Hei!
olen "jäänyt koukkuun" näihin kirjoituksiin ja lueskellut näitä aina tilaisuuden tullen.
Jotenkin minusta on surullista huomata kuinka sijaisvanhemmat ja biot riitelevät, sossuissa on pelkästään idiootteja lapsenkaappaajia.
Mutta, eiköhän meitä ole joka junaan ihmisiä, ja ihan varmasti jotkut jäävät asemallekin.
Itse olen ollut sijaisäiti, tulnen jatkossakin olemaan. Voin käsi sydämellä vakuuttaa etten lasta ottaisi kotiini vain rahan vuoksi! Itseasiassa olin yllättynyt kun kuulin että jos meille tulee sisarukset sijoitukseen, saamme molemmista myös palkkion kulukorvauksen lisäksi. Se on totta, biologisten lasten mukana en moisia etuisuuksia saa, mutta biologisten lasteni kohdalla voin tavallaan valita sukulaiset ja tuttavat jotka meillä käy. Minun ei heidän kohdallaan tarvitse miettiä varauloskäyntejen riittävyyttä turvatakseni lasten ja oman turvallisuuteni. Mutta, voihan olla että sedän kummin kaiman vaimon ex-miehen avioton tytär tuleekin joskus meille riehumaan. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Silti voin vakuuttaa että kulukorvaus ja palkkio menivät ensimmäisen sijaislapsen kohdalla tasan vain ja ainoastaan lapsen hankintoihin, no, palkkiot ja korvauksethan ovat kuntakohtaisia, jostain muualta olisimme voineet saada enemmänkin rahaa. Mutta, en minä laske menoja biologisten lastenikaan osalta, kaikki mitä tulee niin varmasti myös menee.
En voisi kuvitellakaan että sijaislapset meidän perheessä kulkisivat huonommissa vaatteissa kuin biologisetkaan. Mehän kuljemme kuitenkin perheenä kaupassa sekä muuallakin, enkä todellakaan aio tatuoida lasten ottaan tekstiä "sijaislapsi", haluan että näytämme tasa-arvoisilta jäseniltä perheessämme. En voisi kuvitella edes että sijaislapset eivät saisi leikkiä biologisten leluilla, tai ettei heillä olisi oikeus samanlaiseen tavaroiden yms hankintaan. En missään nimessä halua opettaa biologisille lapsilleni että he olisivat parempia kuin muut ihmiset yleensäkään. Tai sijaislapsille että he olisivat huonompia.
En voisi edes kuvitella mollaavani biologista äitiä lasten kuullen, sehän loppupeleissä tarkoittaisi sitä että mollaisin myös lasta, joka on täysin viaton tilanteeseen, että on meille joutunut/päässyt tai ihan miten vaan. Mielessäni voin olla ihmisistä mitä mieltä hyvänsä,vaikka idiootteja lapsia ei perheessäni elä, ja voiko täysin idiootti saada ihania lapsia? Jotain hyvää varmasti kaikista meistä löytyy.
Tiedän tosin monia sijaisperheitä, tunnen myös hyvin ihmisiä jotka elävät huostaanoton uhan alla, tai heiltä on lapset viety, tai että ovat itse olleet huostaanotettuja. Kaikkien elämä ei ole ollut ruusuista kotona mutteivät kaikki ole onnellisia sijaisperheissäkään.
Yksi nuori tyttö sanoi minulle kerran, että hän ei pienenä tyttönä voinut kertoa sijaisperheelle että äidin luona oli kivaa välillä käydä, muttei voinut kertoa äidilleen mitä oli saanut sijaisperheeltä, yritti taiteilla raukka kahden eri perheen välillä rauhanneuvottelijana. Ei se ole oikein!
Tiedän myös sijaisperheen, joissa lapset käytettiin vuoden välein parturissa, koska lapset eivät olleet omaa lihaa ja verta, hullun lapsia ainoastaan.
Tiedän äitejä, jotka yrittävät tsempata saadakseen lapset pidettyä luonaan, tiedän myös äitejä joiden mielestä lapset ovat heitä varten eikä he lasta varten. Tiedän äidin, jonka mielestä häntä ei autettu ja tuettu pitämään lapsi kotona, tiedän myös sen ettei äiti ollut suostuvainen mihinkään tukitoimiin.
Tiedän sosiaalityöntekijän joka ei puhunut totta sijaisvanhemmille ja terveen tytön sijaan heille tulikin moniongelmainen vammainen lapsi, tiedän myös sosiaalityöntekijän joka ei kertonut äidille kaikkia äidin mahdollisuuksia tukitoimiin. Mutta tiedän myös sosiaalityöntekijän, joka itse kuljetti äitiä eteenpäin, tukitoimesta toiseen, niin että äiti sai lopulta elämän reunasta tukevan otteen ja koko perhe elää onnellisena turvallista elämää yhdessä.
Tiedän sijaisperheen joka joka kuun ensimmäinen viikonloppu kuljettaa lapsen tapaamaan biojaan, ja joka kuun ensimmäinen he joutuvat selittämään lapselle miksei äiti tullutkaan. tiedän sijaisperheen, missä lapset eivät saaneet vastata puhelimeen, koska vaarana oli että biot saisivat soitettua muulloin kuin tarkkaan rajattuna soittoaikana.
Niin se vaan on, Pirjot, Pentit, Kaijat ja Maijat, meitä on joka junaan, toiset jää asemalle, jotkut jopa vapaasta tahdostaan.Emmehän voi sanoa että jokainen lintulaudan tirppa on söpö, mutta ihmisarka, sillä jokainen on kuitenkin oma persoonansa, kaikilla on eri näkemys asioista, jokaisella on eri arvot ja asenteet, koitetaan vain jaksaa yhdessä.
Lapset eivät ole omaisuutta, he ovat vain lainassa meillä aikuisilla, niin biologisilla vanhemmilla kuin sijaisvanhemmillakin. Älkäämme taistelko toisiamme vastaan, tehkäämme työtä yhdessä heidän eteensä.
olen "jäänyt koukkuun" näihin kirjoituksiin ja lueskellut näitä aina tilaisuuden tullen.
Jotenkin minusta on surullista huomata kuinka sijaisvanhemmat ja biot riitelevät, sossuissa on pelkästään idiootteja lapsenkaappaajia.
Mutta, eiköhän meitä ole joka junaan ihmisiä, ja ihan varmasti jotkut jäävät asemallekin.
Itse olen ollut sijaisäiti, tulnen jatkossakin olemaan. Voin käsi sydämellä vakuuttaa etten lasta ottaisi kotiini vain rahan vuoksi! Itseasiassa olin yllättynyt kun kuulin että jos meille tulee sisarukset sijoitukseen, saamme molemmista myös palkkion kulukorvauksen lisäksi. Se on totta, biologisten lasten mukana en moisia etuisuuksia saa, mutta biologisten lasteni kohdalla voin tavallaan valita sukulaiset ja tuttavat jotka meillä käy. Minun ei heidän kohdallaan tarvitse miettiä varauloskäyntejen riittävyyttä turvatakseni lasten ja oman turvallisuuteni. Mutta, voihan olla että sedän kummin kaiman vaimon ex-miehen avioton tytär tuleekin joskus meille riehumaan. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Silti voin vakuuttaa että kulukorvaus ja palkkio menivät ensimmäisen sijaislapsen kohdalla tasan vain ja ainoastaan lapsen hankintoihin, no, palkkiot ja korvauksethan ovat kuntakohtaisia, jostain muualta olisimme voineet saada enemmänkin rahaa. Mutta, en minä laske menoja biologisten lastenikaan osalta, kaikki mitä tulee niin varmasti myös menee.
En voisi kuvitellakaan että sijaislapset meidän perheessä kulkisivat huonommissa vaatteissa kuin biologisetkaan. Mehän kuljemme kuitenkin perheenä kaupassa sekä muuallakin, enkä todellakaan aio tatuoida lasten ottaan tekstiä "sijaislapsi", haluan että näytämme tasa-arvoisilta jäseniltä perheessämme. En voisi kuvitella edes että sijaislapset eivät saisi leikkiä biologisten leluilla, tai ettei heillä olisi oikeus samanlaiseen tavaroiden yms hankintaan. En missään nimessä halua opettaa biologisille lapsilleni että he olisivat parempia kuin muut ihmiset yleensäkään. Tai sijaislapsille että he olisivat huonompia.
En voisi edes kuvitella mollaavani biologista äitiä lasten kuullen, sehän loppupeleissä tarkoittaisi sitä että mollaisin myös lasta, joka on täysin viaton tilanteeseen, että on meille joutunut/päässyt tai ihan miten vaan. Mielessäni voin olla ihmisistä mitä mieltä hyvänsä,vaikka idiootteja lapsia ei perheessäni elä, ja voiko täysin idiootti saada ihania lapsia? Jotain hyvää varmasti kaikista meistä löytyy.
Tiedän tosin monia sijaisperheitä, tunnen myös hyvin ihmisiä jotka elävät huostaanoton uhan alla, tai heiltä on lapset viety, tai että ovat itse olleet huostaanotettuja. Kaikkien elämä ei ole ollut ruusuista kotona mutteivät kaikki ole onnellisia sijaisperheissäkään.
Yksi nuori tyttö sanoi minulle kerran, että hän ei pienenä tyttönä voinut kertoa sijaisperheelle että äidin luona oli kivaa välillä käydä, muttei voinut kertoa äidilleen mitä oli saanut sijaisperheeltä, yritti taiteilla raukka kahden eri perheen välillä rauhanneuvottelijana. Ei se ole oikein!
Tiedän myös sijaisperheen, joissa lapset käytettiin vuoden välein parturissa, koska lapset eivät olleet omaa lihaa ja verta, hullun lapsia ainoastaan.
Tiedän äitejä, jotka yrittävät tsempata saadakseen lapset pidettyä luonaan, tiedän myös äitejä joiden mielestä lapset ovat heitä varten eikä he lasta varten. Tiedän äidin, jonka mielestä häntä ei autettu ja tuettu pitämään lapsi kotona, tiedän myös sen ettei äiti ollut suostuvainen mihinkään tukitoimiin.
Tiedän sosiaalityöntekijän joka ei puhunut totta sijaisvanhemmille ja terveen tytön sijaan heille tulikin moniongelmainen vammainen lapsi, tiedän myös sosiaalityöntekijän joka ei kertonut äidille kaikkia äidin mahdollisuuksia tukitoimiin. Mutta tiedän myös sosiaalityöntekijän, joka itse kuljetti äitiä eteenpäin, tukitoimesta toiseen, niin että äiti sai lopulta elämän reunasta tukevan otteen ja koko perhe elää onnellisena turvallista elämää yhdessä.
Tiedän sijaisperheen joka joka kuun ensimmäinen viikonloppu kuljettaa lapsen tapaamaan biojaan, ja joka kuun ensimmäinen he joutuvat selittämään lapselle miksei äiti tullutkaan. tiedän sijaisperheen, missä lapset eivät saaneet vastata puhelimeen, koska vaarana oli että biot saisivat soitettua muulloin kuin tarkkaan rajattuna soittoaikana.
Niin se vaan on, Pirjot, Pentit, Kaijat ja Maijat, meitä on joka junaan, toiset jää asemalle, jotkut jopa vapaasta tahdostaan.Emmehän voi sanoa että jokainen lintulaudan tirppa on söpö, mutta ihmisarka, sillä jokainen on kuitenkin oma persoonansa, kaikilla on eri näkemys asioista, jokaisella on eri arvot ja asenteet, koitetaan vain jaksaa yhdessä.
Lapset eivät ole omaisuutta, he ovat vain lainassa meillä aikuisilla, niin biologisilla vanhemmilla kuin sijaisvanhemmillakin. Älkäämme taistelko toisiamme vastaan, tehkäämme työtä yhdessä heidän eteensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkä kirjoitus, ajatuksia linnunradan laidalta, mutta totuus ei pala tulessakaan. jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa ja jokainen katsoja katsoo sitä omasta vinkkelistään. Kukaan ei jaksa yksin, yhdessä olemme vahvoja.
Vihdoinkin sai lukea tekstin jossa näitä asioita on tarkasteltu monesta näkökulmasta ja kohtalosta.
Olet varmasti hyvä sijaisvanhempi kun osaat tarkastella asioita noin objektiivisella tasolla.
Ottakaa hyvät ihmiset esimerkkiä tästä tekstistä jos kerran on jotain tänne kirjoitettava.
Kirjoituksesi oli todella asiallinen. Minä olen myös jäänyt koukkuun tähän palstaan. Eksyn tänne vasta viikko sitten. Kun tänne tupsahdin olin innoissani että saisin kysellä ja vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien äitien kanssa.
Mutta tämä oli jotain muuta mitä odotin... sijais-ja bioäitien yhteenottoja.
Yritetään keskustella sovussa!
Ihanaa lukea välillä mukavia asioita. Olemme ryhtymässä sijaisvanhemmiksi ja odotamme ensimmäistä sijoitettua joukkomme jatkoksi. Ajatukset ovat samansuuntaisia, kuin sinun, eli odotamme saavamme täysivaltaisen perheen jäsenen, jolla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin omillakin lapsilla. Tietenkin unohtamatta sitä, että lapsi ei ole meidän, vaan juuri kuten sanoit: lainassa. Ja lainassa olevaahan varjelemme parhaan kykymme mukaan, jotta voimme "palauttaa" hänet elämälle vanhempana, vahvempana ja ehjempänä.
Koitetaan olla tarttumatta näihin provosoiviin kirjoituksiin ja jätetään ne omaan arvoonsa, ellei jopa opita niistä jotain, ettei tämä palsta nyt aivan syyttelyksi menisi.
Lapseni on sijoitettuna perheeseen jonka äidin voisin olla alkuperäisen viestin kirjoittaja, kuitenkin tiedän että ei ole. Tekstissä kuultaa juuri se ominaisuus joita sijaisvanhempi tarvitsee tehdessään sitä tärkeää työtä meidän "ongelmanuorten" kanssa.
Kirjoitan siis vain omasta vinkkelistä, lasten sijoituksista en tiedä mitään.
Eikä se työ aina rajoitu niihin nuoren ongelmiin myös meissä "biovanhemmissa" on moneen junaan. Itse olen nuoreni kanssa yhdessä hakeneet apua murrosiänkriisiin ja sitä olemme saaneet.
Uskon että sinäkin tulet onnistumaan valitsemallasi tiellä kun ymmärrät ytimen.