Olen 20v. nuori nainen Etelä-Suomesta(tarkemmin Päijät-Hämeestä),ja niin yksinäinen.
Kaikki kai alkoi kai ns. mennä mönkään ala-asteen syrjimis/kiusaamisista.Itsetunto ei ole tähänkään mennessä parantunut ja ajattelen väkisin että en kelpaa kenellekään(edes kaveriksi)..en ole mielenkiintoinen...jne.
Toisina päivinä menee hetken paremmin ja ajattelen että olen varmasti ihan mielenkiintoinen ja kivan näköinen ihminen...mutta silti tuntuu ettei mussa ole mitään verrattuna muihin.Tuntuu että elämä luisuu ohi sormien.Masennun herkästi ja suren kaikkea,ja yksin tulee liikaa mietittyä elämän rajallisuutta ja sitä miten vois olla onnellinen jos vaan olis niitä ihmisiä.Tuntuu että mussa vois olla niin paljon voimaa ja väriä jos vaan tulis sellainen ihminen elämään joka sais mut nauramaan.
En ole tähän ikään mennessä kertaakaan ollut lähemmässä kontaktissa kenenkään kanssa,siis suudellut tms.En edes ole varma seksuaalisesta suuntautumisestani...välillä tuntuu niin vieraalta ajatella mitään seurustelua kenenkään kanssa.Kai tää pitkä erakoitumiskausi verottaa jo suhdetta muuhun maailmaan.
Ystävää mulla ei ole koskaan ollut,viimeksi yläasteella oli muutama kaveri..mutta nekin vain siellä koulussa.Vapaa-ajat olen viettänyt koko elämäni ilman ikäistäni seuraa...aina kotona perheen seurassa.Mutta eihän se riitä...sitä alkaa väsyä elämään kun ei saa jakaa sitä kenenkään kanssa.
En välttämättä kaipaa rakkautta,mutta kaveri olisi mulle se suurin ilo...joku samanhenkinen ihminen.
Olen luonteeltani melko vetäytyvä,siksi ei ole vielä ketään ystäväksi löytynyt.Lähemmin tutustuttaessa olen kyllä todella puhelias,oikea pulisija jos jostain innostun.Eli siis tuppisuuna oleminen ei ole perimmäinen luonteeni.Rakastan ns. ajatella ääneen=) ja pidän mielipiteiden vaihtamisesta ja syvällisistä pohdinnoista,sekä hassuttelusta(mutta senkin taidon olen tainnut jo kadottaa).Tuntuu ettei jaksa enää hymyillä edes.
Mutta tässä jotain minusta...
Pidän/olen kiinnostunut mm.:luonto,eläimet,ihmisyys,elämän salaisuudet,erikoiset ilmiöt(ufot ja muu rajatieto),matkustelu,snorklaaminen,lukeminen,tiede,tähtitiede,kuvataiteet( satunnainen oma taiteilu),kauniit asiat ja söpöt jutut,vaatteet
En ole koskaan oikeen kokenut kuuluvani joukkoon.Tunnen itseni erilaiseksi..mutta kaikki kai me ollaan erilaisia.
Ja luonteeltani olen siis näiden vallitsevien epävarmuuksien ja arkuuden lisäksi:
herkkä,pessimistisyyteen taipuvainen,melko avoin,pidän keskustelemisesta,tietyssä suhteessa innostuva,pehmeä,kiltti(on toki mussa joskus äksyilyäkin),syvällinen
No tulipa tässä kaikkea höpistyä...mutta tämä vaan siksi että josko joku samoja kokenut/ajatteleva haluaisi tutustua.Mailia voi laittaa:
[email protected]
Kaikki kai alkoi kai ns. mennä mönkään ala-asteen syrjimis/kiusaamisista.Itsetunto ei ole tähänkään mennessä parantunut ja ajattelen väkisin että en kelpaa kenellekään(edes kaveriksi)..en ole mielenkiintoinen...jne.
Toisina päivinä menee hetken paremmin ja ajattelen että olen varmasti ihan mielenkiintoinen ja kivan näköinen ihminen...mutta silti tuntuu ettei mussa ole mitään verrattuna muihin.Tuntuu että elämä luisuu ohi sormien.Masennun herkästi ja suren kaikkea,ja yksin tulee liikaa mietittyä elämän rajallisuutta ja sitä miten vois olla onnellinen jos vaan olis niitä ihmisiä.Tuntuu että mussa vois olla niin paljon voimaa ja väriä jos vaan tulis sellainen ihminen elämään joka sais mut nauramaan.
En ole tähän ikään mennessä kertaakaan ollut lähemmässä kontaktissa kenenkään kanssa,siis suudellut tms.En edes ole varma seksuaalisesta suuntautumisestani...välillä tuntuu niin vieraalta ajatella mitään seurustelua kenenkään kanssa.Kai tää pitkä erakoitumiskausi verottaa jo suhdetta muuhun maailmaan.
Ystävää mulla ei ole koskaan ollut,viimeksi yläasteella oli muutama kaveri..mutta nekin vain siellä koulussa.Vapaa-ajat olen viettänyt koko elämäni ilman ikäistäni seuraa...aina kotona perheen seurassa.Mutta eihän se riitä...sitä alkaa väsyä elämään kun ei saa jakaa sitä kenenkään kanssa.
En välttämättä kaipaa rakkautta,mutta kaveri olisi mulle se suurin ilo...joku samanhenkinen ihminen.
Olen luonteeltani melko vetäytyvä,siksi ei ole vielä ketään ystäväksi löytynyt.Lähemmin tutustuttaessa olen kyllä todella puhelias,oikea pulisija jos jostain innostun.Eli siis tuppisuuna oleminen ei ole perimmäinen luonteeni.Rakastan ns. ajatella ääneen=) ja pidän mielipiteiden vaihtamisesta ja syvällisistä pohdinnoista,sekä hassuttelusta(mutta senkin taidon olen tainnut jo kadottaa).Tuntuu ettei jaksa enää hymyillä edes.
Mutta tässä jotain minusta...
Pidän/olen kiinnostunut mm.:luonto,eläimet,ihmisyys,elämän salaisuudet,erikoiset ilmiöt(ufot ja muu rajatieto),matkustelu,snorklaaminen,lukeminen,tiede,tähtitiede,kuvataiteet( satunnainen oma taiteilu),kauniit asiat ja söpöt jutut,vaatteet
En ole koskaan oikeen kokenut kuuluvani joukkoon.Tunnen itseni erilaiseksi..mutta kaikki kai me ollaan erilaisia.
Ja luonteeltani olen siis näiden vallitsevien epävarmuuksien ja arkuuden lisäksi:
herkkä,pessimistisyyteen taipuvainen,melko avoin,pidän keskustelemisesta,tietyssä suhteessa innostuva,pehmeä,kiltti(on toki mussa joskus äksyilyäkin),syvällinen
No tulipa tässä kaikkea höpistyä...mutta tämä vaan siksi että josko joku samoja kokenut/ajatteleva haluaisi tutustua.Mailia voi laittaa:
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Olet ilmeisesti aikaisemminkin kirjoittanut tälle palstalle samasta ongelmasta ?
Mä olisin mielelläni sulle ystävä, ja muistaakseni laitoinkin siihen aikaisempaan viestiis perustuen mailia tuohon samaiseen osoitteeseen, mut en tiedä onko tietoliikenne sit pettänyt vai mitä ?!
Kuulostaa jonkun verran tutulta tuo tekstisi!
minäkin sulle kirjottelin joskus aikaisemmin, mutta vastausta ei kuulunut.
outoa todella..jos kerran ystävää haluaa eikä sitten vastaa. no, hei. mites työ muut..? pistäkää mailiosoitteita jos teiltä vaikka vastauksen saisi. :)
Ei tämä vastaa kenellekään... Aika turhaan tällaisen tänne sitten pistää. Ehkä ideana on testata kuinka paljon muija saa vastauksia...
Siis haetko sä vaan ihmisiltä sääliä vai mitä ?!?
Katsot kuinka moni ymmärtäväinen ihminen sinulle täällä vastaa..
Sanoit olevasi koulukiusattu ja huonon itsetunnon omaava. Entäpä jos joku samanlainen vastaa tuohon viestiisi, eikä saa siihen vastausta ? Herkempi ihminen voi kuvitella, ettei kelpaa edes mailiystäväksesi, ja ettei edes yksinäisyys-palstalta voi saada kavereita.
Ja että vieläpä teet saman asian kahteen kertaan!!
En voi käsittää tätä !!
Sama myös täällä...
Vähän outoa laittaa trollina tämmöisiä kirjoituksia. Varmaan joku olisi saanut kuitenkin vastauksen vaikka kaikille nyt ei viitsitäkkään kirjoittaa. Se on vähän kummallista, ettei ilmoiteta ettei kiinnosta sillä en minä usko näihin ilmoituksiin tulevan nyt aivan satamäärin vastauksia ja vastausviestin tekeminen kestää arviolta noin alle minuutin, mutta hyvin yleistä on olla ilmoittamatta kirjoittamis haluttomuudesta.
Täältä harvemmin porukka mitään vastaa ja jos vastaa, niin ehkä yksi tai kaksi ihmistä voi just ja just vastata. Että en tiedä sitten mikä on tämän "deepsoulgirlin" motiivi... No ainakin tuli kirjoiteltua kyseiselle ihmiselle vastausta saamatta.
Tuli vastaus, mutta tämän viestiketjun aloittaja tuskin on kyseinen tyyppi.
Oikeastaan siis kirjoittaja vastaa mutta on valikoiva vastauksissaan ja ei vastaa aivan kelle tahansa. Toisin sanoen yksinäinen omasta tahdostaan.