Missä iässä

Kuona

...aloitte epäillä että jokin on vialla? Missä iässä lapsenne sai diagnoosin?

13

1831

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ulla

      Kun ensimmäinen lapsi syntyi, sitähän oli todella kokematon. Olin kyllä paljon hoitanut lapsia, mutta sehän on ihan toista kun hoitaa omaansa yötä päivää. Lapsen ollessa pari vuotias, kyselin neuvolasta, mikähän voisi olla vialla. Lapsi sai älyttömiä raivareita. Ei oikein mennyt 2-vuotiaan normaaliin uhmaan. Ennen kuin lapsi täytti 5 vuotta, havahduin, että hän oli ollut jatkuvassa uhmaiässä jo vuosia, ilman mitään taukoa. Sitten tuli 4 viikon rauhallinen kausi, jota ihmettelivät kaikki. Tarhassa kiinnitettiin huomiota 5 vuotiaana ja siitä alkoi tutkimukset. Lopullisen diagnoosin sai noin 5-6 vuotiaana. Pikkuveli seurasi perässä saman ikäisenä, mutta se oli kuitenkin yllätys kun hänkin sai diagnoosin. Pidin häntä vain vilkkaana. No siinähän sitä sitten oli 2 adhd-lasta ja avioero edessä.

      • ....??

        Kertokaapa järjellinen selitys sille,että miksi niin useat lapset todetaan nykypäivänä "epänormaaleiksi"
        Kylläpä ihmetyttää minua ainakin.Vilkkaat lapset ovat erilaisia....


      • ihmeteltiin jotain

        Mutta ei kuitenkaan osattu arvata, mitä on edessäpäin. Päiväkodin väki kaksivuotiaana alkoi seuraamaan asiaa, se ei kuitenkaan johtanut mihinkään, kun lapsi ehti vaihtaa päiväkotia. Uudessa tarhassa käyttäytyminen pantiin sen piikkiin, että lapsi on joutunut uuteen tarhaan, ja tilannetta seurailtiin. Itse pärjäsin hänen kanssaan, ainoa lapsi kun oli vielä silloin. Sitten syntyi pikkuveli, kun hän oli neljän. Se oli sellainen käänne huonompaan, karkailua päivittäin, kauheita raivareita ym. Pantiin mustasukkaisuuden piikkiin, mutta myös päiväkodissa alkoivat huolestua (sen jälkeen, kun poika "katosi" hoidosta). Erityislastentarhanopettaja kartoitti tilannetta, lapsipsykologille pääsimme, ja lähetteet neurologian polille laitettiin aika nopeasti. Lapsi siirty pk:ssa "kahden paikalle". Psykologin lisäksi tutkimuksia teki myös puhe- ja toimintaterapeutit. Psykologi oli myös meille vanhemmille tärkeä tuki, saimme toimivia käytännön neuvoja vaikeissa tilanteissa toimimiseen.

        Itse diagnoosi on tullut ennen eskarivuotta, lapsi oli vajaa kuusivuotias sen saadessaan.

        Seuraavia lapsia on seurattu tarkemmin neuvolassa ja lääkärissä, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Tietyt piirteet voi kuulemma näkyä jo vauvaiässä. Silloinhan ei tietysti mitään diagnooseja tehdä kuitenkaan.


      • olekaan
        ....?? kirjoitti:

        Kertokaapa järjellinen selitys sille,että miksi niin useat lapset todetaan nykypäivänä "epänormaaleiksi"
        Kylläpä ihmetyttää minua ainakin.Vilkkaat lapset ovat erilaisia....

        Vaan erilaisia, erityistä tukea tarvitsevia. Ongelmien kirjo on laaja, vaikka tuo vilkkaus tuntuukin olevan aina tapetilla. Pelkkä vilkkaus ei koskaan riitä diagnoosiin, mutta se on se piirre, mihin tulee kiinnitettyä huomiota nopeasti. Ja on vilkkauttakin monenlaista. Tokihan lapsi saa olla vilkas, mutta sitten kun kohellus on sitä luokkaa, että laastaria menee paketti päivässä, eikä lapsella ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, niin saa kyllä hiukan huolestua. Ja pitääkin.

        Yksi syy, miksi nämä diagnoosit yleistyy, on siinä, että ymmärrys ja tieto lisääntyy. Ennen nämä lapset vaan laitettiin tarkkikselle ja kauhisteltiin vanhempien kasvatusta. Sillä aina heitä on ollut. Sama se on muidenkin diagnoosien kanssa ollut, esimerkiksi autismia ja aspergeria on ollut aina, niitä ei vaan ole tutkittu ja hoidettu aina. On ollut paljon helpompi sulkea nämä erilaiset ihmiset pois tästä yhteiskunnasta kuin kuntouttaa heitä.


      • Kokemusta on.
        ....?? kirjoitti:

        Kertokaapa järjellinen selitys sille,että miksi niin useat lapset todetaan nykypäivänä "epänormaaleiksi"
        Kylläpä ihmetyttää minua ainakin.Vilkkaat lapset ovat erilaisia....

        Uskon ja käytännössä huomattukin on että kun jokin lenkki väsyy tai ammattitaito ei riitä(koulu/päiväkoti), niin ongelma siirretään toisaallee, eli lapseen ja lapsen perheeseen.
        Paljon on turhia syytöksiä ja diagnooseja.
        MUTTA ON MYÖS TODELLISIA NS, "ONGELMA TAPAUKSIA", kaikesta ei missään nimessä tule syyttää muita.


      • Susanna
        ihmeteltiin jotain kirjoitti:

        Mutta ei kuitenkaan osattu arvata, mitä on edessäpäin. Päiväkodin väki kaksivuotiaana alkoi seuraamaan asiaa, se ei kuitenkaan johtanut mihinkään, kun lapsi ehti vaihtaa päiväkotia. Uudessa tarhassa käyttäytyminen pantiin sen piikkiin, että lapsi on joutunut uuteen tarhaan, ja tilannetta seurailtiin. Itse pärjäsin hänen kanssaan, ainoa lapsi kun oli vielä silloin. Sitten syntyi pikkuveli, kun hän oli neljän. Se oli sellainen käänne huonompaan, karkailua päivittäin, kauheita raivareita ym. Pantiin mustasukkaisuuden piikkiin, mutta myös päiväkodissa alkoivat huolestua (sen jälkeen, kun poika "katosi" hoidosta). Erityislastentarhanopettaja kartoitti tilannetta, lapsipsykologille pääsimme, ja lähetteet neurologian polille laitettiin aika nopeasti. Lapsi siirty pk:ssa "kahden paikalle". Psykologin lisäksi tutkimuksia teki myös puhe- ja toimintaterapeutit. Psykologi oli myös meille vanhemmille tärkeä tuki, saimme toimivia käytännön neuvoja vaikeissa tilanteissa toimimiseen.

        Itse diagnoosi on tullut ennen eskarivuotta, lapsi oli vajaa kuusivuotias sen saadessaan.

        Seuraavia lapsia on seurattu tarkemmin neuvolassa ja lääkärissä, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Tietyt piirteet voi kuulemma näkyä jo vauvaiässä. Silloinhan ei tietysti mitään diagnooseja tehdä kuitenkaan.

        mitkä piirteet lähinnä kiinnittivät huomionne?


      • ulla
        Susanna kirjoitti:

        mitkä piirteet lähinnä kiinnittivät huomionne?

        Vanhempi lapsi ei sietänyt vauvana kosketusta, alkoi sylissä heti kiemurtelemaan. Myöhemmin olikin selviä aistiyliherkkyyksiä. Nuorempi ei nukkunut pariin ensimmäiseen vuoteen oikein yhtään yötä kunnolla. Tosin hänellä oli ongelmia vatsan kanssa, jatkuvat korvatulehdukset, allergia ja ihottumat. Molemmat jatkuvasti liikkeellä, eivät koskaan hiljaa. Erittäin ärsytysherkkiä, tappelu syntyi tosi helposti vaikka mistä.


      • ulla
        ....?? kirjoitti:

        Kertokaapa järjellinen selitys sille,että miksi niin useat lapset todetaan nykypäivänä "epänormaaleiksi"
        Kylläpä ihmetyttää minua ainakin.Vilkkaat lapset ovat erilaisia....

        En pidä lapsiani epänormaaleina. Käsitän omassa mielessäni adhd:n tavallaan ominaispiirteenä. Sille, että adhd on diagnosoitu kuten jokin sairaus, en voi mitään. Hyvä kun on edes jotenkin tunnistettu. Ennen vanhaan heitä kutsuttaisiin vaan häiriköiksi tai hidasälyisiksi.


      • tällaisia
        Susanna kirjoitti:

        mitkä piirteet lähinnä kiinnittivät huomionne?

        Jatkuva touhu lapsella, yhtään ei viihtynyt paikallaan, vaunuissaan viihtyi ainoastaan silloin kun ne liikkui, muutaman kuukauden iässä ei auttanut enää sekään. Liikkumaan lähti aikaisin, käveli 8 kk:n iässä, ja silloin alkoi juoksu ja kohellus. Lelut oli aina lähinnä heittelyä varten, oppi leikkimään vasta yli kaksivuotiaana.

        Vaatteitaan vihasi, aina piti olla ylisuuret vaatteet käytössä. Sylissä ei viihtynyt ellei riehuttanut. Itsesuojeluvaistoa ei tuntunut kehittyvän lainkaan. Lapsella oli myös heijaamista, ja hirveitä raivareita. Mitään ei oikein oppinut odottamaan, vaan palvelu olisi pitänyt tulla välittömästi.

        Intohimot olivat omituisia, esimerkiksi valkosipulia rouskutteli kokonaisina aina kun käsiinsä jostain vain sai. Samoin oli sitruunan kanssa. Kotona opimme nopeasti piilottamaan ne, mutta kylässä aiheutti hämmennystä näillä taipumuksillaan.

        Jälkeenpäin on todettu, että aisteissa on häiriöitä, mm tunto-, ja makuaisti ei toimi ihan "oikein", silitys saattaa tuntua kivuliaalta. Kuulo on toisinaan yliherkkä, eli tavallisesta puheestakin saattaa lapsen korvissa tulla kestämätöntä meteliä. Nämä kuitenkin vaihtelevat paljon, joskus tuntuu että mikään ei tunnu missään. Tasapaino aistissa on myös häiriöitä, ilmeisesti jo ihan pienestä asti.

        Jotain tällaisia tuli näin nopeasti mieleen näistä ensimmäisistä ajoista. Myöhemmin on ollut ongelmia monenlaisia, lähes pakkomielteenomaisia kausia, jolloin lapsi kiinnostuu vain tietyistä asioista. Esimerkiksi koirankakat tienposkessa oli yhdessä vaiheessa tosi kiinnostavia lapsen mielestä. Niitähän olisi katsellut vaikka miten pitkään. Tällä hetkellä on piirtäminen sellainen asia, joka on lapselle tärkeä. Siihen keskittymiskykykin riittää, mutta muihin ei sitten lainkaan.

        Alussa oli epäily aspergerin syndroomasta, mutta tällä hetkellä diagnoosi on kuitenkin tarkkaavaisuushäiriö. Aspergeria ja autismia on kuitenkin suvussa, joten en tiedä olisiko sittenkin sitä. Mutta oikeastaan ei ole diagnoosilla väliä tällä hetkellä, koska terapiat ja tukitoimet pyörii. Kuitenkin ennen koulunalkua asiaa ilmeisesti katsotaan uudestaan.


      • autistin äiti
        tällaisia kirjoitti:

        Jatkuva touhu lapsella, yhtään ei viihtynyt paikallaan, vaunuissaan viihtyi ainoastaan silloin kun ne liikkui, muutaman kuukauden iässä ei auttanut enää sekään. Liikkumaan lähti aikaisin, käveli 8 kk:n iässä, ja silloin alkoi juoksu ja kohellus. Lelut oli aina lähinnä heittelyä varten, oppi leikkimään vasta yli kaksivuotiaana.

        Vaatteitaan vihasi, aina piti olla ylisuuret vaatteet käytössä. Sylissä ei viihtynyt ellei riehuttanut. Itsesuojeluvaistoa ei tuntunut kehittyvän lainkaan. Lapsella oli myös heijaamista, ja hirveitä raivareita. Mitään ei oikein oppinut odottamaan, vaan palvelu olisi pitänyt tulla välittömästi.

        Intohimot olivat omituisia, esimerkiksi valkosipulia rouskutteli kokonaisina aina kun käsiinsä jostain vain sai. Samoin oli sitruunan kanssa. Kotona opimme nopeasti piilottamaan ne, mutta kylässä aiheutti hämmennystä näillä taipumuksillaan.

        Jälkeenpäin on todettu, että aisteissa on häiriöitä, mm tunto-, ja makuaisti ei toimi ihan "oikein", silitys saattaa tuntua kivuliaalta. Kuulo on toisinaan yliherkkä, eli tavallisesta puheestakin saattaa lapsen korvissa tulla kestämätöntä meteliä. Nämä kuitenkin vaihtelevat paljon, joskus tuntuu että mikään ei tunnu missään. Tasapaino aistissa on myös häiriöitä, ilmeisesti jo ihan pienestä asti.

        Jotain tällaisia tuli näin nopeasti mieleen näistä ensimmäisistä ajoista. Myöhemmin on ollut ongelmia monenlaisia, lähes pakkomielteenomaisia kausia, jolloin lapsi kiinnostuu vain tietyistä asioista. Esimerkiksi koirankakat tienposkessa oli yhdessä vaiheessa tosi kiinnostavia lapsen mielestä. Niitähän olisi katsellut vaikka miten pitkään. Tällä hetkellä on piirtäminen sellainen asia, joka on lapselle tärkeä. Siihen keskittymiskykykin riittää, mutta muihin ei sitten lainkaan.

        Alussa oli epäily aspergerin syndroomasta, mutta tällä hetkellä diagnoosi on kuitenkin tarkkaavaisuushäiriö. Aspergeria ja autismia on kuitenkin suvussa, joten en tiedä olisiko sittenkin sitä. Mutta oikeastaan ei ole diagnoosilla väliä tällä hetkellä, koska terapiat ja tukitoimet pyörii. Kuitenkin ennen koulunalkua asiaa ilmeisesti katsotaan uudestaan.

        autismilta!! Todella selkeät autismin piirteet! Mitä mieltä itse olet?


      • ...mutta..
        autistin äiti kirjoitti:

        autismilta!! Todella selkeät autismin piirteet! Mitä mieltä itse olet?

        Asperger voisi ihan hyvin ollakin. Tai jos on autismia, niin ei ainakaan kovin syvää, koska koskaan ei ole ollut sellaista, kun tuntemillani autisteilla. Mutta en ole asiantuntija, ja yritän luottaa heihin. Osittain on tutkimuksetkin vielä kesken, kun yksi terapeutti oli sitämieltä, että kielen kehityksessäkin olisi jotain outoa, eli lapsi puhuu kyllä hyvin, mutta ei aina ymmärrä kuulemaansa tai puhumaansa.


      • hannali
        ....?? kirjoitti:

        Kertokaapa järjellinen selitys sille,että miksi niin useat lapset todetaan nykypäivänä "epänormaaleiksi"
        Kylläpä ihmetyttää minua ainakin.Vilkkaat lapset ovat erilaisia....

        tarkoituksena on lähinnä kai se että lapsi saisi ongelmiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa apua ja kuntoutusta sekä vanhemmat neuvoja, opastusta ja esim. löytäisivät vertaisryhmän jossa voi käydä vaikeuksia läpi.


      • ongelmallista
        ...mutta.. kirjoitti:

        Asperger voisi ihan hyvin ollakin. Tai jos on autismia, niin ei ainakaan kovin syvää, koska koskaan ei ole ollut sellaista, kun tuntemillani autisteilla. Mutta en ole asiantuntija, ja yritän luottaa heihin. Osittain on tutkimuksetkin vielä kesken, kun yksi terapeutti oli sitämieltä, että kielen kehityksessäkin olisi jotain outoa, eli lapsi puhuu kyllä hyvin, mutta ei aina ymmärrä kuulemaansa tai puhumaansa.

        Autimin piirteet ovat yksilöllisiä. Autistiset siaruksetkaan eivät käyttäydy samalla tavalla. Jos ei ole pitkään työskennellyt autistien kanssa, tai on vanha psykiarian koulutus ei erota autistia mielenvikaisesta. Tästä asiasta olen jakanut kokemuksia monen vanhemman kanssa perheklubin palstoilla. Keskustelu poistettiin, mutta on osa säilynyt googlen välimuistissa.

        http://66.102.9.104/search?q=cache:8ojehRVTGhAJ:perheklubi.net/index.php?showtopic=15360


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2027
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1091
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      889
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      774
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      761
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      15
      747
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      696
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      214
      683
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      674
    Aihe