Kissa ja vauva.

Meillä on nyt kotona kolmen viikon ikäinen poika ja 2½ vuoden ikäinen leikattu kolli. Kun tultiin sairaalasta kotiin niin annettiin kissan ihan rauhassa nuuhkia vauvaa ja tutustua muutenkin esim. jos vauva oli meidän sängyssä niin kissa sai käydä haistelemassa valvonnan alaisena.

Alussa kissa ainakin meillä oikein vahti vauvaa ja aina jos tuli pienikin inahdus kopasta niin siellä piti käydä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa. Ensimmäisinä päivinä ei raaskinut kissa edes nukkua kunnolla, kun piti koko ajan olla kuuntelemassa ja ihmettelemässä uutta tulokasta.

Nykyisin nukutaan yöt kaikki neljä samassa sängyssä, poitsu meidän välissä ja kissa jaloissa. Eli ihan hyvin meillä ainakin mennyt, mitä nyt kerran kissa päätti pissata vauvan turvakaukaloon. Onneksi niissä on pestävät päälliset!

kissa pissaili vauvan pinnasänkyyn ja vaunuihin, kun silmä vältti niin oli puremassa pienen varpaita/sormia:( kissa on talossa vieläkin, tarkkojen turvatoimien alla. öisin suljemme makuuhuoneen oven jotta vauva saisi nukkua häiriköltä vaan nytpä kisu raapii ovea ja mouruaa sen takana niin että kaikki heräävät. kotiuduttuamme sairaalasta kissa oli myös syömälakossa hetken. huomiota olemme yrittäneet antaa enemmänkin kuin ennen lapsen syntymää, leikitty ja yritetty keksiä lisää virikkeitä vaan nyt tuntuu että konstit alkavat olla lopussa:( kyseessä 3v leikattu narttukissa.

Meidän perheessä on kolme lasta, ja ensimmäisen lapsen syntyessä kasvatimme rotukissoja. "Pysyviä" kissoja on ollut 7 kappaletta, tosin olivat jo melko iäkkäitä ensimmäisen lapsen syntyessä. Tällä hetkellä, kun nuorin lapsistamme on 4 v, jäljellä on yksi kissa. Ja kaikki kissat ovat kuolleet vanhuuteen.

Meillä on aina, ihan aina, mennyt kaikki hyvin. Suurin osa kissoistamme on tosin ollut rotukissoja, joilla on hyvin lempeä ja kärsivällinen luonne. Vanhin ja nuorin kissoistamme sen sijaan ovat olleet löytökissoja, eläinsuojeluyhdistyksestä otettuja. Vanhimman kissan kanssa oli pieni ongelma, koska hän pissaili vauvan pinnasänkyyn. Luuliko sitä kenties hiekkalaatikoksi vai oliko kyse uhmasta, kuitenkin suljimme makuuhuoneen oven aina kuin mahdollista, varsinkin yöksi.

Nuorin löytökissoistamme on yhä hengissä ja ainoa, rakas kissamme tällä hetkellä. Tämä kissa on niin ainutlaatuinen yksilö, kuin täysin perheenjäsen, että lapsetkin pitävät häntä kuin siskonaan. Ikinä ei ole edes raapaissut. Vahtii kaikkea, lapsen heräämistä, postin tuloa, veden kiehumista ym. ja ilmoittaa naukaisulla.

Meillä on kaikki mennyt niin luonnollisesti ja hyvin, etten osaa mitään varoitettavaa sanoa. Toivottavasti kuitenkin olin edes jollakin lailla avuksi. Hyvää jatkoa perheellenne!

Otti tulokkaan vastaan erittäin hyvin .Oli silloin 2 vuotias kissa-neiti.Uskomatonta oli se että joskus vain kissan läsnäolo sai tytön rauhoittumaan.Itku loppui kun kissa asettui selän taakse nukkumaan.Lämmittivät toinen toisiaan.Yöllä kyllä ei päästetty samaan huoneeseen.
Yleensä kissa ryntäsi "kertomaan"milloin vauva huusi makuuhuoneessa.Häntä suorana ja hätääntyneen näköisenä,ihan kuin sanoisi että TULE NYT ÄKKIÄ!
Iso berhardilainen oli myös lapsirakas,varma vahti kun vauva nukkui ulkona vaunuissa.Se pysytteli vaunujen lähellä niinkauan kun vauva nukkui.
Tytöstämme(nyt 9v) on tullut eläinrakas,nyt hän hoitelee varmoin rakastavin ottein vanhaa kissamme,ja talossammme asustaa myös marsuja ja kaloja..
Jotenkin se vaan sujui heti vauvan syntyessä ihan luonnostaan,en muista että erikoisemmin piti kissaa tai koiraa opettaa.Kaikille vaan tietysti huomiota paljon ,kyllä eläinkin osaa olla mustasukkainen,jos jää huomiotta..Ja yleensä taitaa olla se pissiminen niillä se paras keino näyttää että suuttuneita ollaan..

"lainaamalla" sairaalasta vauvan päässä olleet pipot,jotka mies sitten toi pojille haisteltaviksi,kun olimme tytön kanssa vielä sairaalassa.Pipoihin kun oli tarttunut vauvan tuoksua.

Meillä siis 2 leikattua kollia,9-ja 4-vuotiaat.Laitoimme vauvan tavarat jo n.kuukautta ennen valmiiksi(sanoivat neuvolassa,että voi tulla hetkenä minä hyvänsä->syntyi 10pv myöhässä!),että saivat tutustua.Kovasti kiinnosti,vaikka alussa yritimme,ettei pinnikseen ole asiaa.Lopulta siinä kävi niin,että ne molemmat nukkuivat pinniksessä kaiket päivät.

Kun mies toi pipot haisteltaviksi,kollit oli nuuskineet niitä 1,5h ja kehränneet.Kun sitten tultiin vauvan kanssa kotiin,minä tulin ensin yksin ja huomioin kissoja.Mies tuli perässä tytön kanssa ja vanhempi kissa tuli heti nuuskimaan.Nuorempi kissa,joka on arempi,meni piiloon.Vanhempi kissa vähän nuuskittuaan jätti lapsen omaan arvoonsa eikä oikeastaan ollut viikkoihin kiinnostunut ollenkaan.Nuorempi oli ekat 2 viikkoa käytännössä "maan alla" eli pelkäsi jonkin verran.

Kaikki on mennyt tosi hyvin.Nuorempi kolli on varsinainen "kusi-jaakko" ja pissii nykyään vaan laatikon viereen Hesarille,ei siis laatikkoon.En tiedä,johtuuko vauvasta.Olen luovuttanut ja laitan sen lehden sille,koska olen kyllästynyt siivoamaan pissoja eteisen parketilta.On vähän toistenkin ulosteita siivottava,siis vaipasta:).En halua lopettaakaan,kun muuten menee ihan hyvin.

Muutaman kerran vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen,löysimme nuoremman kissan pinniksestä vauvan jalkopäästä.Tottakai pelästyimme,ettei vaan mene vauvan päälle nukkumaan,mutta koskaan ei oo niin käynyt.Nykyään nukkuvat meidän sängyssäkin vierekkäin.Nuoremmalle kissalle vauvan itku on myrkkyä.Jos yöllä pinniksestä huutaa,niin kolli juoksee huoneesta pois.

Kissat on meillä olleet hyvä motivaattori,kun tyttö opetteli liikkumaan.Lähti vauhdilla kissojen perään aikaisessa vaiheessa ja nyt ei meinaa enää perässä pysyä,ei kissat eikä äiti.Tyttö repii nykyisin hännästä,viiksistä,tökkii,kiljuu jne.,eikä kissat ole moksiskaan.Lähtevät pois,kun alkaa ahdistaa.Joskus nousee tassu,mutta kynnet pysyvät piilossa eikä räpäämistä ole esiintynyt.Vielä.Ehkä sekin on edessä,kun tyttö tosta kasvaa ja alkaa voimalla rääkätä.Varsinaisesti en jätä valvomatta keskenään,mutta eihän sitä voi kokonaan välttää,kun tyttö liikkuu jo lattialla ja itsekin pitää käydä esim.vessassa.Tyttö kyllä osaa olla hellä kissoille ja ymmärtää,kun kiellän repimästä.Ihmisiä sen sijaan neiti käsittelee aika kovakouraisesti eikä ole kielloista moksiskaan.

Kannattaa antaa kissojen tutustua vauvan tavaroihin,niin vauvan tullessa ei ole niin suurta hinkua maistaa kiellettyä hedelmää.Ja kun olette sairaalassa,ette pysty kissoja kuitenkaan valvomaan.Ja tuokaa ennen vauvan tuomista kissoille vauvantuoksuisia vaatteita,leluja tms.

Tässäpä aika pitkä sepustus,toivottavasti jaksoit lukea ja siitä on sulle jotain hyötyä:)

ja mietittiin kanssa kovasti miten käy. Varsinkin kun toinen niistä on oikein minun sylikissa ja mustis kuin mikä. Mutta eipäs mitä: toinen ei mennyt vauvan lähellekään neljään kuukauteen! =) ja toinen hyväksyi yhdessä illassa että selvä, tämä on nyt minun rooli ja paikka. Siis todella upeasti ja vauvan sänkyyn yms. ei menty yhtään (tosi huudot sai kun alussa yritti hiukan).

Nykyään esikoinen on melkein 2,5 vuotta ja RAKASTAA kattejaan, kuten itse ilmaisee. Kissaressukat antaa muksun repiä ja raastaa (siis totta kai olemme opettaneet, ettei saa ottaa hännästä ja täytyy silittää nätisti yms. mutta vahinkoja sattuu) eivätkä sano mitään. Toinen lähtee pois kun saa tarpeekseen mutta toinen on ihan masokisti ja tunkee esikoisen vierelle aina. =)

Kohta syntyy kakkonen ja enää ei ainakaan tuota asiaa tarvinne miettiä!

Muistan kauhean tapauksen tästä läheltä ollessani lapsi.

Perheen pieni vauva oli nukkumassa vaunuissa, kissa oli mennyt vaunuun ja nukkumaan lapsen kasvoille. Perheen vauva kuoli.

Varovainen saa olla, mutta ei meilläkään ongelmia ollut, kun kissat pidettiin poissa sieltä missä vauva oli nukkumassa.

Ei kissoille mitään pysty päähän iskostamaan, ne tekevät mitä ne haluavat. Ainakin kaikki kissat jotka mä tunnen.

Minua hirveästi peloteltiin ennen synnytystä kissastamme kun jokainen tuttu "tiesi" tapauksen missä kissa on tukehduttanut vauvan ja olimme hirveän huolissamme sitten.. Mutta mitään ongelmaa ei ole (vielä ainakaan), kissa haistelee välillä vauvaa ja huudon tullessa joko tulee lähelle ihmettelemään tai juoksee piiloon. Ei heitä vielä ole uskallettu kahdestaan jättää ja jos kissa kovin lähelle menee esim. lattialle makoilemaan niin vahditaan kyllä..

Sittemmin olen kuullut että ne tukehtumistapaukset on usein ollut esim. omakotitaloalueella, vauva ulkona nukkumassa ja joku naapurin kissa hypännyt vaunuihin. Eli ei perheen oma kissa..

Ja niin, meidänkin kissa ennen synnytystä hyppäsi aina vaunuihin nukkumaan (ajettiin pois aina), mutta silloin kun vauva nukkuu niissä niin haistelee vain, ei edes yritä hypätä..(vahditaan kyllä tarkkaan. Niitä on kaikenlaisia verkkoja olemassa sänkyyn/vaunuihin, muttei saatu aikaiseksi ostaa. Ja hyvin on pärjätty näinkin!) Nyt kun tyttö alkaa konttamaan, pitää taas tarkkaavaisemmin vahtia, mutta en usko että ongelmia tulee. Pitää vain muistaa pitää kissaakin hyvänä=) Meillä yleensä on vauva toisen sylissä ja kissa toisen=)

Kiitän kaikkia vastanneita.
Meilläkin ollaan merkattu ihan mitä sattuu ja vähän alkaa moinen jo kammoksuttaa, mutta ymmärtäähän tuon, että kissaakin uudet esineet ja tuoksut pelottavat. Täytyy vain toivoa, että pysyy tosiaan vaavin syntymän jälkeen poissa pinnasängystä.
Ja kuten joku jo huomauttikin, onhan sitä kaikenlaisia verkkoja. Varovainen ja huolellinen saa ilmeisesti olla, mutta mahdollisuus on pärjätäkin tuon karvaisen perheenjäsenen kanssa. =O)

Hyvää talven odotusta kaikille!

meillä kaksi kissaa ja vauva tulossa. kissat tottuneet nukkumaan ihmisen lähellä, joten hommasimme vaunuihin sekä häkkisänkyyn turvaverkot.saa vauva nukkua turvassa sisällä ja ulkona. ja eihän ulkona tiedä kenen kissa vaunuihin eksyy..

Kissa tykkäsi vastasyntyneestä, haisteli mielellään ja paneutui viereen. Vauva kai haisee mukavasti maidolta kissan mielestä. Kissä ei kuitenkaan koskaan yrittänytkään hypätä vauvan sänkyyn.

Myöhemmin kun vauva opetteli tarttumaan käsillään, niin kissa rupesi pitämään hajurakoa eikä enää mennyt lähelle. Ei kuitenkaan koskaan raapinut eikä ollut vihainen. Pysytteli vain etäänpänä.