Olen lukenut, että keskoset joita hierotaan säännöllisesti (3x15min päivässä) kasvavat lähes puolet nopeammin kuin ne joita ei hierota ja pärjäävät myöhemmin paremmin motorisissa ym. testeissä.
Onko Suomessa käytössä tuo hierontamenetelmä, tai kuinka paljon vaikkapa vanhemmat saavat kosketella keskosia vauvan ollessa teholla? Entä miten on tilanteen laita muiden teholle joutuvien lapsien suhteen?
Onko Suomessa käytössä tuo hierontamenetelmä, tai kuinka paljon vaikkapa vanhemmat saavat kosketella keskosia vauvan ollessa teholla? Entä miten on tilanteen laita muiden teholle joutuvien lapsien suhteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
keskolassa. Käytännössä sain 33 raskausviikolla syntyneen vauvani syliini vasta viikon ikäisenä. Hän ei tarvinnut lisähappea, mutta kuulemma tarvitsi lämpöä kun oli hyvin pieni. Silittelyluukkujakaan ei saanut sen vuoksi pitää paljoa auki ja vaipanvaihdot oli tehtävä nopeasti ilman hellittelyjä. Noin viikon kuluttua sain antaa vauvalle omaa lämpöäni "kenguruhoidossa" eli vauva paidan alla. Kaiken aikaa olin myös kaiken sallitun ajan vauvan luona ja tuosta alkaen häntä sylittelin päiväsajan kokonaan.
Henkilökunta oli todella tarkka siitä, että hoitohuoneessa ei saanut olla lääkärikäyntien aikana eikä silloin, kun hoitajat puhuivat muiden lapsista. Sen hyvin ymmärränkin, yksityisyyden suojan suon kyllä ihmisille. Omaa lastani en saanut osastolta viedä edes siksi aikaa, kun oli niin pieni että oli suuressa riskissä saada tartuntaa muualta lastenosastolta. Kukaan muu ei saanut vauvaa tulla katsomaankaan kuin minä ja isänsä.
Oli erityisen hirveää olla lapsesta yöt erossa, kun äidinvaisto kutsui koko ajan lapsen luokse. Lukea sitten vielä tutkimustuloksia, kuinka tärkeitä vauvan kehitykselle ovat ensimmäiset tunnit ja päivät, ensimmäisiin itkuihin reagoiminen jne.
Oli juuri kaikkein pahinta, kun tiesi että läheisyys olisi lapselle tärkeää, mutta ulkopuoliset tahot eväsivät sen ja jopa keskeyttivät tylysti vaikka vauva nautti äitinsä läheisyydestä silmin nähden.
Minun lapseni ei ollut edes teho-osastolla, vaan tavallisella lastenosastolla keskolahuoneessa, joten voin kuvitella miten surkea tilanne on tehohoidossa olevilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan. Läheisyys on varmasti tärkeää lapselle, paljon parempi lämpö on äidin lämpö kuin kaapin tuoma lämpö - vatsassahan lapsi on jo äitiinsä tottunut ja rauhoittuu hänen sydämensykkeeseensä.
Toivottavasti viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut parannusta asiassa ja äidit saavat hoitaa ja hieroa lapsiaan vapaammin.
Oma lapseni syntyi reilu vuosi sitten raskausviikolla 30 5, painoa oli alle kilon.
Olen itse työskennellyt keskosten parissa.
Lämpö on keskosille erittäin tärkeää. Jo pienikin lämmönvaihtelu lisää keskoselle energiankulutusta. Myös vaipanvaihdot ja muut hoitotoimenpiteet lisäävät energiankulutusta ja rasittavat pientä keskosta.
Kenguruhoito on erittäin hyvä tapa antaa lapselle ja äidille läheisyyttä, eikä pidä unohtaa mahdollisuutta antaa lapsen isän antaa kenguruhoitoa. Ja vanhemmat todellakin saavat olla sallitut vierailuajat lapsen luona ja siihen jopa kannustetaan.
Oman lapsen lääkärinkierrolla saa olla lapsen luona ja jokainen kyllä ymmärtää että kun käsitellään muiden lapsien asioita, on silloin poistuttava. Onhan hoitohenkilökunnalla ehdoton vaitiolovelvollisuus. Se on eri asia jos vanhemmat puhuvat keskenään. Minua oman lapseni keskola-aikana erityisesti häiritsi toiset uteliaat vanhemmat jotka ohi kulkiessaan kurkkivat keskoskaappeihin ja katselivat lasten nimiä.
Riippuu tietysti sairaalasta ja osastosta ketkä saavat lasta tulla katsomaan, mutta yleensä tuontapaisille osastoille on sallittu vanhempien, vastasyntyneen sisarusten ja isovanhempien vierailut. Ja tämä sääntö on vain ihan vastasyntyneiden turvallisuuden takia.
Tämäkin sääntö, että yöksi täytyy vanhempien mennä kotiin on ajateltu ihan lapsen ja vanhempien kannalta. Vanhempien täytyy muistaa levätä ja osastolla halutaan rauhoittaa yöt. Onhan uni pienelle lapselle tärkeää kehittymisen kannalta. Jos lapsen tila vaatii, vanhemmat varmasti saavat olla lapsen luona yötä.
Teho-osastolla ja tavallisella keskososastolla pätee meilkeinpä samat säännöt. Tietysti kun vauva on kasvanut ja pääsee inkubaattorista sänkyyn saa vanhemmatkin enemmän sylitellä ja hoitaa lasta.
Tuo asia, että et saanut viedä lastasi osaston ulkopuolelle, on myös ajateltu ihan lapsen kannalta. Siksihän on suositeltu että kotonakin rauhoitetaan ensimmäiset kaksi viikkoa vierailta.
Hoitajien kanssa kannattaa keskustella aina kuinka lastaan voi hoitaa ja silitellä. Lapsella kun on toivottavasti omahoitaja/-hoitajat jotka tietävät lapsesi hoidosta enemmän.
Vastasyntyneelle keskoselle kannattaa muistaa jutella vaikka hän olisikin keskoskaapissa lämmössä koska hän tunnistaa äitinsä ja isänsä äänen.
Meidän perheelle jäi keskolan ajasta hyvät muistot. Vaikka useasti lähdimme itkun kanssa kotiin, oli tärkeää muistaa että se hoito mitä lapsemme sai on erityisen tärkeää.
Ymmärrän mitä tekstissäsi sanot: kaikki keinot ovat vain pienen suojelemiseksi. Mutta kun itsekin tietää, että se sylitteleminen olisi niin tärkeää - sekä äitisuhteelle että luonnollisesti vauvalle.
Näistä ankarista lämmönsuojelu- ja infektioiden välttelysäännöistä oli myös poikkeuksia, joihin itse en kuulunut - tai sitten olin itse poikkeus. Nimittäin näin myös samoilla viikoilla syntyneen keskosen, joka pääsi kotiin jo kolmen päivän kuluttua, koska oli niin suuri. Näin vielä pienemmän keskosvauvan, joka oli syntynyt viikoilla 28 ja oli nyt viikoiltaan saman ikäinen ja painoltaan jotakuinkin saman kokoinen ja tämä lapsi sai olla lämpöpatjan päällä koko ajan kosketeltavissa. Häntä olisi myös saanut vapaasti sylitellä, mutta vanhemmat asuivat kaukana eikä lapsella ollut muita kuin hoitajat.
Siksikin tuntui oma tilanne epäreilulta: vauva osasi hengittää, osasi syödä, minä osasin hoitaa ja olin läsnä ja siltikään lasta ei saanut pitää omana.
Kun painoa tuli kaksi kiloa, niin sain vauvani kotiin. Uskon kyllä tuohon aloittajan kertomaan tutkimukseen, että minunkin vauvani olisi kirinyt mittansa nopeammin kiinni mikäli olisi saanut olla enemmän lähelläni.
Kuten sanoitkin, tuo kenguruhoito olisi varmasti ollut ihanteellista. Sitä sain toteuttaa vauvan kanssa vain muutamia kertoja, ihanan omahoitajamme läsnäollessa.
Kerrat kenguruhoidossa päätyivät aina siihen, että vauva haistoi rinnasta maidon ja alkoi sitä nuolla. Hänen ei kuitenkaan annettu koittaa imemistä, koska kuulemma imeminen olisi vienyt liikaa energiaa. Pumppasin maidon aina pulloon. Eikä lapsi sitten koskaan oppinut oikeaa imuotetta, vaikka viimeisenä päivänä sain rintakumin kanssa yrittääkin.
Sairaalassa vertasi itseään muihin äiteihin: miksi nuo saavat lapsensa jo kotiin, miksi tuo selvästi huumelapsi saa myös lähteä äitinsä matkaan, miksi minua ei voida kohdella äitinä vaan pelkkänä ensisynnyttäjänä joka ei tiedä vauvoista mitään.
Toivon todella, että ajat ovat muuttuneet. Sen ymmärrän, että osaston ulkopuolelle ei vauvoja saa ottaa ja että vauva tarvitsee toki lämpöä. Mutta se lämpö voi lähteä myös äidistä ja sitä toivon nykyisessä hoidossa korostettavan.
Hyvin on kuitenkin mennyt jatko, fysioterapian tarvetta ei ole ensimmäisen vuoden jälkeen ollut ja kasvu on reipasta. Hyvää jatkoa sinunkin perheellesi :)