16vuotiaana lapsi.

Tuo mikä näissä teiniäideissä usein on, että he ovat joskus vielä näitä äidin ja isän mussukoita ja vielä täysin vanhempien päätäntävallan alla. Eli ollaan vielä tällä tasolla että esim. tupakan poltosta kertominen vanhemmille on täysin ylitsepääsemätön asia.

Jos ei sen vertaa ole itsevarmuutta että pystyy perustelemaan huoltajilleen, omille vanhemmilleen, miksi tekee jonkin asian niin kuin tekee, voi olla että lapsi lähtee käsistäsi ja äkkiä.

Vanhemmat voivat "pakottaa", eli puhua lapselle järkeä päähän, huutaa ja ahdistaa lasta niin kauan kunnes hän tekee "oikean" ratkaisun, eli abortin tai laittaa lapsen adoptoitavaksi.

Jos olet ehdottoman varma että haluat pitää lapsen, kerää itsevarmuutta ja pidä päätöksestäsi kiinni! Kukaan ei voi viedä lasta sinulta, mutta sinut voidaan houkutella (eli juuri tämä mahdollinen syyllistyskuoro) "antamaan" lapsi pois tai hankkiutumaan lapsesta eroon.

Mieti mielessäsi mitä haluat, miksi haluat ja ole valmis perustelemaan asia ja pysymään päätöksesi takana. :) Kaikkea hyvää sinulle. :)

Tietenkin saat pitää lapsesi. Itse sain ensimmäisen lapseni 16 vuotiaana ja seuraavan 19 vuotiaana.

aloin odottamaan joulukuussa,helmikuussa täytin 16.nyt on maailman ihanin poika(4kk) ja avomies vierellä. että kyllä sitä tämän ikäinen pärjää. postiosoite on [email protected]

Tietääkö vanhempanne raskauksista?

Jos ei, kertokaa ihan ensin heille. Tai jos melkein varmaksi tiedätte, etteivät he sulattaisi sitä, kertokaa ensin jollekin joka sulattaa, ja sitten vaikka yhdessä vanhemmillenne. Jos teillä ei ole ketään joka auttaisi, soittakaa neuvolaan; siellä autetaan.

Kannattaa joka tapauksessa soittaa, siellä he osaavat neuvoa ja auttaa.
Ensikoti on myös hyvä paikka aloittaa tuo matka raskauteen ja lapsen tuloon.

Kuten jo aiemmin sanottiin, olkaa vahvoja, koska niitäkin vanhempia on, jotka eivät anna periksi saadakseen sen mitä haluavat; eli näissä tapauksissa puhuvat teidät ympäri aborttiin tai adoptioon. Mutta päätös on VAIN JA AINOASTAAN teidän, ei kenenkään muun.
Kuitenkin adoptio on varteen otettava vaihtoehto jos ette ole kykeneivä vielä kantamaan vastuuta lapsesta.
Kuitenkin tiedän äidin joka sai lapsen saman ikäisenä kuin te nyt, hänen lapsi on jo 7v, heillä on toinenkin jo, ja asiat hyvin. Joten selviytyjiä löytyy kunhan itse haluaa ja on valmis tekemään kaikkensa lapsensa vuoksi.

Tärkeää on myös, että on aina se tukiverkosto ympärillä; apua tarvitsee aina, kukaan ei pärjää maailmassa yksin, ja lastenhoitoapuakin varmasti jokainen tarvitsee joskus.
Eli, jutelkaa ainakin nyt aluksi kaikille niille joilta uskotte saavanne tukenne.
Soittakaa siis myös äitiysneuvolaan, teetätte vielä testit ja neuvolassa teitä neuvotaan eteenpäin, ja teitä tuetaan. Yleensä ainakin. Joskus siellä on vastassa kireän nutturan omaava vanhapiika, mutta siinä tapuksessa ei muuta kuin toiselle hoitajalle.

Jos te haluatte jotain kysellä tai jutella, voitte mailaita mulle [email protected]. :)

Minä sain lapsen 16 vuotiaana ja ei kukaan meillä ainakaan kovin tiheään käynyt kylässä. Pari kolme kertaa kävi neuvolan terveydenhoitaja kotikäynnillä mutta sen jälkeen aloin itse käymään vauvan kanssa neuvolassa. (toisen lapsen kanssa terveydenhoitaja kävi vain kerran) mitkään sossutantat eivät soitelleet tai käyneet. Saatiin olla ihan rauhassa.