Varsinaisen aamuherätyksen Hesari järjesti tänään, kun maamme suurin päivälehti kirjoitti ykköspääkirjoituksessaan aika kriittisen kirjoituksen Halosen ehdokkkuudesta.
Todettuaan SAK:n jo keväällä asettuneen Halosen tukijaksi lehti kysyy, kuinka viisasta Halosen on näyttää liian voimakkaasti poliittista väriään ennen vaaleja.
Muistutettuaan, että Halosta on markkinoitu "koko kansan presidenttinä" kirjoitus toteaa, että nyt määritelmä näyttää ohenevan ja painottuvan vasemmistoon.
Pitkin kuluvaa syksyä olen ihmetellyt HS:n voimakasta tukea Haloselle ja pohtinut, voiko lehteä enää kutsua poliittisesti sitoutumattomaksi, mutta tämän päiväinen pääkirjoitus palautti uskoni lehden puolueettomaan linjaan.
On lähes äänestäjän aliarviointia, että sekä SAK että Vasemmistoliitto asettautuivat Halosen aseman varmistajiksi.
Moni äänestäjä aisti asian siten, että hänelle halutaan ikäänkuin ylhäältä päin sanella, kuka kelpaa presidentiksi ja kuka ei.
Nyt HS:n kirjoitus puhdisti ilmaa.
Kun suurin päivälehtemme nimeää istuvan presidentin "vasemmiston ehdokkaaksi", ovat palikat jälleen asettuneet oikeaan järjestykseen.
Äänestäjä voi tuntea koppiin mennessään, että hän saa antaa äänensä oman harkintansa mukaan, ei jonkun mediavaikuttajan tai ay-liikkeen tai poliittisen puolueen manipuloimana.
Oli selventävää saada lukea, että sitoutumattomat, keskustalaiset tai liikkuvat äänestäjät voivat nyt päätyä Halosen sijasta johonkin toiseen ehdokkaaseen.
Tämä selvennys oli tärkeää maamme demokratian periaatteiden kannalta.
Kansa, ja vain kansa puhukoon vaalilippujensa kautta tammikuun vaaleissa!
Todettuaan SAK:n jo keväällä asettuneen Halosen tukijaksi lehti kysyy, kuinka viisasta Halosen on näyttää liian voimakkaasti poliittista väriään ennen vaaleja.
Muistutettuaan, että Halosta on markkinoitu "koko kansan presidenttinä" kirjoitus toteaa, että nyt määritelmä näyttää ohenevan ja painottuvan vasemmistoon.
Pitkin kuluvaa syksyä olen ihmetellyt HS:n voimakasta tukea Haloselle ja pohtinut, voiko lehteä enää kutsua poliittisesti sitoutumattomaksi, mutta tämän päiväinen pääkirjoitus palautti uskoni lehden puolueettomaan linjaan.
On lähes äänestäjän aliarviointia, että sekä SAK että Vasemmistoliitto asettautuivat Halosen aseman varmistajiksi.
Moni äänestäjä aisti asian siten, että hänelle halutaan ikäänkuin ylhäältä päin sanella, kuka kelpaa presidentiksi ja kuka ei.
Nyt HS:n kirjoitus puhdisti ilmaa.
Kun suurin päivälehtemme nimeää istuvan presidentin "vasemmiston ehdokkaaksi", ovat palikat jälleen asettuneet oikeaan järjestykseen.
Äänestäjä voi tuntea koppiin mennessään, että hän saa antaa äänensä oman harkintansa mukaan, ei jonkun mediavaikuttajan tai ay-liikkeen tai poliittisen puolueen manipuloimana.
Oli selventävää saada lukea, että sitoutumattomat, keskustalaiset tai liikkuvat äänestäjät voivat nyt päätyä Halosen sijasta johonkin toiseen ehdokkaaseen.
Tämä selvennys oli tärkeää maamme demokratian periaatteiden kannalta.
Kansa, ja vain kansa puhukoon vaalilippujensa kautta tammikuun vaaleissa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin tuo arkipäiväistyy, eikö? Kuka tuon pullistelevan kuvan taannoin mahtoi maksaa?
en tiiä mut ruoka maistuu mehukyläläisillekki kun ollaan ensin vähän auottu päätä maajusseista