemiseen, niin silloin ei kuuntele Jumalaa, vaan päästää omat himonsa valloilleen. Asettaa itsensä tärkeämmäksi kuin Jumalan tahdon.
Hän jota vastaan on rikottu on täysin vapaa solmimaan avioliiton uudelleen, oli avieron ottaja kumpi tahansa. Hän ei ole tehnyt mitään väärää, se toinen teoillaan kuolletti sen liiton mikä oli saanut Jumalan siunauksen.
Jos lähinmäinen sortuu huorintekemiseen, niin on tehtävä kaikkensa että voisi sydänmestään asti antaa anteeksi, ja liitto varmasti tulee edelleen hyvänä jatkumaan ja menneet uhohdetaan, jos anteeksanto tulee sydänmestä ja toinen on aidosti sydänmestään katuva.
Jos taas huorintekeminen vain jatkuu, niin sitä ei pidä kenenkään hyväksyä. Yrittää neuvoa, mutta jos ei mikään auta, niin ei kai sellaiseen liittoon pidä kenenkään kärsimään jäädä? Eihän se ole enään sellainen liitto millaiseksi se on tarkoitettu, sen on päässyt kolmas ihminen rikkomaan.
Itse en suosittele kenellekkään avioeroa ainakaan liian löyhin perustein, mutta jos avioliitto on sellainen ettei toinen millään lailla kunnioita ja rakasta puolisoaan siten kuin pitäisi, niin en toivo kenenkään jäävän kärsimään sellaiseen liittoon. Aina kannattaa ensin tehdä kaikkensa avioliiton korjaamseksi, mutta se halu pitää lähetä molempien sydänmestä.
Onhan näitä ikäviä tapauksia paljon missä puoliso pettää, mutta he eivät vielä ymmärrä mitä tekevät, eikä sitä mikä on Jumalan tahto ja lupaus Häenelle, sitten kun usko tuo sen ymmärryksen, niin sen asian vasta tajuaa. Siksi niistä asioista on hyvä puhua, että se toinekin tajuaisi tekonsa vääräksi. Ei se ole katkeruutta vaan halua korjata avioliitto sellaiseksi kun sen kuuluisi olla. Kun on katuva mieli niin halu korjata asiat syntyy varmasti vielä silloin kun avioliitossa ollaan. Silloin kun jompi kumpi hakee eroa, niin silloin se liitto on kuollut lopullisesti huoruuden tähden. Kun Jumalan rakkaus vaikuttaa molemmissa puolisoissa, niin avioliittokin varmasti korjaantuu. Mutta ei Jumalakaan hyväksy vilpillisyyttä, ja siksi myös avioero on joskus väistämätön. Siellä missä ei Jumala ole läsnä, niin siellä Hän ei voi myöskään vaikuttaa.
Huorintekemisen vuoksi annetaan Raamatussa lupa avioeroon, se on asia jota ei Jumalakaan hyväksy. Miksi siis Hän odottaisi meidän ihmisten olevan vahvempia ja odottaisi meiltä hyväksyntää sille? Eikö meidän olsi väärin hykäksyä jokin asia mitä Jumala ei kuitenkaan hyväksy? Raamatun mukaan Jumala kieltää uudelleen avioitumisen häneltä joka teki huorin. Missään ei kielletä häntä uudelleen avioitumasta joka oli syytön.
Kerran kun erehtyy tällaiseen tekoon, niin sitä voi vain kerran aidosti katua, ja jos katumus on aitoa niin silloin tajuaa myös tekonsa vääräksi eikä enään toista sitä. Jos huorintekeminen vain jatkuu, niin sitä ei pidä kenenkään hyväksyä oikeana tekona. On keskusteltava ja autettava, että toinenkin huomaa tekonsa vääräksi, vain näin voi auttaa sitä toista pääsemään pahasta.
Aivan sama asian on varmasti väkivalta avioliitossa, varmasti tällaisessakin tapauksessa avioero on sallittu jos puoliso ei edes halua korjata vääryyttä. Avioero tapahtuu lähinmäisten vuoksi, yleensä lasten parhaaksi. Ja "Älä tapa" käsky pitää sisällään myös kiellon väkivaltaan, koska hyvin usein väkivalta johtaa tahattomaan hengenriistoon.
kohdassa sanotaan noin selkeästi?
Ihan tosissani olin, mitä ihmeellistä siinä on? Kymmenen käskyä esittä Jumalan lain, joista jokaista ihminen voi rikkoa. Vaikka Jumala käskee olemaan rikkomatta avioliikkoa, ihminen voi sen rikkoa - ei kyse ole siitä, etteikö syntiä tapahtuisi, koska niin tapahtuu, vaan siitä, että ihminen VOI ottaa esimerkiksi eron halutessaan, vaikka se olisikin syntiä. Lähinnä sitä tarkoitin tuossa, että vahva toteamus siitä, että eronkin jälkeen puolisot ovat Jumalan silmissä naimisissa, ei ole Raamatun mukainen siinä mielessä, että näin ei sanota Raamatussa.
Kiitos, ystävä hyvä, kun huomautat tarpeettomasti siitä, että meidän tulee seurata Raamattua eikä ihmisiä. On se kuitenkin kummallista, kun lestadiolaiset lainaavat puheissaan ja julkaisuissaan Lutheria ERITTÄIN paljon, mutta sitten kun Luther onkin eri mieltä jostain, kehotetaan olemaan välittämättä tästä.
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden **ja nai toisen**, se tekee huorin" (Matt.19:9)
Siinä Jeesuksen sanoja. Jos hylkäät vaimosi ja nait toisen muun kuin huoruuden tähden, teet itse huorin.
Muuten, jos lestadiolaiset haluavat olla yhtään uskottavia, he myös ottavat Lutherilta "koko paketin", eivätkä vain osia sieltä täältä. Koska onhan selvää, että ihminen on joko oikeassa tai väärässä hengessä ja nähtävästi on tehtävä se johtopäätös, että Luther olikin väärässä hengessä, jos hän on näinkin isossa asiassa väärässä.
Lainaus: "Lisäksi ajatus siitä, että ihminen ei VOI purkaa Jumalan säätämää liittoa ei ole Raamatun mukainen. Raamatussa Jeesus kehottaa olemaan purkamatta "Älköön ihminen purkako", mutta missään ei sanota, että "ihminen ei VOI purkaa"."
Hetkinen. Otetaanpa äskeiset sanasi hieman eri kontekstissa niin huomaat niiden epäloogisuuden: "Lisäksi ajatus siitä, että ihminen ei VOI TAPPAA ei ole Raamatun mukainen. Raamatussa kehotetaan olemaan TAPPAMATTA "Älä tapa", mutta missään ei sanota, että "ihminen ei VOI TAPPAA"." Ilmeisesti tarkoitit kuitenkin voida-verbin tilalta verbiä saada? Joka tapuksessa olen eri mieltä tästä.
Tämä Matteuksen evankeliumin kohta on siinä mielessä ongelmallinen, että kun samasta tapauksesta puhutaan Markuksen evankeliumissa, niin "muun kuin huoruuden tähden" -lisäystä ei siellä olekaan. Kumpi on oikeassa Matteus vai Markus?
Mark 10:1-12
1 Jeesus lähti sieltä ja tuli Jordanin itäpuolta kulkien Juudean alueelle. Hänen kanssaan kulki nytkin suuri joukko ihmisiä, ja tapansa mukaan hän opetti heitä. [10:1-12: Matt. 19:1-12]
2 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. [Mark. 8:11 ]
3 Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?"
4 He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." [Matt. 5:31 ]
5 Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen.
6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. [1. Moos. 1:27 , 5:2 ]
7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, [10:7,8: 1. Moos. 2:24 ; Ef. 5:31]
8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [1. Kor. 7:10]
10 Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa.
11 Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. [Matt. 5:32; Luuk. 16:18]
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen."
En puhu mitään saamisesta. Jos sanotaan, "älä tapa", niin ei ole lupa tappaa eli "ei saa tappaa". Mutta jos tappaa, niin "on tappanut" eli "voi tappaa".
Lisää rautalankaa: Raamattu ei sano, että ihminen ei voi tappaa toista ihmistä.
Raamattu sanoo, että ihminen ei saa tappaa toista ihmistä.
Raamattu ei sano, että ihminen ei voi erota puolisostaan.
Raamattu sanoo, että ihminen ei saa erota puolisostaan (muuta kuin huoruuden tähden).
Sinun uskosi on koeteltava, tunteemme eivät ole totuuden mittareita, vaan Jumala.
Totta puhut. Tosin tekstin kirjoittamisen ajan yhteiskunnassa oli (Jeesuksen opetuksesta huolimatta) voimassa kuolemantuomio huoruudesta, ja aviorikokseen suhtauduttiin todella paljon vakavammin kuin nykymaailmassa. Voi siis hyvinkin olla, että ainoastaan Matteuksen evankeliumissa on nähty tarpeelliseksi edes mainita ajan ihmisille itsestään selvästä asiasta. Lisäksi, mielestäni on väärin sulkea silmänsä osalta, joka selkeästi täydentää muita Raamatun tekstejä. Raamattuun ei saa lisätä mitään, mutta sieltä ei myöskään saa ottaa mitään pois ja saarnata tällä tavoin vääristynyttä sanaa.
Mutta uskoisin, niin ettei tässä tarkoiteta avioeroa, vaan tilannetta avioliitossa. Ja sama pätee niin mieheen kuin vaimoonkin, oli hylkääjä mies tai vaimo, niin sama sääntö molemmille.
Huorintekijähän aina hylkää puolisonsa muun syyn vuoksi kuin puolison huorinteon vuoksi. Hän hylkää puolisonsa itsekkäistä syistä.
"""Silloin Jeesus sanoi heille: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. [Matt. 5:32; Luuk. 16:18]
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.""""
Tarkoitettaisiinko tässä naimisiin menolla eriasiaa kuin avioliitto (tilannetta että on se puoliso siellä kotona, ja sitten menee toisen kanssa "naimisiin")? Jos tässä tarkoitettaisiin avioliittoa niin ei kai silloin voida puhua yhtaikaa kahdesta vaimosta? Jos meinaan oltaisiin jo uudesti avioliitossa, niin kumpaa vaimoa tarkoitettaisiin kun sanotaan, että tekee väärin vaimoaan kohtaan? Sitä ensimmäistä vai sitä uutta vaimoa?
Huorintekijä hylätään aina huoruuden vuoksi, mutta huorintekijä ei voi hylätä puolisoaan tämän huoruuden vuoksi (ellei tietysti molemmat ole samaan aikaan juuri sortuneet). Jos huorintekijä ottaa avioeron niin hän hylkää puolisonsa itsekkäistä syistä, ja se on väärin ja näin ollen ei saisi enään avioitua.
Mutta tällä josta avioero otettiin tai otti itse eron, niin hänellä on oikeus hylätä huorintekijä ja avioitua myös uudelleen. Sillä hän joka hylkäsi puolisonsa muun kuin huoruuden tähden on tehnyt väärin puolisolleen ja tehnyt aviorikoksen.
Tämä on siis olisiko näin? Sellainen tilanne mitä ei koskaan pitäisi avioliitossa tulla, siksi kai huorintekeminen on niin selvästi Raamatussa kielletty, että kaikki tietäsivat että sen tekeminen on vastoin Jumalan tahtoa. Kun sitä Jumalan tahtoa noudatettaisiin, niin yhtään avioeroa ei pitäisi syntyä.
Eli tuon RM:n kohdan ydin on tämä:
Eroaminen: mahdollista toisen aviopuolison huoruuden tähden. Tästä seurasi kuolemanrangaistus.
Uudelleen avioituminen: mahdollista, koska huorin tehnyt on kuollut, ja liitto siten purkautunut. Ei kuitenkaan ENNEN tuomion toteutumista.
Selkeätä tekstiähän tuo RM:n paikka on nyt, kun tuo silloinen laki kerrottiin yllä muistutukseksi.
Enpä olisi tuosta ihan varma, sillä Jeesushan nimenomaan osoitti, että kuolemantuomio ei ole oikea ratkaisu asiaan (vrt. syntinen nainen). Matteuksen mukaan Jeesus myös sanoo "joka ottaa eron muun kuin huoruuden tähden JA nai toisen". Sitä paitsi - miksi Jeesus olisi antanut luvan ottaa ero, jos ero ei käytännössä merkitsisi mitään? Lisäksi, jos huorinteosta on seurannut automaattisesti kuolemanrangaistus ja sitä kautta lupa uuteen liittoon, niin eikö ole luonnollista, että asia on mainittu vain yhdessä evankeliumissa - eihän siitä ole ollut tarpeen puhua, jos asia on ollut itsestään selvä. Luther puhuu huorintekijästä kovin sanoin Jumalan silmissä kuolleena. Avioliitto on hengellinen liitto, ja jo Malakian kirjassa todetaan huorintekijästä:
" "Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. "Mutta kuinkas se yksi - ?" Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. - Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.
Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat." (Mal.3:14-16)
Tässä profeetta toteaa, ettei huorintekijällä ole edes "jäännöstäkään hengestä" ja kehottaa ottamaan "vaari hengestänne". Lisäksi tästä käy ilmi, että Jumala vihaa hylkäämistä, mutta on tärkeä huomata, että tämä ei ole kielto viattomalle osapuolelle eroon. Pikemminkin huorintekijä on teoillaan hylännyt Jumalan ja puolisonsa ja on hengellisesti (ja tuohon aikaan myös ruumiillisesti) kuollut Jumalan silmien edessä. Koska avioliitto on hengellinen liitto, katkaisee huorinteko sen Jumalan silmissä, ja syyllinen hylkäämiseen on huorintekijä itse.
Raamatussa verrataan Jumalan suhdetta uskovaisiin usein avioliittona. Israelin kansa on Jumalalle monasti "uskoton" palvoessaan vääriä jumalia ja teehdessään Jumalan tahdon vastaisesti. Mitä tekee Jumala lopulta? Jumala solmii uuden liiton koko ihmiskunnan kanssa. Kyse on yhtä lailla henkisestä liitosta kuin avioliitossakin ja samalla tavalla jatkuvasta uskottomuudesta on seurauksena uusi liitto. Omasta mielestäni Jeesuksen myöntämä lupa eroon ja uuteen liittoon uskottomuuden tähden sopiikin juuri jatkuvaan ja toistuvaan uskottomuuteen, sillä varmasti liiton eheytyminen on kaikkien mielestä se paras ratkaisu ongelmiin.
sitten nykyisin käytössä oleva mahdollisuus avioeroon tuota vanhanaikaista kuolemanrangaistusta?
Avioeron sattuessa huoruuden tähden, se huorintekijä kuolee puolisolleen lopullisesti.
Nykyään ei ole voimassa enään kuolemanrangistusta tästä rikkeestä, vaan ollaan haluttu säästää myös väärintekijän henki.
Eihän kuolemanrangaistuksen jälkeenkään ole voinnut aviopuoliso enään tulla vaatimaan puolisoaan takaisin, ja sen rikotun ei ole tarvinnut enään odotella vaan on saannut avioitua rauhassa uudelleen.
Jos siis nykyisin on käytössä avioero kuoleman rangaistuksen sijasta, niin miksi rikottu ei saisi rauhassa avioitua uudelleen, vaan pitäisi jäädä odottamaan sitä "kuollutta" palaavaksi?
Olisiko sitten joidenkin mielestä parempi, että kuolemanrangaistus olisi nykyäänkin käytössä, ja näin rikottukin saisi vapauden elää, eikä olisi lopunelämäksi sidottu siihen väärintekijään joka kenties jo solminut uuden avioliitonkin? Jos ajatellaan siten että vain toisen oikea kuolema päättää liiton?
Omasta mielestäni (en ole kylläkään se, jolle kysymyksen esitit) tilanne on nykyään liki katastrofaalinen siksi, että on täysin mahdollista, että esimerkiksi mies lähtee lätkimään jättäen vaimon kymmenen lapsen yksinhuoltajaksi. Vanhin lapsista käy ehkä juuri ja juuri toista kymmentä. Lisäksi huorintekijä on voinut mennä uuteen avioliittoon tahollaan, jolloin ei ole mitään toivoa hänen palaamisestaan - parannuksen tehdessäänkin hän ei voi rikkoa uutta liittoaan, koska tekisi siinä jälleen huorin. On jokseenkin vaikea uskoa, että tällaisessa tilanteessa Jeesuksen rakastava neuvo olisi, että "hylättyä ei saa naida" ja "etsi uskon ymmärrystä osallesi". Ja eihän se itse asiassa olekaan, jos tarkemmin ajatellaan, vaan Jeesus on tässäkin kärsineen puolella myöntäen uuteen liittoon luvan.
tilannetta ajatellaan siten, että se syytön puoliso odottaa vain sitä toista palaavaksi, jos tosiaankin joidenkin mielestä vain se oikea kuolema lopettaa liiton. Ja tämä huorintekijä on avioitunut uudelleen elää onnellisesti porskuttaen.
Häntähän on kielletty avioitumasta uudelleen koska hän hylkäsi puolisonsa muun kuin huoruuden tähden. Niin eikö hän nyt sitten tässä uudessa avioliitossa elä koko ajan siinä huoruudensynnissä pettäen sitä puolisoa joka siellä edelleen odottaa?
Itse olen aina ollut sitä mieltä että huorintekijän ei pitäisi enään avioitua uudelleen, hän on kerran Jumalalle luvannut ja on kertaalleen huorinteollaan Jumalan hylännyt.
Hänen pitäisi ensin sovittaa kaikki vääryys sen rikotun kanssa, ja varmistaa ettei toinen jää kärsimään niistä omista teoista. Sitten kun asiat on sovittu ja selvitetty, niin Jumalakin antaa ehkä siunauksensa uudelle liitolle. Mutta jos ensinmäinen liitto on lopetettu väärin, niin miten se toinen voisi saada täyden siunauksen?
Antaisiko vasta se huorintekijälle mahdollisen luvan uuteen avioliittoon, kun tämä rikkottu on ensin sominut uuden avioliiton, hänellä oli siihen oikeus ja oikeus hylätä puoliso koska tämä teki huorin.
Kyllä se hyljätty on aina se huorintekijä. Huorintekijä ei voi hylkää puolisoaan huoruuden tähden, hän hylkää puolisonsa itsekkyytensä ja kovuutensa vuoksi. Vain syytön osapuoli voi hyljätä puolisonsa huoruuden tähden, sillä ei ole mitään merkitystä kumpi sen avioeron ottaa. Jos avioeron ottaa itse huorintekijä, niin hän on jättänyt vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, rikottu voi taas hyljätä tämän avioeron ottajan huoruuden tähden.
Toki ihminen voi mennä uudelleen naimisiin, mutta uskovainen ymmärtää kyllä että se ei ole oikein.