Vaatiiko Jumala oikeasti mahdottomia, antoiko Hän sellaisen lain mitä on mahdotonta pitää? Onko Jumala sadisti, joka antaa mahdottoman tehtävän, ja kun ei selviydy siitä, niin saa rangaistuksen?
Tehdäänkö anteeksisaamisella koko raamattu ja Hänen sanansa tyhjäksi? En tiedä mistä tällaiset väitteet ovat saaneet alkuunsa, mutta raamatusta ei ainakaan.
Moni tuntee oman mahdottomuuden täyttää Jumalan antamia käskyjä, ja toteaa anteeksi antamuksen ainoaksi mahdollisuudeksi jatkaa tätä elämää. Tässä ollaan kuitenkin vielä kaukana totuudesta, jossa silmät ovat auenneet vasta vähän.
Maallisestikkin moni näkee että tämä yhteiskunta on menossa kohti kaaosta, mutta ei voida tehdä mitään. Ja joka viides ihminen maailmassa yli miljardi kristittyä luottaa että Jeesus on sovittanut heidän syntinsä ristillä.
Tämäkö oli uskon tarkoitus, uskoa synnit anteeksi ja hukkua silti yhdessä tämän maailman kanssa.
Eikö uskovien pitänyt olla valona täällä maailmassa, mutta miten voi olla valona jos tämä valo ei ole kuitenkaan mahdollista, ja meidän on vaan pakko pyytää anteeksi ettemme pysty siihen.
Onkohan sittenkin jotain ymmärretty väärin?
Tehdäänkö anteeksisaamisella koko raamattu ja Hänen sanansa tyhjäksi? En tiedä mistä tällaiset väitteet ovat saaneet alkuunsa, mutta raamatusta ei ainakaan.
Moni tuntee oman mahdottomuuden täyttää Jumalan antamia käskyjä, ja toteaa anteeksi antamuksen ainoaksi mahdollisuudeksi jatkaa tätä elämää. Tässä ollaan kuitenkin vielä kaukana totuudesta, jossa silmät ovat auenneet vasta vähän.
Maallisestikkin moni näkee että tämä yhteiskunta on menossa kohti kaaosta, mutta ei voida tehdä mitään. Ja joka viides ihminen maailmassa yli miljardi kristittyä luottaa että Jeesus on sovittanut heidän syntinsä ristillä.
Tämäkö oli uskon tarkoitus, uskoa synnit anteeksi ja hukkua silti yhdessä tämän maailman kanssa.
Eikö uskovien pitänyt olla valona täällä maailmassa, mutta miten voi olla valona jos tämä valo ei ole kuitenkaan mahdollista, ja meidän on vaan pakko pyytää anteeksi ettemme pysty siihen.
Onkohan sittenkin jotain ymmärretty väärin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta mulla ei ole vastauksia.... Sitä valoa voisimme osoittaa myös auttamalla Pakistanin maanjäristyksen uhreja mutta ei kiinnosta kun ei ollut länsimaalaisia kuten Tsunamissa... Sitten iskee epätoivo, että mitä sitä yhden ihmisen auttaa tehdä jotain. Ei tämä maailma siitä muutu.
Pitääköhän paholainen minua pihdeissään kun en usko että yksikin pääsky tuo kesän...
Jumala ei vaadi mahdottomia, valinta on ihmisen. Tarttuuko armoon, vai koittaako selvitä itse.
Anteeksianto ei tee sanaa tyhjäksi, koska Sana osoittaa anteeksiannon välttämättömyyden, muuten emme selviä.
Mahdottoman tehtävän eteen joutuminen avaa silmiä vähitellen. Jos ne avautuisivat kerralla, emme ehkä kestäisi sitä syyllisyyden painoa.
Jumala ei kuitenkaan vaadi keneltäkään enempää, mitä on valmis antamaan. Hän antaa voiman ja avun kaikissa asioissa, jos sitä hengessä ja totuudessa pyydämme.
Uskovankin osa on kulkea kuoleman portin kautta iankaikkiseen elämään, siinä emme eroa kenestäkään muusta.
Synnittömyys ei ehkä kuitenkaan ole se valo, joka meistä pitäisi paistaa. Ehkä se on enemmänkin nöyryys lankeemuksissa. Anteeksipyyntö olipa vastapuoli kuka tahansa. Sekä rakkaus lähimmäiseen.
Sikäli on ymmärretty väärin, että Jeesus Kristus on monelle ainoastaan uhrikaritsa. Hänen tulisi olla samalla hetkellä Juudan leijona, kuningas ja sydämemme valtias, eikä pelkästään puolestamme kuoleva Karitsa.
Jos Hän olisi meille näitä molempia, se näkyisi meistä jotenkin eri tavalla ulospäin.
siinä se asuuko meissä Jeesus Vapahtajamme, vai olenko itse itseni herra? Jos on niin, että minä elän, eikä Kristus minussa, niin eipä meistä voi mitään valoa heijastua, vaikkakin kuinka uskoisimme Taivaan Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen. Olkoon rukouksenamme, oi Herra etten enää eläisi minä, vaan sinä saisit elää minussa.
>siinä se asuuko meissä Jeesus Vapahtajamme, vai olenko itse itseni herra<
Tämä varmasti on se vastaus, joka muuttaisi maailmaa, ja vaikka anteeksi saaminen on välttämätöntä, niin siinä ei ole kuin vasta osatotuus.
Yli 1000 miljoonaa Kristittyä maailmassa, luottaa että Kristus on kantanut heidän syntinsä, mutta niitä jotka antavat Kristuksen elää heissä on enää rippeet mitä jää jäljelle.
Jeesuksellakin oli välillä 10 000 seuraajaa yhtä aikaa kuuntelemassa Hänen opetuksia, mutta kun Hän alkoi puhua, että teidän tulee syödä ja juoda Hänen ruumista ja verta, niin puhe koettiin sietämättömänä ja kaikki muut lähtivät pois paitsi 12 opetuslasta jäi jäljelle. Ja kun Jeesus kysyy lähdettekö tekin pois, niin opetuslapset vastaavat, mihin me mentäisiin, sillä sinulla on taivasten valtakunnan avaimet.
Tämä on varmaan monen sellaisenkin seuraajan kokemus joka on tosissaan, aina ei tunnu hyvältä ja lähtisi pois jos avaimet taivasten valtakuntaan voisi löytää muualta.
Lihamme sotii vastaan, että Jumalamme asuu nahkamme alla, sillä tuli mikä Hänestä lähtee kuluttaa myös meidät itsemme. Ja mitä enemmän suostumme syömään Jumalaa, sitä enemmän myös tämä tuli polttaa sitä mikä palaa.
Tällaisesta ihmisestä tulee outo mitä ei ole enää helppoa aina ymmärtää, sillä tämä sama tuli alkaa polttamaan myös ympäristöä. Esimerkkinä Paavali sanookin itsestään, minun ja maailman välillä on risti ja myös maailman ja minun välillä on risti.
Pyhä on Jumalalle erottautumista, ja tätä sanaa kuvaa hyvin moni vanhantestamentin kertomus jossa epäpyhä kuoli pyhän kohdatessa. Samoin lihamme joutuu kohtaamaan tämän pyhän, jos suostumme syömään Kristuksen ruumista ja verta. Pyhä itse tulee siinä asumaan lihaamme ja siinä liha joutuu kuolemaan pyhän kohdatessa.
On helppo syödä 1 ateria, jonka jälkeen on ripaus jumalaa ja paljon itseään, mutta syödä uudelleen ja uudelleen kohdaten aina tulen joka polttaa, ei ole ihme jos liha taistelee vastaan. Joka kerta tarvitaan uskoa, että siitä syntyy taivaallinen vaikka ensin sattuu. Tässä ihmisen poika muuttuu jumalan pojaksi, mutta ensin ihmisen pojan oli kärsittävä paljon.
asettaessasi Jeesuksen opetuslasten suuhun sanat:
< kuhunkas me menisimme, sillä sinulla on taivasten valtakunnan avaimet >?
Itse muistelen, että tuo lause kuuluu:" Herra, kenenkäs tykö me menemme? Sillä Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. ( Joh. 6;68 )
Kuinka on?
>Heititkö ulkomuistista
< kuhunkas me menisimme, sillä sinulla on taivasten valtakunnan avaimet >?
Itse muistelen, että tuo lause kuuluu:" Herra, kenenkäs tykö me menemme? Sillä Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. ( Joh. 6;68 ) <
Onko näissä mielestäsi eroavaisuutta asiasisällössä, vai miksi kysyt.
runsasta Siunausta sinulle Esa-T. Sitä se täällä maanpäällä vaeltaminen on, että muukalaiseksi sitä itsensä tuntee, mutta sitä saa olla hyvässä turvassa, Taivaan Isä on luvannut pitää huolta. Ei Hän meitä hylkää, eikä jätä. Surullista on vain huomata miten ihmiset ovat vihaisia ja katkeria Jumalalle. Ja mitenkä he siten mieluummin palvelevat, kuuntelevat sielujemme vihollista. Vapahtajamme Jeesuksen omat, oletteko itse itsenne herroja, vai saako Jeesus olla teidän Herranne. Niin etten enää eläisi minä vaan Jeesus minussa, että maailman ihmisetkin tulisivat näkemään miten Herra on hyvä. Aika on todella paha valvokaamme ja rukoilkaamme joka hetki, että Taivaan Isän hyvä tahto saisi tapahtua kaikessa.