Kuulin sellaisen huhun että: muurahaiset lypsävät kirvoja! Pitäneekö paikkansa. Ja että leppäkertut taasen söisivät niitä? Jos pitää niin aatella että olen aina pitäny leppäkerttua kivana rotikkana!
Pitääkö paikkansa???
Hämmästynyt
14734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on aikamoinen peto ihan oikeasti! Mutta hyödyllinen! Vai mitä tarkoitit?
Asiaa leppäkertuista!(ei välttämättä lukutaitoisille alaikäisille)
>
>
>
> Millaista sokeutta ja tietämättömyyttä osoittikaan se kotikutoinen
> ruuneperi, joka laati aikoinaan seuraavan lastenlorun:
>
> "Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen.
> Siellä sinun isäs, äitis keittää sulle puuroo..."
> Jos tuon värssyn tekijä saisi luettavakseen Englannissa valmistuneen
> maailman laajimman leppäkerttututkimuksen, niin hän vetäisi käteen ja sen
> jälkeen itsensä hirteen. Ja jättäisi kaikille Suomen lapsosille viimeisen
> viestinsä: "Antakaa anteeksi pienet piltit, setä puhui paskaa.".
>
> Maailmassa on kaikkiaan 5200 leppäkerttulajia ja nehän ne varsinaisia
> pornotähtiä ovatkin. Leppäkerttu-uros on sen sortin sosialisti, että kun
> sillä alkavat hormonit hyrräillä, niin se viihtyy naaraan päällä 18 tuntia
> yhtä mittaa.
>
> Sanomattakin lienee selvää, ettei siinä silloin liiemmin aikaa
> puuronkeittoon jää.
> Tämä ajaa varmasti monen suomalaisen miehen apeisiin itsetutkiskeluihin,
> sillä monet ovat ylpeitä yltäessään 18 sekuntiin.
>
> Leppäkertunkin luulisi kyllä suoriutuvan kyseistä toimituksesta hieman
> nopeammin sillä lentäessä sen siivet lyövät 91 kertaa sekunnissa. Mutta
> kun ei, niin ei. Kukin bylsii tyylillään. Ja kaiken kukkuraksi
> leppäkerttu-uroksilla on koko ajan vain se yksi mielessä, sillä usein ne
> sekaantuvat vainajiinkin ja alkavat vasta muutaman tunnin kuluttua
> puntaroida syitä naaraiden frigiditeetin yleistymiseen.
>
> Toisin sanoen ne ovat siis nekrofiilejäkin!
> Miksei yhteiskunta tee mitään!!!
> Toki sellainen hurjastelu kuluttaa energiaa ja jatkuvan veivauksen lomassa
> leppäkertut saattavat ahmaista satakin lehtikirvaa päivässä. Ja jos
> tälläistä välipalaa ei ole tarjolla ne syövät toisiaan ja jopa
> sisaruksiaan.
>
> Eli leppäkerttu-urokset eivät ole pelkkiä sikoja, pukkeja ja nekrofiilejä
> vaan kaiken kukkuraksi kannibaalejakin.
> Vastuuntuntoisia vanhempia leppäkertut eivät missään tapauksessa ole,
> sillä ne vaihtavat koko ajan partneria. Ja tästä syystä sukupuolitaudit
> ovat niitten parissa erittäin yleisiä. Tässä valossa leppäkerttua ei pidä
> missään tapauksessa innostaa irstailemaan ison kiven juureen, vaan se
> kannattaa ohjata määrätietoisin sanoin lähimmälle sukupuolitautien
> klinikalle. Vielä parempi on viedä se sinne henkilökohtaisesti, jotta voi
> samalla tarkistaa, löytyykö omastakin viisarista jälleen joitain
> uutuuksia.
>
> Vetoankin täten kaikkiin suoraselkäisiin suomalaisiin vanhempiin, jotka
> haluavat kasvattaa lapsistaan järjestäytyneen yhteiskunnan kunniallisia
> jäseniä:
>
> Pitäkää leppäkerttulorut omana tietonanne!
Aatella että leppäkerttu on tuommonen huoripukki irstailija! Enpä taida enää ottaa sitä sormenpäälle kävelemään, varsinkin kun tietää mitä se on tehnyt. Kyllä jos kaikenmailman mielenosoitteliat tietäis tuo kaiken, niin johan olisi mellakat pystyssä. Ehkä on parempi olla ihan vaan hiljaa ja pitää tieto pienessä piirissä. Sus siunakkoon että 18 tuntia......
Nyt ei pidä luulla että olisin joku pervo, mutta kertoisitko onko jollain muulla rotikkalajilla vastaavia seksuaalisia taipumuksia? Pistääkö esim. koppakuoriainen paremmaksi? Että uskaltaako sitä ulos enää nokkaansa työntää?
vielä koppistutkimukseen törmännyt, mutta jos törmään, niin infoan... :)
On pakko kertoo: Minun päähän on tippunut kerran omena. Hassu tilanne sinänsä. Siinä olikin aasin silta seuraavaan mieltäni askarruttavaan kysymykseen johon ehkä osaisit antaa valottavan vastauksen, kun tunnut tietävän aikasta paljon rotikoista ja silleen, jep jep. Miten pääsen omenamadoista eroon? Onko mitään luonnonkonstia/menetelmää? Kun tuo myrkytys tuntuu niin brutaalilta touhulta. Ps: Eikö kostea ruohikko tuoksukkin ihanalta aamuisin?
..enkä tiedä omppumadoista, mutta etanat taisi pihalta (melkein) loppua kun väijysin 3 viikkoa yöt ja noukin pois ja litistelin littanaksi... *mustat pussit silmien alla ja hitosti univelkaa* Tänään löytyi vielä yksi orpolainen..
Omppumatoihin voi olla aika paha kokeilla samaa konstia... ;)
aamunurmikko tuoksuu ihanalta! Jo yöllä!! (nimim. etanaväijyssä ollut!) :)
Mitenkähän muuten on satutko tietämään voiko Suomalaisia etanoita syödä? Ja miten ne kannattaisi valmistaa? Friteeraus vai joku muu? Minullakin nimittäin noita etanoita on ihan syödä asti, että jos jotain hyöty käyttöä. Onko sinulla karviaisia? Tuleeko niistä hyvä hillo? On se harmi kun tulee syksy ja puutarha kuolee, puutarhassa on niin kiva hyöriä ja pyöriä, eikös vaan? :)
jotain omituista reseptiä ja heitä etanat sekaan... Kutsu kavereita (ei niitä parhaita ystäviä kuitenkaan...) ja kokeile mitä tapahtuu... :)
(Vitsi vitsi vitsi...)
Enpä ole kokeillut siis itse... Pysyttäytynyt marjoissa ja sienissä...
Ei ole omia karviaisia... Saan naapurista ihan luvan kanssa...Maistuis varmaan vielä paremmille, jos kävis varastamassa... ;)
Syksyssä on se hyvä, että tulee kaunis ruska (saa kauniita valokuviakin, mitä voi yrittää maalata..) ja saa kaivaa suppilovahveroita maasta sormet umpikohmeessa eikä ole liian hiki...
Sen jälkeen tuleekin aivan liian pitkä talvi! Kunpa oisin karhu... :)
p.s. mistä nimi "rotikka"? Luulin aina että se on rottweiler, mutta se on (pentunakin!) paljon leppäkerttua isompi!!! :)
Hei hyvä ystäväni! Nyt on ikävää kerrottavaa. Juoksentelin viime yönä taskulampun kanssa pihamaalla etanoitten perässä, että josko olisin myynyt niitä torilla ranskalaisina etanoina. No etanat osoittaituivatkin vikkelä liikkeisiksi otuksiksi(mistähän lie peräisin käsitys että etanat ovat hitaita) kun selkänsä kääntää niin etana on jo poissa. Siinä jonkun aikaa etanoitten kanssa telmittyäni nyrjäytin vasemman nilkan, etanat saivat harhautettua minut. Huomasitko sinä etana jahdissa mitään sen suuntaista että etanat pelaisivat yhteispeliä?
No kun siinä tuskissani makasin maassa, nilkkaani pidellen huomasin yhden etanan liikkuvan ruohosipulimättäässä ja se näytti nauravan minun tilanteelleni. Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Ei auta pakko pitää katse suunnattuna ylös. Vaikka ikävältä tuntuu kun saa todeta että hyönteinenkin on ovelampi.
Rotikka taasen tarkoittaa samaa kuin hyönteinen. En tiedä mistä sana on peräisin mutta sitä on niin mukava käyttää.
Olet kyllä oikeassa syksy on kaunista katseltavaa, kaikki se värien loisto saa minut joskus pysähtymään paikoilleen katselemaan sitä värien sinffoniaa.
Niin ja sitten sienimetsään sinne missä karhumainen olemukseni hypähtelee onnellisena mättäältä toiselle, nuuhkin ilmaa, kuovin maata, saatan jopa muristakkin(mur), hengitän syvään kosteaa happirikasta ilmaa ja totean olen sillä minne kuulunkin Suomalaisessa metsässä rotikoitten ympäröimänä.
Olisiko sinulla antaa minulle jotain sienireseptiä, kun ei noita etanoita saa kiinni. :)
Näitä sieniä uskaltaa poimia ja niitä voi löytää yllättävän läheltä. Tosin niiden seurassa voi tietää seuraavanakin päivänä sienestäneensä!
*************************************
KESÄN SIENIKIRJA
Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuun puoliväliin saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.
Rantasiitake (Lenitus bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosassa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.
Tuurijuopokas (Hygorophorus intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.
Räkänuljaska (Gomphidius spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom. aina ryöpättävä.
Kotkaseitikki (Cortinarius feminius)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillinen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom. erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen
Kaappijuopokas (Clitocybe fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvita paljon kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen harmiton lajike.
Aamuvalmuska (Tricholoma dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.
Syyshapero (Russula dogalus)
Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punervan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtänyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.
*************************
Sienireseptiä tulee perässä... (sitten joskus..)
Ja parane nilkka pian...! Etanat on epäreiluja, kun ne levittää limavanaa (mihin on helppo liukastua..), eivät olekaan hitaita niinkuin etanoiden väitetään olevan ja kaikenlisäksi pelaavat yhteispeliä... Mokomat otukset... (Paljonkohan paikallinen ravintola maksaisi etanakilosta...?!)
p.s. Mistä löysit sieniä?! Paikalliset kantarellit on kuivuneet ja haperoita en poimi kun en tunne... :)
Joudun lähtemään kauas pois kaukaisille maille vierahille. Joten en voi vähään aikaan kertoilla puutarha asioista mitään. Lupaan pitää matkoillani päiväkirjaa ja jos vastaan tulee mielenkiintoisia asioita kirjoitan niistä. Sienikirjassa olevat sienet olivat aika tuttuja sienimetsästä :)
Hauskaa loppu kesää toivoo: Aina hämmästynyt mies
Ps: etanat on kieroin rotikkalaji Suomessa ja leppäkerttu vaarallisin.
Jospa joskus myöhemmin jatkamme keskustelua... :)