En tiedä onko tämä oikea palsta tähän ongelmaani mutta johonkin on pakko tämä paha olo purkaa....
Onkohan kellään vastaavanlaista kokemusta ja neuvoja antaa seuraavaan tilanteeseen: Erosimme ex-mieheni kanssa pari vuotta sitten molempien yhteispäätöksellä ja pikkuhiljaa elämä lähti rullaamaan molemmilla suht hyvin! Kolmansia osapuolia ei ollut kummallakaan! Kolme lastamme jäivät minulle ja käyvät joka toinen viikonloppu isällään. Puoli vuotta eromme jälkeen aloin lapsia viedessäni huomata pientä masennusta exässäni ja alkoholikin oli alkanut astua joka viikonloppuiseksi vieraaksi lasten ohella. Jossain kohtaa otin asian varovasti puheeksi ja mies myönsikin ongelmansa ja lupasi hakea apua... Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan tilanne kärjistyi viime tammikuussa jolloin ex-mieheni yritti itsemurhaa mutta kiitos naapurin saatiin mies pelastettua ja siitä alkoikin psykiatreilla juoksu ja exäni sai mielialalääkityksen ja tunnelin päässä alkoi jo näkyä valoakin... Eli kaikki tuntui järjestyvän ... Pidimme yhteyttä lähes päivittäin.
Kevät ja kesä meni hyvin ja löysin rinnalleni miehen jonka uskon olevan elämäni rakkaus ja olen siis korviani myöten rakastunut.
Ex-miehenikin on antanut suhteelleni hyväksynnän ja sanoo olevansa onnellinen myös puolestani.Kunnes....
Reilu kuukausi sitten alkoivat lapsemme "oirehtia" ja lähtö iskän luokse tuntui kerta toisen jälkeen vain vaikeammalta. Varovasti yritin tiedustella mistä moinen mahtaa jotua mutta lapsethan suojelevat isäänsä eikä siten mitään syytä löytynyt... kunnes viikko sitten exäni soitti eräs arki-ilta ja teki tunnustuksen! Kertoi ettei jaksa enää valehdella ja myönsi juoneensa viimeiset pari kuukautta joka ilta väh. 12 plo olutta ja viikonloput tuplaten!!! Ja jälleen oli itsetuhoisia ajatuksia pää täynnä! Eilen oli isänpäivä eikä exäni halunnut nähdä lapsiaan vaikka niin oli sovittu. Ei edes vastannut lapsien soittoihin! Jätti vain minulle jäähyväisviestejä ja ettei halua olla missään tekemisissä enää lasten eikä minun kanssani...
Nyt tilanne aika kaoottinen päässäni!! Yritin soitella ja lupasin hommata erinäisiä numeroita mistä mies voisi hakea apua ja niin teinkin mutta hän kieltäytyi itsepäisesti kaikesta avusta! Mitään ei kuulemma ole enää tehtävissä!
Mikä tässä on minun tehtävä...?! Olenko vastuussa jos jotain sattuu tai hän tekee itselleen?! Miten voisin auttaa...?! En halua että lapset menettävät isänsä...
Ja kerrottakoon vielä tähän loppuun että miehen kaksi veljeä on tehnyt itsemurhan ja yksi täysin alkoholisoitunut! Exäni oli yhdessäoloaikamme ajan lähes absolutisti...
Kertokaa te viisaat mitä voin tehdä/mitä mun kuuluu tehdä?!
.... onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette silloin ongelman ratkaisseet vai onko se ylipäätään mahdollista?
Onkohan kellään vastaavanlaista kokemusta ja neuvoja antaa seuraavaan tilanteeseen: Erosimme ex-mieheni kanssa pari vuotta sitten molempien yhteispäätöksellä ja pikkuhiljaa elämä lähti rullaamaan molemmilla suht hyvin! Kolmansia osapuolia ei ollut kummallakaan! Kolme lastamme jäivät minulle ja käyvät joka toinen viikonloppu isällään. Puoli vuotta eromme jälkeen aloin lapsia viedessäni huomata pientä masennusta exässäni ja alkoholikin oli alkanut astua joka viikonloppuiseksi vieraaksi lasten ohella. Jossain kohtaa otin asian varovasti puheeksi ja mies myönsikin ongelmansa ja lupasi hakea apua... Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan tilanne kärjistyi viime tammikuussa jolloin ex-mieheni yritti itsemurhaa mutta kiitos naapurin saatiin mies pelastettua ja siitä alkoikin psykiatreilla juoksu ja exäni sai mielialalääkityksen ja tunnelin päässä alkoi jo näkyä valoakin... Eli kaikki tuntui järjestyvän ... Pidimme yhteyttä lähes päivittäin.
Kevät ja kesä meni hyvin ja löysin rinnalleni miehen jonka uskon olevan elämäni rakkaus ja olen siis korviani myöten rakastunut.
Ex-miehenikin on antanut suhteelleni hyväksynnän ja sanoo olevansa onnellinen myös puolestani.Kunnes....
Reilu kuukausi sitten alkoivat lapsemme "oirehtia" ja lähtö iskän luokse tuntui kerta toisen jälkeen vain vaikeammalta. Varovasti yritin tiedustella mistä moinen mahtaa jotua mutta lapsethan suojelevat isäänsä eikä siten mitään syytä löytynyt... kunnes viikko sitten exäni soitti eräs arki-ilta ja teki tunnustuksen! Kertoi ettei jaksa enää valehdella ja myönsi juoneensa viimeiset pari kuukautta joka ilta väh. 12 plo olutta ja viikonloput tuplaten!!! Ja jälleen oli itsetuhoisia ajatuksia pää täynnä! Eilen oli isänpäivä eikä exäni halunnut nähdä lapsiaan vaikka niin oli sovittu. Ei edes vastannut lapsien soittoihin! Jätti vain minulle jäähyväisviestejä ja ettei halua olla missään tekemisissä enää lasten eikä minun kanssani...
Nyt tilanne aika kaoottinen päässäni!! Yritin soitella ja lupasin hommata erinäisiä numeroita mistä mies voisi hakea apua ja niin teinkin mutta hän kieltäytyi itsepäisesti kaikesta avusta! Mitään ei kuulemma ole enää tehtävissä!
Mikä tässä on minun tehtävä...?! Olenko vastuussa jos jotain sattuu tai hän tekee itselleen?! Miten voisin auttaa...?! En halua että lapset menettävät isänsä...
Ja kerrottakoon vielä tähän loppuun että miehen kaksi veljeä on tehnyt itsemurhan ja yksi täysin alkoholisoitunut! Exäni oli yhdessäoloaikamme ajan lähes absolutisti...
Kertokaa te viisaat mitä voin tehdä/mitä mun kuuluu tehdä?!
.... onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten olette silloin ongelman ratkaisseet vai onko se ylipäätään mahdollista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole kokenut vastaavaa, mutta ajatuksia tarinasi herättää. Miehesi tuntuu sairastuneen vakavaan masennukseen. Sinä et voi tehdä mitään. Hänen tulisi itse "herätä". Jokainen on vastuussa omasta elämästä kuitenkin loppujen lopuksi itselleen, eikä sairastunut tunne vastuuta muista koska hän elää ns. mustassa kierteessä. Onko hän sanonut miksi hän juo? Masentuiko hän erostanne? Älä ota taakkaa itsellesi; on surullista että lapset voivat menettää isänsä, mutta toisaalta mitä voit tehdä jos toinen ei apua halua. Ikävä kyllä, näin se on.. Voimia.
ja tiedän että niinhän se menee... itse on haluttava apua! Tuntuu vain että haluaisi auttaa kun näkee toisen ahdingon! Sitä todellista ja pohjimmaista syytä hänen juomiseensa en tiedä eikä hänen omien sanojensa mukaan "sillä ole edes merkitystä" mutta uskoisin syynä olevan yksinäisyyden, lapset kun ollu kaikki kaikessa ja se tietty turvallinen perheidylli kun puuttuu. Ja tiedän että hänellä on myös rahallisesti aikas tiukkaa...ja viimeisin naissuhde päättyi jokin aika sitten.
Alkuvuodesta hänellä todettiinkin vakava masennus ja lääkitystä olisi pitänyt jatkaa vähintäänkin sen puoli vuotta mutta tiedän että hän lopetti niiden syönnin jo kolmen kk:n jälkeen!
Onkohan mitään tahoa mistä voitaisiin olla yhteyksissä häneen päin kun ei vastaa puheluihini lasten yrityksistä nyt puhumattakaan ja tuntuu että jotenkin pitäisi asiaan puuttua... vai olisiko vaan parempi luovuttaa ja luottaa siihen että hän itse todellakin "herää"... ?!
Elämä on vaikeaa....
Voisit kysyä tältä taholta apua, mitä tehdä tilanteessasi: Itsemurhien ehkäisykeskus
Kriisitilanteissa: 09-711 266, (Ark 9-21,la-su 15-21)
Osaavat sieltä varmasti sanoa, jos joku taho voisi sinua/häntä auttaa. Rohkeasti vain tartut puhelimeen.
Voi olla että x on kaikenlisäksi vielä mustasukkainen uuden miehen tultua kuvioon. Mutta lapsia pitää suojella. Ehkä voisit ottaa yhteyttä sinne hoitotahoon tai selvitellä muuten onko lapsille hyväksi olla isänsä kanssa. Tietysti riippuu myös heidän iästään, mutta valitettavasti kaikki lapset tuntevat tuollaisessa tilanteessa ahdistusta. Tukitahoja voisi olla perheneuvola, auttavat puhelimet, sostoimi, lastensuojelu jne. Kysele rohkeasti ja vaadi myös apua. Tänä aikana moni tahtoo jäädä resurssien vajeessa odottelemaan liian kauaksi aikaa. Itse sain aikanaan ohjeeksi perheneuvolan asiantuntijoilta, että itsemurhalla uhkailu pitäisi ottaa vakavasti ja varmistaa että lapset eivät joudu kantamaan sellaista taakkaa yksin. Omat lapset olivat 7 ja 10 siihen aikaan ja asiaa puitiin heidän kanssaa vain vähän isän masennuksen helpottaessa.
terveisin 5 vuotta sitten eronnut N
Kiitos teille neuvoista! Itsekin tuossa illalla mietin että tod.näk. exä tuntee mustasukkaisuutta koska eilen tuli tekstari että nythän lapsilla on uusi isä ei häntä enää tarvita!!! Voi luoja!!!
Tänään sain hänet kymmenien soittojen jälkeen puhelimella kiinni ja oli töissä (onneksi)...sanoi että on kirjoittanut lapsille kirjeen joten mitään aihetta tuntea syyllisyyttä ei lapsilla ole!!!Toisaalta kyllä ihmettelen sitä ettei työkaverit "näe" tai huomaa mitään ja työnsä kuitenkin pystyy hyvin hoitamaan.Ja työskentelee alalla että joutuu kyllä olemaan sosiaalinen ja paljon ihmisä ympärillä!
Eilen kaivoin erinäisiä tahoja taas ylös ja pistin niitä exälle mutta aamulla sanoi ettei halua "häiritä" näin tyhjänpäiväisellä ongelmalla ketään kun ei kuitenkaan mitään ole enää tehtävissä!!Ja haluaa vaan hoitaa "homman" alta pois ja tietää kyllä ratkaisun kaiken tuskan loppumiseen!! Yritin puhua ja auttaa mutta tunnen itseni voimattomaksi kun vastaanotto on aina sama!
Ja miten toisen saa hoitoon jos ei itse halua lähteä... voiko ketään pakottaa tai voiko joku taho hakea kotoa ns. pakkohoitoon?!!!
Lapset meillä 12, 11 ja 7 vee.
Ilman nykyisen miesystäväni tukea en varmasti jaksaisi näinkään paljoa... nyt vaan jo alkanut pelottaa sekin josko hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja kuvittelee että minulla on vielä syvällisiä tunteita exääni kohtaan vaikka tämä kaikki vaivannäkö on puhtaasti lähimmäisen rakkaudesta ja tietenkin niistä hyvistä hetkistä menneisyydessämme ...