Mitä mieltä olette, onko rakkaus vain mielenhäiriö? Vai onko se enemmänkin tahdon asia? Eihän rakastumisen tunne kestää kauaa?
Oletteko yhdessä suuren rakkautenne kanssa? Onko sellaista olemassa? Ovatko muut ihmiset suuren rakkauden korvikkeita? Ehkä kiperiä kysymyksiä, mutta viimeksi mainittu askarruttaa, en näet näköjään ole ollut ja tuskin tulen olemaan ns. suuri rakkaus kenellekään
Rakkaus on tahdon asia?
10
1319
Vastaukset
ainaskaa tiedä,et se ny muuta olis ku mielenhäiriö..hetkellinen semmonen..tai sit mulle ei vaan ole tullut vastaan sellasta tyyppiä,joka veit kintut alta,niin totaalisesti että se kestäis kauemminkin..
Kyllähän sitä nyt asuu ton avoukon kaa,mut enpä sanois että sitä rakkautta ny enää on..ollaan nyt ku kerran on alotettu olemaan...:))kuullosti ittestäki hirveeltä.)mut arki on tullut vastaan,ja täs sitä mennään päivästä toiseen...- VeliP
Itselleni ei ole koskaan tullut vastaan sellaista elokuvien hurmiomaista tosirakkautta. Kateeksi käy niitä jotka ovat aivan kantapäitään myöten rakastuneita. Mutta toivossa on hyvä elää...
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä että pitkällä tähtäimellä rakkaus on asenne- tai tahtokysymys. Parisuhteessa -oli se saanut alkunsa miten hurmiollisesti tahansa- tulee eteen niitä hankalia ylämäkiäkin joita ei pysty ylittämään jos ei ole päättänyt todella kovasti rakastaa kumppaniaan, tai ainakin sietää sitä myös silloin kun se vaikuttaa vain ihan idiootilta ja elämä muutenkin haisee todella pahalta.
Pelkkä oma tahto ei vain riitä ikuisesti, ellei toinenkin osoita tahtovansa. Luulen, että ne elinikäiset suhteet ovatkin suurimmaksi osaksi sellaisia jotka ovat alusta lähtien molemmin puolin asennoituneet suhteeseen siten että surkeita päiviä tulee takuulla, surkeita vuosia varmasti ja joskus voi mennä vuosikymmenkin huonosti. Mutta ne lyhyet ihanat hetket kumoavat kaikki surkeudet ja huonotkin päivät on mukavampi kohdata yhdessä.
-vp- on mielenhäiriöön verrattava olotila.
Rakkaus ja sen syveneminen on ainakin omalla kohdalla eräänlainen kasvutarina,mutta ei vuodet sitä rakkautta laimenna,päinvastoin,antaa syvyyttä ja mielenrauhaa.
On ainakin omakohtaista kokemusta rakkauden muuttumisesta perheen kasvamisen ja elämäntilanteen mukaan.
Kun perheeseen syntyy lapsia,niin siinä on monta sellaista vuotta ja "sudenkuoppaa"elettävä,että liian moni heittää pyhkeen kehään,eikä malta odottaa, osallistua ja kantaa vastuuta kaikista perheenjäsenistä sekä kotielämästä kaikkineen.
Helposti turhautumista tulee kummallekin osapuolelle.Toinen osapuoli väsyy kodin arjen pyörittämisestä ja toinen,kun ei saa mieleistään huomiota kotona ja usein työ ja omat menot ovat silloin etusijalla ja korvikkeina.
Sanoisin että itse rakkaus ei ole 'tahto'kysymys,mutta sen vaaliminen ja arjen hyväksyminen elämään kuuluvana ja sen tuomat ristiriita ja muut koettelemukset sen sijaan ovat usein tahdosta ja vieläpä hyvästä tahdosta riippuvaisia asioita.
Itse olen suuren rakkauden kanssa saanut elää ja vieläkin rakkaus,läheisyys,on suurta nautintoa sekä fyysistä,että psyykkistä mielihyvää antavaa yhteiseloa.
Se antaa voimaa ja energiaa kestää arjen koettelemuksia ja halun antaa vastapuolelle elämämisen nautintoa ja olosuhteet ilman vastavuoroisuutta.
Se on mielestäni eräs merkki rakkauden ('määrästä') olemassaolosta,että ei ehdollista toista ihmistä ja hänen yksityisyyttään omien tarpeiden saavuttamiseksi.
Enpä usko 'sitäkään',että rakkaus olisi siten rajalista,että sitä olisi vain yhdenlaista. Kyllä sille on osoitteita ja erilaisia muotoja löytyy,kuin millä muulla asialla hyvänsä.
Rakkaus lapsiin,sukulaisiin,taiteisiin ym,ym.
Minuakin laittoi askarruttamaan tuo viimeinen lauseesi toteamus.
Tuskin kukaan on siltä suojassa ja rakkauden voi kohdata koska tahansa ja siksi voit heittää hyvästit epäilyllesi.- ellinor
epäile etteikö se tulis joskus sunkin kohdallesi!!!
En minä hakenut rakkautta, mutta niin vain se eräänä tavallisena arkipäivänä iski kun salama kirkkaalta taivaalta....vaikka syksy olikin eikä salamoista tietoakaan....No se tunne on niin sanoin kuvaamaton etten sitä osaa sanoiksi asetella...ehkä myöhemmin kun vähän "laantuu" tää suurin tunnekuohu...tai ei se kyllä laantumisen merkkejä ole vielä näyttänyt päinvastoin lisääntynyt vain...
Uskon et jokainen ihminen voi kohdata sen ihan missä vain..... ellinor kirjoitti:
epäile etteikö se tulis joskus sunkin kohdallesi!!!
En minä hakenut rakkautta, mutta niin vain se eräänä tavallisena arkipäivänä iski kun salama kirkkaalta taivaalta....vaikka syksy olikin eikä salamoista tietoakaan....No se tunne on niin sanoin kuvaamaton etten sitä osaa sanoiksi asetella...ehkä myöhemmin kun vähän "laantuu" tää suurin tunnekuohu...tai ei se kyllä laantumisen merkkejä ole vielä näyttänyt päinvastoin lisääntynyt vain...
Uskon et jokainen ihminen voi kohdata sen ihan missä vain.....en yhtään epäile, että se (rakkaus) tulisi kohdalleni. Olenpa jo jokseenkin täysin vakuuttunut siitä, että se EI tule. Ei enää 60 iässä.
Vai oletko eri mieltä, ellinor?- ellinor
sitroen kirjoitti:
en yhtään epäile, että se (rakkaus) tulisi kohdalleni. Olenpa jo jokseenkin täysin vakuuttunut siitä, että se EI tule. Ei enää 60 iässä.
Vai oletko eri mieltä, ellinor?eri mieltä!!!!
En pysty paljo kirj. kun olen töissä mut sanon ja uskon vakaasti että jokainen voi löytää sen rakkauden tai sit se vaan tulee vastaan ihan yhtäkkiä...kokemusta on itellä ja yhellä tutulla...
Ja vaikka tämä ei kestäisikään niin tätä ihanaa tunnetta en koskaan antais pois....
Näillä näkymillä kestää kyllä....kun tuntuu et lisääntyy vain tämä autereinen olo...
Katso vaan valoisasti tulevaisuuteen....
- jpntar1
ole mielenhäiriö, koska se syvenee ajan kanssa. Ehkä päätön ihastuminen vastaa tuota "mielenhäriötä" paremmin..Onko "Suurta rakkautta"..enää..? Vai, onko se HÄN, jonka kanssa olemme olleet ehkä kauan..yhteiset lapset jne...Tasainen, turvallinen arki..Vai, onko se alkuajan hurmostunne, jolla on taipumus hävitä, kun arki astuu kuvaan??? Kuvastaako nykyajan suuntausta SUURESTA rakkaudesta suuret eroluvutkin???
En ole koskaan "rakastunut ensi silmäyksellä" - kiinnostunut ja ihastunut kylläkin.
Kohdallani rakkaus seuraa alkuhuumaa automaattisesti, jos suhde on sen arvoinen.
Nykyinen suhteeni on antanut minulle mahdollisuuden toteuttaa kaikkea entisistä virheistä oppimaani, joten tiedostan rakkauteni päivittäin - ja, kyllä, vaalin sitä!
Mitään suunnitelmallistahan tämä ei silti ole, sillä olen hyvin rakastunut mieheeni - minun on nyt vain helpompi olla parempi kumppani Hänelle kuin eräälle toiselle joskus vuosia sitten..:))))- sannuska46
Rakkaus on aika metka juttu. Siitä olen varma, ettei se säily naftaliinissa pitämällä, niin kuin laulu sanoo "sitä täytyy vaalia". Parisuhde on luku sinänsä; se on myötäilyä, mutta myös oman pään pitämistä. Itse olen ns. kiltti ja olen huomannut, että tietynlaiset miehet vaistoavat sen, valitettavasti.
Mitä sitten on suuri rakkaus? Minä en ollut ns. suuren rakkauden kanssa naimisissa eikä hän ole sekään ns. ensirakkaus; löytyneekö sitä edes? Tässä iässä tahtoo olla niitä ex-juttuja itsekullakin ja ainahan se vaimo, joka on jättänyt, on se suuri rakkaus, jonka perään sitten haikaillaan. Muut ovat vain jäljitelmää ;)- ellinor
uskonut mihinkään ns. suureen rakkauteen!!!
menin naimisiin kun ensimmäinen lapsi oli tulossa...koska siihen aikaan vaan tehtiin niin, en koskaan tuntenut ex- miestäni kohtaan mitään taivaan kaatavia tunteita...olin sinkkuna 4 vuotta ja se oli ihanaa aikaa, sai elää ihan vaan itselleen, tulla ja mennä miten haluaa, kun lapsetkin oli maailmalla, nuorena kun ne tein..ja todella nautin siitä sinkku-elämästä..muutama kertakäyttö-mies siinä oli, muttei mitään tärkeää...
Kunnes sitte yhtenä kauniina syyspäivänä, kävin torilla ja siellä tapasin miehen jonka kans olin aiemmin jutellu kesällä terassilla, alettiin jutteleen ja se anto mulle numeronsa et soittaa.....mietin 3vk et haluanko/voinko soittaa...ja kun vihdoin soitin niin loppu onkin historiaa...
Et niinkin voi sattua..ja uskon kyllä et olen paljon viisaampi/kypsempi ku aiemmin, varsinkin kun otan toisen tunteet huomioon..sen mitä se ajattelee, haluaa ja tuntee...miehilläkin on tunteet ja arvostan sitä juuri hänessä ja se että tuo ne julki..
Ja paljoon joutuu sopeutumaan kun mulla on nämä musssukat, kissa ja koira..jotka on tosi tärkeitä mulle....
eihän tästä tullu mikään nyyhkytarina???
halusin sulle vaan kertoa.....
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1431649
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu111551Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma
Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va281179Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu1931121- 83951
- 74921
Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä
Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta351913- 61788
- 49761
- 50756