Mikä sinulle on jäänyt mieleen kaikista epämiellyttävimpänä asiana synnytyksestä? Itse synnytystapahtumasta siis? En tarkoita sairaalaa/henkilökuntaa tms, vaan jotain fyysistä juttua.
Minua puistattaa ja oksettaa vielä vuosien jälkeenkin se ääni, joka kuului kun välilihaa leikattiin.
Minua puistattaa ja oksettaa vielä vuosien jälkeenkin se ääni, joka kuului kun välilihaa leikattiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
välilihasi leikattiin? Ei nyt sentään ;)
Itse leikkaaminen ei niinkään, mutta ompelu tuntui, kun puudutus alkoi loppua.
Ponnistusvaihe oli inhottavin. Lapsi oli iso eikä meinannut mahtua.
ja repeämisen tunne. Aivan kauheeta! Ja oikeesti myös repesin, koska välilihaa ei leikattu.
se ääni. Kun kuulin ihoa leikattavan. En tuntenut (kai) sitä ollenkaan, mutta se ääni...
Epämiellyttävin muisto se mahan painelu! Jälkeisvaiheessa se painelu jotain tosi inhottavaa ja myöhemmin sitten osastolla jolloin katsotaan kohdun kokoa. Siis todellä epämiellyttävää.
imukupin laitto sinne ja sitte sen ja pään ulosvetäminen. tuntu, kuin repeäisin kahtiä. Todella inhottavaa. Niin kauheata, että enää koskaan en halua synnyttää ja kokea sitä uudestaan.
oli kaikista kamalin! Se kesti tunnin ja olin todella väsynyt.Lisäksi takana oli 2 valvottua yötä. Tuntui ikuisuudelta ja ajattelin etteikö tämä koskaan lopu. Toiseksi kamalinta oli olla viikko sairaalassa, ei siellä voinut nukkua yhtään...
ajateltuna inhottavinta on ollut jälkivuoto..ja esim suihkuun meno,kun vuotaa ja palentaa ja tekis mieli suurinpiiirtein olla jalat ristissä sängyllä.No,onneks se ei kestä kuin pari vrk pahimmillaan....
onnistaa liian aikaisin. Inhottavinta oli, kun kätilö tunki käden sinne ja siirsi vauvan pään eteen jääneen "läpän" pois. Se sattui sen verran,että potkaisin kätilöä, joka lensikin lattialle pyrstölleen...
Toivottavasti kätilösi nostaa pahoinpitelysyytteen sinua vastaan.Minä ainakin tekisin, jos olisin kätilö ja äiti tekisi fyysistä väkivaltaa minulle!
juu, ei laisinkaan mukava juttu. Minulta kuoli 26 viikkoinen vauvani istukanrepeämään kun synnyttäjä potkaisi. Hän pääsi kotiin vauvan kanssa, minä ruumishuoneelle omaani katsomaan. Ei paljon anteeksipyynnöt oloani helpottaneet,vaikka tiedän ettei hän tarkoittanut vauvalleni pahaa.
eihän ne nyt varsinaisesti liity itse synnytystapahtumaan, mutta muuten mulla on vain hyviä muistoja.
mutta siis kuopuksen syntymän jälkeen osastolla ollessani ne jälkisupistukset oli ihan kauheita, kun ei kipulääkkeet millään auttaneet ja ne olivat todella kivuliaampaa kuin ne oikeat synnytys supistukset. tai ehkä niihin vain suhtautuu eritavalla, kun niillä ei ole enää sitä oman kullannupun maailmaan saattavaa tarkoitusta.
Koko synnytys ja sairaalassa olo oli epämiellyttävää mutta kaksi asiaa synnytyksessä kammottaa vieläkin: kalvojen puhkaisu ja epiduraalin laitto. Molemmat sattui yllättävän paljon ja pelko lisäsi kipua.
vielä yksi kamala asia, oli vessassa käynti rankan synnytyksen jälkeen!!!
Tikkaaminen jälkeenpäin oli inhottavinta.
Puudutuksesta huolimatta se lanka tuntui kun vedettiin läpi... Ja loppuvaiheessa alkoi puudutuskin jo heiketä ja tuntui TOSI inhottavalta.
koko omalla painollaan. Vauva ei meinannut millään lähteä liikkeelle. Apuun haettiin miespuolinen kätilö, joka painoi vatsaa koko omalla painollaan. Huusin raivoisaa tuskanhuutoa.
En ole koskaan kokenut niin karmeaa kipua kun synnytyksen jälkeisten päivien kohdun painelu! Huusin ja kiemurtelin kivusta... Aikuinen nainen!
Myös sektiohaavasta säteili tajutonta viiltävää kipua tietyissä asennoissa, esim. sängystä noustessa.
Kun imukupilla kiskottiin vauva ulos 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen niin inhottavalta tuntui kun hartiat jäi jumiin ja repesin aika paljon välilihanleikkauksesta huolimatta. Sattui enemmän kuin mikään koskaan ja olin ihan shokissa sen jälkeen.
Ponnistusvaihe, tai siis paremminkin se, kun ei tullut ponnistuksen tarvetta kunnolla. Yritin vain työtää, kun supisti. Molemmilla synnytyskerroilla kätilö joutui hälyttämään toisen kätilön "työntämään" vatsani päältä lapset ulos. Ei tuntunut kivalta.
Toisella synnytyskerralla myös vauvan sydänäänet katosivat kuulumattomiin aina supistusten aikana.
Takana on hätäsektio epäonnistuneen imukuppiyrityksen jälkeen. Kaikki supistukset, välilihan leikkaukset ja imukupin survomiset olivat todella mitättömiä kipuja verrattuna siihen haavakipuun, minkä koin, kun heräämössä hätäsektion jälkeen tulin tajuihini.
pään syntyminen. Repesin ja huusin kuin puukolla pistettyä sikaa. Onneks mies tajus sanoa että leikata jo se väliliha ja aah mikä helpotus se oli vaikka kiireessä en edes mitään puudutusta siihen saanut. Ompelukin oli aika inhottavaa sillä mikään puudutus ei tehonnut, tunsin joka piston ja kun lankaa vedettiin läpi..yäk..=/
Kamallimmalta kokemukselta tuntui aqua-rakkuloiden laitto!!! Aivan kauhean kivulias juttu...eikä edes ollut apua niistä! Ei enää koskaan niitä...