Tämä on ehkä väärä paikka, mutta asia askarrutta minua. Siis olen muutaman viime vuoden aikana todennut, että jotkut ihmiset voivat olla ystäviä vain tietyn aikaa. Sen aikaa, kun käydään samaa koulua tai ollaan samanlaisessa elämäntilanteessa tai ollaan samassa paikassa töissä.
Minulle ainakin itselleni on käynyt niin, että joka kerta kun elämässä on tullut eteen "murroskohta" (olen vaihtanut koulua, jatkanut opintoja, siirtynyt työelämään) jotkut ystävät ovat jääneet ja toiset lähteneet. Siis näiden lähteneiden kanssa voin edelleenkin asua samassa kaupungissa ja olla periaatteessa ihan hyvissä väleissä, mutta heillä ei näytä löytyvän enää aikaa minulle tai ystävyydellemme.
Ihmettelenkin siis, olemmeko me ihmiset tulleet niin pinnallisiksi, että heitämme ystävät syrjään, jos heistä olisi jotain vaivaa, jos pitäisi soittaa ja sopia tapaamisia, kun muuten ei enää näe, jos pitäisi selittää poika- tai tyttöystävälle, että haluaa olla myös sinkun ystävä ym. Onko kukaan muu huomannut tämäntyylistä ystävien vaihtoa tilanteen mukaan.
Itse solmin ystävyyssuhteita mieluiten koko elämäkseni, mutta ainoat ystävyyssuhteet, jotka ovat tosiaan säilyneet ovatkin sitten niitä lapsuudessa solmittuja.
Minulle ainakin itselleni on käynyt niin, että joka kerta kun elämässä on tullut eteen "murroskohta" (olen vaihtanut koulua, jatkanut opintoja, siirtynyt työelämään) jotkut ystävät ovat jääneet ja toiset lähteneet. Siis näiden lähteneiden kanssa voin edelleenkin asua samassa kaupungissa ja olla periaatteessa ihan hyvissä väleissä, mutta heillä ei näytä löytyvän enää aikaa minulle tai ystävyydellemme.
Ihmettelenkin siis, olemmeko me ihmiset tulleet niin pinnallisiksi, että heitämme ystävät syrjään, jos heistä olisi jotain vaivaa, jos pitäisi soittaa ja sopia tapaamisia, kun muuten ei enää näe, jos pitäisi selittää poika- tai tyttöystävälle, että haluaa olla myös sinkun ystävä ym. Onko kukaan muu huomannut tämäntyylistä ystävien vaihtoa tilanteen mukaan.
Itse solmin ystävyyssuhteita mieluiten koko elämäkseni, mutta ainoat ystävyyssuhteet, jotka ovat tosiaan säilyneet ovatkin sitten niitä lapsuudessa solmittuja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri noin minullekkin käynyt, ystäviä tulee ja menee, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Vain parhaiden ystävien kanssa pidetään yhteyttä elämän tilanteen muuttuessa. Se on sitä tosi ystävyyttä. Enkä usko että kaikkien elämän varrella olleiden kavereiden kanssa jaksaisikaan olla yhteyksissä koko loppu elämäänsä.
Sama on ollut minullakin. Olen asunut eri paikoissa, vaihtanut koulua ym. Kaverit ovat läpi elämän vaihtuneet 1-5vuoden välillä. Joitain vain tippuu ja joitain tulee lisää.. Pitkin kaverisuhde minulla on tällähetkellä ehkä 3vuotta. Entiedä mikä siinä on, mutta olen kyllä alkanut haluamaan jotain pysyvämpiäkin kavereita. Kai siksi kun sisällä pelkkää tyhjää. (tyttöystävät vaihtunut myös. Semmoisen myös haluisin pysyvän)
Kai niin pinnallinen oon ollu..