MIKSI NAAPURIMAA-VENÄJÄLLÄ JUHLITAAN VOITON PÄIVÄÄ
Venajan Federaation Suurlahettilan V.Grininin artikkeli
60 vuotta sitten päättyi toinen maailmansota Euroopassa, samalla päättyi myös sota, jota Venäjällä nimitään Suureksi isänmaalliseksi sodaksi ja joka oli hirvittävin kaikista maani koskaan kokemista. Sodan viimeistä päivää me vietämme Voiton päivänä, pyhimpänä juhlapäivänämme. Ajattelen, että monille täällä Suomessa, erityisesti suomalaisten nuorelle sukupolvelle on kiintoisaa tietää, mistä syystä heidän naapurinsa suhtautuvat tällä tavoin toukokuun 9. päivään, millaisia tunteita he liittävät siihen, millaisen sisällön he antavat sanalla “voitto”.
Me juhlimme Voiton päivää siksi, että kansamme kykeni torjumaan vihollisen, joka halusi tuhota meidän valtiomme. Nürnbergin prosessin materiaaleista ilmenevien hitleriläisten suunnitelmien mukaan tavoitteena oli silloisen Neuvostoliiton alueen - Uraliin saakka - jakaminen 4 valtio-komissariaatiin (reichkomissariat). Osa alueesta, kuten Krim, Bakun öljyesiintymät, Baltian maat, Inkerinmaa, Kuollan niemimaa ja joukko muita alueita oli tarkoitus liittää myöhemmin Saksaan (reich), loput piti kolonnialisoida. Leningrad oli tarkoitus tasoittaa maan tasalle ja luovuttaa sen maa-alue Suomelle.
Kansamme ei sallinut sitä.
Kuten Nürnbergin prosessin asiakirjoista ilmenee, kyse oli ei pelkästään Moskovan johtaman valtion hävittämisestä. “Tämän päämäärän saavuttaminen, kuten eräässä reichin arkiston asiakirjassa mainitaan, ei koskaan merkinnyt ongelman täydellistä ratkaisua. Tavoite oli pikemminkin tuhota venäläiset kansana, hajottaa ne eri osiin. Vasta kun tätä ongelmaa tarkastellaan biologiselta ja erityisesti rotu-biologisestä näkökulmasta... ilmaantuu mahdollisuus poistaa uhka, jonka meille muodostaa venäjän kansa”. Konkreettisesti ilmaistuna se merkitsi juutalaisten täydellistä tuhoamista, monien Neuvostoliitossa elävien muiden kansallisten ryhmien tuhoamista tai siirtämistä Uralin taakse.
Maan länsiosiin piti jäädä korkeintaan 14 miljoonaa venäläistä ja valko-venäläistä, joista osa - nordisen rodun tunnusmerkit omaavista - piti saksalaistaa, loput muunnetaan “primitiivisiksi puolieurooppalaisiksi ihmisiksi”, tai käytettäviksi kolonisaattoreiden palvelijoina. Heitä oli tarkoitus värvätä sekä Saksasta, että fasismin aatteelle vihkiytyneistä ja rodullisesti sopivista Itävallan, Hollannin, Tanskan, Norjan, Romanian ja Ruotsin asukkaista. “Teidän on valmistauduttava Baltian maiden väestön fyysiseen tuhoamiseen. Näitä epäihmisiä Saksa ei tarvitse. Heidän paikkansa täyttävät saksalaiset kolonnialistit”, - näin kuului H. Himmlerin käsky latvialaisten ja virolaisten suhteen Imperiumin turvallisuuspalvelun päällikölle Baltian maissa SS gruppenführer Enkelnylle.
Me emme sallineet alistaa itseämme tällaiseen kansanmurhaan.
Olemme ylpeitä siitä, että kykenimme yksinämme vastustamaan tuon aikakauden mahtavinta sotakoneistoa, joka hyökätessään Neuvostoliittoon oli jo alistanut puolet Euroopasta valtansa alle. Sotaa edeltäneellä kaudella meidän aktiivisiin diplomaattisiin askeleisiin voimien kokoamiseksi Hitler-Saksaa vastaan suurvallat vastasivat Münchenin sopimuksella syyskuussa 1938. Sen tuloksena Hitler sai luvan Tshekkoslovakian miehittämiseen. Hän sai vapaa kädet toteuttaa, tunnetun saksalaisen lehtimiehen ja historioitsijan S. Hafnerin ilmaisun mukaan, “oman elämäntehtävänsä ja päämäärän – suuren sotaretken aloittamisen Venäjälle” ja poistaa ennakolta esteet tältä tieltä hänen nimittämän “Zwicheneuropa” Baltian maiden valtioiden Puolan, Tshekkoslovakian osien, Unkarin ja Romanian tuhoamiseksi, joko vetämällä ne omaan valtapiiriinsä, tai pienen paikallissodan avulla jotakin niistä vastaan. Kun Moskovan jatkuvia ponnisteluja sabotopintiin kollektiivisen vastarinnan organisoimiseksi läneen "rauhoittamispolitiikan" innoittamaa Saksaan vastaan, oli Neuvostoliitto pakotettu elokuussa 1939 solmimaan Saksan kanssa hyökkäämättömyys-sopimuksen, joka tunnetaan Molotov-Ribbentrop sopimuksena. Se antoi mahdollisuuden lykätä wermachten "sivistämismission" aloittamista. Hitlerhän motivoi sotaa Neuvostoliittoa vastaan "Euroopan suojelemisella juutalais-bolshevistiselta Aasialta".
Me kykenimme murskaamaan tuon ajan suurimman armeijan ja ajamaan se pois omalta alueeltamme. Kiitos liittolaismaille moraalisesta ja aineellisesta tuesta tässä taistelussa.
Neuvostosotilaat vapauttivcat sittemmin Romanian, Bulgarian, Tshekkoslovakian, Unkarin, Itävallan, suuren osan Jugoslaviaa, pienen palan Kreikkaa, Puolan, Saksan, palan Ranskaa, Bornholmin saaret ja Pohjois-Norjan alueen. Tästä olemme samoin ylpeitä. Olemme maksaneet tästä korkean hinnan. Pelkästään Puolassa lepää 600.000 sotilastamme, jotka estivät sen muuttamisen pienen mittakaavan kokeilukentäksi, kuten kirjoitti em. S. Hafner, niiltä uusilta väestönsiirron, sorron, orjuuttamisen ja tuhoamisen "taidoilta", joita myöhemmin oli tarkoitus soveltaa suuressa mittakaavassa Venäjällä. Valoisa muistomme kaikille niille ja muille, jotka kaatuivat Euroopan vapauttamiseksi fasismista.
Me juhlimme Voiton päivää myös siksi, että se on muodostunut terveen järjen riemuvoiton ruumiillistumaksi, joka auttoi näin erilaisia valtiota yhdistymään Hitlerin vastaissa liittoutumassa ihmiskunnan pelastamiseksi sen yllä olevasta kuolemanvaarasta, jollainen oli fasismi. Syvän kiitollisuuden tunteet ansaitsevat meidän liittolaisemme tässä liittoutumassa, joka avasi toisen rintaman kesäkuussa 1944 Ranskassa ja nopeutti tämän päivän lähentymistä. Meillä on ilo tervehtiä Moskovassa 9. toukokuuta lähes 50 maailman valtioiden johtajia, mukaan lukien niiden maiden edustajat, jotka kulkivat vaikean tien oman historiallisen menneisyytensä uudelleen arvioimisessa. Me näemme tässä yhteisessä juhlassa parhaiden humanististen pyrkimysten rauhan ja sovinnon ilmenemisen, jota ilman ei ole mahdollista ihmiskunnan vakaa kehitys, sekä kansainvälisen yhteisön päättäväisyyden ilmauksen estää solidaarisin ponnisteluin tämän kaltaisten tragedioiden toistuminen.
Voiton päivää Venäjällä juhlivat niin vanhukset kuin lapsetkin ja olen vakuuttunut - näin tulee olemaan aina. Sitä ei ole vaikea selitetää. Minulle, ensimmäiselle sodanjälkeisen sukupolven edustajalle, se on kallis siksi, että isäni palasi rintamalla kulkien Suuren Isänmaallisen sodan sen ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään. Hän oli myös "talvisodassa", mutta sitä hän ei halunnut muistella...
Venajan Federaation Suurlahettilan V.Grininin artikkeli
60 vuotta sitten päättyi toinen maailmansota Euroopassa, samalla päättyi myös sota, jota Venäjällä nimitään Suureksi isänmaalliseksi sodaksi ja joka oli hirvittävin kaikista maani koskaan kokemista. Sodan viimeistä päivää me vietämme Voiton päivänä, pyhimpänä juhlapäivänämme. Ajattelen, että monille täällä Suomessa, erityisesti suomalaisten nuorelle sukupolvelle on kiintoisaa tietää, mistä syystä heidän naapurinsa suhtautuvat tällä tavoin toukokuun 9. päivään, millaisia tunteita he liittävät siihen, millaisen sisällön he antavat sanalla “voitto”.
Me juhlimme Voiton päivää siksi, että kansamme kykeni torjumaan vihollisen, joka halusi tuhota meidän valtiomme. Nürnbergin prosessin materiaaleista ilmenevien hitleriläisten suunnitelmien mukaan tavoitteena oli silloisen Neuvostoliiton alueen - Uraliin saakka - jakaminen 4 valtio-komissariaatiin (reichkomissariat). Osa alueesta, kuten Krim, Bakun öljyesiintymät, Baltian maat, Inkerinmaa, Kuollan niemimaa ja joukko muita alueita oli tarkoitus liittää myöhemmin Saksaan (reich), loput piti kolonnialisoida. Leningrad oli tarkoitus tasoittaa maan tasalle ja luovuttaa sen maa-alue Suomelle.
Kansamme ei sallinut sitä.
Kuten Nürnbergin prosessin asiakirjoista ilmenee, kyse oli ei pelkästään Moskovan johtaman valtion hävittämisestä. “Tämän päämäärän saavuttaminen, kuten eräässä reichin arkiston asiakirjassa mainitaan, ei koskaan merkinnyt ongelman täydellistä ratkaisua. Tavoite oli pikemminkin tuhota venäläiset kansana, hajottaa ne eri osiin. Vasta kun tätä ongelmaa tarkastellaan biologiselta ja erityisesti rotu-biologisestä näkökulmasta... ilmaantuu mahdollisuus poistaa uhka, jonka meille muodostaa venäjän kansa”. Konkreettisesti ilmaistuna se merkitsi juutalaisten täydellistä tuhoamista, monien Neuvostoliitossa elävien muiden kansallisten ryhmien tuhoamista tai siirtämistä Uralin taakse.
Maan länsiosiin piti jäädä korkeintaan 14 miljoonaa venäläistä ja valko-venäläistä, joista osa - nordisen rodun tunnusmerkit omaavista - piti saksalaistaa, loput muunnetaan “primitiivisiksi puolieurooppalaisiksi ihmisiksi”, tai käytettäviksi kolonisaattoreiden palvelijoina. Heitä oli tarkoitus värvätä sekä Saksasta, että fasismin aatteelle vihkiytyneistä ja rodullisesti sopivista Itävallan, Hollannin, Tanskan, Norjan, Romanian ja Ruotsin asukkaista. “Teidän on valmistauduttava Baltian maiden väestön fyysiseen tuhoamiseen. Näitä epäihmisiä Saksa ei tarvitse. Heidän paikkansa täyttävät saksalaiset kolonnialistit”, - näin kuului H. Himmlerin käsky latvialaisten ja virolaisten suhteen Imperiumin turvallisuuspalvelun päällikölle Baltian maissa SS gruppenführer Enkelnylle.
Me emme sallineet alistaa itseämme tällaiseen kansanmurhaan.
Olemme ylpeitä siitä, että kykenimme yksinämme vastustamaan tuon aikakauden mahtavinta sotakoneistoa, joka hyökätessään Neuvostoliittoon oli jo alistanut puolet Euroopasta valtansa alle. Sotaa edeltäneellä kaudella meidän aktiivisiin diplomaattisiin askeleisiin voimien kokoamiseksi Hitler-Saksaa vastaan suurvallat vastasivat Münchenin sopimuksella syyskuussa 1938. Sen tuloksena Hitler sai luvan Tshekkoslovakian miehittämiseen. Hän sai vapaa kädet toteuttaa, tunnetun saksalaisen lehtimiehen ja historioitsijan S. Hafnerin ilmaisun mukaan, “oman elämäntehtävänsä ja päämäärän – suuren sotaretken aloittamisen Venäjälle” ja poistaa ennakolta esteet tältä tieltä hänen nimittämän “Zwicheneuropa” Baltian maiden valtioiden Puolan, Tshekkoslovakian osien, Unkarin ja Romanian tuhoamiseksi, joko vetämällä ne omaan valtapiiriinsä, tai pienen paikallissodan avulla jotakin niistä vastaan. Kun Moskovan jatkuvia ponnisteluja sabotopintiin kollektiivisen vastarinnan organisoimiseksi läneen "rauhoittamispolitiikan" innoittamaa Saksaan vastaan, oli Neuvostoliitto pakotettu elokuussa 1939 solmimaan Saksan kanssa hyökkäämättömyys-sopimuksen, joka tunnetaan Molotov-Ribbentrop sopimuksena. Se antoi mahdollisuuden lykätä wermachten "sivistämismission" aloittamista. Hitlerhän motivoi sotaa Neuvostoliittoa vastaan "Euroopan suojelemisella juutalais-bolshevistiselta Aasialta".
Me kykenimme murskaamaan tuon ajan suurimman armeijan ja ajamaan se pois omalta alueeltamme. Kiitos liittolaismaille moraalisesta ja aineellisesta tuesta tässä taistelussa.
Neuvostosotilaat vapauttivcat sittemmin Romanian, Bulgarian, Tshekkoslovakian, Unkarin, Itävallan, suuren osan Jugoslaviaa, pienen palan Kreikkaa, Puolan, Saksan, palan Ranskaa, Bornholmin saaret ja Pohjois-Norjan alueen. Tästä olemme samoin ylpeitä. Olemme maksaneet tästä korkean hinnan. Pelkästään Puolassa lepää 600.000 sotilastamme, jotka estivät sen muuttamisen pienen mittakaavan kokeilukentäksi, kuten kirjoitti em. S. Hafner, niiltä uusilta väestönsiirron, sorron, orjuuttamisen ja tuhoamisen "taidoilta", joita myöhemmin oli tarkoitus soveltaa suuressa mittakaavassa Venäjällä. Valoisa muistomme kaikille niille ja muille, jotka kaatuivat Euroopan vapauttamiseksi fasismista.
Me juhlimme Voiton päivää myös siksi, että se on muodostunut terveen järjen riemuvoiton ruumiillistumaksi, joka auttoi näin erilaisia valtiota yhdistymään Hitlerin vastaissa liittoutumassa ihmiskunnan pelastamiseksi sen yllä olevasta kuolemanvaarasta, jollainen oli fasismi. Syvän kiitollisuuden tunteet ansaitsevat meidän liittolaisemme tässä liittoutumassa, joka avasi toisen rintaman kesäkuussa 1944 Ranskassa ja nopeutti tämän päivän lähentymistä. Meillä on ilo tervehtiä Moskovassa 9. toukokuuta lähes 50 maailman valtioiden johtajia, mukaan lukien niiden maiden edustajat, jotka kulkivat vaikean tien oman historiallisen menneisyytensä uudelleen arvioimisessa. Me näemme tässä yhteisessä juhlassa parhaiden humanististen pyrkimysten rauhan ja sovinnon ilmenemisen, jota ilman ei ole mahdollista ihmiskunnan vakaa kehitys, sekä kansainvälisen yhteisön päättäväisyyden ilmauksen estää solidaarisin ponnisteluin tämän kaltaisten tragedioiden toistuminen.
Voiton päivää Venäjällä juhlivat niin vanhukset kuin lapsetkin ja olen vakuuttunut - näin tulee olemaan aina. Sitä ei ole vaikea selitetää. Minulle, ensimmäiselle sodanjälkeisen sukupolven edustajalle, se on kallis siksi, että isäni palasi rintamalla kulkien Suuren Isänmaallisen sodan sen ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään. Hän oli myös "talvisodassa", mutta sitä hän ei halunnut muistella...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Munkin isoisä oli sodassa hänkin oli alusta loppuun hän kuljetti tavara kentille.(moskovan rintamaalla)
ilman neuvostoliittoa maapallo olisi natsien vallassa. Voiton päivä on myös demokratian voitto jos natsit olisi voittaneet sen niin demareille tulisi lähtö.Sen takia suomessa juhlitaan voittoa.