Se mikä tuo sen itsetuhon ja vitutuksen yhdistelmän joka tuhonnut aina sun yritykset:
naisella on rooli, eli se rooli on, että mies tekee aloitteen ja nainen päättää torjuuko eleen vai ei. Itsekritiikki ja torjutuksi tulemisen pelko on korkea näiden yhdistelmänä tulosta lähes mahdotonta saada. Sitä pelkää haavoitetuksi tulemista. Miten nöyryyttävää se on kun kauan aikaa elämässä ollut ihminen johon on sydänjuuria myöden rakastunut, torjuu sut --> sä oot ihan alasti ja haavoitettavissa.
Mun elämääni on häirinnyt.. ei vain häirinnyt vaan pilannut suuren osan tämä roolijaottelu juuri. Mä en ole koskaan tottunut tekemään aloitteita mitä tulee parisuhteisiin ja se johtuu edellä mainituista seikoista. Mä en oo tehnyt aloitetta seksistä, suutelemisesta, tunteista kertomisesta koska toi tunnereaktio mitä oon selittänyt ylempänä ja myös tossa alempana on ollut niin vahva ja dominoiva, että oon lähinnä kuin halvaantunut sillä hetkellä kun pitäisi jotain tehdä ja suunnaton itsetuhovietti tai jonkinlainen vitutus iskee ja sithän peli on jo menetetty kun se tunne tulee.
Mua vaan voi sitten risoa se miten naisilla on valta päättää ja ne voi olla tekemättä mitään, nähdä mies tuskissaan mutta yhtään ei tulla vastaan.. ja etenkin jos tällainen nainen on nainen johon on rakastunut jo yli vuoden ajan niin tilanne on todella paha. Kynnys vaan kasvanut koko ajan.. en tiedä tietä ulos.
Jos pitäisi pukea sanoiksi se tunne mikä tulee juuri ennen ku pitäis tehdä jotain niin se on:
”en varmaa tee aloitetta… antaa olla vaan, olkoot nainen tossa yksikseen, mä pidän ylpeyteni ja itsearvostukseni ja mähän en alennu siihen, että rupeen laittaa kaikkeni peliin itestäni ja toisella on joku hemmetin valtikka kädessä jolla se päättää armollisesti olenko hyväksytty vai hylätty, siihen en lähde!”
naisella on rooli, eli se rooli on, että mies tekee aloitteen ja nainen päättää torjuuko eleen vai ei. Itsekritiikki ja torjutuksi tulemisen pelko on korkea näiden yhdistelmänä tulosta lähes mahdotonta saada. Sitä pelkää haavoitetuksi tulemista. Miten nöyryyttävää se on kun kauan aikaa elämässä ollut ihminen johon on sydänjuuria myöden rakastunut, torjuu sut --> sä oot ihan alasti ja haavoitettavissa.
Mun elämääni on häirinnyt.. ei vain häirinnyt vaan pilannut suuren osan tämä roolijaottelu juuri. Mä en ole koskaan tottunut tekemään aloitteita mitä tulee parisuhteisiin ja se johtuu edellä mainituista seikoista. Mä en oo tehnyt aloitetta seksistä, suutelemisesta, tunteista kertomisesta koska toi tunnereaktio mitä oon selittänyt ylempänä ja myös tossa alempana on ollut niin vahva ja dominoiva, että oon lähinnä kuin halvaantunut sillä hetkellä kun pitäisi jotain tehdä ja suunnaton itsetuhovietti tai jonkinlainen vitutus iskee ja sithän peli on jo menetetty kun se tunne tulee.
Mua vaan voi sitten risoa se miten naisilla on valta päättää ja ne voi olla tekemättä mitään, nähdä mies tuskissaan mutta yhtään ei tulla vastaan.. ja etenkin jos tällainen nainen on nainen johon on rakastunut jo yli vuoden ajan niin tilanne on todella paha. Kynnys vaan kasvanut koko ajan.. en tiedä tietä ulos.
Jos pitäisi pukea sanoiksi se tunne mikä tulee juuri ennen ku pitäis tehdä jotain niin se on:
”en varmaa tee aloitetta… antaa olla vaan, olkoot nainen tossa yksikseen, mä pidän ylpeyteni ja itsearvostukseni ja mähän en alennu siihen, että rupeen laittaa kaikkeni peliin itestäni ja toisella on joku hemmetin valtikka kädessä jolla se päättää armollisesti olenko hyväksytty vai hylätty, siihen en lähde!”
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sehän on pelimies.
olenko hyväksytty vai en, korjausliikkeitä koko elämä.
Aika hyvin olet jo oivaltanut ongelmasi.
Nyt voitkin sitten alkaa työstää sitä hylätyksi tulemisen pelkoasi. Koska jos jatkat noin, on menettäminen väistämätöntä.
Kirjoitelmasi oli avoin ja rehellinen. Jos olisin "se omasi" niin haluaisin saada juuri tällaisen viestin, jolloin ymmärtäisin itsekin toimia toisin - avoimemmin.
Itse olen juuri tällainen passiivinen nainen, joka kuvittelee, että mies HALUAA tehdä aloitteen ja "saalistaa".
Naisena teet aloitteen, mutta mies laittaa jarrut päälle, koska hän itse haluaa päättää milloin mitäkin tapahtuu ja sitten ei enää saakkaan mitään todellista aikaiseksi kun olisi mielestään aika, vaan odottaa että nainen siinä, tee nyt jotain.Lähde siinä sitten uusintaan, kynnys on aika korkee.
juuri tuosta samaisesta ongelmasta.
En kestä sitä torjutuksi tulemisen mahdollisuutta. Eli jos teen aloitteen, niin toinen torjuu. Jos soita, toinen ei vaikka vastaakkaan. Tämä johtaa siihen, että jään aina odottavalle kannalle, eli haluan varmistua, että toinen on todellakin kiinnostunut ja välittää.
Huono homma, sillä jään aivan liian usen löysään hirteen ja koen valtavasti pettymymyksen tunteita.
Ja kun näin käy, niin kynnys vain kasvaa.
Ylpeys ja pelko, siinäpä yhdistelmä :(
Itseltäni ei rohkeutta ole puuttunut ja siitä syystä olenkin tässä elämän varrella kokenut yhtä sun toista, mitään en kadu, olen ainakin elänyt.
Mutta terve ylpeys täytyy säilyttää, kenenkään edessä ei tarvitse kynnysmatoksi ryhtyä.
Sokaise pelkosi jonain päivänä, hämää sitä
Onnea!
Kiitos viestistäsi ja kannustavista sanoista.
Niin, siitä kynnysmatosta taitaa olla kyse. Löysässä hirressäkään ei ole mukavaa.
Mutta miten hämätä pelkoa?
Härnätä pelkoa... niin... turhautuminen ja viha on ainakin pelkoa väkevämmät tunteet, josko sitä kautta? Mulla kummatkin noista tunteista on kyl jyrkässä nousussa joten toivon että jonain päivänä "napsahtaa" ja en jaksa ajatella pelkoa...
Mä en tajuu kanssa mistä tällaiset ihme ajatukset tulee.. olen pakotettu harkitseen vaihtoehtoa että oonko mä kuitenkin kuvitellut jotenkin, että mä en joutuisi samojen tilanteiden eteen kuin muutkin.. että oonko mä kuvitellut olevani kuitenkin jollain tasolla paremmassa asemassa kuin muut, en sano, että parempi mutta... kuitenkin sinne suuntaan.
Mä kun mietin elämääni niin havaitsen ainakin, että oon rakennellut pilvilinnoja, unelmia ja fantasioita siitä miten mä jonain päivänä oon jotain suurta.. tiedätkö? Ja sitten kun tarpeeksi pitkälle menee niihin pilvilinnoihin, realismi jää yhä kauemmas taakse ja sitten jos tällaista luulojen viljelyä ja unelmointia jatkaa tarpeeksi pitkään niin kuilu realiteetteihin on kasvanut niin isoksi, että ei voi syntyä muuta kuin tällaisia harhaisia pelkotiloja kuten mulle on käynyt. Se johtaa toisin sanoen huonoon itsetuntoon tämä kaikki.
huooh.. mutta viha ja turhautuneisuus lienevät valttikortteja murtautua tästä tunteesta.. ja toisaalta hyväksyminen, heikkouksien hyväksyminen: niiden näkeminen ja hyväksyminen tarkemmin sanottuna. Sitä kautta kun ne on tunnistettu jossa vaiheessa mä näytän olevan, että on tuonut jatkuvaan tietoisuuteen ne heikkoudet niin niihin voi paneutua ja pistää ne päiviltä kun näkee niiden seuraukset. Tähän uskon. Johonkin on uskottava.
Kait se joku suuttumus itseen ja ärtymys omaan saamattomuuteen voi olla se kapasiteettia lisäävä voima.Mitä haluaa? Suuntaa toimensa sen mukaan.Pelkojakin on monenlaisia. Se on tehtävä se elämän riskianalyysi, ja kun se fiilis osuu kohdalle että nyt tapahtuu, niin toimeksi, miettii sitten jälkeenpäin.Tällä taktiikalla tässä elämänkokemus on karttunut. On tullut monenlaista vastaan, mutta kuten sanoin ei tarvitse katua elämätöntä elämää.
sä sanot elämätön elämä, mun elämä on sitä.
Sitä se elämä nimenomaan on ollut.. mieleen juolahtaa tilanteita jolloin olisi pitänyt toimia mutta sitten on jäätynyt ja käteen on jäänyt katkeruus ja viha itseään kohtaan.. aivan helvetin hieno vaihtokauppa.
Voitasko me kenties yhessä avittaa toisiamme asiassa? Mä olisin ainakin niin hemmetin halukas vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia tästä aiheesta jonkun kanssa jolla on sama ongelma kun sellasiin ihmisiin en oo vielä törmännyt. Vaikka sähköpostitse ihan... että jos kiinnostaa niin pistä mailiosoitteesi.
..mutta ei se ota jos ei annakkaan (sananlaskun mukaan). Eli rohkeasti vaan kokeilemaan kepillä jäätä. Sinä voit sitten tuntea sitä ilon riemua kun toinen onkin odottanut aloitetta kauan,voit olla ylpeä siitä että sinäpäs "uskalsit".
Mutta jos ei onnistukkaan ja tulet torjutuksi niin so what? Elämä jatkuu.. ja voit lähteä tekemään aloitetta jonkun muun kanssa.. "aikasi" kuluu turhaan jos jäät miettimään tämän yhden henkilön tunteita,että mitähän se vastaa.. rohkeutta peliin! Ei se elämä siihen kaadu, usko pois! Ja kyllähän sitä elämässä välillä pitää itsekkin olla "alasti" :)
tän luet.
luuletko sinä että naisilla on jotenkin helpompaa....
no ei ole..
"susta" oon saanut sellaisen päänvaivan että se hajoaa kohta..ja siks on tosi vaikee itekkään tehdä mitään..no turha laittaa noin koska oon kuitenkin tehnyt vaikka mitä...
enkä jaksa ajatella enempää..
piisaa....
kyllähän se on pakko vaan hyväksyä.kun ei kelpaa niin ei kelpaa.