muutin pääkaupunki seudulle n. kolme vuotta sitten..töissä viihdyn kyllä mutta kun vapaa-aika koittaa...ei ole kenen luo mennä..illat menee koneen ääressä istuessa..joskus käyn perheellisten luona, mutta heillä on omat juttunsa..
en tunne ketään samassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä..
en haluais muuttaa poiskaan pohjoisemmaksi töitten takia..seuroissa käyn harvakseltaan..sielläkin katotaan pitkillä jos kyselen joltakin jotain.. se jää siihen..muutosta kyllä pitäs tapahtua.. muuten jumitun paikoilleen...näyttää kyllä epätoivoiselta....auttakaa....
en tunne ketään samassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä..
en haluais muuttaa poiskaan pohjoisemmaksi töitten takia..seuroissa käyn harvakseltaan..sielläkin katotaan pitkillä jos kyselen joltakin jotain.. se jää siihen..muutosta kyllä pitäs tapahtua.. muuten jumitun paikoilleen...näyttää kyllä epätoivoiselta....auttakaa....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen kärsinyt paljon yksinäisyydestä, en täällä pääkaupunkiseudulla niinkään, vaan muualla. Musta esimerkiksi Helsingin RY:llä käy niin monenlaisia ihmisiä, että varmasti löytää mielenkiintoista seuraa, kun vaan jaksaa aktiivisesti tutustua ihmisiä, on ystävällinen ja hieman jopa änkeääkin kylään. Ois tosi mukavaa että löytäisit mukavia ihmisiä. Minkä ikäinen olet, millainen olet.. kannattaa osallistua mahdollisimma paljon RY:n toimintaan, keittiövuoroihin, käydä myös alueseuroissa tai pienemmissä tilaisuuksissa, niissä on myös hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin. Kannattaa myös ääneen purkaa huoliaan ikään kuin vahingossa, niin ihmiset yleensä kyllä huomioivat ja kutsuvat kylään vähän oudommankin. Sitten kun onnnistuu tutustumaan muutamaan ihmiseen, niin näiden avulla tutustuminen on jo paljon helpompaa.
Käyvätkö ihmiset noin vain toisillaan kylässä Helsingissä? Käsittääkseni siellä pitää tuntea toinen hyvin julkisista tiloista ennen kuin ryhdytään pitämään yhteyttä yksityisen asumisreviirin sisäpuolella.
...miksi ei ole törmännyt yhteenkään vl:ään Turussa, vaikka olen asunut täällä jo monta vuotta? Olen noin 40-vuotias ja perheellinen mies ja aika kuluu arkisissa kuvioissa lasten ja vaimon kanssa. En työssäni enkä edes sattumalta missään muussakaan tilanteessa törmää heihin/teihin. Kun lähdin liikkeestä noin kolmikymppisenä, asuin muualla. Olisi mielenkiintoista käydä keskusteluja elämästä ja kaikesta muustakin tämän päivän vl:n kanssa vaikka jossain marketin kahvilassa tms. Jos jollakin on kiinnostusta, niin ottakaa yhteyttä.
että menisit Turussa RY:n seuroihin. Siellä niitä VL:iä parhaiten löytää. Ja varmaan väliajalla luontevammin osaa keskustella seurojen väliajalla, kahvikupin ääressä.
Voisithan siellä esittää tällaisen toivomuksen, ja vaikka pyytää kuulutuksen asiasta.
Varmaan löytyy tällainen ihminen, uskon niin.
Miten ihmeessä joka vaivaan iletäänkin tarjota vaihtoehdoksi seuroihin menemistä? Jospa jonain viikkona seurat peruutettaisiin tykkänään ja niissä omavanhurskauttaan pönkittävät immeiset jalkautuisivat etsimään kadotettuja sieluja ja yksinäisiä ihmisiä - vaikkapa markettien kahviloista!
mistä saisi kontaktin vl:iin, niin eikö ensimmäisenä tulisi mieleen, että kannattaa mennä seuroihin?
Seuroista voi saada kontakteja, ja sitten toki, kun jonkun ihmisen tuntee, voi tämän kanssa tavata vaikka marketin kahvilassa;-).
Minusta tuo oli todella hyvä neuvo.
Mikä niissä seuroissa on niin vastenmielistä, että se aiheutti tuollaisen letkautuksen?
Kun menee seuroihin, voi siellä tullakin vastaan tutunnäköinen ihminen, vaikkapa naapuri tai samassa työpaikassa työskentelevä, eli siellä voi käydä tsekkaamassa, löytyisikö läheltä kuitenkin joku, jonka kanssa voisi sitten keskustella.
...että ehdotetaan seuroihin menoa. Jotta kokisin tapaamisen ja keskustelun "tasavertaiseksi" molempien osapuolien kannalta, valitsisin neutraalin ympäristön. En halua joutua yhtäkkiä tilanteeseen jossa kokisin joutuvani altavastaajan asemaan, siksi ehdotinkin kahvilaa. Yksi syy siihen, miksi en halua mennä ry:lle, on se, että olen julkisuuden ammatissa ja siksi en haluaisi asialle mitään sen kummempaa haloota. Mutta, jos periaate on se, että exien kanssaei voi keskustella muualla kuin heillle turvallisessa ympäristössä, niin ei sitten keskustella. Olisin vain halunut jutella...
rakentavat parhaillaan uutta toimitaloa, entinen on jo myyty
seuroja pidetään ympäristön kirkoissa; sellaisiin tilaisuuksiin voisit kyllä mennä bongaamaan, josko tuttuja näkyisi
viikottainen ohjelma ja paikat on kuunneltavissa vastaajassa 02-2484 445
näitä juttuja voit myös katsella Turun ry:n kotisivuilta www.turunrauhanyhdistys.fi
" mistä saisi kontaktin vl:iin, niin eikö ensimmäisenä tulisi mieleen, että kannattaa mennä seuroihin? "
Ensimmäisenä tulisi kyllä mieleen antaa sähköpostiosoite ja linkki www-sivuille. Sitä kautta saisi yhteyden heti odottamatta seuratilaisuuksien alkua. Ja sitäpaitsi netistä saisi (jos homma on hyvin voidettu) paikkakunnan seurapaikkojen osoitteet ja aikataulut.
Kiitos vaan seurapaikka- ym. vinkeistä, mutta mieluummin tapaisin jossain muussa paikassa. Ei sen tarvi mikään tuttu olla. Jos joku on valmis juttelemaan, niin antakoon vaikka oman sähköpostiosoitteensa. Vai, onko muita vinkkejä?
Viestejäsi lukiessa en voinut olla ajattelematta, että koet vieläkin olevasi altavastaajan asemassa suhteessa nykyisiin vl:iin. Ilman sarvia ja hampaita kysyn, miksi ?
Pistähän pari riviä [email protected]
Verkko-ongelmista johtuen en lupaa pikavastausta.
Toivottavasti Turussa rakennuslupaajat ja kaavoittajat ovat suoraselkäisempiä kuin Helsingissä ja vaativat tehtäväksi riittävän määrän pysäköintitiloja.
Keskustelua vierestä seuratessani, tuli halu vastata ihmettelyysi.
Seuratilanteessa, jossa kaikki ovat vanhoillislestadiolaisia, on hyvin ymmärrettävää, että ihminen joka ei kuulu yhtenäiseen samankaltaiseen laumaan, kokee vahvasti ulkopuolisena olon ja on ikään kuin se "selkeä syntinen".
Marketin kahvila on huomattavasti turvallisempi paikka, jossa voi kokea itsensä erilailla hyväksytyksi.