Miten vaikuttaa kaikkeen, mm.synnytykseen jos nyt ei oo mikään innokas urheilia?
Onko muitakin odottavia äitejä jotka ei harrasta paljo ylimääräistä liikuntaa vaan on enemmän sohvaperunoita?
Itseäni en kyllä saa kävelylle vaikka kuinka yrittäs, jos ois juoksumatto kotona nii kävelisin vaikka koko päivän muttakun pitäs pyörätien vartta lähtä käppäileen nii äääh...jään katsomaan telkkaria!
Onko muitakin odottavia äitejä jotka ei harrasta paljo ylimääräistä liikuntaa vaan on enemmän sohvaperunoita?
Itseäni en kyllä saa kävelylle vaikka kuinka yrittäs, jos ois juoksumatto kotona nii kävelisin vaikka koko päivän muttakun pitäs pyörätien vartta lähtä käppäileen nii äääh...jään katsomaan telkkaria!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mulla on kans sama juttu..aina on joku tekosyy ettei tarttis ukon mukaan lähtee kävelylle :) Telkkarista tulee joku hyvä ohjelma tai muuta vastaavaa.. Täytyy vaan yrittää ottaa niskasta kiinni ja lähteä sinne kävelylle. Vai mitä? ;)Ei oo mulla kyllä vielä onnistunut :) Millä rv:llä oot? Mä rv. 19 1
Itselles eniten hallaa teet. Muksusi ei paljon kysele, että jaksatko perässä kulkea tai noin tuhat kertaa päivässä kumarrella ja nostella. Sen eestään löytää, minkä taakseen jättää. Ja toi juoksumatto on pelkkää selitystä. Ole nainen ja ajattele järjellä! Viikon jos jaksat tsempata, niin sen jälkeen on lähtö paljon helpompaa. Ja käy vaik ikkunaostoksilla kävellen, jos et muuta hupia siitä keksi.
Mielestäni kaikista eniten halla teet miehellesi, jos minun vaimoni olisi tuollainen sohvaperuna niin halleluja. Ei kukaan mies uskollisena katso plösöä "paikat" ikuisesti nyrkin mentävänä naista. Mikäli löydät tästä itsesi ja loukkaannuit sekä suutuit niin HYVÄ, sillä silloin olen oikeassa suhteesi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille.
Joo tietty! omistan hevosen että sen kanssa nyt tulee tehtyä vaikka ja mitä mutta sekin on ravi polle nii kärryillä sitä istutaan mitä nyt muuten tolskataan tallissa.
En nyt tarkota että ihan kokoaikaa makaan sohvalla mutta kävelylle ei vaan tule lähettyä.
Niin ja ehkä nyt kuitenkin asia on erikun en enää ole raskaana, varmasti jaksaa paremmin liikkua ja olla vauvan kanssa kun ei ole tulevaa "ylipainoa", pahaa oloa ja ainaista väsymyksen tunnetta. Se on hyvä jos muut jaksaa urheilla!
Mutta ainakin yks mukava vastaus tuli ja vastaankin takaisin, että olen nyt rv14 3.
Muille en kehtaa enempää selvittää kun ette kuitenkaan minun tilannetta täysin tiedä. Mutta mielipiteitä tulinkin hakemaan, kylläkin hieman erinlaisia!
Kyllä kannattaa liikkua, ellei sitten ole lääkäri sitä kieltänyt-ja ilmeisesti ei, koska asiaa pohdit. Olo paranee huomattavasti, kun jaksaa lähteä ulos liikkumaan ja raittiiseen ilmaan. Kävely on ihan ok laji odottavalle-ei mitää ekstream-juttuja kun voi harrastaa.
Työkaverini sanoi kerran, että ei itse olisi uskonut, että lenkkeilyyn tulee "riippuvuus", mutta oli pakko usko, kun itse aloitti säännöllisen lenkkeilyn eikä sitten enää osannutkaan olla ilman. Vointeja vaan!
miks sitten oikeen kyselet?
olen itse kolmen lapsen äiti ja nuorin 2v. jumppaan tosi ahkeraan ja kyllä kannattaa... jo nyt liikkua.
synnytys on sitä paitsi paljon helpompi kun pidät ittestäs huolen.. palautumisesta puhumattakaan
On se hyvä että meillä on miehet kertomassa miltä meistä pitäisi tuntua. Sen jälkeen ku ukko on ollut itse raskaan ja tietää sen kuinka fyysisesti tää vetää mehut veke, niin otan kaikki arvostelun ja kritiikin vastaan. Sitä ennen sais miehet mennä itseensä ja ajatella että raskaus on jokaisella naisella erilainen. Joku on pohjattoman väsynyt, joku toinen taas jaksaa. Mutta väärin se on miehen alkaa nurkan takaa huutelemaan kun itse on lasta halunnut.
Jos olisit mun mies niin häpeäisin sun puolestas, kuinka idioottimaisia kommentteja tuut tänne laukomaan.
jokaisen oma asia,mutta hyvä kunto auttaa synnytyksessä ja siitä toipumisesta.hyvää oloahan se tuottaisi myös.uintikin on mukavaa tai voihan sitä harrastaa muutakin liikuntaa.mutta mikään pakko ei ole,sehän on jokaisen oma asia varmasti.hyötyä vaan olisi paljon.
Tekstin perusteella uskon tietäväni kuka olet. Terkkuja vaan ja kerro mulle jos olen oikeassa.:)
jos et jaksa liikkua niin se on oma asiasi mutta kunhan tuo väsymysvaihe menee ohi niin jospa sitten jaksaisit =) raskaudessa on tietty vaihe milloin väsyttää eikä jaksais. olin itsekin väsynyt ja tuolloin töissä, voi että väsytti eikä unta tarvinnut kauaa houkutella, heh.
mutta tuo kävely vahvistaa sun lantiolihaksia ja sitä kautta edesauttaa synnytystä... ja jos vielä saat venyteltyä niin tulee notkeutta myös
Hei, älä huoli. Mäkään en ole liikkunut raskauden aikana enkä erityisesti sen jälkeenkään. Ihan normaaleissa kotitöissä tulee sitten liikuttua kun perhe kasvaa eikä se tunnu mitenkään raskaalta kun on joku oikea syy touhuta. Joku lenkkeily tai salilla rehkiminen on minulle hyvin vieras ajatus, jotenkin se kuullostaa täysin turhanaikaiselta. Mutta varmasti siitäkin on hyötyä jos hommasta tykkää. Lapsia on jo neljä ja ikääkin pian 40 vielä olen jaksanut hyvin. Tosin sanotaan että 40 jälkeen liikkumattomuus vasta alkaa kostautua, toivottavasti tää mun hyötyliikuntani on ollut riittävää terveyden kannalta.
ole huoletta! =) ja laiskottele rauhassa. Raskauden aikana sitä onkin vielä hyvin aikaa läpäillä ja ottaa rennosti. Hyvää liikuntaa on ihan keveä kävelykin. Ja esim. itselläni on ollut kahden raskauden aikana ns.liikkumisen rajoituskin päällä kun oli ennen aikaisia suppareita ja verenpainetta.
Ja jos et ole aikaisemminkaan ollut mikään himo liikkuja niin turha aiheuttaa keholle mitään shokkia aloittamalla kunnon urheilu intoilut =). Ota rauhallisesti ja valmistaudu ennen kaikkea henkisesti synnytykseen ja vaavin tuloon!! =)
raskaana ollessani pahemmin liikkua ei vaan ollut kiinnostusta mutta nyt 4n lapsen kanssa tulee liikuttua paljonkin ja koska he jo isoja ovat niin käyn usein yksin lenkillä -tytöillä jo omia menoja- ja aina sen jälkeen olo todella hyvä vaikka aluksi usein se lähteminen on liiankin vaikeaa. Ehdottomasti yksi mikä tai joka saa minut liikkeelle on kun nuorin tytär sanoo "äiti,tee mun kanssa kävelylenkki" sillä vaik onkin jo tai vasta 6v niin ei hänkään aina halua äitinsä mukaan kun on jo omia kavereita paljon joitten kanssa haluaa leikkiä. Lapset kasvavat liiankin nopeasti joten nyt nautin heidän seurastaan mahdollisimman usein ja otan osaa 11v tyttären futisharkkoihin joihin tytär haluaa välillä `iso tyttö kun jo on` niin mennä yksin. Hei anteeksi taisi ajatukset eksyä raiteilta mutta toivottavasti se ei haittaa:>
Saman oon itekkin huomannut,kun on jokunen aika mennyt synnytyksestä niin itselleni tuli "tarve" päästä ulkoilemaan...kävelemään reippaasti, ehkäpä juuri sen takia kun oli sitä liikuntaa silloin raskauden aikana rajoitettava.
Aloitin jopa uuden harrastuksenkin, jumpan =)
niin olin minäkin..tosin olin raskauden aikana töissä ja vieläpä siivoojana..töissäkin tuli lusmuiltua missä milloinkin kun ei jaksanut..ja painoahan tuli reippaasti 20 kg..josta raskauden jälkeen jäi reippaat 10 kg..joten älä ressaa jossei paino nouse liikaa=)
Nauti siitä ajasta sen minkä nyt niiltä normaaleilta yökköoloilta yms. voit.Se on ikimuistoista aikaa ensimmäinen odotus.
Itse olin töissä alkuajat, miten ihanaa oli rojahtaa sohvalle,sänkyyn ja ajatella syön tai teen mitä tahansa paisun kumminkin. Siispä ostelin ihania herkkuja, leivoksia, suolakurkkuja ja mitä milloinkin teki mieli. Lääkäri kehotti dietille kun painoa kertyi,neuvolassa luettiin piste-keskiarvo mittareita,en niistä paljon piitannut, taputtelin vain vatsaani ja olin onnellinen siellä on pieni potkija.
Pieniä kävelylenkkejä kauppaan tein en taatusti stressaantuneena ulkoisista painostuksista. Kaksosia mulle povattiin kun yhtä pitkä kuin pyöreä, pulska poika putkahti aikanaan.Tupakin polton lopetin heti kun tiesin raskaudesta.Tiesin senkin kun se "pieni kitisijä" on kotona sitten alkaa, ei aika käy pitkäksi, jos itse haluaa tehdä kotityöt. Siinä lähti huomaamatta läskit, itsekin tajusin vasta siinä vaiheessa kun kaikki vaatteet roikkui,se oli normaalia arjen liikuntaa.
Tämä maa on tullut hulluksi entisestään tuon sairaalloisen liikunnan vouhotuksen kanssa.Kyllä Esko Ahoja,kansanterveyslaitoksen käppänöitä riittää ja loput rannalla neuvomaan=holhoamaan mitä pitää tehdä.
Tämä vain siksi että elää voi ilman holhoustakin ja silti olla ihan hyväkuntoinen niin lapsi kuin äitikin.Olen seurannut myös ettei ne niin terveellisesti elävät mitä se sitten lieneekin ole sen terveellisempiä kuin kukaan mukaan, joskus näytti olevan päinvastoin.
Että onnellista odotusta vaan!
että ensimmäisen raskauden aikana, kun tein seisomatyötä ja kyykistelin ja nostelin paljon päivän aikana, ei tahtonut iltaisin enää jaksaa muuta kuin huilata. Viikonloppuisin sitten yritti vähän ulkoillakin. Kävely oli miulle paras ja aina helpompi lähteä, jos sai miehen mukaan, loppuvaiheessa kun supistukset rupesivat häiritsemään kaikenlaisesta rasituksesta. Synnytys meni kuitenkin ihan hyvin, vaikken himoliikkuja odotusaikana ollutkaan, mutta toipuminen perätilsynnytyksestä välilihan leikkauksineen ja muineen vei pitkään, ehkä olisin toipunut nopeammin, jos yleiskuntoa olisi paremmin jaksanut ylläpitää odotusaikana. Synnytyksen jälkeen meni pitkään ennen kuin taas pystyi kunnolla liikkumaan ja sitten rupesivat univelat painamaan ja lopulta alkoi uusi raskaus ja vähän aikaa imetin esikoista vielä , kunnes maito loppui. Kaikki tämä raskausväsymys nyt koko syksyn kestänyt sairastelu on aiheuttanut sen, että en ole jaksanut kovasti liikkua tänäkään odotusaikana. Pitää vain toivoa, että jaksaa raskauden loppuun ja synnyttää ja pärjäilee senkin jälkeen. PS: Itse olen joutunut hoitamaan poikaa ja kotia paljolti yksin miehen työn takia, jos sinä saat häneltä tukea ja apua ja aikaa omille menoillesi, sekin auttaa jaksamiseen.
Olet tuleva läski joka yhteiskunnan varoilla sitten hoitaa itseään..
Onpa mennyt aivopesu perille sullekin. Miten niistä "läskeistä" yhtäkkiä tuli kovin yhteiskuntaa=veromaksajat rasittava ryhmä?.Tiedotusvälineet on oivallinen tapa aivopestä hölmöjä.SV-maksua yms. on maksettu joka palkasta. Ei se taivaasta Jyrkillekään tipahda.
Kyllä sä synnytyksestä selviät, vaikket mikään kiihkourheilija olekaan.
Mutta toki kannattaa käydä kävelyllä jos/kun siltä tuntuu, parantaa hapenottokykyä synnytystä(kin) varten. Ja neuvolasta saadussa vihkosessa on ihan simppeli 10 liikkeen jumppa, sitä kannattaa tehdä, niin ei sitten paikat ihan mahdottomasti löysty.
Kiloista älä turhia murehdi, vielä ekan lapsen jälkeen ne lähtee ihan sillä, että imetät vauvaa:)
Alkuraskauden aikana en jaksanut paljoa liikuskella,kun olin töissä. tk:n vuodeosastolla 3-vuorotyötä tein ja työmatkat kestivät suuntaansa tunnin....heh. En jaksanut lenkille enää työpäivän jälkeen lähteäkkään. Nyt kun olen ollut työttömänä niin ei minusta mitään himourheilijaa silti tullut, mutta yritän harrastaa hyötyliikuntaa, kävelen kauppaan ja mies hakee kassit autolla ja riippuen olosta kävelen takaisin tai tulen kyydillä. Lenkille minäkään en jaksa lähteä,mutta liikun edes jonkun verran. :)
Eikä paino siltikään nouse normaalia enemmän vaikka en urheilusta teekkään numeroa. Maha kasvaa sen minkä kuuluukin :)
Ei siinä auta nyt urputtaa vaan ylös ulos ja lenkille..Otat kato ittees niskasta kii ja vie itses ulos vaikka väkisin..Otat vaikka miehes mukaa lenkil niin saatte yhdessä motivoida toisianne...Se on semmone juttu, että laiskuus on ihmisen luonteen heikkous =)
Mulla ei oo mitään ongelmaa lähtee lenkille pari kertaa viikossa siitä pitää koira huolen. Mulla on muistaakseni rv 33 (kohta 34) menossa ja liikun suunnilleen yhtä paljon kuin normaalistikin. Painoakaan ei oo tullut kuin noin 7 kiloa lisää. Vointi on enimmäkseen hyvä. Kyllähän happi on varmaan hyväksi vauvallekin. Käyn lisäksi äitiysjoogassa. Sitä voisin suositella muillekin. Joogaa voi harrastaa ihan loppuun asti, mahdollisesti vielä synnytyssalissakin. Jos äitiysjoogatunteja ei löydy paikkakunnaltasi niin perinteinen harhajoogakin käy tietääkseni raskaana olevalle.
Olen itsekkin ensi kertaa raskaana, nyt viikoja on 36. Olen aina liikkunut ja olen jatkanut liikuntaa läpi raskauden hiljalleen keventäen. Vaikkakin liikun päivittäin, niin en voi todellakaan väittää että liikkumaan lähteminen olisi aina helppoa. Kyllä se sohva osaa kutsua himoliikkujaakin. Tiedän kuitenkin sen hyvänolon tunteen, mikä liikuntasuoritusta seuraa. Liikkuminen vie pahat ajatukset pois, ne ikään kuin valuu ulos päästä esim lenkkipolun varteen. Paitsi että saat fyysisen hyvän olon, niin väitänpä että vaikutus mielelle on vielä suurempi. Yleisin virhe liikunnan aloituksessa on kuitenkin äkillinen pyrähdysmäinen alku, mikä johtaa lähinnä paikkojen kipeytymiseen eli aloita hyvin kevyesti kahtena-kolmena päivänä viikossa ja lisää liikuntaa hiljalleen viikkojen kuluessa. Kokeile myös useita lajeja, ei kävely sovi kaikille. Esim uiminen on raskaana olevalle vallan hyvä laji, loppuraskaudessa sitä ei kuitenkaan suositella kohdun suun alkaessa hiljalleen aueta. Toivon todella, että löydät kipinän liikkumiseen. Paitsi että paino pysyy kurissa (ja sitä kautta sulla on paljon kivempi loppuraskaus ja vauvalla paremmat eväät tulla mailmaan), niin takaan että saat myös suurta mielenrauhaa ja sitä kautta vakautta perheeseen. Ja kyllä se sohvakin tuntuu sen jälkeen aivan eri kivalta...