en oo bulimikko tai anorektikko...mut ruoka on mulle ongelma, välil menee paremmin ja välil on kausia ku on vaa nii vaikeeta
...ammattiapuu on vaikee saada ku mitää ns. todellist ongelmaa ei oo...ainakaa viel.
miten voisin auttaa itse itseäni?
tarviiko tietää mikä on syy ongelmaan ennen ku siit voi päästä irti?
kysymys:mikä ois saanu sut lopettaan/tajuun ajois ennenku sairastuit todella?
...ammattiapuu on vaikee saada ku mitää ns. todellist ongelmaa ei oo...ainakaa viel.
miten voisin auttaa itse itseäni?
tarviiko tietää mikä on syy ongelmaan ennen ku siit voi päästä irti?
kysymys:mikä ois saanu sut lopettaan/tajuun ajois ennenku sairastuit todella?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivon että olisin aikasemmin tajunnut, että en liho vaikka syön 2000 kcal edestä ruokaa päivässä. Ennen sitä laski kaiken niin tarkkaan ja tuli syötyä alle 1000 kcal ja sit tuli ahmittua ja oksennettua. Nykyään syön (päivästä riippuen) 1800-2500 kcal päivssä ja melkeinpä vaan hoikistun.
Kyllä se on niin perseestä: viaton pikku ruokavalion keventäminen ja liikunnan lisääminen, miten äkkiä sitä huomaakaan olevaan korviasa myöten suossa: joka suupalaa on vahdittava, kaikkien ruokien kaloripitoisuudet tiedettävä, jokaisen "retkahtamisen" jälkeen on pakko liikkua tuplasti..
Oliko sen arvosta? --> 44kg/158 cm. Vaikea löytää vaatteita, luut törröttää, menkat jäänyt pois.. Ja puhumattakaan siitä, miten ei osaa lopettaa tuota kalorien laskemista ja liikkumista, vaikka luoja tietää et nyt olis jo aika.
Kyllä toi laihduttaminen on niin salakavala juttu.
Kiinnostaisiko ketään jutella mesen/mailin kautta, purata tunteita?
mä oon 156cm ja 44kg...pari kk sit painoin 41-42kg,,,jolloin mä halusin painaa 39kg...vain tietääkseni milt tuntuis olla nii kevyt et luku alkaa kolmosel.
nyt on masentanu jotenki enemmän ja on ollu vaikeempaa hallita syömisiään, siks kilojaki on tullu lisää...mikä masentaa sit vaa entisestään.
toinen selitys asialle voi olla et joudun viettää tavallist enemmän aikaa yksin.
syön muuutenkin salaa...
must liikunta ei oo tarpeeks motivoivaa laihdutuksen kannalt...helpompaa on vaa jättää syömät.
mulla on kans ongelmia syömisen kaa.ei se kai viel ainakaa oo anorexia tai mikää mut mietin koko ajan mitä syön ja tulee hirveen huono omatunto.joka päivä on pakko liikkua hirveenä et kuluttaisin kaikki ruuat mitä syön ja on hirvee olo jos syö enemmän ku kuluttaa vaik niin kai mä aina teen.ratkeen aina syömään ja sit on pakko lähtä hirveelle lenkille..
tää on tosi vaikeeta
Sama se on minulla... Ainakin ajoittain kyttään hirveän tarkkaan että mitä syön, sillä pelkään ihan hullunlailla että lihon. Olen vieläpä kaikista kavereistani hoikin mutta silti tarkkailen itseäni jatkuvasti, onko maha kasvanut jne. Toisaalta minusta tuntuu että tämä on yhteydessä siihen että pelkään TODELLA paljon raskaaksi tulemista, ja jos lihon niin ensimmäisenä alan kuvitella olevani raskaana, riippumatta siitä kuinka epätodennäköistä se on.