”Kohtuuden ystäville sekoitan kolme maljaa: ensin tyhjennetään malja terveydelle, sitten toinen rakkaudelle ja nautinnolle ja kolmas rauhalliselle unelle. Kun tämä malja on juotu, viisaat vieraat lähtevät kotiin. Neljättä emme enää halua, se on väkivallan malja; viides tuo mellakoinnin, kuudes irstailun, seitsemäs mustan silmän, kahdeksas poliisin, yhdeksäs pahoinvoinnin ja kymmenes raivon ja esineiden rikkomisen."
- Filosofi Eubolos (n. 375eKr.) -
- Filosofi Eubolos (n. 375eKr.) -
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmettelen miksi päihteissä niin usein kohtuus on hukassa. Ihan kaikissa mielissä.
Päihteen käytössä ja toisaalta myös suhtautumisessa päihteeseen. Ja päihdepolitiikassakin.
Miksi ei käytetä kohtuutta ja nosteta maljaa tai piippua sille ja ihan virallisesti oteta kantaa että kohtuus = hyvä ja liika = paha. Kovin usein otetaan fundamentalistinen kanta - kaikki tai ei mitään.
Omaa päihteidenkäyttöäni ei haittaisi laisinkaan se että maassamme olisi liikakäyttöä estäviä järjestelmiä päihteiden saannin suhteen. Olen kohtuukäyttäjä, jos en saa alkosta ulos kahta pulloa viinaa viikossa se ei minua haittaa koska juon enintään puoli pulloa viikossa.
Kohtuutta olisi myös hyväksyä nämä laittomat päihteet ja niiden käyttäjät niin ettei niistä koituisi niin paljon ongelma kuin nykyisin. Ainakin hamppua voi käyttää kohtuudella; tutkimuksetkin sanovat että 80% niistä jotka hamppua polttavat polttavat alle 6 kertaa vuodessa. Se on taatusti kohtuukäyttöä.
Kohtuutta kaikille, fundamentalismin möröt saa väistyä. Olisikohan aika jo pistää pirut rautoihin ja hengittää helposti?
Mun mielestä voitaisiin julkisesti tunnustaa, että ihmisen halu päihtyä on luonnollista. Ihmislajin ominaispiirteisiin kuuluu päihtymyksen tavoittelu. Joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. Luonnollista se on kuitenkin. Ei ole kulttuuria tai yhteisöä, joka asia ei tuntisi. Toisissa se on kiellettään ja toisissa sallitaan.
Suomessa varsinkin pitkään on ollut kanta, että jos ihmisellä on kaikki kunnossa, hän ei halua päityä.
Päihtyminen on siis syntiä. Syntiä, joka pitää saada pois keskuudestamme. Päihtymyksestä ei voi keskustella. Eihän asiasta monien mielestä tarvitsekaan keskustella, koska päihtyminen on epäluonnollista.
Ainoaa laillista päihdettä käytetään salaa. On rajatut alueet tai tilat, jossa sitä saadaan luvan kanssa käyttää. Päihteet kuuluvat mielikuvissa pimeisiin yöhin ja tummaan tunnelmaan.
Koulussa päihdevalistus ja huumevalistus on pelkkää peloittelua. Asioista saatetaan jättää faktoja tahallisesti pois. Valehtelukaan ei ole harvinaista.
Nykyisen eräänlaisen syntinäkemyksen todelliset tulokset ovat hyvin haaleat. Huumausaineiden ja alkoholin käyttö kasvavat. Syysksi annetaan tietenkin liian lepsu politiikka päihtymistä kohtaan. Pitäisi olla kovemmat rangaistukset ja rajoitukset. Se auttaisi.
Itselleni olen antanut luvan päihtyä. Annan luvan päihtyä vähän ja luvan päihtyä paljon. Muutaman viimeisen vuoden vähän, koska se toimii paremmin. Minusta Suomen päihdepolitiikka kaipaisi luovuuttaa rangaistusjärjestelmän tilalle. Voisi antaa vaihtoehtoja esim. kannabis vapaaksi. Voitaisiin puhua puhtaasti asioiden postiivisista ja negatiivisista puolista. Ihmiset ovat varmasti kiinnostuneita. Ihan vaikka vain faktoja ja käyttökokemuksia. Ei salailua, ei valehtelua, ei peloittelua. Varmasti olisi kaikkien parhaaksi.
Miksei päihdepolitiikka voisi toimia kuin toimivat viisaat vanhemmat jotka kertovat ja rajoittavat nuoren päihteidenkäyttöä.
Minä en aio antaa lapsilleni päihteistä - ainakaan teini-iän kynnyksellä - mitenkään liian ruusuista tai kauheaa kuvaa. Ajattelin että oman kasvattajanroolini tarkoitus on kertoa asioista realistisesti. Tulen käymään lapseni kanssa kaikki päihteet yksityiskohtaisesti läpi, mikä niissä on viehättävää, mikä niissä on huonoa ja käyn keskustelua lapseni kanssa miltä hänestä jokainen päihde tuntuu - olisiko se hänen juttunsa ja jos on niin onko hän kypsä tuon päihteen käyttöön.
Auktoriteettina voin kieltää asioita jossain määrin. On sitten eriasia kunnioittaako lapseni kieltoani; tiedän että kasvatusmetodini tulee olemaan neuvova ja opettava - myös kyseenalaistamaan opettava - jolloin ei ole olemassa ehdotonta ei-sääntöä (kuin joissain hyvin harvoissa asioissa.).
Tällä toivon ja uskon että jos lapseni käyttää mitä tahansa päihdettä hän ymmärtää kuitenkin tuon päihteen haitalliset ominaisuudet ja tuntee itsensä niin hyvin ettei joudu ongelmiin päihteen kanssa. Auktoriteettia käytän mikäli lapseni ei selvästikään hallitse tai ole valmis omaan päätäntään päihteiden suhteen.
Tällöin lapseni on turvassa myös huumeilta mikäli huumeiden todelliset ominaisuudet ovat niin haitalliset kuin väitetään. Toisaalta, jos asiat eivät ole haittojensa puolesta niinkuin lainsäädännössä säädetään niin olen ylpeä mikäli lapseni valitsee - ei lainsäädännön mukaan - vaan todellisen haitattomuuden mukaan.
Yksi haastavimmista asioista on opettaa lapseni oikeudenmukaiseksi ja hyväksi ihmiseksi. Se ei tarvi lainsäädäntöä vaan moraalia ja tervettä näkemystä oikeasta ja väärästä - hyvästä ja pahasta.
Ja lopuksi päihteistä: Mielummin pahimman sattuessa menen tapaamaan lastani mielisairaalaan koska hän valitsi hampun kuin hautausmaalle koska hän valitsi alkoholin.
yritä kokeeksi puhua julkisesti totta kannabiksesta niin olet huumemyönteinen.koulussa tai työpaikalla moiset puheet antaa narkin leiman ja voit päästä pissaamaan purkkiin. vain totuus on valheita vaarallisempaa.
Siinähän syyttelevät narkiksi. Sitten alkaa miettiminen, miksi selvä tyyppi puhuu tuollaisia...