Sopiiko kala(nainen) & leijona(mies)

Etpä ois osuvammin voinu kuvata leijonat (M) & kalat (N) -suhdetta! =) Ei siis kaartelua, vaan kalojen kannattaa avoimesti, rehellisesti, runsaasti ja suoraan osoittaa ihailunsa leijonaa kohtaan, sillä näin leijona säilyttäää kiinnostuksensa ja luottamuksensa. Vaikka eivät kalat tätä neuvoa tarvitse leijonan ollessa kyseessä... ;) enempää ominaisuuksiaan erittelemättä

Leijonako tunteellinen ja taiteellinen ja vielä romanttinen tunneihminen? Ei todellakaan. Kaikkea tuota on nimenomaan kalat, mutta ei leijona. Ja leijonamiehen kanssa eläneenä olen kyllä saanut sellaisen kokemuksen, ettei merkit sovi yhteen alkuunkaan. Ei leijona hoivaa ketään muuta kuin itseään.

Kalarouva kirjoitti:

Leijonako tunteellinen ja taiteellinen ja vielä romanttinen tunneihminen? Ei todellakaan. Kaikkea tuota on nimenomaan kalat, mutta ei leijona. Ja leijonamiehen kanssa eläneenä olen kyllä saanut sellaisen kokemuksen, ettei merkit sovi yhteen alkuunkaan. Ei leijona hoivaa ketään muuta kuin itseään.

Minäkin olin kaksi vuotta yhdessä urosleijonam kanssa. Alussa oli ihanaa; hän oli komea ja miehekäs ja minä tunsin itseni ah, niin heikoksi ja naiselliseksi;)Hän tarvitsi ihailua ja sitä myös sai, mutta pitemmän päälle jatkuva omakehu ja toisen egon pönkittäminen alkoi kyllästyttämään. Varsinkin kun puheet olivat suuret ja näytöt pienet.
MUTTA; jos haluat masokistiseen, epätasa-arvoiseen suhteeseen, niin leijona on oikea merkki:))

neptune kirjoitti:

Minäkin olin kaksi vuotta yhdessä urosleijonam kanssa. Alussa oli ihanaa; hän oli komea ja miehekäs ja minä tunsin itseni ah, niin heikoksi ja naiselliseksi;)Hän tarvitsi ihailua ja sitä myös sai, mutta pitemmän päälle jatkuva omakehu ja toisen egon pönkittäminen alkoi kyllästyttämään. Varsinkin kun puheet olivat suuret ja näytöt pienet.
MUTTA; jos haluat masokistiseen, epätasa-arvoiseen suhteeseen, niin leijona on oikea merkki:))

Seurustelin Leijona-miehen kanssa n. vuoden, ja se oli ihanaa kyllä, ensirakkauteni, enkä sitä ikinä unohda.
Toisaalta se oli elämäni kauhein suhde. Minua ei ole ikinä niin loukattu, itsetuntoani tuhottu, paloin aivan loppuun. Erosta on aikaa vuosi ja nyt sitä osaa jo muitella hyviä hetkiä, lämmöllä. Silti minulle jäi alitajuntaan hyvin pysyvästi erilaisia pelkoja yms jotka vaikeuttavat nykyistä elämää ja nykyiseen mieheeni (rapu, maailman ihanin!!) luottamiseen yms.
Suhde Leijonaan on intohimoinen ja ihana kokemus, mutta ajan kanssa vaatii erittäin paljon työtä onnistuakseen, arki kun kohtaa niin se ei ole niin helppoa ehkä.. Myös Leijonan kaksinaamaisuus ja omahyväisyys saattaa olla liikaa kalalle, jonka saattaa olla vaikea ymmärtää sitä kuin vasta vaiheessa jossa ollaan suossa ja syvällä siellä.
Onnea kuitenkin teille jos yhteiselämää yritätte.

Nimim. Leijonan henkisesti että fyysisesti pahoinpitelemä Kala

entä kalamies ja leijonanainen? Miten synkkaa. Huom. Minun nouseva merkkini on kalat. Joten en ole kauhean välinpitämätönkään.

neptune kirjoitti:

Minäkin olin kaksi vuotta yhdessä urosleijonam kanssa. Alussa oli ihanaa; hän oli komea ja miehekäs ja minä tunsin itseni ah, niin heikoksi ja naiselliseksi;)Hän tarvitsi ihailua ja sitä myös sai, mutta pitemmän päälle jatkuva omakehu ja toisen egon pönkittäminen alkoi kyllästyttämään. Varsinkin kun puheet olivat suuret ja näytöt pienet.
MUTTA; jos haluat masokistiseen, epätasa-arvoiseen suhteeseen, niin leijona on oikea merkki:))

Tällä hetkellä Leijona-miehen kanssa suhteessa, ja aivan kuin itse olisin kirjoittanut tekstisi, alusta loppuun! Nyt taas mykkäkoulupäällä armaan leijonan aloittamana, kun eilen alkoi kiukuttelemaan niin turhasta asiasta, ja satuin sanomaan eriävän mielipiteen, joka yllätys-yllätys, kolhaisi hänen egoaan, vaikka "normaali" ihminen ei olisi edes moista huomautusta huomannut. Kyllä usein tulee tunne ettei jaksa.