Tilinteon aika

Presidentin ylivoimaisesti tärkein toimintasektori on ulkopolitiikka. Ulkopolitiikassa on tärkeää pitää yllä hyviä suhteita naapurimaihin ja edistää niitä. Suhteemme Ruotsiin, Norjaan ja Viroon ovat olleet kunnossa jo pitkään eikä siinä suhteessa ole tapahtunut ainakaan huononnusta. Venäjän suhteissa Halonen on aktivoitunut enemmän virkakautensa jälkipuoliskolla, mikä voi kyllä johtua siitäkin, että se on sopinut Putinin aikatauluille paremmin. Suhteet Venäjään näyttävät tällä hetkellä ihan hyviltä.

Ainoa kömmähdys Haloselle sattui siinä, että hän alkoi kirjoittaa historiaa oman käden oikeudella väittäessään Suomi kävi erillissotaa vuosina 1941-1944. Tästä asiasta ei vallitse yksimielisyyttä edes suomalaisten historiantuntijoiden keskuudessa. Venäläiset reagoivat väitteeseen heti odotetusti. Tämä oli epäilemättä moka Haloselta, mutta tuskin nyt vastaehdokkaat tohtivat tähän puuttua, kun lienevät asiallisesti Halosen kannalla siinä kohdin.

Presdentin toiminnan arvo onkin suurimmillaan siinä, ettei pääse tapahtumaan huononnusta suhteissa ulkovaltoihin. Halonen näyttää siis onnistuneen päätehtävässään. Demaripresidenttien aikana ei ole ylipäätään ollut konflikteja Venäjän /NL:n kanssa. Sen sijaan näitä edeltäneen presdentin kaudella tällaisia konfliktaja oli paljonkin (yöpakkaset, noottikriisi, vuoden 1968 sotilaallinen agressiivisuus aivan maamme rajojen tuntumassa, lentokonekaappauksen selvittelyerimielisyydet ja Suomen valmistautuminen ampumaan venäläiset Migit alas mahdollisen alueloukkauksen sattuessa, yhteisiä sotaharjoituksia koskeneet erimielisyydet, suomalaisten puolueiden ja henkilöiden syrjiminen ulkopoliittisella leimaamisella).