Please, help me...Im so confused here:
Noh, mistä aloittaisin. Minulla on yksi ns. murkkuiältä säilynyt miespuolinenystävä, jonka kanssa olemme olleet aina aika hyviä kavereita. Puumme kaikesta, eikä mitään jännitteitä ole koskaan ollut, PAITSI kun MINÄ IHASTUN JOHONKIN MIEHEEN!!! Miespuolinen ystäväni alkaa aina haukkua ja kertoa kaikkia törkeitä juttuja ihastuksestani, ja jotain inhorealistisia faktoja miehien ajattelutavasta ja aina haukkuu ne miehet. Tämä on todella ärsyttävää, sillä en jaksa kuunnella hänen seurustelusuhteestaan enää, kun en itse voi kertoa omistani.
Olen aina ollut diplomaattinen ja erittäin empaattinen ja sympaattinen, kun juttelemme, ja olen muutenkin semmoinen, minun on siis vaikeaa sanoa suoraan, että nyt jätkä turpa rullalle, koska olen niin kiltti.
Kaiken huippu oli se, että kesällä ihastuin ystäväni kaveriin, ja kappas,kappas, hän ei tälläkertaa mollannut miestä, vaan rupesikin MOLLAAMAAN MINUA!!!- Sä oot ihan liian tavallinen sille,se on tosi vaativa naisten suhteen ja nirso.Sille ei kelpaa kukaan. Sä et tuu ikinä saamaan sitä...
Voitteko kuvitella miltä musta tuntuu?? Kävi tosiaan sitten niin, etten saanutkaan kyseistä nirsoa miestä, mutta silti ärsyttää, kuinka ystäväni on haluton tukemaan minua ja seisomaan rinnallani. Jotkut sanovat, että se johtuu kateudesta: kaverini jotenkin haluaa omia minut itselleen vaikka hänellä onkin tyttöystävä...Ja ainiin...Kyllähän tämä kaverini on minulle joskus aikoinaan avannut sydäntään, ja kertonut kuinka suuresti hän minua rakastaa.
Minä en vain voi häneen rakastua, koska: Hän on ylimielinen ja narsistinen, ilkeä ja manipuloiva,negatiivinen/pessimistinen ja kiero. Tiettyyn rajaan asti viihdyn hänen seurassaan, kun pystyn ottamaan asian huumorilla (hänen omahyväiset ja itserakkaat letkautukset), mutta kun se raja ylittyy, minuun alkaa sattua ja tulen vihaiseksi ja surulliseksi.
Samoin ystäväni tenttaa minun mies elämääni- Noh, ootkos sä viel sinkku,ootko ihastunu kehenkään,keneen?,millon tää tapahtu yms yms. Tämähän on vain silkkaa keskustelua, mutta jos näkisitte hänen ilmeensä ja kuulisitte äänensävyn, huomaisitte, että jotain on pielessä...
Olen korviani myöten rakastunut kaverini kaveriin, emmekä voi keskustella aiheesta, sillä hän rupeaa vaan ilkeilemään. Kertokaa siis ystävät, miten voisin saada takaisin avoimuuden ja vilpittömyyden mieskamuni kanssa..
Olen toivoton ja surullinen, nyt jo kahden miehen takia;(
Noh, mistä aloittaisin. Minulla on yksi ns. murkkuiältä säilynyt miespuolinenystävä, jonka kanssa olemme olleet aina aika hyviä kavereita. Puumme kaikesta, eikä mitään jännitteitä ole koskaan ollut, PAITSI kun MINÄ IHASTUN JOHONKIN MIEHEEN!!! Miespuolinen ystäväni alkaa aina haukkua ja kertoa kaikkia törkeitä juttuja ihastuksestani, ja jotain inhorealistisia faktoja miehien ajattelutavasta ja aina haukkuu ne miehet. Tämä on todella ärsyttävää, sillä en jaksa kuunnella hänen seurustelusuhteestaan enää, kun en itse voi kertoa omistani.
Olen aina ollut diplomaattinen ja erittäin empaattinen ja sympaattinen, kun juttelemme, ja olen muutenkin semmoinen, minun on siis vaikeaa sanoa suoraan, että nyt jätkä turpa rullalle, koska olen niin kiltti.
Kaiken huippu oli se, että kesällä ihastuin ystäväni kaveriin, ja kappas,kappas, hän ei tälläkertaa mollannut miestä, vaan rupesikin MOLLAAMAAN MINUA!!!- Sä oot ihan liian tavallinen sille,se on tosi vaativa naisten suhteen ja nirso.Sille ei kelpaa kukaan. Sä et tuu ikinä saamaan sitä...
Voitteko kuvitella miltä musta tuntuu?? Kävi tosiaan sitten niin, etten saanutkaan kyseistä nirsoa miestä, mutta silti ärsyttää, kuinka ystäväni on haluton tukemaan minua ja seisomaan rinnallani. Jotkut sanovat, että se johtuu kateudesta: kaverini jotenkin haluaa omia minut itselleen vaikka hänellä onkin tyttöystävä...Ja ainiin...Kyllähän tämä kaverini on minulle joskus aikoinaan avannut sydäntään, ja kertonut kuinka suuresti hän minua rakastaa.
Minä en vain voi häneen rakastua, koska: Hän on ylimielinen ja narsistinen, ilkeä ja manipuloiva,negatiivinen/pessimistinen ja kiero. Tiettyyn rajaan asti viihdyn hänen seurassaan, kun pystyn ottamaan asian huumorilla (hänen omahyväiset ja itserakkaat letkautukset), mutta kun se raja ylittyy, minuun alkaa sattua ja tulen vihaiseksi ja surulliseksi.
Samoin ystäväni tenttaa minun mies elämääni- Noh, ootkos sä viel sinkku,ootko ihastunu kehenkään,keneen?,millon tää tapahtu yms yms. Tämähän on vain silkkaa keskustelua, mutta jos näkisitte hänen ilmeensä ja kuulisitte äänensävyn, huomaisitte, että jotain on pielessä...
Olen korviani myöten rakastunut kaverini kaveriin, emmekä voi keskustella aiheesta, sillä hän rupeaa vaan ilkeilemään. Kertokaa siis ystävät, miten voisin saada takaisin avoimuuden ja vilpittömyyden mieskamuni kanssa..
Olen toivoton ja surullinen, nyt jo kahden miehen takia;(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohda itsesi ja pidä kiinni ystävästä, ystäviä ei ole koskaan liikaa.
jätä rauhaan
Välikädet ovat viimeinen asia jota tarvitsette.Joko sinun tai kaverisi pitää "nostaa kissa pöydälle" niin pääsette eteenpäin.Älä viivyttele, elämä on nopeaa toimintaa.
Ettei vaan edellinen vastaaja olisi juuri tämä sinun "ystäväsi". Joopa joo, unohda itsesi ja elä muiden halujen mukaan.
Jos nyt ihan vakavasti pohditaan tätä asiaa, niin mietippä toimisiko TODELLINEN ystävä siten, kuin kerroit tämän pojan toimivan. Vastaus on: EI TODELLAKAAN!!
Valitettava totuus on se, että olet vain pelkkä kynnysmatto tälle "ystävälle". Lue omasta kirjoituksestasi kappale, joka alkaa sanoilla:Minä en vain voi häneen rakastua, koska..... ! Siellähän lukee selvällä suomen kielellä, mitä tästä pojasta ajattelet! Jostain kumman syystä kuvittelet, että sinua saa kohdella huonosti. Miksi näin on?
Tässä on yksi aikuiseksi kasvamisen paikka: opettele erottamaan oikeat ystävät niistä, jotka eivät ole oikeita ystäviä. Sillä ei ole väliä, miten kauan olet tuntenut kenetkin, vaan sillä on väliä miten sinua kohdellaan. Ja niin kauan, kuin annat kohdella itseäsi huonosti, sinua tullaan kohtelemaan huonosti. Ei tietenkään kaikki ihmiset kohtele sinua huonosti, mutta sinun täytyy alkaa opetella erottamaan nämä ihmiset niistä, jotka haluavat sinulle hyvää.
Kavereita voi olla paljonkin, mutta oikeita ystäviä on yleensä vain muutama. Mielestäni tekisit viisaasti, jos pysyisit kaukana tästä pojasta, joka ei oikeasti ole ystäväsi. Jos et halua hänestä luopua, niin pidä häntä jatkossa kaverina, mutta älä ystävänä, jolle kerrotaan tärkeitä asioita.
Voi miten helpottavia sanoja...olen kyllä nähnyt tilanteet juuri edellä mainitulla tavalla, mutten ole koskaan uskonut sen olevan tahallista käytöstä ystävältäni. Olen vain sellainen, joka yrittää aina uskoa parempaan. Nyt on selvästi tehtävä jotain. Kiitos paljon avusta;)