Mistä tiedän ,että elänkö tällä hetkellä "oikeassa hengessä" olevien keskuudessa.
Puhutaan "hempeästä hengestä" sekä "väärähenkisyydestä" ym.. ja mihin tapahtumiin ne ovat uskovien keskuudessa johtaneet.
Jälkikäteenkö voidaan vasta osoittaa ketkä ovat eläneet oikeassa hengessä?
Puhutaan "hempeästä hengestä" sekä "väärähenkisyydestä" ym.. ja mihin tapahtumiin ne ovat uskovien keskuudessa johtaneet.
Jälkikäteenkö voidaan vasta osoittaa ketkä ovat eläneet oikeassa hengessä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
on käsittääkseni yksi tuntomerkki oikeasta Hengestä.Mutta väärään rauhaankin voi joutua.
olla yksinkertainen asia? Ei se siltä oikein vaikuta, jos joutuu miettimään, että onko väärässä rauhassa vai oikeassa rauhassa, hempeässä hengessä vai missä hengessä.
En halua tähän keskusteluun tuotavaksi vuosikymmeniä sitten tapahtuneita ikäviäkin asioita,mutta kuitenkin JÄLKIKÄTEEN ymmärtääkseni on menneistä asioista todettu niitä tehdyn "väärässä hengessä."
Eli voiko tämän hetken "oikea henki" osottautua myöhemmin "vääräksi hengeksi."
Jopa niin yksinkertainen, ettei tämän maailman 'hengelliset' ja 'jumalattomat' sitä tunne eikä usko.
Lapsen mielinen usko ja kuuliaisuus riittää.
Ja s.o. sitä että meillä on halu ja tarve saada omalle kohdalle 'äidin ruokaa', jotta jaksaisimme tehdä matkaa.
Meille on annettu siitä oikeasta hengestä ja siinä olijoista yksi ainoa tuntomerkki. Jeesus nimittäin sanoi, että hedelmistään puu tunnetaan. Näitä hedelmiä luettelee Paavali galatalaiskirjeessä (5. luku). Kannattaa lukea :)
Kymmeniä vuosia sitten hoidettiin asioita myös oikeassa hengessä. Kuitenkin oikeassa hengessä, vaikka siinä sivussa vaikutti myös sellainen kiivas, kova, kuiva väärä henki. Siitä kiivaudestakin on neuvottu ja neuvotaan vieläkin parannukseen, siitäkin pääsee vain parannuksen kautta vapaaksi.
Hempeys on taas sellaista, että ei lainkaan neuvota eikä opasteta vikaan mennyttä. Hempeä henki kieltää sen myös opetuksen tasolla. Kun hempeän hengen vallassa vaihtaa oppia ilman omakohtaista parannusta ja lähtee veljeä tai sisarta neuvomaan, se tapahtuukin kuivassa, lyövässä hengessä, niin kummalliselta kuin se tuntuukin.
Jumalan henki on nöyryyden, sävyisyyden, hiljaisuuden, opin raittiuden henki, muutamia tuntomerkkejä kertoakseni. Jos sinulle tulee murheellinen mieli nähdessäsi ystävän lankeemuksen, ja haluat häntä ystävänä, rauhallisesti opastaa, teet sen silloin oikeassa hengessä. Jos menet kovilla, lyövillä sanoilla hänen puheilleen, se on laillisuutta. Jos et ymmärrä siinä edes väärin tehneesi, on lakihenki ainakin lähellä, ellei jo saavuttanutkin.
Laki ajaa Kristuksen luokse, evankeliumi päästä vapaaksi lain kirouksesta. Vapaalle armolapselle ei kuulu Mooseksen laki, Kristuksen rakkauden laki on paljon tarkempi, siitä saa myös voimaa sen mukaan elämään. Se ohjaa ja opastaa vapaita armolapsia.
Kiitos. Vieraudentunne ja seurakunnassa aistittavissa olevasta eräänlaisesta "kerrostuneisuudsta" johtuen joutuu väkisinkin pohtimaan aloituksessa mainitsemastani epäilystä "oikeassa" joukossa olemisesta.
Ehkä se on vain voimakkaiden persoonien "taistelua." Toinenkin selitys on kyllä olemasssa... aika näyttää.