Olen kylläkin nainen ja tunkeudun tänne "isien juttuihin", mutta tarvitsisin apua. Teen tämän miesystäväni puolesta, koska haluaisin auttaa häntä, mutta en pysty ja siksi ajattelinkin, josko täältä löytyisi saman kokeneita ja sitä kautta apua. Tilanne on siis tämä:
Miehelläni on alle kouluikäinen tytär, joka on asunut nyt äitinsä kanssa n. kaksi vuotta toisella paikkakunnalla. Heillä on yhteishuoltajuus. Äiti on todella hankala, ja muuttui varsinkin sen jälkeen, kun minä astuin kuvioihin (hän itse lähti avosuhteesta ja he olivat olleet erossa jo n. vuoden, ennen kuin minä tulin kuvioihin mukaan). Emme ole tämän äidin kanssa koskaan tavanneet, mutta kuitenkin sain osakseni kaikki haukkumanimet ja hän sanoi miesystävälleni, etten tule koskaan saamaan tästä heidän tyttärestään kaveria. Olemme tulleet kuitenkin tyttären kanssa loistavasti toimeen niinä harvoina kertoina, kun olemme nähneet.
Isä on onnistunut saamaan tyttärensä luokseen tämän n. kahden vuoden aikana ehkäpä n. 3 kertaa, minun aikana kerran. Ja nämäkin vierailut ovat olleet vain käyntejä, yökylään ei ole saanut jäädä. Isän on siis pitänyt ajaa päivän aikana n. 400 km, että on voinut olla edes hetken tyttärensä kanssa.
Äiti ei anna isän enää tavata tytärtään, ei vastaa puhelimiin ja viesteihin, kun yritetään ottaa yhteyttä. Kun he ovat joskus puhelimessa sopineet, että isä tulee hakemaan tytärtään silloin-ja-silloin, äiti ilmoittaakin kyseisenä päivänä, että tuli muuta ohjelmaa. Sanoo isälle, että tämän olisi paras jäädä tyttärensä elämästä kokonaan pois. Raha kyllä kelpaa, mutta muuten isä kuulemma sotkisi nykyiset kuviot.
Pahinta tässä on, kun isä ei saa kunnolla selvittää omaa kantaansa tyttärelleen, vaan tälle on syötetty vain äidin versio (tyyliin: isä ei enää halua tulla katsomaan, kun sillä on uusi tyttöystävä. Ja tietysti pieni lapsi uskoo kaiken, minkä äiti sanoo.)
Sos.virastosta ei ole mitään apua. Sanotaan vain, että yrittäkää keskenänne sopia. Miten voit sopia, kun toinen osapuoli ei vastaile puhelimeen eikä ole muutenkaan halukas yhteistyöhön. Tapaamisista on kirjallinen sopimus, mutta äiti vain ei anna tapaamisiin mahdollisuutta.
Miten tällainen on mahdollista? Miten äidillä voi yhteishuoltajuudessa olla tällainen valta, että saa pompottaa ja tehdä mitä huvittaa ja olla "tottelematta" näitä kirjoitettuja sopimuksia? Sos.virastossa ei edes ihmetellä tätä käytöstä, olkia vain kohautellaan. Jos tilanne olisi päinvastainen, niin kyllä olisi iso haloo. Onko tosiaan näin, että äiti saa eron jälkeen määrätä kaikesta ja isä on vain maksaja?
Lisätään nyt se vielä, että isä on työssä käyvä, hyvin toimeentuleva eikä tapaukseen liity väkivaltaa, alkoholismia, huumeita tai muutakaan "dramatiikkaa".
Kaikki mahdollinen on kokeiltu, vai onko? Onko raastupa ainoa vaihtoehto?
Eihän takerruta tässä nyt mihinkään mustasukkaisuus- tai muihin mahdollisiin sivuseikkoihin, vaan kaipaisin tosiaan asiallisia neuvoja, miten saada homma toimimaan.
Miehelläni on alle kouluikäinen tytär, joka on asunut nyt äitinsä kanssa n. kaksi vuotta toisella paikkakunnalla. Heillä on yhteishuoltajuus. Äiti on todella hankala, ja muuttui varsinkin sen jälkeen, kun minä astuin kuvioihin (hän itse lähti avosuhteesta ja he olivat olleet erossa jo n. vuoden, ennen kuin minä tulin kuvioihin mukaan). Emme ole tämän äidin kanssa koskaan tavanneet, mutta kuitenkin sain osakseni kaikki haukkumanimet ja hän sanoi miesystävälleni, etten tule koskaan saamaan tästä heidän tyttärestään kaveria. Olemme tulleet kuitenkin tyttären kanssa loistavasti toimeen niinä harvoina kertoina, kun olemme nähneet.
Isä on onnistunut saamaan tyttärensä luokseen tämän n. kahden vuoden aikana ehkäpä n. 3 kertaa, minun aikana kerran. Ja nämäkin vierailut ovat olleet vain käyntejä, yökylään ei ole saanut jäädä. Isän on siis pitänyt ajaa päivän aikana n. 400 km, että on voinut olla edes hetken tyttärensä kanssa.
Äiti ei anna isän enää tavata tytärtään, ei vastaa puhelimiin ja viesteihin, kun yritetään ottaa yhteyttä. Kun he ovat joskus puhelimessa sopineet, että isä tulee hakemaan tytärtään silloin-ja-silloin, äiti ilmoittaakin kyseisenä päivänä, että tuli muuta ohjelmaa. Sanoo isälle, että tämän olisi paras jäädä tyttärensä elämästä kokonaan pois. Raha kyllä kelpaa, mutta muuten isä kuulemma sotkisi nykyiset kuviot.
Pahinta tässä on, kun isä ei saa kunnolla selvittää omaa kantaansa tyttärelleen, vaan tälle on syötetty vain äidin versio (tyyliin: isä ei enää halua tulla katsomaan, kun sillä on uusi tyttöystävä. Ja tietysti pieni lapsi uskoo kaiken, minkä äiti sanoo.)
Sos.virastosta ei ole mitään apua. Sanotaan vain, että yrittäkää keskenänne sopia. Miten voit sopia, kun toinen osapuoli ei vastaile puhelimeen eikä ole muutenkaan halukas yhteistyöhön. Tapaamisista on kirjallinen sopimus, mutta äiti vain ei anna tapaamisiin mahdollisuutta.
Miten tällainen on mahdollista? Miten äidillä voi yhteishuoltajuudessa olla tällainen valta, että saa pompottaa ja tehdä mitä huvittaa ja olla "tottelematta" näitä kirjoitettuja sopimuksia? Sos.virastossa ei edes ihmetellä tätä käytöstä, olkia vain kohautellaan. Jos tilanne olisi päinvastainen, niin kyllä olisi iso haloo. Onko tosiaan näin, että äiti saa eron jälkeen määrätä kaikesta ja isä on vain maksaja?
Lisätään nyt se vielä, että isä on työssä käyvä, hyvin toimeentuleva eikä tapaukseen liity väkivaltaa, alkoholismia, huumeita tai muutakaan "dramatiikkaa".
Kaikki mahdollinen on kokeiltu, vai onko? Onko raastupa ainoa vaihtoehto?
Eihän takerruta tässä nyt mihinkään mustasukkaisuus- tai muihin mahdollisiin sivuseikkoihin, vaan kaipaisin tosiaan asiallisia neuvoja, miten saada homma toimimaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ottakaa yhteys Elatusvelvollisten liittoon. Sieltä löytyy tietoa ja neuvontaa. Sossumuijat on juuri tollasia, mutta heilläkin voi olla kunnollinen esimies, joka auttaa. Oikeuslaitos on kaikkien meidän palvelija, ei mikään "hirmu", mitä pitää viimeiseen asti karttaa.
...kokeilla sitäkin. Kiitos. Tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun mitään konkreettista ei tapahdu. Sos.virastoonkin soittaessa puhelua vaan siirretään henkilöltä toiselle. Toivottavasti tässä ei käy samoin... Surettaa, kun pieni lapsi joutuu syyttä kärsimään aikuisen mielenoikuista.
En ymmärrä miten vanhemmat edes käytännössä voisivat vastata huoltajuudesta yhdessä (yhteishuoltajuus), koska kilometrejä on aika välillä aika lailla eikä äiti ole siihen halukas.
Kannattaisi tehdä kaikki voitava aikuisten kesken sopiakseen asia ja ellei se auta niin antaa periksi ja pitää tapaamisessa pitkä tauko! Se on lapsen kannalta kuitenkin parempi kuin jatkuva riita.
Sepä tässä yksi pointti onkin, että miten voi olla yhteishuoltajuudessa näin, että äidin ei tarvitse olla siihen halukas sopimuksesta huolimatta? Eikö se ole silloin niin, että YHDESSÄ päätetään, eikä äiti yksin? Ymmärtäisin kyllä, jos tarvitsisi pelätä lapsen puolesta, mutta niin ei todellakaan ole.
Kaikki(?) mahdollinen on yritetty, että vanhemmat pystyisivät sopimaan asiasta, mutta kun äiti pitää puhelinta suljettuna päiväkausia tai ei vain muuten vastaa puhelimeen, niin miten sopia? Sos.virastossa vain voivotellaan eikä oteta kantaa. Kyllä jos isä käyttäytyisi näin, niin varmasti oltaisiin jo oikeuteen vaadittu.
Eikö todellakaan ole mitään lakipykälää, mikä "pakottaa" äidin "tottelemaan" kirjallista sopimusta? Sitä kyllä valvotaan, että isä maksaa tarkalleen joka sentin, mutta äiti saa käyttäytyä miten huvittaa. Missä se tasa-arvo nyt on?
Entä, jos antaisit miehesi hoitaa itse tämän asiansa?
Naiset pyrkivät monta kertaa turhaan ottamaan ohjat käsiinsä ja toisaalta miehet taas antavat varsin mieluusti puolison hoidella ikävät asiat.
Parempi, että miehesi itse kantaa vastuun omista ihmissuhteistaan; jos sivullinen alkaa hössöttää liikaa, niin ei hän koskaan opikaan mitään.
Ymmärrän, että on vaikea katsella vierestä, mutta varo, ettei miehesi käytä sinua hyväkseen asiassa, jota ei itse tosiasiassa haluakaan selvitellä. Ratkaisun avaimet ovat hänellä, eivät sinulla.
Sanot, että tietysti pieni lapsi uskoo kaiken, mitä äiti sanoo. Voisin lisätä, että niin myös uusi kumppani uskoo kaiken, mitä toinen eksästään kertoo...
>>Voisin lisätä, että niin myös uusi kumppani uskoo kaiken, mitä toinen eksästään kertoo...>...mutta varo, ettei miehesi käytä sinua hyväkseen...
..oli tuo vastaustasi edeltänyt. Minusta on ihan luonnollista, että kun rakastaa miestä,haluaa olla tukena myös näin tärkeissä perheen asioissa.
Käsittääkseni muuten lain pitäisi olla tapaajavanhemman puolella. Lähivanhemmalla on velvollisuus edistää tapaajav:n ja lapsen tapaamisia, ja jos siitä luistaa, uhkasakko on ensimmäinen rangaistusmuoto. En tiedä tarkemmin, kun meillä ei ole moiseen jouduttu, mutta laki on miehesi puolella joka tapauksessa. Onhan näitä nähty, että lapsi pitää antaa vaarallisellekin/juopolle/kunnottomalle vanhemmalle tapaamisiin, kyllä tätäkin lakia joku valvoo.
Voimia teille, älkää luopuko suhteestanne lapseen!
Kiitos viestistäsi! Mielestäni myös on hyvin yksinkertaista, että rakkaalleen haluaa vain hyvää ja tekee sen eteen mitä tahansa.
Kertomasi lakipykälä voisi olla tosi arvokas, mihin vedota, jos meno jatkuu tällaisena... Kai sitä tarvii joltain lakimieheltä tiedustella. Ihme muuten, ettei isälle kerrota tällaisista pykälistä tilanteen vaatiessa.
Sossusta ei ainakaan tule minkäänlaista apua. Luulisi, että sieltä ainakin ohjattaisiin auttaviin toimenpiteisiin, mutta ei. Sitä vain tosiaan kytätään, että isä maksaa, mutta muu ei heitä tunnu kiinnostavan.
Mutta emme aio luovuttaa! Hyvää kesänjatkoa teille!
Minusta onkin ihmeellistä, jos ei sossun virkailijat tms. ole kertoneet tästä, kun on käynyt ilmi, että tapaamiset ovat vaikeita. Teidän kannattaisi ehkä myös olla yhteydessä Yksin- ja yhteishuoltajien liittoon, josta ainakin mieheni sai aluksi hyvää tukea, vaikka "jättäjämies" olikin, eli suvaitsevaisuutta tuntuu siellä riittävän. Varmasti myös osaavat neuvoa tässä asiassa eteenpäin. Siellä on se kokemus, että on paljon enemmän lusmuja etävanhempia, jotka lintsaavat itse tapaamisista, mutta myös teidän kuvion kaltaiset taatusti tunnistetaan. Liiton yhteystiedot löytyvät parhaiten netistä, en valitettavasti osaa niitä sinulle tässä antaa.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sossussa on vain voivoteltu tätä tilannetta! "Kyllä teidän pitäisi nyt itse sopia blaablaablaa" siellä vain sanotaan. Kai niissäkin toimistoissa on eroja, mutta tätä tapausta "hoitavassa" toimistossa on tämä käytäntö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten miespuoliset sossuvirkailijat suhtautuisivat tähän tapaukseen... Tähän asti kaikki ovat olleet naisia ja he ovat kovasti vain äidin puolella. No, se nyt ei liity tähän, kunhan tuli mieleen.
Pitääkin selvittää tuon mainitsemasi liiton yhteystietoja, jos vaikka sieltä tukea löytyisi. Kiitos edelleen vastauksistasi!
Käyppä seuraavilla sivuilla:
http://www.yksinjayhteishuoltajat.net/tapaamiset.html
"Lähihuoltajan tulee edesauttaa tapaamisia
Tapaamissopimus tarkoittaa sitä, että lähihuoltajan on luovutettava lapsi sopimuksessa mainittuina aikoina etähuoltajalle tämän tullessa lasta noutamaan. Luonnollisesti tapaamisia voi olla enemmänkin, kyse on siis tapaamisminimistä, joka taataan tapaajavanhemmalle viime kädessä pakkokeinoin, uhkasakoin ja noudoin, mikäli lähihuoltaja kieltäytyy lasta luovuttamasta."
Sitkeyttä, taipuu, muttei taitu...
En kehoita mihinkään oikeustoimiin, mutta ajattelin silti laittaa muutaman rivin lakitekstiä aiheesta, joka löytyy Finlex:stä. Toivottavasti on jotain apua. Ehkä tärkein tätä asiaa koskeva lause on:
"...Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös."
- Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361, 8 § (joka on kokonaan alla)
Tässä vielä muutama kohta kyseisestä laista, joilla saattaa olla merkitystä tähän asiaan:
----------------
1 §
Lapsen huolto
Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
2 §
Tapaamisoikeus
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.
Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.
----------------
8 §
Sopimuksen vahvistaminen
Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti ja se on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, missä lapsella on asuinpaikka. Sosiaalilautakunnan on, harkitessaan voidaanko sopimus vahvistaa, otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset siten kuin 10 ja 11 §:ssä säädetään. Sopimus on jätettävä vahvistamatta, jos kumpikaan lapsen vanhemmista ei ole lapsen huoltaja. (4.3.1994/186)
Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, on voimassa ja voidaan panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.
----------------
Kiitos antamastasi osoitteesta!! Sainkin tästä liitosta jo vinkkejä tuossa edellä "äitipuolelta", mutta en ehtinyt vielä etsiä osoitetta.
Olivat todella hyvät sivut. Tulostin heti kyseisen sivun, että on näyttää jotain mustaa valkoisella, jos ei käytös muutu.
Kyllä sitä sitkeyttä tarvitaan... Kiitos vielä kerran avustasi!
Kiitos sinulle oleellisista lakipykälistä! En itsekään pitäisi ajatuksesta, että pitäisi mennä raastupaan asti tällaisen asian takia ja toivon hartaasti, ettei niin tulisi koskaan käymään.
Mutta jos aikuista ihmistä ei saa muuten ymmärtämään, että tässä ajetaan lapsen etua ja oikeuksia, niin kai se silloin on se ainut vaihtoehto... Yritetään kuitenkin vielä saada puhumalla asiat kuntoon.
Haastatte sen ämmän raastupaan ja kyseenalaistatte äidin toiminnan, huoltajuuksia siirretään jopa Suomessa äidiltä isälle. Jos rikkoo oikeuden päätöstä, seuraa siitä sanktioita jopa huoltajuuden siirto
Isä ottakoon asianajajan ja vieköön asian oikeuteen. Lastensuojelulaissa sanotaan, että lapsella on oikeus sukulaisiin ym. Kysymyksessä on lapsen oikeus tavata isäänsä!!! Ja muistakaa pysyä aikusina...Lapselle ei saa haukkua myöskään äitiä vaikka kuinka mieli tekisi... (Oikeusaputoimistosta saa asianajajia)
jep kuulostaa tutulta ihan kuin oman paikkakuntani
soc.huolto ois kyseessä. itse toimin aikoinaan seuraavasti, löysin netistä asianajaajatoimiston
joka on suomalainen ja euroopasssakin tunnettu
huoltajuuskiistoista, otin yhteyttä ja he ottivat homman hoitaakseen, ei tarvinnu mennä r.tupaan saakka, he lähettivät pari kirjettä soc.toimistoon
ja ex,vaimolle jotka p..t housuissa lopettivat kiusaamisen. sen verran huomiota "kunnioitusta" herättävä logo oli kirjekuoren yläkulmassa. ok homma maksoi jonkun verran mutta olisin valmis laittamaan vaikka viimoiset centit lasteni puolesta likoon. olen ennenkin suositellut k.o. firmaa eikä keltään ole tullut negatiivista feedbackiä. katsokaa asianajajatoimistoja hki:in
seudulta ja perehtykää siihen mihkä he ovat erikoistuneet. tsemppiä